keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Nai Xiang Milk Oolong

Nai Xiang Milk Oolong (teekauppa.fi)


Lehdissä on voimakkaan ja pistävän makea tuoksu, selvästikin tee on hajustettu. Tuoksussa voi huomata kukkaista tai hedelmäistä vivahdetta, itselleni tulee mieleen kirsikat. Lehdet ovat puolipallomaiseen muotoon käärittyjä ja melko vaaleita.

Alkutuoksu on lämmin, paksun maitomainen ja hiukan vegetaalinen, kuin vihreät pavut. Alussa taustalta erottuu myös makeita kirsikkaisia sävyjä, mutta tämä häviää nopeasti.

Maussa on toki erikoista kermaista täyteläisyyttä sekä pehmeyttä, mutta vain hienoista makeutta, joka ei peitä alleen teen alkuperäistä selkeyttä. Makeuden alta voi helposti erottaa 'aidon' teen.

Tuoksussa on prosessoidun sokerin, hattaran kaltaista tuoksua, sekä ajoittaista kirsikkaa. Maku on silti hyvä, kevyehkö wulong, joka tasapainottaa tuoksun makeutta. Teessä on pientä makeaa kirpeyttä... Hyvä, syvenevä suutuntuma. Ei tunnu kermaiselta makealta maidolta, vaan täydeltä, kirkkaalta vedeltä.

Neljännellä haudutuksella tuoksu alkaa heikkenemään, mutta on vielä selvästi läsnä.

Kuudennella kupilla tuoksu on jo lähes kadonnut. Itse tee antaisi ehkä vielä yhden tai kaksi haudutusta, mutta lievä maitoisuus maussa peittää häiritsevästi muita, jo heikkeneviä teen makuja ja tekee seuraavista haudutuksista melko tylsiä.

Olen saanut jokseenkin ristiriitaisen kuvan "maitowulongeista". Jotkut sanovat, että sen makea maku on seurausta teen prosessoinnista, jolloin sitä höyrytetään maidolla. Toiset sanovat, että tuoksu on kasville ominainen. Kumpikin voi olla totta, mutta itse luulen, että tämä tee oli hajustettu, koska aromi ja maku olivat niin eri luokkaa.

On harmi, että tee on hajustettu, sillä se varmasti antaisi mielenkiintoisia tuloksia gongfu-haudutuksessa sopivalla teekannulla. Omista (joskin löyhistä) periaatteistani johtuen en kuitenkaan aio hauduttaa kannussani hajustettua teetä, sillä tuoksu saattaisi helposti tarttua kannuun. Teetaikauskoa? Ehkä.



torstai 24. kesäkuuta 2010

Keiko Matcha-Genmaicha

Keiko Matcha-Genmaicha (teekauppa.fi)


Tuoteselosteen mukaan tee on sekoitus jauhettua matcha-teetä, toisen sadon lehtiä, varsia ja paahdettua riisiä (genmaicha-teen tunnusmerkki). Eniten teessä näkyy pieniä lehtiä ja matchasta vaalean vihreiksi värjäytyneitä riisinjyviä.

Kuivien lehtien eloisan ja vihreän tuoksun alta voi erottaa paahdetun riisin tuoksun, eli siis riisimurojen tuoksun.

Haudutettu tee tuoksuu vahvan paahteiselta ja viljaiselta. Tuoksu on riisikakkumainen, mutta hyvin pehmeä.

Nesteen väri syvän vihreä, erittäin sakea matchasta johtuen...

Maku on moniulotteinen, ensin riisin paahteisuus pyyhkäisee suun yli ja pehmentää tietä seuraavalle aallolle, joka on ehkä lehtien täyteläinen ja miedon vegetaalinen maku. Maku huipentuu matchan lievään kirpeyteen.

Taaskin, toisella kupilla nämä erot tasoittuvat asteen, kolmannella vielä enemmän.

