Balhyocha on korealaista hapetettua teetä, jota voitanee pitää wulongina. Toisaalta näiden kahden teen maku oli hyvin lähellä punaistakin teetä. Kummatkin balhyochat on kasvatettu Hwagae-laaksossa, noin 5km päässä toisistaan: Kim Jong Yeolin kasvit läntisellä rinteellä, Kim Shin Hon itäisellä.
Teen tuoksu on vaalea, kukkainen, muistuttaa jotain hienoa mustaa teetä, mutta hieman sekava. Maku on kirkas ja virkistävä, suutuntuma sileä ja liukas. Tämä ei ehkä ole aivan yhtä makeaa kuin KJY:n balhyocha, ja maussa on myös pientä viljaisuutta. Märkien lehtien tuoksu on voimakas ja tumma, jotain kukkien ja marjojen väliltä.
Toisessa kupissa tuoksu on sameampi, ei niin erikoinen. Suutuntuma taas vaikuttaa hiukan raskaammalta, ikään kuin se olisi vasta nyt asettunut aloilleen. Kukkainen, lämmin, hitaasti palavan kynttilän liekin kaltainen jälkimaku, jossa hieman maitomaisuutta. Märissä lehdissä on voimakkaan parfyymimainen tuoksu, todella euforinen :) . Qi tuntuu kovin visuaaliselta. Pidemmän päälle vaikutus on hiljentävä (mykkämode iskee päälle), hidastava (tarpeettomia liikkeitä ei tule tehtyä) ja jotenkin intuitiivinen...
Kolmannen kupin tuoksussa on tällä kertaa hieman enemmän kompleksisuutta. Suutuntuma on äärimmäisen pehmeä ja nautinnollinen; maku hillitty, mutta makea. Tästä balhyochasta tulee mieleen silmuista valmistettu musta tee. Kim Shin Hon tee tuntui säilyvän samankaltaisena kauemmin kuin KJY:n, joka oli ehkä monipuolisempi ja räväkämpi alussa, mutta muuttui paljon muutaman haudutuksen jälkeen (KJY:n balhyochasta sai silti myös monta hyvää haudutusta mutta makuprofiilin eläväisyys toimi laajemmalla skaalalla).
Tämä on näistä kahdesta balhyochasta selvästi voimakkaamman tuoksuinen, tai, se edes tuoksuu jollekin. Mehukas, jokseenkin tumma kukkaisuus tulvii lehdistä ja tuntuu hengittäessä kuin viileältä, raikkaalta vedeltä. Alkutuoksu on miedon kukkainen ja ei eroa huomattavasti Kim Shin Hosta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu tummaksi ja marjaisaksi, tulee mieleen jonkinlainen wuyi yanchan ja dancongin sekoitus.
Tuoksu on tiiviimpi kuin KSH:n, se tuli mieleen jo kuivien lehtien tuoksusta. Maku on ehkä hieman suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävä. Erittäin mehukas, paksu ja konsistentti suutuntuma, joka syvenee kielellä. Viipyilevä, mehevän tumma hedelmäinen jälkimaku. Nyt märkien lehtien tuoksussa on samaa outoa 'maalimaisuutta' kuin KSH:ssakin, mutta sen alla piileksii myös marjainen aromi.
Kolmannessa haudutuksessa märkien lehtien tuoksu vaihtunut hienoon kukkaisuuteen, qi alkaa rentouttamaan ja hidastamaan, lievä ruumiillinen painavuus/rentous.
Neljännessä kupissa mehukkuus ja syvenevyys ovat vielä läsnä, mutta kokonaisuudessaan teen luonne on vaalentunut; tästä ehkä alkaa tämän balhyochan käännekohta. Maussa selvää hunajaisuutta nyt kun vesikin on viilentynyt.
Viides kuppi, aikamoista hunajavettä tässä vaiheessa, erittäin makeaa. Maun syventyvyys on siirtynyt alkuvaiheesta loppuvaiheeseen, mutta kiinnostavasti se siirtyy taas maun etualalle kun vesi lämmitetään uudelleen.
Loppusanat: KSH:n tuoksu monipuolisempi, KJY:ssä taas maku?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti