tiistai 31. toukokuuta 2011

Vihreä tee & yixing

Usein vihreän teen yhdistämistä savikannuun karsastetaan, jopa paheksutaan teepiireissä. Vihreiden teelaatujen ajatellaan olevan niin herkkiä, että kontakti saveen vähentää niiden makua ja tuoksua huomattavasti. Siksi miedommat teelaadut tulisi valmistaa neutraaleilla haudutusastioilla, pääasiassa lasilla tai lasitetulla savella/posliinilla.

Savikannujen vaikutus teen ominaisuuksiin riippuu paljolti siitä, kuinka huokoista materiaali on, ja tämä taas riippuu saven koostumuksesta sekä polttolämpötilasta. En tiedä paljoakaan näistä asioista, mutta monet sanovat (oma kokemus näyttää vahvistavan tämän), että pehmeät savet vaikuttavat enemmän teen ominaisuuksiin, kun taas kovat savet ovat neutraalimpia. Saven kovuutta voi testata ainakin kopauttamalla kannua kevyesti kannella. Matala ääni tarkoittaa pehmeämpää savea.

Joten luulisi, että vihreätä teetä ei koskaan tulisi hauduttaa ainakaan pehmeässä savikannussa. Toisin kuitenkin näyttäisi olevan!

Tässä blogikirjoituksessa on haudutettu vihreää teetä Ming-dynastian tapaan isossa saviteekannussa, jolloin lehtiä on ollut melko vähän suhteessa veden määrään. Yhden teen hauduttamiseen on käytetty jopa pehmeänä tunnettua duanni savea.

Kun aloitin teeharrastukseni, joinkin vihreää teetä aina alla olevasta isosta pehmeästä teekannusta. Muistaakseni tulokset olivat suhteellisen hyviä, toisaalta join silloin paljon huonompilaatuista teetä. En siis ehkä loppujen lopuksi mennytkään valmistustavassa niin pahasti pieleen – hah!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Dancong-sovinto


Yksi asia, jolta teetä harrastaessa ei voi välttyä, on liike, muutos tai "kehittyminen". Saattaa hyvinkin olla perusteltua nähdä teenjuonti eräänlaisena jatkuvana pyörteenä, joka spontaanisti luo uusia muotoja, hajottaa vanhoja, ja välillä palaa takaisin. Tai kuten pilkkopimeässä metsässä käveleminen; jokainen askel on ensimmäinen ja luo polkua.

Oli miten oli, olen aikaisemmin hieman karsastanut dancongien hauduttamista teekannussani. Posliinisessa kannussa tai gaiwanissa haudutettuna nämä teet tuntuivat saavuttavan huomattavasti vahvemman aromin. Tästä syystä en suostunut hauduttamaan dancongeja Chao Zhou -kannussani... Näiden yhteensopimattomuus harmitti, sillä usein puhutaan, että dancongit ovat parhaimmillaan juuri Chao Zhou -teekannuissa valmistettuina.

Tällä jääräpäisellä päätöksellä oli huonot puolensa; olen niin kiintynyt tuohon kannuun, että dancongeja ei lopulta tullut juotua lähes laisinkaan, vaikka alunperin niistä kovasti pidinkin.

Nyt olen hyväksynyt asian, joka on pyörinyt mielessäni jo kauan – en yksinkertaisesti halua juoda teetä kuin tuosta pienestä kannustani! (poikkeuksena tietysti vihreä tee yms.)

Kokeilen siis dancongia myös tässä kannussa, ja tulokset yllättivät. Tee tuoksuu vieläkin voimakkaalle, ja maku on paljon pehmeämpi. Ennen dancong-kulutustani rajoitti myös se, että ne ovat hyvin vahvoja: gaiwanista juotuna vatsa tuli usein kipeäksi muutaman maljan jälkeen. Chao Zhou -kannu tuntuu vähentävän tätä vaikutusta huomattavasti... Loppujen lopuksi ehkä ainoa huono puoli, jota kannu ei täytä, on märkien lehtien tuoksu kannussa. Posliinisessa haudutusastiassa lehdet tuoksuivat todella huumaavan vahvasti, Chao Zhoussa paljon vaimeammin.

Joten tervetuloa takaisin dancong!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Tieguanyin paahtamiskokeilu

Sain postissa näytteet Jadepisaran Tie Guanyinin alkuperäisestä versiosta, sekä kahdesta eri tasoisesta paahdosta, joita Matti itse oli paahtanut. Hän lupasi lähettää postimerkin hintaan näytteitä niitä haluaville, joten kannattaa ottaa yhteyttä. Tässä linkki Jadepisaran blogitekstiin.

Huom. Kuvat vasemmalta oikealle: paahtamaton, miedosti paahdettu, tummapaahto.

Miedommassa paahdossa teen tuoksusta oli terävin kasvimainen särmä kadonnut, mutta tuoksu oli kyllä säilyttänyt kermaisuutensa, ja oli lisäksi rakenteeltaan vankempi. Maku oli makeampi, ja siitä löytyi hienolla tavalla sekä viitteitä alkuperäisen Tie Guanyinin kasvimaisuudesta että riisimuromaista paahteisuutta. Suutuntuma oli muuttunut painavammaksi, liukkaus ja konsistenttius oli vähentynyt - tee tuntui hajoavan suussa, ei niin selkeitä reunoja. Myös märkien lehtien tuoksu oli selvästi makeampi, liköörimäinen.

Tummempi paahto muistutti alkuaan paljon miedommin paahdettua versiotaan, mutta toisessa haudutuksessa erikoinen hedelmäisyys hyppäsi esiin. Tuoksu ja maku oli selvästi hedelmäinen, mutta TGY:n kermaisuutta löytyi silti. Suutuntuma oli jo huomattavasti epäkonsistempi kuin alkuperäisessä teessä, tästä versiosta oli vaikea löytää rajoja, se vain hajosi sumupilven tavoin suussa :). Kolmannen haudutuksen jälkeen hedelmäiset sävyt tuntuivat väistyvän perinteisempien Tie Guanyinin makujen alta. Lisäksi paahteisuutta esiintyi, vaikkakin yllättäen ei niin voimakkaana kuin olisi odottanut.

Näytteet olivat erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia, koska olen itsekin paahtamassa piakoin oolongia iättämistarkoituksessa. Ehkä miedompi paahto olisi itselleni tärkeämpi, koska se säilytti enemmän alkuperäisen teen ominaisuuksia. Toisaalta en tiedä: ei millään tavoin voi sanoa, että tummempi paahto olisi ollut huonompi... Kiitos Matille tilaisuudesta saada hieman ennakkokäsitystä paahtamisen vaikutuksista!