Kolmannessakin haudutuksessa riisin paahteisuus pitää pintansa, tee on miedosti kirpeää, mutta paahteisen pehmeää ja suuntuntumaltaan vieläkin hyvin paksua.

Jälkimaku on sekoitus viljaista paahteisuutta ja matchan kitkeryyttä, joka kuitenkin vaihtuu nopeasti muhivaksi lämpimäksi tunteeksi suun takaosassa. Kiinnostavasti tuo pieni makea kitkeryys jatkuu hyvin kauan, jopa vielä senkin jälkeen kun paahteisuus on hävinnyt ja muhivuuskin katoaa.

Kun olen hauduttanut teetä useammin, olen huomannut, että kitkeryys katoaa varovaisella haudutuksella. Tällöin matchasta jää jäljelle vain sen erikoinen kuivahko luonne, joka sekin tuo lisänsä makuun. Pidin kuitenkin enemmän tästä ehkäpä hiukan ylihaudutetusta, mutta moniulotteisemmasta teestä.

Näistä keiko-tuotteista tämä oli rauhoittavin. Qi tuntuu luonteeltaan samanlaiselta kuin itse tee: nopea nousu, nopea tasoittuminen ja mieto, venyvä loppu.

Ainoaan toiseen genmaichaan verrattuna, jota olen juonut, oli tämä eloisampi ja voimakkaampi, varmastikin matchan takia. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän Keikoon, sen monimuotoisuuden voi havaita jokaisella siemauksella.

Keiko Kukicha

Keiko Kukicha (teekauppa.fi)


Kukicha on tehty teen varsista ja lehtiruodista.

Tuoteselosteen mukaan tee on ensimmäisen sadon lehtiä ja varsia, väriltään "lehdet" ovat vaalean/tumman vihreitä. Kuiva tee tuoksuu raikkaalle, makealle ja miellyttävän pistävälle. Ehkä se on tämä pistävyys joka tuo mieleen marjat, marjajäätelön tai marjarahkan.

Alkutuoksu on hieno: ensin vahvan pähkinäinen ja täyteläinen, sitten tuoksu vaihtuu sulavasti vegetaalisempaan suuntaan.

Haudutetun teen tuoksu on paksu ja vegetaalinen kuten senchassa. Suutuntuma on myöskin erittäin täyteläinen, ehkäpä juuri nuo varret tuovat tätä kermaisuutta juomaan.

Maussa raikkautta ja täyteläistä makeutta. Ajoittain myös mietoa paahteisuutta on havaittavissa. Erittäin rikas ja mehevä umami-tunne, suutuntuma sakea.

Jälkimaku alkaa maistumaan toisella kupilla, se on raikas ja makeankirpeä, tuoden sopivaa piristystä teelle.

Kolmas haudutus on tasaipainoisen makea, johon jälkimaun terävyys tuo särmää. Tuntuu siltä, että teetä juodessa jälkimaku antaa näitä kirpeänmakeita tunteita, mutta kun juomisen lopettaa, se muuttuu nopeasti mehevän makeaksi umami tunteeksi, jota en ole pitkään aikaan kokenut näin voimakkaana. Usein juuri japanilaisissa teelaaduissa tämä ominaisuus on vahvimmillaan.

Väriä ei kovin selkeäksi voi sanoa, sillä teessä voi paljain silmin nähdä paljon pientä, ehkä varsista irronnutta pölyä. Tämä varmasti osaltaan vaikuttaa Kukichan erittäin täyteläiseen suutuntumaan ja mikä tärkeintä, ei tee teestä kitkerää.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Keiko Kabuse Houjicha (luomu)

Keiko Kabuse Houjicha (teekauppa.fi)


Houjicha on paahdettu vihreä tee, joka tehdään Kukicha-teestä (eli varsista/lehtiruodista) tai Bancha-teestä. Paahtaminen vähentää teen kofeiinipitoisuutta, jonka vuoksi Houjichaa juodaan usein aterian jälkeen tai illalla.

