perjantai 23. marraskuuta 2012

Maurice Merleau-Ponty ja tee


Maurice Merleau-Ponty oli yksi Ranskan tärkeimmistä fenomenologeista, jonka ajatukset vaikuttavat yhä vahvasti filosofiassa. Merleau-Ponty tunnetaan ennen kaikkea ruumiillisesta fenomenologiastaan, jonka avulla hän selittää, kuinka lopulta itse tietoisuuskin nousee ruumiillisuudesta.

Merleau-Ponty esittää vakuuttavasti kokeellisen psykologian ja neuropsykologian avulla, kuinka tietoisuus ja havainto nousevat organismin reaktioista ympäristön ärsykkeisiin. Kaikkein primitiivisimmällä tasolla organismin toiminta on vain mekaanista reaktiota ärsykkeisiin. Tällöin ärsyke toimii kaksivaiheisen merkin tavoin, jossa merkki (ärsyke) viittaa tiettyyn merkitykseen (reaktio) vain empiiristen kausaalisuhteiden kautta (Kaelin 1992, 188). Organismilla on kuitenkin aina kyky omaksua reaktio omaan ruumiilliseen intentional arciinsa (en keksi sopivaa käännöstä), jolloin eliö nousee pelkän mekaanisen reaktion yläpuolelle. Kun merkki ei enää toimi pelkkien kausaalisuhteiden varassa eli kun reaktio tapahtuu ilman ärsykettä, se muuttuu symboliksi, joka toimii suhteessa muihin merkkeihin (ibid.). Symbolissa merkkiä ilmaistaan itsensä vuoksi eikä vain mekaanisena reaktiona; toisin sanoen käyttäytymisellä ei enää vain ole merkitystä, vaan se on merkitys (ibid., 189). Symbolisen toiminnan kautta eliö oppii soveltamaan taitojaan yhä uusiin tilanteisiin, jolloin sen toimintakyky paranee. Lopulta tällaisesta ärsyketason kehityksestä nousee myös ihmistietoisuus, jonka toiminta kuitenkin pohjautuu alempien tasojen rakenteisiin.

Koska Merleau-Pontylle havainto ja tietoisuus nousee ympäristöstä ja eliön olemisesta ympäristössä, hän ei voi asettaa sanallista ajattelua ihmisen tietoisuuden tai ilmaisun perustaksi. Pikemminkin jo primitiivinen havainto on ilmaisua tai luovaa toimintaa, jossa järjestämme esireflektiivisen ympäristön juuri meille sovitetuksi havaintomaailmaksi (Kaelin 1992, 223). Tietoisuus ei siis muodostu passiivisesta ympäristön vastaanottamisesta, vaan eliö vaikuttaa luovasti siihen, miten ympäristö näyttäytyy sille tietoisuudessa. Samoin emme ilmaise ajatuksiamme ennaltamuodostetuilla sanoilla, sillä sanat ovat ajattelua yhtä paljon kuin ajattelu sanoja – ilmaisussa jokainen kamppailee kielen kanssa löytääkseen sen, mitä ajattelee (ibid., 267). Tämän ilmiön on varmasti jokainen huomannut silloin, kun ei vain kykene pukemaan ajatuksiaan sanoiksi, vaan ne jäävät aivan kielen päälle. Sanojen ja ajattelun samanaikaisuus näkyy myös siinä, kuinka ajatukset, jotka jäävät ilmaisematta vaipuvat nopeasti alitajuntaan (ibid., 268). Toki ajattelu ja ilmaisu eivät toimi ainoastaan kielen kautta, tai pikemminkin kieli toimii myös ei-verbaalisen ilmaisun kautta, siis esimerkiksi taiteen avulla (ibid. 270). Taiteilija ei siis ilmaise teoksissaan ajatteluaan, vaan ajattelee materiaaleillaan valmistaessaan teosta (ibid., 329). Vaikka voidaan kiistellä siitä, etteikö valmista ajatusta voisi ilmaista taiteessa (tietysti tällöin ajatus on jo muodostettu esimerkiksi sanallisesti mielessä), on Merleau-Pontyn ilmaisuteoria raikasta vaihtelua kaikille niille käsityksille, joiden mukaan taiteilija vain välittää teostensa kautta ennaltamäärättyjä informaatiopaketteja yleisölleen.

Teen kannalta oleellista on ensinnäkin ajatus siitä, että oppiminen tarkoittaa tietyn tekniikan omaksumista osaksi ruumiillista skeemaamme (intentional arc) (Kaelin 1992, 245). Ikään kuin sulautamme opitun osaksi itseämme, jolloin voimme ilmaista itseämme opitulla yhtä vaivattomasti kuin vaikkapa sanoilla. Tällainen oppiminen lienee tuttua jokaiselle, ja sama kaava toistuu teenjuojan alkutaipaleella. Ensin teekannun käsittely ja sen eri vaiheet vaativat tietoista panostamista, ja sessio suoriutuu siitä huolimatta suhteellisen kömpelösti. Ennen pitkään teekannun käsittelystä ja teen juomisesta tulee kuitenkin kuin toinen luonto, jolloin teenjuoja (tämä on tuttua esimerkiksi japanilaisesta teeseremoniasta) voi ilmaista itseään teen kautta. Toiseksi jos ajattelemme teetä ilmaisuna, muodostuu teestä oppimisen kautta kuin toinen kieli tai toinen ajattelutapa. Kuinka usein käykään niin, että teetä juotaessa herää tunteita ja ajatuksia, joita on vaikea muuntaa sanoiksi? Tai niin, että arjessakin kohtaamme tuoksuja ja makuja, tunteita, asenteita, ajatuksia ja toimitapoja, jotka muistuttavat teestä? Lopulta mielestäni sama ilmiö näkyy myös siinä, kuinka teetä juotaessa mieleen juolahtaa sanallisiakin ajatuksia, jotka voivat joko liittyä teehen tai olla täysin satunnaisia. Tietysti sanallisten ajatusten voi ajatella syntyvän teehetken rauhasta, mutta silloinkin tee toimii mediana, joka mahdollistaa sellaisten ajatusten synnyn ja huomaamisen eli ilmaisun, jotka muutoin saattaisivat jäädä tiedostamattomiksi.

Merleau-Pontyn teorian kannalta avautuu siis näkymä teehen ilmaisuna: pikemminkin merkityksiä luovana ja havaintoa rakentavana toimintana kuin jonakin, johon on jo valmiiksi koodattu tietty salattu merkitys, jonka teenjuoja pyrkii paljastamaan.

Kirjallisuus:
Kaelin, Eugene Francis 1992 (julkaistu ensimmäisenä 1966). Existentialist Aesthetic: the Theories of Sartre and Merleau-Ponty. Ann Arbor: University Microfilms International.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Teekokemuksen kehystäminen



Tässä (kandidaatin)tutkielmassa päädyin tarkastelemaan teetä ennen kaikkea ympäristöestetiikan teorioiden kautta. Mielestäni ne avaavat erittäin mielenkiintoisia näkökulmia teekokemukseen ja sen uskonnolliseen merkityksellistämiseen.

En ole täysin tyytyväinen tähän työhön, koska olisin saanut paljon kattavamman ja perusteellisemman tutkimuksen aikaiseksi, jos minulla olisi ollut aikaa syventyä lisää teoreettiseen kirjallisuuteen. Tässä käsittelyä rajoitti lisäksi se, että opiskelen vielä toistaiseksi uskontotieteen laitoksella, joten näkökulman piti olla uskontotieteellinen. Seuraavat työt saattavatkin tulla esteetikan alueelta, jolloin on mahdollisuus tutkia laajemmin teetä ilmiönä ja taiteena, ja silti pitää uskonnollis-filosofinen näkökulma mukana. Todennäköisesti seuraavassa virallisessa työssä joudun kuitenkin jättämään teekulttuuriin keskittyvän näkökulman ja käsittelemään ainoastaan teoriaa.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Lisää pu'erh-nootteja

2003 Wu Chi Dao "Mengku Zheng Shan" (Yunnan Sourcing)



Tuoksu hyvin pehmeä, 'kamforimaisen' raikas, metsäinen ja makean hedelmäinen. Haudutukset alkavat hyvin kepeinä, mutta rakenteeltaan vankkoina; tuoksussa leikkivät kukkaisat ja makeat, jopa kermaiset, hedelmän sävyt. Muutamassa alkuhaudutuksessa esiintyy myös mielenkiintoista savuisuutta tai kamforimaisuutta, joka ei kuitenkaan kanna loppuun saakka. Suutuntumassa olisi kenties toivomisen varaa, hieman lisää eloa nyt pelkäksi painavaksi ja pehmeäksi paksuudeksi jäävään teehen. Erikoista kyllä, mutta kitkeryyttä ei ole tässä havaittavissa enää lainkaan. Makuprofiililtaan tee alkaa myötäillen tuoksun sävyjä, mutta loppuhaudutuksia lähestyessä sekä tuoksu että maku heikkenevät ja eriävät omiin suuntiinsa. Tuoksu ajautuu erittäin hienovaraiseen ja suhteellisen vaikeasti havaittavaan kamfori/puumaiseen makeuteen, maku taas keskittyy (yli)kypsiin ja hieman vääntyneisiin hedelmän sävyihin.

2002 Yi Wu Ancient Spirit (Yunnan Sourcing)



Tuoksussa voi heti havaita märkäiätyksen multaisuutta. Lopulliseen haudutukseen tuosta maanläheisyydestä päätyy kuitenkin yllättävän vähän. Tuoksusta löytää pikemminkin melko villejäkin metsäisiä ja kasvimaisia sävyjä kuin maakellaria, ja makukin on lähinnä hedelmäinen. Seuraavilla haudutuksilla tuoksu supistuu piakoin hyvin vaimealle tasolle, mutta maku ja erityisesti kiitettävän kirkas ja eloisa suutuntuma jatkavat vielä esitystään. Olisin odottanut tältä teeltä monipuolisempaa sävymaailmaa, mutta suutuntuman ja makean, hieman juurimaisen makunsa vuoksi tätä kyllä juo mielellään.


2003 Chang Bao "Jing Mai Shan Pu Er Bing" (Yunnan Sourcing)



Lehdet tuoksuvat mausteisille, suolaiselle ja puumaiselle. Ensimmäisten haudutusten tuoksusta löytää kypsää heinämäisyyttä, puuta ja eräänlaista epämääräistä mausteisuutta. Makua hallitsee alussa reipas kitkeryys, joka kuitenkin onneksi laantuu viimeistään kolmannen haudutuksen jälkeen. Myöhemmissä haudutuksissa tuoksusta on vaikea löytää muuta kuin sekaista mausteisuutta ja pientä makeutta, vaikka toisinaan pidemmät haudutukset tuntuvat tuovan myös savuisuutta kuvioihin. Tee on suutuntumaltaan kirkas ja kevyt; pieni kitkeryys kestää pitkälle saaden aikaan vaikutelman vegetaalisuudesta. Mausta en kuitenkaan itsessään tuntunut löytävän sen kummoisempia sävyjä, lähinnä makeaa lämmintä hedelmäisyyttä. Tämä tee oli makuuni vielä hieman liian kitkerää, vaikka ei kitkeryys ei toki yltynyt millekään mahdottomalle tasolle.

1999 Gu Pu Er "Ye Sheng Lao Cha Shu" (Yunnan Sourcing)

Kuivien lehtien tuoksussa on pippurisuutta ja hieman maakellaria, ei kuitenkaan mitenkään hälyttävällä tasolla. Heti ensimmäisellä haudutuksella käy kuitenkin selväksi, että tämä tee kallistuu shumaisuuden puolelle huomattavasti enemmän kun aikaisemmat sheng + shu pu'erhit. Tuoksussa on sitä ominaista pehmeää multaisuutta, joka peittää liian helposti alleen kaikki muut sävyt. Vielä herkempi shupuissa olen kuitenkin suutuntuman jauhoiselle paksuudelle, joka tässäkin ajautuu äärimmäisyyksiin saakka. Mausta voi kyllä aistia tiettyä keveyttä, jota vahvemmin fermentoiduissa pu'erheissa ei kenties tapaa, mutta se jääkin ehkä ainoaksi piirteeki, josta erottaisin tämän vain osittain fermentoiduksi.

2000 Gu Puer Green Mark Qi zi (Yunnan Sourcing)

Tuoksussa raikasta heinämäisyyttä, joka kuitenkin jo lähenee hedelmää, tervaisuutta ja nahkaa. Haudutettuna tuoksu on vaimea ja lähinnä epämääräisen makea, vaikka erityisesti kuumemmista haudutuksista voi myös erottaa savuisia ja ylikypsän hedelmäisiä piirteitä, toisinaan raikasta metsäisyyttäkin. Maku on ensivaikutelmalta kiitettävän mehukas, mutta suutuntumaan voima ei siirry ainakaan sellaiseksi terävyydeksi, jota arvostan. Nyt suutuntuma jää kummallisen kevyeksi, kuin painavaksi pilveksi kielen päälle. Mausta on vaikea löytää sen tarkempia piirteitä, hedelmäiset ja puumaiset sävyt hallitsevat.

 


tiistai 25. syyskuuta 2012

Pu'erh maisteluja osa II

Shu + Sheng 1998
Huom. Tietääkseni shu + sheng (tai half-ripened) pu'erhia kypsytetään samoin kuten shuta, mutta vähemmän aikaa. Yllättävää kyllä, näissä teeladuissa ei maista oikeastaan lainkaan shumaisia piirteitä, pikemminkin shengin eloisuutta ja keveitä sävyjä. Ehkä tällaisia "pu'erhin oolongeja" tulisi tutkia tarkemmin?

Tämä oli varsin mielenkiintoinen tee. Pikaisen huuhtelun jälkeen tiiviiksi painetut lehdet vapauttivat erikoisen pippurisen, kasvismaisen ja lyijyisen tuoksun. Hieman epämiellyttävää lyijykynämäisyyttä esiintyy myös ensimmäisellä haudutuksella, mutta se tasoittuu nopeasti session edetessä. Muutaman haudutuksen jälkeen lehdet avautuivat kunnolla, jolloin maussakin alkoi erottua samaa mausteisuutta. En muista koska olisin viimeksi löytänyt teestä näin selkeitä mausteisia sävyjä, erotan seasta ainakin maustepippuria sekä muskottia. Aluksi mausteisuus pidättäytyy taka-alalla, ja mausta erottuu lähinnä teen kitkeryyttä hipova voima, joka pitää suutuntuman mielenkiintoisena. Suutuntumaltaan tee ei muutenkaan ole liian tasainen (kuten useat vanhat pu'erhit), vaan siinä on hienoa eloisuutta. Ensimmäisten kunnon haudutusten jälkimaku on yllättävän nuorekas ja täynnä nuoren shengin runsautta, mutta pikkuhiljaa jälkimaku siirtyy ilmentämään samaa mausteisuutta, joka haudutus haudutukselta kuoriutuu selkeämmin esiin myös mausta.

Pidin tästä teestä, koska se esitti taas yhden uudenlaisen välimuodon sekä äärimmäisen vanhan, märkäiätetyn ja tylsän sekä äärimmäisen nuoren, kevyen ja voimakkaan pu'erhin välillä. Pidin suutuntuman voimasta, selkeistä mauista ja sävyjen moniulotteisuudesta.

Shu + Sheng 1990


Teen tuoksussa on vaimeaa maanläheisyyttä, mutta myös selkeitä lämpimän hedelmäisiä sävyjä. Olen erittäin huono kuvaamaan makujen yksittäisiä sävyjä, varsinkin pu'erhin, mutta jokainen nuorta pu'erhia maistanut voi varmasti huomata kuinka moniulotteisen ja erikoisen sävymaailman nämä teelaadut omaavat.

Ensimmäisissä haudutuksissa on huomattavissa kitkeryyden rippeitä, jotka peittävät alleen hienovaraisemmat maut. Myöhemmin teestä alkaa löytymään hieman samaa mausteisuutta kuin aikaisemmassa shu+shengissä, mutta se ei peitä muita makuja yhtä vahvasti. Itseasiassa tämä tee saattaa olla hyvinkin yksi maultaan moniulotteisimmista vanhoista pu'erheista (ja oolongeista) jota olen maistanut. Paitsi mausteisuutta, haudutukset paljastavat viitteitä shengin kukkaisuudesta, puumaisuutta, mietoa maanläheisyyttä sekä tummaa hedelmää. Jälkimaku on ensimmäisillä haudutuksilla selvän nuorekas, mutta vaimea, eikä myöhemmillä haudutuksilla jälkimakua enää tahdo huomatakaan.

Ennakkoon pelkäsin suutuntuman olevan tässä liian samettinen tai jauhoinen, siis tasainen ja tylsä. Tässä kuitenkin yhdistyy sopivalla tavalla samettisuus (josta pidän oikein paljon oikeissa mittasuhteissa) sekä kirkkaus ja eloisuus, jonka voi aistia taustalta. Tämäkin tee sai aikaan pitkäaikaisen makean tunteen kurkussa.

2002 yksityistilaus 7542-tyylinen



Tämä tee loi melkoisen kontrastin aikaisempiin näytteisiin. Lämpimien hedelmän sävyjen, nuorekkaan kukkaisuuden tai edes selkeän mausteisuuden sijaan maku ilmentää erikoista painavaa ja kiertynyttä makeutta, joka ilmenee läpi haudutusten sekä tuoksussa että maussa. Jos nuoret pu'erhit mieltäisi keväisen vegetaalisuuden tai kukkaisuuden merkeiksi ja vanhemmat shengit juuri täydellisen kypsyyden saavuttavia hedelmiksi, niin tämä vaikuttaa jo selkeästi syksyisen ylikypsältä.

Tuoksun taustalta kyllä löytyy perinteisempää shengimäistä raikkautta, mutta sen yllä leijuu tämä omaleimainen makeus, joka ei lievene edes useiden haudutusten jälkeen. Maku on läpi session melkoisen painava, lämmin ja makea; vain muutamassa keskivaiheen haudutuksissa ilmenee kitkeryyttä hapuilevia voiman puuskia.

´97 7542-tyylinen


Tuoksua on varsinkin alussa hyvin vaikea kuvailla. Siinä on kyllä selkeitä piirteitä, mutta hyvin, hyvin vaimealla tasolla. Maakellaria ei juurikaan löydy, kenties kuvailisin sitä parhaiten mantelimaiseksi tai tumman suklaan tavoin voimaiseksi. Suutuntumaltaan tämä tee alkaa jo olemaan hyvin kypsynyt; siitä löytyy samaa samettista (tai jauhoista) paksuutta, jota märemmistäkin vanhoista pu'erheista. Paksuudesta huolimatta maussa on kuitenkin vielä eloa, joten täysin tylsäksi homma ei pääse karkaamaan.

Suutuntumassa ei juurikaan löydy enää viitteitä kitkeryydestä; muutamassa alkuhaudutuksessa huomaa pientä eloa, mutta se ei esiinny etualalla kuten aikaisemmissa näytteissä, vaan kurottaa samettisuuden alta – silti ihan mukava lisä suutuntumaan.

Jälkimaku teessä on satunnainen eikä kovin voimakas. Nuorekkaaksi sitä en enää kuvailisi, pikemminkin lämpimän hedelmäiseksi.

Tämä tee tuntuu olevan ainakin suutuntumansa ja hillittyjen makujensa puolesta jo melko lähellä märkäiätettyä/hyvin vanhaa pu'erhia. Eloa ja keveyttä löytyy kyllä vielä, mutta entä kymmenen vuoden päästä? Sävyjensä vaimeuden ja suutuntuman sekä jälkimaun suhteellisen yksipuolisuuden vuoksi tämä jäi kuitenkin kauas lempiteestäni näiden viimeisten maistelujen suhteen.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Pu'erh maisteluja


Eli tässä huomiot kahdesta Teepolun kolmesta vanhemmasta teekakusta. Kolmannen Changtai 2004 Yi Chang Haon teksti pääsi valitettavasti katoamaan.

Nämä teet olivat ensimmäiset kostetukseni kuivaiätetyn pu'erhin maailmaan, tai ainakin ensimmäiset, joihin pääsi kunnolla sisään. Tällaiset 2000-luvun alkupuoliskon kakut vaikuttavat olevan aika hienossa vaiheessa nyt, pitää tutustua näihin tarkemmin.

Shuangjiang Mengku 2001 Yuan Ye Xiang

 Tämä 2001 vuoden Yuan Ye Xiang on luultavasti Shuangjiang Mengku -tehtaan tunnetuin tee. Teen nimi kääntyy epäluontevasti suomeksi, mutta tarkoittaa karkeasti tuoksua villistä luonnosta. Se sai korkean suosituksen merkittävän The Pu'er Teapot -lehden vuonna 2001 tekemässä sokkomaistelussa. Tee on tuotettu Mengsa-vuoren materiaalista ja siitä on poikkeuksellisesti olemassa kaksi eri versiota. Ohutpaperinen kuivaiätetty versio sekä paksupaperinen märkäiätetty versio. Normaalisti teentuottajat eivät itse iätä pu'er-kakkujaan, vaan tämä jää jälleenmyyjien, keräilijöiden ja teenystävien vastuulle. Tästä kakusta on kuitenkin siis olemassa kaksi samasta materiaalista samaan aikaan tuotettua versiota, jotka tuottaja on itse esi-iättänyt ennen teen tuomista markkinoille. Tämä on teen kuivaiätetty ohutpaperinen versio. Teetä on säilytetty myös myöhemmin kuivissa oloissa ja tee onkin yli 10 vuoden ikänsä huomioiden varsin nuoren ja tuoreen makuista. (Teepolku)

Perinteistä nuorta shengiä kuivien lehtien tuoksussa: metsämäisyyttä oudoilla lämpimillä sävyillä ja mausteisilla vivahteilla ‒ tuoksu, jota on vaikea löytää mistään muualta kuin pu'erhin parista.
Heti ensimmäisen siemaisun suutuntuma paljastaa, että nyt ollaan voimakasluontoisen teen parissa. Piirrettä on vaikea kuvailla, mutta sen löytää silloin tällöin poikkeuksellisen hienoista teelaaduista; eräänlainen suutuntuman eloisuus ja voimakas maku, joka valtaa välittömästi koko suun. Sellaisista teelaaduista, jotka saavat hymyilemään sisään päin. Makumaailma sinänsä tuntuu tässä teessä olevan moniulotteisempi kuin aikaisemmissa Changtaissa, ainakin siitä erottuu selkeämmin samoja shengin lämpimiä hedelmäisiä/pu'erhmaisia sävyjä. Haudutetun teen tuoksu vaikuttaa olevan aikalailla samalla tasolla kuin aikaisemmin maistetuissa shengeissä, mutta sekin erottuu selkeämmin. Tuoksu ei edes tunnu voimakkaammalta, vaan jollain tavalla eteerisemmältä ja selkeämmältä.

