tiistai 26. lokakuuta 2010

Oriental Beauty

Oriental Beauty (Teekauppa)



Oriental Beauty aka Dong Fang Mei Ren eli Itämainen kauneus on kuuluisa 1800-luvun lopulla kehitetty teelajike, jonka erikoislaatuinen ominaispiirre on lehtien ”huonokuntoisuus”. Pienten hyönteisten annetaan syödä lehtiä kasvukauden aikana: tämä aloittaa hapettumisen ja vaikuttaa teen makuprofiiliin ratkaisevasti.

Tarinan mukaan Taiwaniin muuttaneet teenviljelijät luopuivat monista sadoistaan, koska hyönteiset olivat syöneet lehtiä, eivätkä viljelijät uskoneet pystyvänsä myymään tätä huonolaatuista teetä länsimaalaisille kauppiaille.

Toisin kuitenkin kävi. Tarina kertoo kuinka eräs viljelijä kaikesta huolimatta yritti kaupata hyönteisten syömää satoaan Eurooppaan, ja yllätyksekseen sai erän myytyä yllätyshintaan. Tästä juontaa Oriental Beautyn kolmas nimi, Pong Fong Cha, eli Kerskurin tee. Satonsa kaupaksi saanut teeviljelijä oli innoissaan ylpeillyt muille, kuinka korkealla hinnalla oli teensä myynyt.

Neljäs Oriental Beautyn nimi, Wu Se Cha, tarkoittaa Viiden värin teetä. Tämäkin tee on värikästä, vaikka ihan viittä eri väriä sitä ei ehkä löydäkään. Teen väri vaihtelee hopeisista silmuista ruskeaan, harmaaseen ja mustaan. Lehdet tuoksuvat raikkailta, kevyiltä, sienimäisiltä ja miedon viljaisilta. Lähempää tarkastelemalla lehdistä erottaa hopeista untuvaa, josta juontuu vielä yksi nimitys tälle teelle – Bai Hao Wulong eli valkoinen untuva tai karva. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Alkutuoksu alkaa hedelmäisenä, ja liukuu siitä erittäin hienoon tiiviiseen marjaisuuteen, joka ei kuitenkaan ole pistävää tai hyökkäävää. Huuhtelun jälkeen esiintyy metsämäisempiä ja sienimäisiä sävyjä.

Haudutetun teen tuoksu on erittäin makea, hedelmien ja sokerin sekamelska. Kevyt ja vivahteikas, vaikka selkeitä yksittäisiä tuoksuja on vaikea erottaa. Maku on erikoisen makea ja kirkas, erittäin hedelmäinen, jälkimausta löytää myös kukkaisuutta. Mehukas ja paksu, tasaisen pehmeä suutuntuma, oikein miellyttävä. Jotain erikoista suutuntumassa on, mutta on vaikea sano juuri mitä. Ehkä se on paksuuden ja keveyden yhdistelmä, usein kun teet ovat joko paksuja ja painavia tai keveitä ja ohuita.

Märät lehdet tuoksuvat ensimmäisen haudutuksen jälkeen hieman paahteisilta, mutta enimmäkseen marjoilta ja kukilta.

Toisen haudutuksen tuoksu ei ole aivan yhtä sekava. Kukkia ja ripaus hedelmää, ehkäpä aprikoosia. Suutuntuma paksunee ja muuttuu painavammaksi, maku tiivistyy hienosti kielen takaosan sivuille. Tämän haudutuksen jälkeen märkien lehtien tuoksusta on poistunut marjat ja paahteisuus, miedompia ja keveämpiä kukkaisia sävyjä pääsee esiin.

Kolmannessa haudutuksessa ei tapahdu hirveästi muutoksia. Mutta näin hienoon teehen ei enää lisää monimutkaistuksia tarvitakaan. On muuten erikoista, että ilmeisesti tämän teen sato korjataan kesällä, kun hyönteiset ovat kerkeneet puremaan lehtiä. Yleensä kun väitetään, että hienoimmat taiwanilaiset wulongit korjataan keväällä tai talvella. Taas yksi turha teemaailman yleistys kumottu.

