perjantai 21. toukokuuta 2010

Zhi Lan Xiang

Zhi Lan Xiang (jadepisara.fi)


Kuivat lehdet ovat painavia ja pitkiä sekä tuoksuvat savuiselle ja tummalle. Kun lehdet saivat ensimmäisen kerran kosteutta, ne tuoksuivat voimakkaan persikkaiselle. Sittemmin märät lehdet tuoksuivat hiukan enemmän hedelmäiselle eivätkä niin marjaisille kuin toiset dancongit joita olen maistanut.

Usein ensimmäistä kertaa teetä maistaessa kannattaisi käyttää gaiwania, posliinista valmistettua kannellista haudutusastiaa. Gaiwan antaa hyvän ja neutraalin vaikutelman teestä, koska se ei vaikuta teen makuun yhtä selvästi kuin esimerkiksi yixing-kannut.

Useimpia wulongeja joita olen arvostellut olen juonut yksinomaan chao zhou -kannustani, sillä haluan keskittyä tarkastelemaan juuri teen ominaisuuksien muuttumista gongfu-hauduttamisessa. Zhi Lan Xiangin kanssa halusin kuitenkin kokeilla gaiwanin ja chao zhoun eroja.

Teen maku gaiwanista osoittautui pyöreäksi ja yksinkertaiseksi, kun taas chao zhoussa haudutettuna maku oli terävämpi ja luonteikkaampi. Chao zhou toi juuri sitä kontrastia, jota tarvitsin teen eri vivahteiden erottamiseen.

Olen päätynyt samaan tulokseen myös verratessani vihreää teetä yixing-kannussani ja gaiwanissa; savikannut terävöittävät ja elähdyttävät makua huomattavasti. Kun esimerkiksi pitää vertailla eri teelaatuja, kannattaa kuitenkin käyttää gaiwaneita, sillä ne asettavat teet samalla lähtökohdalle.

Haudutettuna Zhi Lan Xiangin tuoksu muistuttaa paljon Yu Lan Xiangin pehmeää kukkaisuutta, mutta siinä on mielestäni hedelmäisempi vivahde, eikä tuoksu ole yhtä parfyymimainen.

Maku on makea ja täyteläinen. Kun kukkainen tuoksu haalistuu viimeisillä haudutuksilla, jää hedelmäisemmät sävyt vielä hetkeksi etualalle. Nämä pyöristyneemmätkin haudutukset ovat tosin vielä kovin täyteläisiä ja juotavia.

Zhi Lanin jälkimaku on erittäin voimakas hedelmäinen/kukkainen. Tuntuu siltä kuin jälkimaku leviäisi myös nenään saaden kaiken tuoksumaan makeammalta ja raikkaalta.

Qin ensikosketus on voimakas. Se tuntuu voimakkaana sykkeenä, joka tuntuu aina päänahassa asti. Tunne haalistuu nopeasti, ja juuri kun luulet vaikutuksen kadonneen, ilmenee vielä yksi voimakas aalto. Tämänkin jälkeen qi kestää, mutta se ei ole niin helposti huomattavissa voimakkaan alun vuoksi.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Doi Tung King's Grade


Doi Tung King's Grade (teekauppa.fi)


Tuotteen koko nimi on Oolong No.17 King's Grade Doi Tung.
En ole ennen maistanut thaimaalaista teetä, joten olin innoissani kun tee kolahti aamulla postiluukusta sisään.

Pienen taustatutkimuksen jälkeen selvisi, että Doi Tung on vuori Thaimaan pohjoisimmissa osissa, alueella, jossa ennen kasvatettiin ooppiumia.

Lehdet tuoksuvat mausteiselle, makealle ja raikkaan merelliselle. Tee on kierretty puolipallomaiseen muotoon ja vaihtelee väriltään mustasta armeijan vihreään.

Teen tuoksu on maitomainen, mutta ei niin vahva kuin Tie Guanyinissä, ja siinä on erotettavissa myös merellisiä sävyjä. Välillä olen huomaavinani katoavaa mausteisuutta, ehkä kanelia.