Lisäksi teen nimessä Kabuse viittaa tapaan, jolla teetä kasvatetaan varjossa kuten gyokuroakin. Kabusea pidetään varjossa vähemmän aikaa kuin gyokuroa, ja sen voisikin ajatella olevan eräänlainen välimuoto senchan ja gyokuron välillä. Tee on kasvatettu Kagoshimassa Japanissa.

Tuoteselosteen mukaan tee on ensimmäisen sadon lehtien sekä varsien sekoitus. Erityisesti varsia näkyy paljon, väri on haalean ruskea ja lehdet tuoksuvat miedon paahteiselle, mutta makealle.

Ensituoksu on tumma, mutta ei pistävä tai aggressiivinen kuten eräät paahdetut teet.
Tee tuoksu on paahteinen ja siitä voi selvästi havaita myös viljaisan, riisikakkumaisen tuoksun. Tämä tuoksu tuo välittömästi mieleen yhden ensimmäisistä ostamistani teelaaduista, Buddha's Palmin. Nostalgiajuopumus :).

Väriltään tee on erittäin kirkkaan oranssi, hyvin hieno.

Maku alkaa tasaisena paahteisuutena, mutta vaihtuu nopeasti makeaan karamellimaiseen tunteeseen. Suutuntumaltaan erittäin liukas, suorastaan silkkinen, ja paksu.

Toisella haudutuksella suorasukainen paahteisuus lieventyy ja nuo viljaiset, riisikakkumaiset sävyt pääsevät oikeuksiinsa. Kupin reunoilta karamellimainen lopputuoksu yhdistyy teen viljaisuuteen ja välillä erääseen kummaliseen vegetaaliseen käänteeseen. Tuloksena on herkullinen, mieto ja rauhoittava juoma.

Kolmannessa kupissa maut ovat pyöristyneet tasaikseksi makeaksi juomaksi. Muuta ei tarvitse sanoa, tämä on selvästikin viimeinen haudutus.

Kannattaa varoa haudutusaikaa! Paketissa ohjeistettiin hauduttamaan ensimmäisellä kerralla 30 sekuntia, toisella vain 15 sekuntia ja kolmannella taas 30 sekuntia. Omasta kokemuksestani japanilaiset vihreät teet ovat hyvin oikullisia ja kitkeröityvät helposti. Toisaalta varsista tehty tee saattaa olla poikkeus.

Emperor of Pu'erh 2000

Emperor of Pu'erh 2000 (teekauppa.fi)


Lehdet ovat pieniä, ohuita ja irtonaisia – eivät kakuksi puristettuja. Varsin usein pu'erhia näkee myytävän myös tässä muodossa. Väriltään lehdet ovat tumman ruskeita ja seassa on myös muutamia oranssinsävyisiä lehtiä. Tuoksu on miedon viljaisa.

Alkutuoksu lämmitetyssä teepannussa on pehmeä, viljaisa ja yllättävän makea, sanoisin tätä jopa hedelmäiseksi.

Haudutetun teen tuoksu on samettisen pehmeä ja muistuttaa vanhoja puisia huonekaluja. Mieleeni tulee entisen ala-asteeni vanhan rakennuksen varasto, jossa vanhoja pulpetteja säilytettiin.

Maku samaten hyvin pehmeä ja täyteläinen. Tunne leviää hienovaraisesti koko suuhun ja jättää suun liukkaaksi sekä raikkaaksi.

Jälkimaku on erikoinen. Sen taustalla pyörii tuo tuttu maanläheinen maku, mutta ajoittain myös erittäin kirkkaita ja makeita makuja pääsee esille. Välillä särmää jälkimakuun tuovat myös hieman kitkerämmät sävyt. Maku pyörii suussa ja tiivistyy kielellä todella mukavalla tavalla.