Suutuntumasta voi tuntea pieniä kitkeryyden rippeitä, jotka tässä kuitenkin vain lisäävät maun eloisuutta. Haudutusten edetessä suutuntuma pikkuhiljaa rauhoittuu, mutta selkeinä pysyvät sävyt maussa ja tuoksussa pitävät kiinnostusta yllä. Lisäksi tämä tee sai aikaan 'sokeripala kurkussa' effektin, jota olen löytänyt vain samalla tavalla eloisista teelaaduista (erityisesti balhyochasta). Tämän siis huomaa makeasta tunteesta, joka tuntuu niellessä kurkunpäässä. Jälkimaun puolesta väittäisin, että toisissa pu'erheissa sävyt olivat selkeämpiä ja jälkimaku kokonaisuudessaan voimakkaampi. Tässäkin huomasi selkeitä nuoren shengin kukkaisia piirteitä, mutta toisinaan ne jäivät kokonaan taka-alalle tai peittyivät erikoisen makean, tunkkaisen ja yksitoikkoisen jälkimaun alle – samanlaisen, joka mehua juotuaan toisinaan jää pitkäksi aikaa suuhun.

Changtai 2005 Chen Hong Chang
Changtain Chen Hong Chang brändi on hieman näkymättömämpi kuin esimerkiksi Yi Chang Hao. Molemmat kuitenkin tuotetaan Yiwu-alueen lehtimateriaalista ja edustavat tämän erityisesti harrastelijoiden ihannoiman Pu'er-tuotantoalueen parhaimmistoa. Tämä kakku on vuoden 2005 tuotantoa ja se on kuivaiätetty. Iätys ei ole kuitenkaan ollut liian kuiva, sillä selkeää maun kehittymistä on kuitenkin jo tapahtunut ja tee henkii hienosti onnistunutta iätystä. (Teepolku)

Kuvien lehtien tuoksu on mieto, mutta siitä on löydettävissä runsaista ja monivihateista mausteisuutta. Lisäksi luulen havaitsevani jo selkeää ikääntymisen tuoksua; pölyisyyttä, tummuutta ja eräänlaista hienovaraista sienimäisyyttä.

Tuoksultaan tee on säilyttänyt (kuten kuivaiätyksen perusteella osaisikin odottaa) suuren osan nuorekkaan shengimäisestä tuoksustaan. Sen sijaan ikä on vaikuttanut sen verran, ettei tuoksussa ole samaa hyökkävyyttä, vaan sävyt ovat kypsyneet, lämmenneet ja tasoittuneet huomattavasti rauhallisemmalle tasolle. Lisäksi tuoksussa ei ole lainkaan viitteitä siitä agressiivisesta terävyydestä (jopa kalamaisuudesta), jota usein nuorissa shengeissä tapaa, mutta tämä ei välttämättä johdu iästä vaan itse lehtimateriaalista.

Maussa ei ole haivattavissa lainkaan kitkeryyttä, ja siinäkin sävyt ovat pyöristyneet, vaikka nuorekkaita piirteitä onkin vielä havaittavissa. Suutuntuma on nappiin osuvilla haudutuksilla erinomaisen kirkas ja syvä; kenties kitkeryys voi ajan kanssa jättää merkkinsä suutuntumaan juuri tällaisena voimana? Kuten Yiwussakin, esiintyvät tässäkin teessä voimakkaimmat sävyt  silti jälkimaussa eivätkä tuoksussa tai maussa.

Nämä kuivaiätetyt teet ovat siitä nautinnollisia, että ne eivät ole yhtä ennalta-arvattavia ja monotonisia kuin suurin osa vanhasta (ainakin halvasta) märkäiätetystä pu'erhista. Kaipaisin silti vielä kokemusta todella vanhasta kuivaiätetystä pu'erhista, sillä näittenkin teelaatujen sävyt ovat pyöristyneet sen verran, etten voi kuvitella nuorekkuuden säilyvän sanotaan vaikkapa 20 vuoden päästä. Kaipa ikääntymisessä ja iättämisessä onkin kyse kullekin teelle optimaalisen kypsyysasteen löytämisestä ja siitä hetkestä nauttimisesta.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Tee ja luonnonkauneus

Viime postauksessa vilahti määritelmä taiteesta ilmaisuna, joka esittää jonkin aiheen tietystä näkökulmasta ja kutsuu yleisöä jakamaan tämän näkökulman. Teen kannalta tämä käsitys on ongelmainen, sillä määritelmä tuntuu olettavan taiteilijan, joka valitsee teokseen tietyn aiheen ja näkökulman. Teessä taas taiteilijaa ei periaatteessa ole olemassakaan. Tietysti teen prosessoijat sekä teen hauduttaja vaikuttavat huomattavasti lopulliseen teemaljaan ja tulevat näin lähelle taiteilijan roolia, mutta lopulta hekin lähinnä ohjailevat teen ominaisuuksia hienovaraisesti, pyrkien usein ilmaisemaan teen olemuksen mahdollisimman puhtaana.

Tee onkin lähempänä luonnonkauneutta kuin inhimillisen prosessin seurauksena syntynyttä taideteosta.  Teen luonnollisuus on selkeästi havaittavassa teemaljasta, josta ei heijastu yksittäinen taustatekijä vaan pikemminkin luonnon majesteettinen hiljaisuus. Luonnonkauneuden vuoksi tee on erityisen sopiva teokseen uppoutumiseen ja rauhalliseen kontemplointiin. Silti teetä voi tarkastella myös kuten perinteistä taideteosta reflektion avulla. Eri teelaadut usein tuovat mieleen tiettyjä aiheita tai tunteita: iätetty tee esimerkiksi herättää usein kunnioitusta ja vaikutelman iän myötä saavutetusta viisaudesta, kukkainen oolong keväistä herkkyyttä ja huolettomuutta sekä nuori pu'erh kärsivällisyyttä ja toivoa tulevaisuudesta. Prosessoinnin myötä teen ulkoinen olemus saavuttaa tuhansia muotoja, jotka ainakin välillä herättävät suoria mieleyhtymiä juojassa. Lisäksi vielä laajemman aihekirjon tarjoaa itse juojan mieli, joka luonnonkauneuden tyhjyydessä pystyy heijastamaan teehen siitä puuttuvan teeman. Näin ollen jokainen teesessio juojan tarkastelun kohteena muodostaa aidon ja ainutlaatuisen taideteoksen.

maanantai 20. elokuuta 2012

Kritiikin arvo

Kriitikkoa pidetään sekä teekulttuurissa että monissa muissakin taiteenlajeissa usein turhana hahmona, jonka henkilökohtaiset mielipiteet jäävät vain yksilön omiksi totuuksiksi eivätkä voi antaa mitään objektiivista kuvaa teoksesta. Kuitenkin haluaisin puolustaa niitä moniulotteisia vaikutuksia, joita kritiikillä voi ja pitäisi olla.