Dong Tuin maku on makeahko, hiukan kasvimainen, hitusen kukkainen. Suutuntuma on liukas ja nopea.

Toisessa kupissa on havaittavissa myös hedelmän ja marjan hienoja aromivivahteita. Makua on edelleen vaikea kuvata – se on tavallaan makeaa, mutta ei kuitenkaan. Maku on kirkas ja terävä, mutta silti mysteerinen.

Jälkimaku on samaten jotain kukkaisen ja mausteisen väliltä, ei niin makea, mutta raikas kuitenkin. Jälkimaku katoaa kuitenkin melko nopeasti.

Teen väri on harvinaisen pitkäkestoinen täyteläisen keltainen. Väri ei haalistunut edes kuudennella haudutuksella, vaikka maku alkoikin jo pikkuhiljaa laimenemaan.

Pallomuotoon kierretyissä teelaaduissa kannattaa varoa lehtien määrää. Haudutin Dong Tuita kerran liian isolla määrällä lehtiä, jolloin makuun ilmestyi pientä kitkeryyttä, eivätkä muutamat lehdistä olleet vielä kokonaan kastuneita edes seitsemännen haudutuksen jälkeen.

Tarkastelin lehtiä haudutusten jäljiltä, useimmat olivat kolme ylintä lehteä varressa + satunnainen silmu. Useimmat lehdet ovat kokonaisia ja voisin myös veikata niiden olevan käsin poimittuja. Tämän näkee Dong Tuissa siitä, että ainakin suurin osa lehdistä on varressa kiinni ja kokonaisia. Mekaaninen korjuukone tuottaisi huomattavan paljon rikkonaisempaa materiaalia: kone on yksinkertaisesti niin kömpelö, ettei se voit leikata tarkasti esimerkiksi muotoa silmu + kaksi lehteä. Kädentyötä voi vain arvostaa.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Da Hong Pao

Da Hong Pao (jadepisara.fi)


Da Hong Pao on hyvin kuuluisa teelajike Wuyi-vuorilta. Alkuperäiset Da Hong Pao -puut ovat peräisin Song-kaudelta (960-1279), ja niistä saadaan enää kovin pieni sato vuosittain, joka sekin jaetaan tietylle sisäpiirille tai huutokaupataan järjettömältä tuntuvaan hintaan. Näistä vanhoista puista on kloonattu uusia teepuita, joista teemarketeilla laajemmin liikkuva tee on valmistettu.

Lehdet tuoksuvat hyvin voimakkaalle - aromit tunkeutuvat jopa minigrip-pussin läpi - ja tummalle, mieleen tulee vanhan halon tuoksu. Lehdet ovat pitkiä, paksuja ja painavia.

Teen ensituoksu on voimakas, paksu ja melkein kahvinpuruja muistuttava. Itse teen tuoksu on samaten vahvan paahteinen, mutta taustalla esiintyy myös raikkaampia, hedelmäisempiä sävyjä

Märät lehdet tuoksuvat erittäin pistäviltä ja voimakkailta. Taustalla on tosin havaittavissa hedelmäisempiä sävyjä, katsotaan josko hauduttamisella saisi nämä esiin myös teen makuun

Maku on vahva ja lähentelee kahvintapaista luonteikkuutta, mutta on olemukseltaan kuitenkin makeampi ja jälkimaku on hedelmäisempi. Näin vahvasti paahdettua wulongia en ole aikaisemmin juonut. Taustalla voi aistia rukiisia ja tupakkamaisia sävyjä.

Toisessa haudutuksessa maku on joko hiukan rauhoittunut tai olen itse siihen tottunut. Tee on hedelmäisempi ja täyteläisempi, maku sulautuu kielelle. Teessä on myös lievän astrigenssin tuomaa särmää.

Kolmas haudutus on vielä kesympi, nyt hedelmäiset vivahteet ovat helposti havaittavissa. Erittäin paksu ja hidas suutuntuma, hieno, eikä yhtään kitkerä.

