sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Luonnollisuus teekulttuurissa


Sinnitelläkseni blogin kanssa on aika julkaista jotain taas pitkästä aikaa, tällä kertaa ehkä hieman teoreettisemmalta pohjalta. Olen "joutunut" lukemaan paljon teeaiheista kirjallisuutta viime aikoina valmistellessani neljää laajahkoa tutkielmaa. Lukemani kirjallisuus on ollut erittäin mielenkiintoista ja opettavaista, joskus hieman häiritsevääkin. Tekstit ovat antaneet ainakin sen verran ajatuksenruokaa, että muutaman esseen kirjoittaminen pitäisi käydä suhteellisen nopeasti.

Eräs ajatusrakennelma johon olen törmännyt yhä uudelleen paitsi kirjoissa myös blogeissa on eräänlainen naturalismi tai essentialismi teessä. Se näkyy varsinkin monissa vastakkainasetteluissa, esimerkiksi seuraavissa:

  • teeseremonia – koruton luonnokkuus
  • teekannun patinoinnin edistäminen – luonnollinen patinoituminen
  • massatuotetut kannut – taiteelliset tai muuten uniikit kannut
  • plantaasitee – villitee
  • teen tekniikan, historian tai jopa filosofian opiskelu – "tao"

Tarkkaa ja ritualisoitua teeseremoniaa (tarkoitan enemmänkin kiinalaista kuin japanilaista) on kritisoitu yhä uudelleen sen luonnottumuudesta ja tarpeettomuudesta, sillä teen nauttimiseen riittää yksinkertainenkin valmistustapa. Samoin teekannujen patinan tahallista edesauttamista pidetään tarpeettomana, mutta samalla vahvasti implikoidaan sen olevan väärin ja luonnotonta. Massatuotettuja kannuja ja plantaasiteetä pidetään hengettöminä nyky-yhteiskunnan tuotteina yksilöllisiä teevälineitä ja teelaatuja vastaan. Ja tietysti vielä teen valmistustekniikan tai historian opiskelu on sekä tarpeetonta, haitallista että luonnotonta luonnollisesti etenevää taoa vastaan.

Näissä esimerkeissä luonnollisuus on tyypillisesti pohjalla vaikuttava normi, jonka edessä tarpeettomuus tai massatuotettu hengettömyys palautuu luonnottomuuteen. Erityisen häiritseväksi näen tavan murskata tehdasvalmisteiset kannut ja plantaasitee hengettömänä massana käsinvalmistettuja kannuja sekä villiteetä tai muuta laadukasta teetä vastaan. Tuntuu aika rankalta hylätä plantaasitee vain sen epäsuotuisan alkuperän vuoksi kun samalla korostetaan kuinka teetä pitäisi aina arvostaa yksilönä.

Naturalismia voi pitää klikkiyttävänä ilmiönä, sillä kun teekulttuuria aletaan tarkastelemaan normitetusti, syntyy välttämättä vastakkaisia ryhmittymiä – eikä naturalistinen liike säästele sanojaan korostaakseen tätä rajaa. Koska luonnollisuus toimii rajana, kategorisoidaan useimmiten ulkopuoliset tavat ja ihmiset epäluonnollisiksi, usein jopa henkilöiden motiivit teen suhteen kyseenalaistetaan rankasti. Tämän näen keskustellun ilmiön surullisimpana piirteenä ja tekstini kimmokkeena.