tiistai 26. kesäkuuta 2012

Pu'erh maistelu osa II

Pu'erh maistelun loput nootit. Tällä kertaa en enää löytänyt kuvia kakuista.

Xiaguan 8653 2003
En tiedä mitä sanoa tästä kakusta: tumma, helposti juotava, erittäin tiiviisti painettu... Maussa on lievää ja hitaasti kehittyvää kitkeryyttä, joka kuitenkin kerkeää kadota viimeisistä haudutuksista. Kitkeryys on pikemminkin yanchamaisen mehukasta ja maukasta kuin sheng pu'erhissa useammin tavattavaa suuta kuivattavaa ja pistävää kitkeryyttä. Kitkeryys korostaa mukavasti suutuntumaa ja makua, joka muuten tuntuu jäävän aika perus pu'erhmaiseksi. Tuoksussa ja maussa on kuitenkin hyvää kestävyyttä. 

Menghai Spring Buds '93
Odotin tämän teen vuosikertansa puolesta olevan jo huomattavan ikääntynyttä, mutta toisin kävi. Tuoksu on nuoren sheng pu'erhin kaltainen, mutta hyvin kevyt ja kostea. Samoin maussa ja etenkin jälkimaussa on hieman valkoisen teen kaltaista kosteutta ja mehevyyttä. Alussa esiintyy kohtalaista kitkeryyttä, joka kuitenkin katoaa kokonaan kolmanteen haudutukseen päästessä. Myös tuoksu ja maku heikentyvät yllättävän nopeasti – lopetin juomisen kun vettä oli pannussa jäljellä vielä melkein puolet. Qi sen sijaan vaikutti vahvasti vielä silloinkin, kun tee oli muuten heikentynyt hienovaraisiin sävyihin (vai liekö asiaan vaikuttanut aikaisemmin juomani matcha?).

'95 7542
Ensimmäisenä huomion herättää maun erinomainen kirkkaus. Se voi tosin johtua siitä, että tämä tee piti hauduttaa vedenkeittimellä keitetyssä vedessä, sillä savipannu alkoi vuotamaan pohjasta!  Ikä on selvästi tummentanut tuoksun sävyjä, vaikka siitä löytyykin yhä sitä parfyymimaista voimakkuuta, jota nuorissa pu'erheissa tapaa. Nyt tuoksusta tuntuu kuitenkin erottuvan enemmän puumaisia ja pyöreämpiä sävyjä ohuiden ja kukkaisten sijaan. Maustakin tuntuu huomaavan iän tuomaa lämpöä ja painoa, varsinkin suutuntumasta löytyy hieman vanhan pu'erhin sameutta. Kitkeryys tosin varjostaa teetä aina kolmannelle haudutukselle asti muistuttaen kenties kakun suhteellisesta nuoruudesta. Voimaa, qitä ja kirkasta suutuntumaa kestää aina loppuun saakka, joten tätä teetä juo mielellään. Olisin silti voinut ottaa vielä vähän maanläheisemmän ja märemmän version!

Ke Yi Xing Brick '94
Tämän teen kuva jäi selvästi epämääräisimmäksi. Paikkasin vuotavaa savipannuani riisimuhennoksella, ja vaikka veden keittäminen onnistuu taas, tarttuu veteen vielä selvää riisin hajua.
Tuoksussa on jo selvää maanläheisyyttä, mutta se kallistuu voimakkaasti tuoreeseen, heinämäiseen, suuntaan. Voi kuitenkin olla, että keveämmät savut tuoksussa ovat seurausta riisistä. Muutenkaan tuoksu ei ole täysin maalainen, vaan siinä tuntuu olevan vielä piirteitä nuoruudesta, esimerkiksi makeaa kermaisuutta tai suklaata. Shu pu'erhissa niin usein tavattavaa terävää kalamaisuutta ei tietysti löydy ollenkaan, samoin multaisten perunoiden ja maakellarin sävyt jäävät hyvin lempeiksi. Maku on yllättävän ohut, sekin tuntuu viestivän nuoremmista piirteistä. Lisäksi muutamassa alkuhaudutuksessa esiintyi hämärää kitkeryyttä taustalla, joka maistui lähinnä palaneelta ja jäi melko epämiellyttäväksi. Suutuntumassa esiintyi kyllä viiveellä samettista pehmeyttä, mutta pääpiirteissään maku on yllättävän ohut.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Suuri Pu'erh maistelu osa I