Vielä viidennellä haudutuksella Da Hong Paon paahteinen ja voimaks luonne ei ole hävinnyt. Tuoksu on nyt entistä hedelmäisempi ja väri hiukan haaleampi, mutta tee on vielä varsin voimakas ja hyvä.

Seitsemännelläkin haudutuksella paahteinen tuoksu ja paksu suutuntuma on läsnä, vaikka väri onkin haalistunut vaalean keltaiseen. tee saattaisi antaa vielä yhden tai kaksi hyvää haudutusta, mutta olen tyytyväinen tähän.

Märät teelehdet ovat paksuja ja tuntuvat erikoisen jäykiltä, tämä on varmastikin voimakkaan paahtamisen seurausta, sillä paahtaminen auttaa lukitsemaan lehdet muotoonsa.

Jälkimaku on erikoinen. Siinä on sikarimaisia tummia sävyjä, mutta myös makeutta ja kosteutta, joka voi johtua sylkeä erittävästä vaikutuksesta. Jättää suun raikkaaksi ja makeaksi.

Da Hong Paon luonne on kovin voimakas, jopa majesteettinen korkean statuksensa vuoksi, mutta se ei ole aggressiivinen. Esimerkiksi kitkeryyttä teessä ei esiinny, eikä astrigenssikaan ole ongelma. Qi on samaten miellyttävä, tee sai minut huomaamaan kaiken jännityksen kehossa, ja myös kaiken sen, mitä tiedostamatta odotin teeltä. Jostain syystä en osannut antaa teen puhua minulle, ja huomasin, että näin on käynyt viime aikoina paljon. Da Hong Paon luonnetta voikin kuvata ennen kaikkea rehelliseksi.

Luulisin Da Hong Paon sopivan hyvin suomalaiseen makuun. Siinä on samaa voimakkuutta kuin kahvissa, mutta taustalla häilyvät myös pehmeämmät sävyt. Tämän teen avulla olisi varmasti hyvä totutella hieman miedompiin (mutta laadukkaisiin) teelaatuihin.

Bi Luo Chun

Bi Luo Chun (jadepisara.fi)


Lehdet ovat erikoisen pehmeitä ja tuoreen tuntuisia sekä pieniä ja kierteisiä. Mukana on tumman ruskeita lehtiä sekä vaaleita haituvaisia silmuja.

Teen tuoksu on hyvin, hyvin erikoinen. Siinä on pistävä ja voimakas hedelmäinen/kukkainen tuoksu. Yllättävästi tämän vihreän teen kohdalla tuoksu oli voimakkaampi ja helpompi arvioida suoraan kupista, eikä gongfu-setin aromikupista. Ehkä tämä pätee muihinkin korkealaatuisiin vihreisiin teelaatuihin.

Bi Luo Chunin märkien lehtien tuoksu on sakea ja paksu, se muistuttaa minua vahvasti hernekeitosta. Itse nesteen tuoksu taas muistuttaa kypsiä rypäleitä sekä metallia.

Maku on myös täysin erikoinen. Se on erilailla makea kuin muut maistamani vihreät teet, sillä Bi Luo Chunin makeus on pyöreää ja se valtaa koko suun hitaasti ja pehmeästi. Suutuntuma on rikas, ja pientä kitkeryyttäkin esiintyy vastapainoksi teen kypsälle hedelmäisyydelle. Varovaisella hauduttamiselle kitkeryys tuntuu kuitenkin vähentyvän.

Ensimmäiset kaksi haudutusta olivat oranssin värisiä, kaksi seuraavaa vaaleampia kirkkaan keltaisia (Huom. kuvassa kyseinen kuppi on ylihaudutettu, kunnolla haudutettuna väri jäi juurikin hillityn keltaiseksi). Kahden ensimmäisen kupin tummuuteen voi olla syynä liian kuuma vesi, mutta teen maku ei tuntunut siitä kärsivän.