Ensinnäkin kriitikko tuskin kirjoittaa ensisijaisesti yleisölleen, vaan tekstinsä kautta kartuttaa henkilökohtaista havaintokykyään ja omia taitojaan. Tarkkailemalla teoksen piirteitä, niiden tasapainoa tai epätasapainoa, oppii jatkuvasti tarkastelemaan tulevia teoksia yhä paremmin sekä ottamaan epäkohdat itse huomioon omissa suorituksissaan. Parhaassa tapauksessa kritiikki voi myös opettaa lukijaa havannoimaan uusia puolia teoksista, jolloin hän on entistä valmiimpi teosten itsenäiseen tarkkailuun. Lisäksi kritiikki pitää taiteenlajia näkyvillä ja välittää tietoa uusista teoksista. Usein arvostelut eivät edes yksipuolisesti keskity kirjoittajan omiin näkemyksiin, vaan saattavat myös tarjota teoksen historiaa tai taustatietoja kritiikin sivulla. Periaatteessa kritiikin kautta myös valmistajat ja välittäjät saavat palautetta teoksistaan ja voivat oppia suorituksistaan, mutta esimerkiksi teen kohdalla palaute taitaa harvoin yltää niin pitkälle. Lopulta, vaikkakin tämä on hyvin epätodennäköistä, saattaa lukija löytää kriitikon, jonka maku on niin samanlainen omansa kanssa, että arvostelut eivät enää kuvasta pelkästään subjektiivisia mieltyksiä, vaan tavoittavat edes hetkellisiä häivähdyksiä objektiivisuudesta.

Yksi taiteen teorioista pitää taidetta ilmaisuna, joka pyrkii selventämään tiettyyn aiheeseen liittyviä tunteita/ajatuksia sekä houkuttelemaan myös yleisöä tarkastelemaan aihetta teoksessa esiintyvästä näkökulmasta. Teoksen tunteiden tai aiheen tutkiminen voidaan tietysti erottaa puhtaasta materiaalin ja muodon tarkastelusta, mutta lopulta myös teoksen muoto on olennainen osa ilmaisua. Joten ainakin niin pitkälle kun taidetta pidetään teoksen ilmaisun tarkkailuna pelkän passiivisen vastaanottamisen sijasta, voidaan kritiikkiä/arvostelua pitää olennaisena osana taidekokemusta.

perjantai 10. elokuuta 2012

Ali Shan 1996

 (Ostettu: Camellia Sinensis)

Vahvaa paahteisuutta kuivien lehtien tuoksussa; jauhettua kahvia sekä Muzha Tieguanyinin tummuutta. Myös kuivia, salmiakkia muistuttavia sävyjä, sekä taustalla hieman siirappimaista tai limppumaista makeutta.

Äärimmäisen paahdetut lehdet aukeavat kunnolla vasta kolmannella haudutuksella. Ensimmäiset kaksi haudutusta jäävät miedoiksi heikoin riisikakkusävyn sekä tummasta paahdosta juontavan vahva liköörimäisen hedelmäisyyden hallitsemiksi. Suutuntuma pysyy näissä ensimaljoissa hyvin heikkona, mutta siinä on selkeä kirkas terä, joka ehkä kielii paahteisuuden alla piilevästä oolongista. Lehtien auettua loppusessio on melko tasaista: tuoksu on tumman kermainen ja hieman paahteinen sekä  maku liköörimäisen makea. Suutuntuma pysyttelee loppuun saakka paksuna, ja siinä on yhä alkuhaudutuksissa esiintynyttä miellyttävää kirkkautta.

Viime aikoina ikääntyneiden oolongien maailmassa paahtamattomat teet ovat tuntuneet tulevan muotiin. Usein näitä vastoin rinnastetaan karrella palaneet vanhat oolongit, jossa paahteisuus lähinnä peittää teen alkuperäistä kehnoutta. Vaikka tämäkin Alishan on todellakin karrelle palanut, on se kuitenkin maku- ja tuoksuprofiililtaan suhteellisen monipuolinen – esimerkiksi verrattuna monotoniseen 1958 Bai Haoon. Siksi mielestäni paahdetuilla iätetyillä oolongeilla on oma paikkansa, vaikka jäinkin toivomaan tältä teeltä hieman kevyempää paahtoa. Nyt en ole varma erottaisinko tätä teetä toisista hyvin vahvasti paahdetuista oolongeista, esimerkiksi Muzha Tieguanyinistä. Mausta tai tuoksusta ei löytynyt mitään selkeitä iän merkkejä, joka taas pistää pohtimaan tarkemmin oolongien ikääntymisen prosessia. Ymmärtääkseni oolong tarvitsee ilmaa ja kosteutta ikääntyäkseen, joten miten käy teen, josta jokainen paahto poistaa kosteuden (sekä lisäksi ehkä myös tappaa lehtiin jo pesiytyneet mikrobit yms.)?

Jos paahto tosiaan ikään kuin hidastaa ikääntymistä, alkavat iättämissuunitelmani tarkentumaan. Jo aikaisemmin olen nimittäin huomannut, etten itse pidä täysin ilmatiiviissä tilassa iätetyistä oolongeista, jotka kymmenienkin vuosien jälkeen muistuttavat vastapoimittua teetä. Toisaalta en haluaisi myöskään peittää liikaa teen alkuperäisiä ominaisuuksia paahdolla, mutta en myöskään aio hylätä täysin ideaa paahtamisesta iättämisen yhteydessä.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tee ja luonnonkauneus

Viime postauksessa vilahti määritelmä taiteesta ilmaisuna, joka esittää jonkin aiheen tietystä näkökulmasta ja kutsuu yleisöä jakamaan tämän näkökulman. Teen kannalta tämä käsitys on ongelmainen, sillä määritelmä tuntuu olettavan taiteilijan, joka valitsee teokseen tietyn aiheen ja näkökulman. Teessä taas taiteilijaa ei periaatteessa ole olemassakaan. Tietysti teen prosessoijat sekä teen hauduttaja vaikuttavat huomattavasti lopulliseen teemaljaan ja tulevat näin lähelle taiteilijan roolia, mutta lopulta hekin lähinnä ohjailevat teen ominaisuuksia hienovaraisesti, pyrkien usein ilmaisemaan teen olemuksen mahdollisimman puhtaana.