HUOM! Kuvat osoitteesta http://www.finepuer.com. Kuvat eivät siis ole täysin samasta kakusta kuin näytteet, eivätkä välttämättä samasta kaupastakaan.
Ja kiitos Jadepisaran Matille näytteistä!

Xiaguan Fu Lu Shou 2006

Ensimmäisenä tässä teessä kiinnitti huomiota tumma väri ja voimakkaan hedelmäinen tuoksu. Tuoksun seasta löytyi ensimmäisellä haudutuksella myös (minulle) epämiellyttävää terävyyttä, "kalamaisuutta", mutta se vaihtui toisesta haudutuksesta lähtien lyijyn/kumin/muovin vivahteeseen. Maku oli ensimmäisellä ja toisella haudutuksella yllättävän mehukas: maun moniulotteisuutta vertaisi täydellisesti suolatun ja alimaustetun keiton väliseen eroon. Seuraavilla haudutuksilla tuo terä tuntui kuitenkin katoavan tai sitten siihen vain tottui. Pientä kitkeryyttä esiintyi lähinnä 3. & 5. haudutuksilla, mutta kokonaisuudessa erittäin pehmeä tee. Hyvä sessiotee, helppoa juotavaa. Mitään sen erikoisempia tuntemuksia en huomannut, suutuntuma on mukavan pehmeä ja samettinen loppuun saakka.

Menghai Wild Arbor Red Mark 2003

Tämän teen märistä lehdistä lähtee hyvin makoisa marjaisan mehukas tuoksu, joka ei kuitenkaan heijastu haudutetun teen tuoksuun. Itse asiassa tee tuoksuu ainoastaan hyvin miedosti hunajaiselta. Maku sen sijaan on erittäin vahvan hunajainen, samoin jälkimaku. Mitään kitkeryyttä teestä ei löydy alkuunkaan. Kaikki marjaisuus sekä hunajaisuus kuitenkin katoaa toisiin shengeihin ja jopa oolongeihin verrattuna yllättävän nopeasti, jo neljännellä tai viidennellä haudutuksella. Juotavana tee pysyy kyllä loppuun saakka, mutta mietona ja yksitoikkoisena.

Menghai Dayi 7542 2005
Sävymaailmaltaan tämä näyte oli melko perus shengiä, hieman savuisuutta tuntui olevan alussa läsnä. Makua hallitse kitkeryys aina kolmannelle tai neljännelle haudutukselle asti. Kitkeryyden haihduttua mausta ei enää tuntunut löytyvän mitään viitteitä, samoin tuoksu pysytteli hyvin matalalla profiililla. Lisäksi suutuntumakin tuntui hyvin vaisulta. Sen sijaan tämän Menghain kanssa huomasin vihdoin qin vaikutuksen, joka varsinkin Menghain Red Markissa tuntui puuttuvan kokonaan. Vaikutuksien vaihtelevuus johtui varmasti osittain tilanne-eroista, mutta tuskin se täysin selitti Red Markin hiljaisuutta. Kompleksisuuden vuoksi valitsisin Fu Lu Shoun tämän teen sijasta. Vaikka sanotaan juurikin kitkeryyden ja qin ilmentävän pu'erhin ikääntymispotentiaalia, en haluaisi tähän kakkuun uskoa sen laimeuden vuoksi.