Neljännessä kupissa on alussa jokin selvä tuoksu, luulisin persikaksi, mutta se katoaa nopeasti teen pinnalta. Maku on edelleen hurmaavan mehukas, peittää suun makealla kerroksella.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä, kuudennella tai seitsemännellä haudutuksella, tuoksusta on jo hävinnyt lähes kaikki herkemmät sävyt. Jäljellä on enää lämmintä maitoa muistuttava aromi. Maussakin on erikoisia, kaakaomaisia piirteitä, eikä se toisin kuin tuoksu tunnu vielä laisinkaan laimentuneelta. Vielä kahdeksannellakin haudutuksella mausta löytyy kukkaisuutta, eikä suutuntumakaan ole kärsinyt. En enää kuitenkaan viitsi jatkaa sessiota. tai ehkä vielä yksi kuppi…

Dong Fang Mei Renistä on vaikea löytää mitään huonoja puolia. En muista juoneeni Oriental Beautya aikaisemmin, mutta silti tee tuntui kotiinpaluulta: kuin olisi nähnyt vanhaa ystävää ensimmäistä kertaa pitkän ja osittain raskaan matkan jälkeen. En epäile laisinkaan, ettenkö tulisi vielä etsimään käsiini toisia, toivottavasti yhä parempia Oriental Beauty -laatuja.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Xiaguan Ancient Wild Tree Raw Pu'erh 2005

Xiaguan Ancient Wild Tree Raw Pu'erh 2005 (Yunnan Sourcing)


Lehdissä on tuota samaa vankkaa puumaista ja hyvin raikasta tuoksua kuin monissa muissakin sheng pu'erheissä. Tämä on todennäköisesti se kamforin tuoksu, jota villeissä shengeissä sanotaan olevan. Mukavaa, että kakussa on kerrankin vahva tuoksu eikä pelkkää mietoa ruismaista kuivuutta. Välillä seasta tuntuu erottuvan heikkoa savuisuutta.

Lehdet ovat enimmäkseen tummia, näytteen palaset ovat todella tiiviitä ja painavia lohkareita. Todella vaikeaa rikkoa pienemmiksi lastuiksi, argh.

Alkutuoksu on pehmeä ja ehkä miedon savuinen, vehnäinen. Huuhtelun jälkeen tuoksussa on ensin outoa kylmää pistävyyttä, joka hiipuu normaaliin maanläheisyyteen.

Haudutetun teen tuoksussa on savuista raikkautta. Maussakin kieltämättä tietty savuisa profiili jatkuvasti läsnä, mutta lisäksi myös selvää hunajaisuutta. Jonkin verran kitkeryyttä jossain maun reunoilla, mutta vähemmän kuin keskiverto nuoressa shengissä. Suutuntuma on mukavan paksu, pehmeä ja konsistentti - kuin pumpulia.

Toisen kupin tuoksussa taustalla on uusi, puolukkamainen lisä, joka kuitenkin katoaa nopeasti. Maku on selvästi pistävämpi, kitkeryys jää jälkimakuunkin.

Kolmannessa haudutuksessa tuoksu on sameampi ja pehmeämpi, savumaisuus on hävinnyt. Suutuntuma kuin samettia, oikein hyvä. Nyt on enää kielen takaosassa pientä kirpeyttä aistittavissa, muuten maku on kokonaisuudessaan pehmeä.

Neljännen kupin tuoksussa esiintyy taas pakenevaa marjaisuutta. Maku pehmeää, makeaa, hitusen jossain kaukaisilla reunoilla kirpeyttä. Xiaguanissa on outo qi, joka ei rentouta kehoa eikä mieltä. Sen sijaan se lyö läpi puhtaalla kirkkaudella, ja ei, tässä ei puhuta puhtaasta euforiasta. Se on jonkinlainen elämänilon piikki, jota tuntee laskevan auringon paistaessa puun lehvästöön. Tuntoaisti on hiukan korostunut, näitä teelaatuja ei usein tule vastaan. Loppujen lopuksi qi kyllä tuntuu kokonaisvaltaisesti kehossa ja mielessä, se vain tulee hämmentävän nopeasti esiin, kuin humahtaen.