Tee onkin lähempänä luonnonkauneutta kuin inhimillisen prosessin seurauksena syntynyttä taideteosta.  Teen luonnollisuus on selkeästi havaittavassa teemaljasta, josta ei heijastu yksittäinen taustatekijä vaan pikemminkin luonnon majesteettinen hiljaisuus. Luonnonkauneuden vuoksi tee on erityisen sopiva teokseen uppoutumiseen ja rauhalliseen kontemplointiin. Silti teetä voi tarkastella myös kuten perinteistä taideteosta reflektion avulla. Eri teelaadut usein tuovat mieleen tiettyjä aiheita tai tunteita: iätetty tee esimerkiksi herättää usein kunnioitusta ja vaikutelman iän myötä saavutetusta viisaudesta, kukkainen oolong keväistä herkkyyttä ja huolettomuutta sekä nuori pu'erh kärsivällisyyttä ja toivoa tulevaisuudesta. Prosessoinnin myötä teen ulkoinen olemus saavuttaa tuhansia muotoja, jotka ainakin toisinaan pystyvät herättämään suoria mieleyhtymiä juojassa. Lisäksi vielä laajemman aihekirjon tarjoaa itse juojan mieli, joka luonnonkauneuden tyhjyydessä pystyy heijastamaan teehen siitä puuttuvan teeman. Näin ollen jokainen teesessio juojan tarkastelun kohteena muodostaa aidon ja ainutlaatuisen taideteoksen.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Bai Hao 1958





(Ostettu: Camellia Sinensis)


Uskomattoman ikänsä ja halvan hintansa vuoksi odotin tältä teeltä vähiten Camellia Sinensis –tilauksessani. Maistelun jälkeen vaikuttaa tosiaan siltä, että Bai Hao jää pelkän mukavan sessioteen tasolle, mutta se onnistui silti yllättämään minut muutamalla piirteellään. Ensinnäkin odotin näin vanhalta teeltä huomattavaa pu'erhin kaltaisuutta: vahvaa maakellaria ja tunkkaista puuta. Sen sijaan löysin ainoastaan kevyttä ja vaimeaa multaisuutta, joka sekin esiintyy ainoastaan kaikista kuumimissa haudutuksissa. Vasta kiehahtaneella vedellä haudutettuna tuoksusta erottui kaikista selkeiten yksitäisiä sävyjä, lähinnä multaa, juureksia ja jopa hernettä. Heti veden jäähdyttyä sävyt sekoittuivat yhteen muodostaen jonkinlaisen makean ja hieman karamellia muistuttavan massan. Maku oli alusta loppuun saakka makeaa ja paksua kuin sametti, mutta yksityiskohtaisempia vivahteita oli vaikea tavoittaa. Jälkimaussakin esiintyy vain ikääntyneiden oolongien vääntynyttä liköörimäisyyttä.

Tee on varsin juotavaa varsinkin jos pitää paksusta, vanhasta ja tummasta teestä. Iän vuoksi olisin odottanut tältä äärimmäistä tummuutta, palaneita sävyjä ja pu'erhia vastaavaa maanläheisyyttä. Toisaalta miten sitä voi olla edes varma teen todellisesta iästä? Mielenkiintoni herätti pu'erhmaisuuden puute, sillä aikaisemmin maistamassani kiinalaisessa 1991 Shui Xianissa sitä jo selvästi esiintyi. Miksi ei sitten näin paljon vanhemmassa taiwanilaisessa tai missään muistakaan maistamissani (kaikki taiwanilaisia) iätetyissä oolongeissa – onko pu'erhmaisuus Kiinan yksinoikeus?  

torstai 19. heinäkuuta 2012

Feng Huang Shui Xian 1991

 (Ostettu: Camellia Sinensis)

Olen odottanut innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on ensimmäinen ei-taiwanilainen iätetty oolongini. Aikeissani on myös tulevaisuudessa maistella lisää vanhoja dancongeja sekä hankkia muutama erä omaan iätykseen, joten toivoin tältä teeltä pientä osviittaa siitä, mitä myöhemmin on odotettavissa. Ensikuva teestä jäi sekavaksi ja tee tulee vaatimaan lisää huomiota, mutta tässä jotain nootteja:

Kuivat lehdet eivät juurikaan tuoksu, mutta hetken dekantoimisen jälkeen niistä erottuu selkeä, joskin nopeasti katoava, nougatmainen makeus. Itse haudutus yllättää heti ensi askelilta, kun pikaisesti huuhdelluista teelehdistä tulvahtaa esiin selvästi vanhaa pu'erhia muistuttava puumainen sävy. Sama puumaisuus esiintyy myös ensimmäisellä ja toisella haudutuksella, jonka jälkeen tuoksu siirtyy enemmän toisten ikääntyneiden oolongien kaltaiseen makeahkoon mineraalis-tunkkaiseen tuoksuun. Toisin kuin pu'erhissa, tästä oolongista ei kuitenkaan löydy ollenkaan maakellarisuutta, ns. multaisia perunoita, vaan ainoastaan pehmeää ja luonteikasta puuta.

Maussa ei ole lainkaan sitä suuta kuivattavaa kitkeryyttä, jota toisissa vanhoissa oolongeissa olen tavannut. Pikemminkin ensimmäisestä haudutuksesta saakka huomion kiinnittää tietty makeus ja hedelmäisyys. Kieli juuri ja juuri melkein tavoittaa yksittäisiä sävyjä, mutta lopulta maku jää kuitenkin sekavan massan tasolle; ikään kuin tee olisi täynnä hedelmäisten sävyjen potentiaalia, mutta yksittäiset maut eivät pääse aktualisoitumaan. Vain hetkellisesti jälkimaun kautta hedelmäisyys tiivistyy selkeiksi ja hieman liköörimäisen vääntyneiksi sävyiksi.

Hedelmäisyys ja makeus jatkuu aina viimeisille haudutuksille saakka, joskin sitä varjostaa pitkään ikääntyneen oolongin puumaisuus/mineraalisuus. Lopulta jäljelle jää suutuntumaltaan vielä paksu, hieman makea ja kummittelevan puumainen haudutus.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Pu'erh maistelu osa II

Pu'erh maistelun loput nootit. Tällä kertaa en enää löytänyt kuvia kakuista.

Xiaguan 8653 2003
En tiedä mitä sanoa tästä kakusta: tumma, helposti juotava, erittäin tiiviisti painettu... Maussa on lievää ja hitaasti kehittyvää kitkeryyttä, joka kuitenkin kerkeää kadota viimeisistä haudutuksista. Kitkeryys on pikemminkin yanchamaisen mehukasta ja maukasta kuin sheng pu'erhissa useammin tavattavaa suuta kuivattavaa ja pistävää kitkeryyttä. Kitkeryys korostaa mukavasti suutuntumaa ja makua, joka muuten tuntuu jäävän aika perus pu'erhmaiseksi. Tuoksussa ja maussa on kuitenkin hyvää kestävyyttä. 

Menghai Spring Buds '93
Odotin tämän teen vuosikertansa puolesta olevan jo huomattavan ikääntynyttä, mutta toisin kävi. Tuoksu on nuoren sheng pu'erhin kaltainen, mutta hyvin kevyt ja kostea. Samoin maussa ja etenkin jälkimaussa on hieman valkoisen teen kaltaista kosteutta ja mehevyyttä. Alussa esiintyy kohtalaista kitkeryyttä, joka kuitenkin katoaa kokonaan kolmanteen haudutukseen päästessä. Myös tuoksu ja maku heikentyvät yllättävän nopeasti – lopetin juomisen kun vettä oli pannussa jäljellä vielä melkein puolet. Qi sen sijaan vaikutti vahvasti vielä silloinkin, kun tee oli muuten heikentynyt hienovaraisiin sävyihin (vai liekö asiaan vaikuttanut aikaisemmin juomani matcha?).