Xiaguan Blue Mark 2003

Bonusta tässä teessä lehtien löysyydestä (ainakin näytepalassa) ja lehtien kokonaisuudesta. Teen tuoksu ja maku näyttäytyy melko perusshengimäisenä alkuhaudutusten ajan. Kahdella tai kolmella ensimmäisellä maljalla pieni kitkeryys varjostaa teetä, mutta se päästä maut lävitseen eikä muutenkaan ylly liian pistäväksi. Tuoksussa ja maussa on erinomaista voimaa ja kompleksisuutta. Alussa suutuntumassa on viitteitä vanhan shengin sameasta suutuntumasta, joka kuitenkin loppua kohti muuttuu herkulliseksi raikkaaksi keveydeksi, joka herättää halun juoda tavaraa kuppikaupalla isoin kulauksin. Loppua kohti sävyjen kirjo tasoittuu, vaikka yhtä tylsäksi kuin Menghain Red Mark ja 7542 se ei koskaan alene. Sen sijaan tämä pu'erh tuntuu noudattavan oolongeissa varsin yleistä ja hyväksyttyä kaavaa; vahvat, jopa karskit, alkuhaudutukset, joita seuraa sävyjen kukoistaminen sekä lopullinen tasoittuminen keveäksi ja erinomaiseksi juomaksi. En tiedä miten shengpun kanssa tähän pitäisi suhtautua, mutta en liiemmin välitääkään. Blue Mark yhdistää ne piirteet mitä etsinkin nuorelta shengiltä eli tummuuden, kompleksisuuden, qin ja edes hetkellisesti vanhaan shengiin viittaavan suutuntuman. Puolestani tämä olisi saanut heijastaa vielä vanhan pu'erhin (tai märässä säilytetyn) maanläheisyyttä, mutta kelpaa kyllä tällaisenaankin.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Saviliesi




Kesän alusta saakka on tullut käytettyä lähes yksinomaan saviliettä teeveden keittämiseen. Olen kuitenkin ymmärtänyt jättää kiinalaisilla oliivisiemenhiilillä leikkimisen sikseen ja siirtynyt lopullisesti suomalaiseen koivuhiileen. Koivuhiili on huomattavasti helpompi sytyttää eikä tuota oikeastaan minkäänlaista tuoksua. Oliivihiilistä tulee vahva tuoksu, jonka aikaisemmin luulin johtuvan sytytyspusseista, mutta jonka koivuhiiliin siirtymisen myötä olen huomannut olevan juuri se oliivihiilien paljon puhuttu ominaistuoksu. Tuo tuoksu tarttuu käsiin niin vahvasti, että kun veden keittämisen ja hauduttamisen jälkeen pääse vihdoinkin ensimmäisen maljan pariin, ei teestä tahdo haistaa oikein mitään.

Savilieden käytön myötä on myös vahvistunut miten hiili ja savi vaikuttavat teehen. Varsinkin dancongien, voimakkaamman(/korkealaatuisemman) yanchan ja nuoren sheng pu'erhin kanssa vaikutus on helppo huomata. Edellä mainitut teelaadut tapaavat olla ohuita ja voimakkaita, jonka vuoksi ne ottavat usein epämiellyttävästi vatsaan. Saviliesi tuntuu laimentavan tämän terän mukavaksi paksuudeksi samalla kuitenkin säilyttäen tuoksun ja maun korkeammat sävyt. Lisäksi ainakin joidenkin mustien teelaatujen (esimerkiksi dian hongin) viljaisuus ja liukas suutuntuma korostuvat välillä ylitsevuotavan vahvasti johtaen lievään pahoinvointiin. Saviliesi tuntuu pehmentävän tätäkin aggressiivista piirrettä, mutta ei ehkä aivan niin huomattavasti kuin edellisessä tapauksessa. Kolmanneksi saviliesi tuntuu antavan moneen teehen erikoisen intensiivisen suutuntuman, eräänlaisen suolaisuuden, mutta sitä tapahtuu tai sen huomaa vain satunnaisesti.