Erikoinen maku heijastuu myös Bi Luo Chunin jälkimakuun. Pursuava hedelmäisyys ja täyteläisyys viipyvät suussa pitkään, samoin kun raikas viilentävä tunne hengittäessä.

Teen qi on hellän tuudittava, mutta tietoinen. Kävelin sateessa pyykkituvalle ja saatoin tuntea ilman ja maan herkän huokoisuuden. Vaikutukset jäivät tosin melko lyhyiksi ja heikoiksi.

Kaiken kaikkiaan Bi Luo Chun eroaa profiililtaan täysin muista juomistani vihreistä teelaaduista. Siinä ei ole havaittavissa Lung Chinin paahteisuutta tai Guapianin hienovaraista vegetaalisuutta, vaan rypälemäisen hedelmäinen täyteläisyys valloittaa koko teen. Makua voisi kuvailla absoluuttisena kypsyytenä: sinä hetkenä, kun kasvin tai luonnon elinvoima on huipussaan.

Viime aikoina juomieni hienojen wulongien jälkeen olin jo hiukan kyllästynyt vihreään teehen, mutta Bi Luo Chun herätti taas mielenkiintoni ja syvän kiintymykseni näitä teelaatuja kohtaan.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Jung-jak

Jung-jak (Uptontea.com)


Kiinalaisen ja japanilaisen teen suosion ohella korealainen tee jää usein vähälle huomiolle. Syynä on tosin osittain korealaisen teen heikko saatavuus, sillä vain muutama yritys tuo teetä länsimaihin, ja vielä harvempi toimii englanniksi.

Olen itse maistanut vain kahta korelaista teetä: tämän arvostelun Jung-jak -teetä ja théhuoneen Korea FOP:tä. Jung-jak tai Joongjak luokitellaan korealaisten vihreiden teelaatujen alimpaan luokkaan, jonka yläpuolelle jäävät Saejak ja Woojeon.

Vielä muutama sananen vihreän teen säilyttämisestä ennen varsinaista arvostelua;

Usein vihreää teetä arvostetaan vain mahdollisimman tuoreena, eikä sen katsota saavuttavan huomattavia makuominaisuuksia ikääntyessään, pikemminkin vain menettävän vehreyttään.

Itse en ole tästä täysin samaa mieltä – Jung-jak, jota tänään juon on jo lähes kaksi vuotta vanhaa. Vuosia sitten tee teki minuun niin suuren vaikutuksen, että halusin säilyttää sitä erityistilanteita varten, eikä teen luonne ole mielestäni muuttunut ajan saatossa.

Tietysti vehreys on jonkin verran vähentynyt, mutta se ei ole kokonaan kadonnut. Lisäksi tee on saavuttanut tummempia sävyjä, jotka syventävät erityisesti teen tuoksua huomattavasti. Saa nähdä, josko tulevaisuudessa myös vihreiden teelaatujen vuosikertoja alettaisiin arvostamaan.

maistettuani taas tuoretta vihreää teetä voin todeta, että siihen verrattuna tämä vanha tee oli kylmää ja kuollutta. En silti suostu suoralta kädeltä hylkäämään vihreän teen iättämisen mahdollisuuksia!

Sitten arvosteluun.

Jung-jakin lehdet ovat pitkiä, ohuita ja kierteisiä. Nyt niiden väri on jo tumman ruskea, mikä varmasti johtuu teen iästä (kuvat ovat kaksi vuotta vanhoja, jolloin teen lehdet olivat vielä vihreitä ja nesteenkin väri erilainen).

Teen väri on kirkkaan vaalean vihreä. Tällaista värisävyn selkeyttä näkee harvoin.

Aromikupista tee tuoksu on ensin ruohomainen ja siinä on paahteisia päällystäviä sävyjä. Tämän jälkeen vehreä tuoksu häviää ja antaa tilaa paahteiselle tummalle makeudelle, joka haalistuu hitaasti pistävän siirappimaiseen ja kestävään lopputuoksuun.