Nopea qi, joka vaikuttaa jo ensimmäisestä kupista. Jää kiertelemään leikkisästi mielen etualalle, mutta on kuitenkin piilossa. Se on jossain aivan silmien takana, mutta et kuitenkaan voi ottaa siitä kiinni, joten parasta vain päästää irti ja hauduttaa seuraava kuppi.

P.S. Luulisin tämän teen olevan kypsytettyä shu pu'erhiä. Väri näyttäisi olevan liian tumma pelkästään kymmenen vuoden haudutuksella, vaikka irtonainen pu'erh toki kypsyykin nopeammin.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Dong Ding '81

Dong Ding '81 (The Essence of Tea)


Dong Ding on teelaatu Taiwanista, joka on peräisin samannimiseltä vuorelta. Tämä Dong Ding on kerätty vuoden 1981 & 1982 sadoista, sekoitettu ja jätetty lepäämään muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Usein iätettävää wulongia paahdetaan muutaman vuoden välein uudestaan maun ja teen parantamiseksi, mutta tätä teetä on paahdettu viimeksi noin 3-4 vuotta sitten.

Kuivat lehdet tuoksuvat tummalle ja tunkkaiselle, mutta kuitenkin makealle. Lehdet ovat aukinaisia ja pitkiä eivätkä pallomaiseksi kierrettyjä kuten useimmat Dong Dingit. Tämä voi johtua teen iästä, sillä Dong Ding -teen valmistusmenetelmät ovat voineet muuttua ajan saatossa (luin jostain, että ennen wulongin muotoilu palloksi tehtiin jaloin, joten ikääntyneet wulongit ovat usein löysempiä kuin uudet). Teestä ei tietenkään koskaan voi olla varma, joten saattaa olla, että tämä tee ei ole kasvatettu Dong Ding -vuorilla Taiwanissa, ja voi myös olla että teen ikä on nuorempi kuin ilmoitettu. Ostin teen kuitenkin luotettavasta lähteestä, joten en ole turhan vainoharhainen väärennöksistä.

Haudutettuna tee tuoksuu raikkaalle ja avoimelle, ja lisäksi havaitsen hiukan liköörin/konjakin pistävyyttä. Varsinkin ensimmäisessä haudutuksessa on esillä viljaisia aromeita, kuten pu-erh teessä.

Maussa on juuri tuota viljaisuuta sekä tummaa, karamellisoitua hedelmää. Teessä ei ole samanlaista kermaisuutta kuin esimerkiksi Tie Guanyinissä. Tämä voi yksinkertaisesti johtua teen iästä, sillä tuota kermaisuutta löytyy myös tuoreista vihreistä teelaaduista, mutta tämä piirre katoaa ajan myötä.

Toisessa kupissa myös kukkamaisia sävyjä alkaa erottumaan, eikä viljaisuus enää maistu niin voimakkaana. Toisaalta seuraavissa haudutuksissa kukkaisten sekä hedelmäisten aromien haalentuessa alkavat iän tuomat viljaiset sävyt taas erottumaan selkeämmin.

Jälkimaku on hienon tumman siirappinen ja muuttuu ajan kanssa muhivaksi tupakansävyiseksi tunteeksi – erittäin miellyttävää. Suutuntumalta paksu ja pehmeä, mutta taaskin kermaisuus ja painavuus puuttuu, tämä Dong Ding on jotenkin kevyempää.

Iätetty wulong vaatii varmasti totuttelua. Eniten minua häiritsi kermaisuuden puuttuminen, jota havaitsin sentään jossain määrin théhuoneen teessä. Alan kuitenkin luulemaan, että tämä piirre katoaa ajan myötä. Pitänee yrittää saada jostain käsiinsä ikääntynyttä Tie Guanyinia ja koittaa vahvistaa luuloni.

Mutta, kun makuun tottuu, on Dong Ding hyvin miellyttävä. Se ei ole parhain juomani tee, tai edes parhain juomani wulong, mutta erikoinen ja mainitsemisen arvoinen silti. Väkisinkin jää mietityttämään miltä tämä tee maistuisi, jos se olisi uudelleen paahdettu vielä kerran esimerkiksi vuosi sitten. Maku voisi olla huomattavasti eläväisempi.