'95 7542
Ensimmäisenä huomion herättää maun erinomainen kirkkaus. Se voi tosin johtua siitä, että tämä tee piti hauduttaa vedenkeittimellä keitetyssä vedessä, sillä savipannu alkoi vuotamaan pohjasta!  Ikä on selvästi tummentanut tuoksun sävyjä, vaikka siitä löytyykin yhä sitä parfyymimaista voimakkuuta, jota nuorissa pu'erheissa tapaa. Nyt tuoksusta tuntuu kuitenkin erottuvan enemmän puumaisia ja pyöreämpiä sävyjä ohuiden ja kukkaisten sijaan. Maustakin tuntuu huomaavan iän tuomaa lämpöä ja painoa, varsinkin suutuntumasta löytyy hieman vanhan pu'erhin sameutta. Kitkeryys tosin varjostaa teetä aina kolmannelle haudutukselle asti muistuttaen kenties kakun suhteellisesta nuoruudesta. Voimaa, qitä ja kirkasta suutuntumaa kestää aina loppuun saakka, joten tätä teetä juo mielellään. Olisin silti voinut ottaa vielä vähän maanläheisemmän ja märemmän version!

Ke Yi Xing Brick '94
Tämän teen kuva jäi selvästi epämääräisimmäksi. Paikkasin vuotavaa savipannuani riisimuhennoksella, ja vaikka veden keittäminen onnistuu taas, tarttuu veteen vielä selvää riisin hajua.
Tuoksussa on jo selvää maanläheisyyttä, mutta se kallistuu voimakkaasti tuoreeseen, heinämäiseen, suuntaan. Voi kuitenkin olla, että keveämmät savut tuoksussa ovat seurausta riisistä. Muutenkaan tuoksu ei ole täysin maalainen, vaan siinä tuntuu olevan vielä piirteitä nuoruudesta, esimerkiksi makeaa kermaisuutta tai suklaata. Shu pu'erhissa niin usein tavattavaa terävää kalamaisuutta ei tietysti löydy ollenkaan, samoin multaisten perunoiden ja maakellarin sävyt jäävät hyvin lempeiksi. Maku on yllättävän ohut, sekin tuntuu viestivän nuoremmista piirteistä. Lisäksi muutamassa alkuhaudutuksessa esiintyi hämärää kitkeryyttä taustalla, joka maistui lähinnä palaneelta ja jäi melko epämiellyttäväksi. Suutuntumassa esiintyi kyllä viiveellä samettista pehmeyttä, mutta pääpiirteissään maku on yllättävän ohut.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Suuri Pu'erh maistelu osa I

HUOM! Kuvat osoitteesta http://www.finepuer.com. Kuvat eivät siis ole täysin samasta kakusta kuin näytteet, eivätkä välttämättä samasta kaupastakaan.
Ja kiitos Jadepisaran Matille näytteistä!

Xiaguan Fu Lu Shou 2006

Ensimmäisenä tässä teessä kiinnitti huomiota tumma väri ja voimakkaan hedelmäinen tuoksu. Tuoksun seasta löytyi ensimmäisellä haudutuksella myös (minulle) epämiellyttävää terävyyttä, "kalamaisuutta", mutta se vaihtui toisesta haudutuksesta lähtien lyijyn/kumin/muovin vivahteeseen. Maku oli ensimmäisellä ja toisella haudutuksella yllättävän mehukas: maun moniulotteisuutta vertaisi täydellisesti suolatun ja alimaustetun keiton väliseen eroon. Seuraavilla haudutuksilla tuo terä tuntui kuitenkin katoavan tai sitten siihen vain tottui. Pientä kitkeryyttä esiintyi lähinnä 3. & 5. haudutuksilla, mutta kokonaisuudessa erittäin pehmeä tee. Hyvä sessiotee, helppoa juotavaa. Mitään sen erikoisempia tuntemuksia en huomannut, suutuntuma on mukavan pehmeä ja samettinen loppuun saakka.

Menghai Wild Arbor Red Mark 2003

Tämän teen märistä lehdistä lähtee hyvin makoisa marjaisan mehukas tuoksu, joka ei kuitenkaan heijastu haudutetun teen tuoksuun. Itse asiassa tee tuoksuu ainoastaan hyvin miedosti hunajaiselta. Maku sen sijaan on erittäin vahvan hunajainen, samoin jälkimaku. Mitään kitkeryyttä teestä ei löydy alkuunkaan. Kaikki marjaisuus sekä hunajaisuus kuitenkin katoaa toisiin shengeihin ja jopa oolongeihin verrattuna yllättävän nopeasti, jo neljännellä tai viidennellä haudutuksella. Juotavana tee pysyy kyllä loppuun saakka, mutta mietona ja yksitoikkoisena.

Menghai Dayi 7542 2005
Sävymaailmaltaan tämä näyte oli melko perus shengiä, hieman savuisuutta tuntui olevan alussa läsnä. Makua hallitse kitkeryys aina kolmannelle tai neljännelle haudutukselle asti. Kitkeryyden haihduttua mausta ei enää tuntunut löytyvän mitään viitteitä, samoin tuoksu pysytteli hyvin matalalla profiililla. Lisäksi suutuntumakin tuntui hyvin vaisulta. Sen sijaan tämän Menghain kanssa huomasin vihdoin qin vaikutuksen, joka varsinkin Menghain Red Markissa tuntui puuttuvan kokonaan. Vaikutuksien vaihtelevuus johtui varmasti osittain tilanne-eroista, mutta tuskin se täysin selitti Red Markin hiljaisuutta. Kompleksisuuden vuoksi valitsisin Fu Lu Shoun tämän teen sijasta. Vaikka sanotaan juurikin kitkeryyden ja qin ilmentävän pu'erhin ikääntymispotentiaalia, en haluaisi tähän kakkuun uskoa sen laimeuden vuoksi.


Xiaguan Blue Mark 2003

Bonusta tässä teessä lehtien löysyydestä (ainakin näytepalassa) ja lehtien kokonaisuudesta. Teen tuoksu ja maku näyttäytyy melko perusshengimäisenä alkuhaudutusten ajan. Kahdella tai kolmella ensimmäisellä maljalla pieni kitkeryys varjostaa teetä, mutta se päästä maut lävitseen eikä muutenkaan ylly liian pistäväksi. Tuoksussa ja maussa on erinomaista voimaa ja kompleksisuutta. Alussa suutuntumassa on viitteitä vanhan shengin sameasta suutuntumasta, joka kuitenkin loppua kohti muuttuu herkulliseksi raikkaaksi keveydeksi, joka herättää halun juoda tavaraa kuppikaupalla isoin kulauksin. Loppua kohti sävyjen kirjo tasoittuu, vaikka yhtä tylsäksi kuin Menghain Red Mark ja 7542 se ei koskaan alene. Sen sijaan tämä pu'erh tuntuu noudattavan oolongeissa varsin yleistä ja hyväksyttyä kaavaa; vahvat, jopa karskit, alkuhaudutukset, joita seuraa sävyjen kukoistaminen sekä lopullinen tasoittuminen keveäksi ja erinomaiseksi juomaksi. En tiedä miten shengpun kanssa tähän pitäisi suhtautua, mutta en liiemmin välitääkään. Blue Mark yhdistää ne piirteet mitä etsinkin nuorelta shengiltä eli tummuuden, kompleksisuuden, qin ja edes hetkellisesti vanhaan shengiin viittaavan suutuntuman. Puolestani tämä olisi saanut heijastaa vielä vanhan pu'erhin (tai märässä säilytetyn) maanläheisyyttä, mutta kelpaa kyllä tällaisenaankin.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Saviliesi




Kesän alusta saakka on tullut käytettyä lähes yksinomaan saviliettä teeveden keittämiseen. Olen kuitenkin ymmärtänyt jättää kiinalaisilla oliivisiemenhiilillä leikkimisen sikseen ja siirtynyt lopullisesti suomalaiseen koivuhiileen. Koivuhiili on huomattavasti helpompi sytyttää eikä tuota oikeastaan minkäänlaista tuoksua. Oliivihiilistä tulee vahva tuoksu, jonka aikaisemmin luulin johtuvan sytytyspusseista, mutta jonka koivuhiiliin siirtymisen myötä olen huomannut olevan juuri se oliivihiilien paljon puhuttu ominaistuoksu. Tuo tuoksu tarttuu käsiin niin vahvasti, että kun veden keittämisen ja hauduttamisen jälkeen pääse vihdoinkin ensimmäisen maljan pariin, ei teestä tahdo haistaa oikein mitään.