Viidennellä kupilla jonkinlaista rypälemäisyyttä miedossa tuoksussa, kitkerä reuna kielen takaosassa. On hienoa, kuinka tässä teessä huomaa kerroksellisuuden. Iso teekakun pala, jota en onnistunut murtamaan pehmeni muiden pienempien lastujen kanssa, joissa oli ensin kitkerä taso ja myöhemmin pehmeä ja makea maku. Kerros kerrokselta tämä iso paakku kosteutui syvemmälle ja saattoi näin ylläpitää jatkuvaa miedon kirpeää reunaa. Tätä teoriaa tukee sekin, että tökin tämän ison palan auki sen kostuttua tarpeeksi, ja seuravaa haudutus olikin taas huomattavasti kitkerämpi.

Myöhemmissä haudutuksissa kirpeys väheni edelleen, mutta pysyi reunoilla. Suutuntuma muuttui todella nautinnolliseksi: pehmeän paksuksi, voimaiseksi! Kaikenlaisia erilaisia sävyjä tuntui löytyvän mausta ja tuoksusta, mutta päätin vaan keskittyä nauttimaan, en analysoimaan.
Viimeiselläkin haudutuksella ensimmäiset siemaukset toivat intensiivisen, koko suun valtaavan makeuden. Tässä teessä on voimaa, kerroksellisuutta, eri makusävyjä... Suosittelen.

Kiinnostavaa on se, että sivuutin tämän teen liian savuisana ja yksipuolisena, kun maistoin sitä ensimmäisen kerran kolmisen kuukautta sitten. Monet teenjuojat suosittelevatkin antamaan teen tuulettua (xing cha), jolloin sen maku paranee tai ainakin muuttuu huomattavasti. Itse olen huomannut tämän lähes kaikkien ostamieni teelaatujen kohdalla. Tuuletusajat ovat vaihdelleet viidestä päivästä kolmeen kuukauteen, jos minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa maistaa teetä uudelleen.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Tan Shao Tie Guanyin

Tan Shao Tie Guanyin (Jadepisara)


Tämä tee on siis Tieguanyinin perinteisempi, paahdetumpi ja tummempi muoto. Nykyään kun wulongit (kuulemma) tuntuvat menevän miedompaan ja kevyempään suuntaan. Itse kyllä taidan nykyään pitää enemmän näistä tummemmista.

Kuivat lehdet ovat mustan, tummanruskean ja punertavan sävyisiä puolipallomaisia könttejä. Aika vaihtelevan kokoisia. Tuoksu muistuttaa jollain tavoin heichaa, Qian Liangia. Tumma, kuiva, jauhomainen, miedon rukiinen?

Alkutuoksu on hyvin erikoinen: siinä on alussa tiettyä paahteisuutta, mutta ei kahvimaista ja hyökkäävää kuten Da Hong Baossa. Sitten alkaa puskemaan esiin tiiviin makeita, rommimaisia sävyjä. Tieguanyinimaisen pehmeä ja täyteläinen.

Huuhtelun jälkeen marjaisuutta vähän enemmän, mutta ei pistävää tai eloisaa. Kyllä tässä on makeutta ja lakritsaisuutta jota rommista löytää :) .

Ensimmäinen haudutus. Tuoksu hiukan tukevampi kuin miedossa TGY:ssä, mutta ei yhtä kermaisen täyteläinen. Suutuntuma taas on erityisen pehmeä ja hellä, nopea ja kevyt. Paahteisuus on maussa etualalla, mutta sen alla esiintyy myös voimakkaita makeampia sävyjä. Paahtaminen on varmaankin vaikuttanut makuun niin, että herkät kukkaiset ja täyteläiset sävyt ovat muuttunut makeiksi ja tasaisiksi. Ehkä tällaista paahteista versiota olisi hyvä lähteä iättämään, sillä wulongien iättämisellä tarpeellinen paahtaminenkin on jo tehty valmiiksi muutamalle vuodelle.