Qi taas, no, se on erilainen. Vaikutusta ei tunne selvästi esimerkiksi fyysisenä kehon huminana, vaan se on enemmänkin mielen hiljentymistä ja varsinkin näköaistin herkentymistä. En osaa oikein sanoa qin luonteesta enempää, se on hyvin mystisen tuntuinen.

Märät lehdet on paksuja, jäykkiä ja hyvin tummia. Luulisin, että tee on käsinpoimittu, sillä lehdet ovat kokonaisia ja kiinni varressa. haudutuksen aikana lehdet tosin irtoavat varsista.

Pu'erh Bincha 2005

Pu'erh Bingcha 2005 (théhuone & teekauppa.fi)


Tämä teekakku on kääreestä päätellen CNNP-tehtaan tuottama. CNNP toimi valtion alaisuudessa ja kontrolloi vielä muutama vuosikymmen sitten kaikkea pu’erh-teen tuotantoa. Sittemmin uusia itsenäisiä tehtaita on syntynyt, mutta CNNP toimii yhä ja tuottaa arvostettua teetä.

Pu’erh teessä kakun kääre kertoo paljon. Tässä kääreessä on keskelle painettu merkki ”cha” (茶)tarkoittaa teetä, ja jossain CNNP:n kakuissa se voi olla myös esimerkiksi keltaisen tai vihreän värinen. Cha-merkkiä ympäröi kahdeksan ”zhong”-merkkiä (中), joka tarkoittaa Kiinaa.
Kakun lehdet ovat tummia ja tiukkaan painettuja, sekä tuoksuvat villaiselta ja viljaiselta. Tee tuoksuu silti varsin mielyttävältä, eikä siinä ole pistävää kalanhajua, jota joissain nuorissa tai huonolaatuisissa teekakuissa esiintyy.


Mainittakoon vielä tässä, että teelehtien väristä ja maun profiilista päätellen tämä kakku on shu pu-erhia, jota usein kutsutaan ”keinotekoisesti kypsytetyksi”. Shu pu’erh käy läpi valmistus prosessin, joka antaa sille vanhaa pu-erhiä muistuttavan maun. Shu-kakut silti paranevat yhtälailla vanhetessaan ja ovat arvostettuja.

Pu’erhin lehtiä kannattaa usein huuhdella nopeasti kuumalla vedellä ennen ensimmäistä haudutusta, jotta puristetut teelehdet alkaisivat avautua ja vapauttaa aromeitaan. Huuhtelun jälkeen tämän kakun lehdet tuoksuvat voimakkaan puumaisilta, mutta silti vielä pehmeältä. Tuoksu on viipyvä ja pehmenee lopussa.

Ensimmäinen haudutus on tumman oranssi/ruskea, ja vaalenee posliinisen teemaljan reunoille. Tuoksu on lämmin ja maanläheinen, mutta helpotukseksi ei aggressiivinen tai pistävä. Puerhin tuoksua on vaikea kuvailla, mutta kun sen kerran haistaa, sen kyllä muistaa. Siinä on maanläheisyyttä, joka tuo ainakin minulle välittömästi mieleen kesämökin ja maaseudun. Tuoksu on tiivistyneempi ja sen painopiste on ikään kuin alempana kuin vaikkapa wulongien kepeät ja herkemmät sävyt.

Maku on jopa yllättävän helposti lähestyttävä. Siinä on viljaisuutta, mutta myös pehmeämpää sävyä, jota melkeinpä kuvaisin hedelmäiseksi. Suutuntuma on erityisen pehmeä ja täyteläinen.
Seuraavat haudutukset ovat huomattavasti tummempia: väri lähenee kahvin mustaa ja vain reunat ovat kullan oranssiset. Maku myös pyöristyy makeammaksi, mutta säilyttää silti suutuntumansa. Jälkimaku on raikas, pehmeä ja pitkäkestoinen.