Jung-jakin makuprofiili on melko yksinkertainen. Maku on täyteläinen, makea ja epäämättä taustalla on säilynyt vielä tuoreita vegetaalisia sävyjä. Tämän ruohomaisuuden ja silkkisen suutuntuman vuoksi Jung-jak muistuttaa paljon Gyokuroa.

En pääse eroon mielikuvasta, että korealainen tee olisi jollain tavalla risteys japanilaisesta ja kiinalaisesta vihreästä teestä. Esimerkiksi Jung-jakissa on ruohomaisuutta ja raikkaita merellisiä sävyjä kuten japanilaisissa senchoissa, mutta tee on silti selvän paahteinen ja luonteikas kuten kiinalaiset vihreät teet. Korealaisen teen valmistuksen puolesta olen melko varma, että teelehdet paahdetaan eikä höyrytetä kuten Japanissa.

Jung-jak jättää suuhun hiukan kitkerän, jollain tavalla kierteiseltä tuntuvan maun, joka kuitenkin pikkuhiljaa avautuu mehevän paahteiseksi makeudeksi.

Teen qi on hienovarainen ja vaimentuu nopeasti. Huipussaan se on kuitenkin voimakas ja jättää mielen levolliseksi myös teen jälkeen.

Sanottakoon vielä, että tätä teetä oli haasteellista hauduttaa. Jokainen haudutus oli noin 1-2 minuutin pituinen, ja pienikin lisäys aikaan toi ylihaudutuksen uhkaavan lähelle. Lehdet kuitenkin antoivat neljä hyvää kuppia ennen maun vetistymistä, mikä kertoo teen laadusta. Todennäköisesti myös teen ikä vaikutti hauduttamisen ominaisuuksiin.

Korealainen tee kiehtoo minua, olisi mukava nähdä sitä lisää teemarkkinoilla.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Lung Ching Grade I

Lung Ching Grade I (théhuone)


Lung Ching tai Longjing tai Dragon Well on yksi Kiinan suosituimmista teelaaduista. Sitä valmistetaan Zhejiangin maakunnassa Xi Hu -järven lähettyvillä. Teen korkeimpia laatuluokkia on lähes mahdotonta löytää länsimaista, sillä parhaimmat laadut on varattu korkea-arvoisille virkamiehille Kiinassa.

Lehdet ovat muodoltaan ohuita, levymäisiä ja kevyitä. Ensivaikutelmalta ne muistuttavat pikemminkin lastuja tai suomuja kuin vihreän teen lehtiä.

Tuoksu on makea ja täyteläisen paksu. Siinä on ruohomaisia sävyjä, jotka teen paahteisuus kuitenkin peittää. Kuivat lehdet tuoksuvat voimakkaan mausteisilta, ehkä hiukan muskottipähkinälle.

Maku on samaten paahteinen ja täyteläinen. Tai Ping Hou Kuihin ja Lu'an Guapianiin verrattuna Lungchin on selvästi paahteisempi ja voimakkaampi sekä siinä on rikkaampi suutuntuma.
Lungching jättää suuhun erityisen voimakkaan ja pitkäkestoisen jälkimaun. Siinä on makeutta, umamia ja lievää kitkeryyttä, joka kuitenkin häviää pikkuhiljaa. Kitkeryys tuo sopivaa vastapainoa jälkimaun muhivalle ja sylkeä erittävälle tunteelle.

Tee on mukavan rauhoittava, sekoitus lievää kehon humisevaa rentoutumista ja voimakasta mielen aaltomaista hiljentymistä. Lunching saa mielen reflektoivaan tilaan, jossa on hyvä pohdiskella asioita tai vain olla. Vaikutuksessa on jotain erikoista, jota ei kuitenkaan pysty ilmaisemaan. Varmaa on ainakin, että qi on luonteikas ja hyvin voimakas.

Voisin kuvitella nauttivani Lungchinia kesällä parvekkeella auringonnousun tai -laskun aikaan. Antaa kehon ja mielen hiljentyä ja antautua teen peilimäisen reflektoivan luonteen vietäväksi. Suosittelen.