Toisella haudutuksella tee herää eloon. Tuoksussa on vähän sitä hienoa täyteläisyyttä, mutta ei kuitenkaan yllä läheskään miedomman TGYn tasolle. Lisäksi karemellisoitujen hedelmien tuoksua. Maku on ihastuttava, tuntuu siltä, että siinä olisi paljon enemmän sävyjä kuin miedossa versiossa. Myös suutuntuma on paksuuntunut ja sitä myöten hidastunut. Jälkimaku on tumma ja hienostunut, makean hedelmäinen, mutta välillä myös tiivistyneempiä marjaisia sävyjä ja lakritsaa.

Märissä lehdissä aggressiivinen paahteisuus vähentynyt ja nuo kummalliset makeat sävyt pääsee jo vähän esille. Toffeelikööri.

Yllättävästi kolmannessa kupissa paahteisuus on palannut, tuoksu miedompi ja mausta on vaikea löytää muita sävyjä, vaikka ne jälkimaussa onkin esillä. Suutuntuma näissä myöhemmissä haudutuksissa on hitaampi ja paksumpi, eli alussa lehdet eivät vain olleet avautuneet kunnolla.

Tosi hyvä aaltomainen qi, suhteellisen vahva, jotenkin kaikki liike tuntuu oudolta, nopealta ja mahdottomalta. Aivan kuin käsi vain siirtyisi toisesta tilasta toiseen. Tämä on sitä laatua, joka vain jättää hämmentyneeksi.

Neljännen tai viidennen haudutuksen jälkeen jälkimaussa on selvää tupakkamaisuutta myös.

Tässä teessä häiritsi ehkä eniten se, että tuo monipuolisin haudutus, teen huipentuma, menee ohi niin nopeasti. No, opettaapahan tarttumaan hetkeen.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Gaiwan

Gaiwan

Gaiwan tai zhong on yksinkertainen ja suosittu haudutusväline, joka koostuu kolmesta
osasta: aluslautasesta, kupista ja kannesta. Usein gaiwaneiden sisäpinta on lasitettua valkoista posliinia, joka antaa hyvän neutraalin pohjan teelaatujen maistamiseen ja vertailemiseen. Tästä syystä ammattimaiset teenmaistajat käyttävät paljon gaiwaneita työssään.

Ennen Ming-dynastiaa (1368-1644) teetä nautittiin samasta laakeasta astiasta jossa se valmistettiin. Tällöin oli vielä tapana jauhaa pala kakkuteetä ja sekoittaa jauhe veteen bambuvispilällä. Ming-dynastian aikana teen valmistuksessa siirryttiin haudutettavaan irtoteehen. Tämä on voinut olla yksi ratkaiseva tekijä gaiwanin kehittymiseen: perinteisesti gaiwanissa on ollut tapana sekä hauduttaa että juoda tee, jolloin kupin kantta on käytetty estämään teelehtien valuminen suuhun.


Gaiwanin käyttäminen

Gaiwanin käyttäminen on suhteellisen yksinkertaista. Ensin on sopivaa lämmittää ja puhdistaa astiat keitetyllä vedellä ja kaataa tämä vesi pois. Seuraavaksi voi laittaa teelehdet tyhjään kuppiin, lisätä veden ja peittää kupin kannella. Kantta nostamalla voi väristä ja tuoksusta päätellä, onko tee hautunut tarpeeksi. Kun aika on kypsä, asetetaan kansi hiukan kenolleen kuppia vasten, jolloin teen voi joko kaataa toiseen astiaan nauttimista varten tai juoda suoraan gaiwanista.