Tee on hillitty – tai ehkä hillitty ei ole oikea sana, vaan vakaa, tai varma. Jokainen kuppi on tasapainoinen ja laadukas, mutta samalla teessä ei myöskään esiinny samanlaista kontrolloimatonta voimaa, joka tekee wulongin gongfu-hauduttamisesta niin antoisaa. Toisaalta tiedän, että myös tämä pu’erh-kakku tulee jatkossa paljastamaan itsestään aina vain uusia ja uusia puolia. Juuri tämä tekee teen nauttimisesta niin antoisaa.

Erityisesti yllätyin siitä, että tee ei ole niin raskas tai aggressiivinen. Luulisinkin tämän teekakun olevan helposti lähestyttävissä myös muille uusille pu’erhin juojille.

Puerhia voi hauduttaa useammin kuin useimpia muita teelaatuja, se kestää helposti seitsemän haudutusta ja ylikin, kunhan muistaa pitää veden lämpötilan tarpeeksi kuumana. Itse käytän 100 millilitran yixing-kannua, johon käytin noin 5 grammaa teetä. Huuhdoin lehdet kerran ja aloitin haudutukset noin 10 sekunnista, pidentäen haudutusaikaa asteittain gongfun-haudutuksen tyyliin. Kun irroitat teekakusta sopivaa palasta, kakusta irtoaa väjäämättä myös pieniä irtolehtiä. Näitä lehtiä voi laittaa teekannuun mukaan, sillä puristetulla teellä kestää muutama aina haudutus avautua ja vapauttaa arominsa kunnolla. Kun kannuun laittaa lisäksi irtolehtiä, ovat ensimmäisetkin haudutukset tasaisempia.

Qimen Hao Ya A

Qimen Hao Ya A (jadepisara.fi)


Lehdet ovat hyvin pieniä, mutta kuitenkin kokonaisia. Märätkin lehdet ovat vain muutaman sentin pituisia, selvästikin kasvin nuorimpia lehtiä.

Nesteen väri on ihastuttava syvän oranssi. Korkealaatuisen Qimenissä on sellainen erikoinen puoli, että sen pitäisi muodostaa kupin reunoille kultainen rengas. Tämä ominaisuus johtuu ilmeisesti teen ainesosista, en ole ottanut asiasta selvää tarkemmin. Tästä Qimenistä tuo rengas on havaittavissa ja kestää kaksi ensimmäistä haudutusta, joissa värin reunat ovat kellertävät ja kultaiset. Tosin muistan nähneeni samanlaista reunaeffektiä ainakin pu-erh -teessä.

Teen tuoksu ja maku on savuinen, mutta maussa on myös häivähdys herkempää kukkaisuutta, jonka luulen tulevan paremmin esiin seuraavissa haudutuksissa. Juodessa mieto savuisuus leviää suuhun samalla kun terävämmät ja makeammat sävyt alkavat aueta.

Neljännellä kupilla savuisuus vähenee ja teen herkempi puoli pääsee paremmin esiin. Nämä viimeiset kupit ovat loistavan samettisia ja täyteläisiä. Pidän siitä, kuinka tämä tee näytti monia eri puolia gongfu-haudutuksella.

Jälkimaku on savuinen ja tumma, josta se kehittyy pehmeämpään makeuteen.

Huomasin, että myös Qimen Hao Ya A hyötyi siitä, että teen antoi levähtää ja hengittää muutaman päivän. Tällä teen voimakkuus laimeni hieman, mikä taas sopii omaan makuuni paremmin. Haluaisin aina antaa teen levätä noin viikon verran ennen sen maistamista, mutta usein uteliaisuus vie voiton ja löydän itseni hauduttamasta teetä ennen kuin päivääkään on kulunut sen ostamisesta.