On monia enemmän tai vähemmän tärkeitä teknisiä seikkoja, joita gaiwania käytettäessä voi ottaa huomioon. Ensimmäinen on sen hetken määrittäminen, jolloin teelehdet lisätään kuppiin. Tämän voi tehdä ennen vettä, veden jälkeen tai ensin kaataa kupin puolilleen vettä, sitten lisätä lehdet ja loput vedet. Näiden eri lähestymistapojen ero on lähinnä siinä, kuinka kuumaa vesi on kun ne koskettavat lehtiä. Erään ohjeen mukaan ensimmäinen tapa (xia tou, pohjaheitto) sopii huonolaatuisille teelehdille, seuraava (shang tou, yläheitto) hyvälaatuisille lehdille ja viimeinen tapa (zhong tou, väliheitto) tietenkin keskivertolaadukkaille teelehdille.
Toinen tulkinta näistä tekniikoista on niiden sopivuus eri vuodenajoille: väliheitto syksylle ja keväälle, yläheitto kesälle ja alaheitto talvelle.

Toinen huomioitava seikka gaiwania käytettäessä on se, miten vesi lisätään kuppiin. Herkille ja tuoreille vihreille teelaaduille sopii veden hidas kaataminen gaiwanin reunaa pitkin — hauraita lehtiä ei kannata hauduttaa aggressiivisesti, ainakaan kiehuvalla vedellä. Tummemmille teelaaduille kuten wulongeille kannattaa vesi kaataa suoraan teelehtien päälle. Varsinkin puolipallomaiseen muotoon kierretyt teelehdet hyötyvät voimakkaammasta lähestymistavasta avautuakseen kunnolla.

Usein herkille ja aromikkaille teelaaduille kannattaa lisätä vesi matalalta, tummemmille korkealta. Korkeus vaikuttaa esimerkiksi veden happipitoisuuteen ja maun rakenteeseen (tämä vaihe koskee myös teen kaatamista lopulliseen tarjoiluastiaan). Lisäksi vettä voi kaataa joko spiraalimaisesti koko gaiwanin tilaa hyödyntäen tai reunaa myöten, kuten edellisessä kappaleessa esitettiin.

Edelliset ohjeet koskevat luonnollisestikin vain ensimmäistä haudutusta. Seuraavilla haudutuksilla on järkevää lisätä vettä rauhallisesti ja tasaisesti spiraalimaista muotoa mukaillen. Tärkeintä on saada teelehdet käyttämään kaikki vapaa tila, joten jos kaadat teen gaiwanista toiseen astiaan, muista vaikkapa ravistella gaiwania hiukan ennen seuraavaa haudutusta, jotta teelehdet tasaantuvat.

Muita vinkkejä

Kun haudutat teetä gaiwanissa, koita haistaa tuoksua, joka tarttuu kannen sisäpintaan. Tämä ajaa lähes samaa asiaa kuin aromikuppi erillisissä gongfu-teeastiastossa. Myös märkien lehtien tuoksua on helppo arvioida, sillä kansi pitää aromin tiiviinä ja vahvana.

Jos gaiwania käyttää teen hauduttamisen lisäksi myös juoma-astiana, on tärkeää käyttää korkealaatuisia teelehtiä. Rikotut mustat teelaadut käyvät nopeasti sietämättömän kitkeriksi, kun taas varsinkin miedosti hapetetut wulongit ja laadukkaat vihreät teet kestävät jatkuvan haudututtamisen, jota tapahtuu kun gaiwania käyttää myös teen nauttimiseen. Harkitsemisen arvoinen on myös tekniikka, jossa kuppia ei juoda koskaan täysin tyhjäksi, vaan se täytetään aina puolivälissä uudella vedellä. Tämä varmistaa, ettei juoma pääse ylihautumaan.

Gaiwan on yksinkertainen, halpa ja helposti mukana kulkeva teeharrastajan perusväline, johon on suositeltavaa tutustua ajan kanssa. Ovatko kaikki yllä luetellut tekniset seikat ja hienoudet välttämättömiä? Tuskin ainakaan arkipäiväiseen teen juomiseen... Kokeile, ja ennen kaikkea nauti!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Mengku Big Snow Mountain 2006

Mengku Big Snow Mountain 2006 (Yunnan Sourcing)


Tämänkertainen sheng pu -kakku on Liancangista, Yunnanista, ja sen on valmistanut Shuangjiang Mengku -tehdas. Yunnan Sourcingin kuvauksen mukaan lehdet on kerätty villeistä, mutta ei välttämättä vanhoista teepuista.

Näytteen teekakun palaset ovat hyvin tummia, lähes mustia, ja niin tiiviitä, että kakkua on lähes mahdotonta murtaa rikkomatta teelehtiä. Tuoksu on makea, hedelmäinen ja kostea, mutta mieto.

Alkutuoksu on ruokaisa ja mausteinen, mutta ei pistävä. Huuhtelun jälkeen ilmentää sitrusmaisia miedon pistäviä sävyjä, joiden alla kuitenkin säilyy vankka pohjatuoksu.
Ensimmäinen kuppi, tuoksussa miellyttävää hedelmäisyyttä, jonka pohjalla raikkaampaa kerrostumaa. Maku on hitusen kirpeä, mutta ei kitkerä: kummallisella tavalla samalla makea ja kirpeä. Suutuntumaltaan paksu ja painava, jälkimaku tumma ja puumainen.

Ensimmäisen haudutuksen jälkeen märät lehdet ovat saavuttaneet selvää marjaisuutta ja kosteutta, kirpeys taas on ja pysyy. Qi hiipii jo tässä vaiheessa, outo aaltoileva mielentyyneys, ei kuitenkaan vaikuta kehotasolla.

Toisella haudutuksella neste on hiukan sameaa, haudutin vahingossa pientä määrää vettä melko kauan: erittäin kirpeää. Ei silti sellaista kitkeryyttä joka saa nyrpistämään naamaa. Uudemmalle teenjuojalle varmasti melko vastenmielistä, vanhemmille melkeinpä vain miellyttävää särmää (vaikka onkin selvästi ylihautunutta). Märkien lehtien tuoksussa kirpeys vähentynyt ja hedelmäisemmät sävyt puskevat esiin.

Kolmas kuppi: tuoksu ei enää ole kovin paksu, lähinnä mietoa lämpimän puun tuoksua. Maussa vieläkin tällaista ei-makeaa luonnetta, mutta tee onkin vasta neljä vuotta vanhaa. Jonkinlaisia kukkaisia sävyjä voi mausta kurotella, samoin kuin hituista hunajaisuutta. Tekee suun hyvin raikkaaksi. Jälkimaussa lähinnä kirpeyden kaikuja.


Neljännessä haudutuksessa onnistuin vähentämään kitkeryyttä hauduttamalla teetä hyvin vähän aikaa. Ei siitä tietenkään kokonaan eroon pääse, mutta hunajaisuus korostuu hiukan enemmän. Qi on vahva, mutta ei ylivoimaisen peittävä; siihen voi uppoutua halutessaan tai sitten ei. Jälkimaussa kirpeydestä välillä tiivistyy intensiivisiä marjaisia makuja.

Viides haudutus: pikkuhiljaa teestä alkaa kuoriutumaan esiin mehukkaampia puolia – tätä saikin jonkin aikaa kesyttää. Tuoksu on hyvin miedon makea, maku hunajainen, qi vahvasti läsnä.

Kuudennella kupilla tuoksu on ehkä lämpötilan takia hyvin vieno, mutta siinä on kyllä jotain maagista. Se liikkuu niin eri tasolla... Mausta on pyöristynyt jo viimeisetkin kirpeydet pois, lähinnä jälkimaku heijastelee vielä noita aikoja.

Seitsemäs haudutus uudelleenlämmitetyllä vedellä: maku on hieno ja nautittava, mutta kyllä hienoin osuus teessä on selvästi sen qi. Se on haudutusten edetessä pikkuhiljaa puhjennut täyteen kukkaan. Tämä tee toi taas eloa ja syventymistä teesessioihini, ei voi kuin ihmetellä mitä muutama turpea lehti pienessä savikannussa saa aikaan...

Kirpeyden alta paljastui hunajainen, mehukas ja hedelmäinen juoma. Muutamia vuosia saisi teetä vielä iättää, mutta qi oli jo nyt hyvin antoisa.