Savilieden käytön myötä on myös vahvistunut miten hiili ja savi vaikuttavat teehen. Varsinkin dancongien, voimakkaamman(/korkealaatuisemman) yanchan ja nuoren sheng pu'erhin kanssa vaikutus on helppo huomata. Edellä mainitut teelaadut tapaavat olla ohuita ja voimakkaita, jonka vuoksi ne ottavat usein epämiellyttävästi vatsaan. Saviliesi tuntuu laimentavan tämän terän mukavaksi paksuudeksi samalla kuitenkin säilyttäen tuoksun ja maun korkeammat sävyt. Lisäksi ainakin joidenkin mustien teelaatujen (esimerkiksi dian hongin) viljaisuus ja liukas suutuntuma korostuvat välillä ylitsevuotavan vahvasti johtaen lievään pahoinvointiin. Saviliesi tuntuu pehmentävän tätäkin aggressiivista piirrettä, mutta ei ehkä aivan niin huomattavasti kuin edellisessä tapauksessa. Kolmanneksi saviliesi tuntuu antavan moneen teehen erikoisen intensiivisen suutuntuman, eräänlaisen suolaisuuden, mutta sitä tapahtuu tai sen huomaa vain satunnaisesti.

torstai 17. toukokuuta 2012

Liu Bao 1980-l


"Guanxin maakunnan erikoisuus Liubaon alueelta muistuttaa suuresti shu-Pu'eria valmistustavaltaan ja olemukseltaan. Korkeiden vuorten ja syvien kanjonien Liubaossa virtaavat lukuisat vuoripurot ja joet, ja alueella saadaan runsaasti sateita ja sumuisia päiviä.
Teekasvit viihtyvät rikkaassa maaperässä ja teen viljelyllä on seudulla pitkät perinteet.

Tähän teehen käytetyt kevään 1980 lehdet ovat poiminnaltaan Varpusenkieli, eli kaksi lehteä yksi nuppu. Ne on nuudutettu kevyesti auringossa, rullattu käsin ja kuivattu. Sen jälkeen lehdet on kasattu pieniin kekoihin ja kostutettu. Kekojen on annettu kypsyä valvotusti ja viileässä. Kun tavoiteltu kypsyys on saavutettu, lehdet kuivataan, pehmennetään höyryllä ja pakataan suuriin koreihin. Korin reunoille lehdet pakataan tiiviimmin ja keskelle löyhemmin. Sen jälkeen tee on jätetty ikääntymään viileään ja kuivaan varastoon.
"
Pieni Kilpikonna
Olen aikasemmin lukenut, että pu'erh on vain yksi nimitys heichalle, joka on varattu Yunnanin maakunnassa tuotetulle teelle, hieman kuin Shamppanja-termi ja muut vastaavat. Ilmeisesti myös Liu Bao on tällä tavoin alueen mukaan nimettyä heichaa. Ymmärtääkseni Liu Bao on tuotettu jokseenkin shu pu'erhin tavoin, kun taas Liu An muistuttaa enemmän sheng pu'erhia. 

Vaikea edes aloittaa setvimään, miten Liu Bao eroaa vanhasta sheng pu'erhista, mutta yritetään nyt kuitenkin. Ensinnäkin Liu Baon tuoksusta tuntuu eroavan tuoreemman heinämäisiä sävyjä verrattuna shengpun vanhaan, paksun tunkkaiseen tallimaisuuteen. Lisäksi suutuntuma on selkeämpi ja kevyempi verrattuna shengin sameaan, nukkaiseen suutuntumaan. Tässä, kuten tuoksussakin, Liu Bao muistuttaakin enemmän shu pu'erhia kuin shengiä, kuten valmistusprosessin vuoksi voikin odottaa. Ei niinkään, että Liu Bao olisi ollut täysin terävä kuten nuori shupu, vaan suutuntumasta erottui selvästi kaksi eri tasoa, kun taas vanhan shengpun suutuntuma on hyvin hienovarainen kokonaisuus, josta selkeitä rajoja ei voi erottaa. Viimeisenä Liu Baosta erottuu sen raikkaampi, kylmempi ja kevyempi luonne verrattuna shengpun raskauteen ja lämpöön. Tämäkin johtuu todennäköisesti Liu Baon shupua muistuttavasta prosessoinnista.

Pitänee metsästää jostain vielä mahdollisimman iätettyä shu pu'erhia ja havannoida sen yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Liu Baoon sekä vanhaan sheng pu'erhiin.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Tee-essee



Yhden lukukauden tehtävä venähti koko lukuvuoden urakaksi, mutta vihdoinkin tee-essee on valmis! Olen lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen, vaikka en tässä päässytkään vielä syventymään teoriaan niin paljon kuin halusin.

Ensimmäinen kappale on pelkkää yin-yang-järjestelmän esittelyä teen näkökulmasta, loppukappaleet teoreettisempaa materiaalia. Essee käsittelee lyhyesti määriteltynä teen rajallisuutta varsinkin teehetken kautta tarkasteltuna sekä teetä meditaationa. Tukeudun lähinnä esteettiseen teoriaan, etenkin Theodor Adornon ja Walter Benjaminin klassisiin käsityksiin.

Tässä linkki: http://www.mediafire.com/?hsw33ao075h37mp

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Qimen Hong Xiang Luo




(Kuvan lähde: Jadepisara)

"Hong Xiang Luo eli tuoksuva punainen kotilo on Anhuin maakunnan teentutkimusinstituutin 90-luvun lopulla kehittämä uudenlainen Qimen-teelaatu. Se tuotetaan samasta Zhu Ye Zhong -pensaslajikkeesta kuin perinteinen Qimen, mutta tee muokataan paahtamisen aikana Bi Luo Chun -vihreän teen tavoin spiraalimaiseksi.
Tämän teen on tuottanut Hu Guo Sheng(胡国生) Qimenin Guixi-kylässä(贵溪村). Tuotantoajankohta oli 2. huhtikuuta 2011. Tee on tehty käsityönä alusta loppuun. Joissain lehdissä on nähtävissä vihreää väriä, joka on merkki siitä, että lehti ei ole hapettunut täydellisesti. Tämä on täysin normaalia ja merkki siitä, että lehtien hapettumisen aloittava rullaus on suoritettu hellävaraisesti käsin." -Jadepisara
Kun ostin tätä heinäkuussa 2011 oli tee erittäin aromikasta; huumaava kukkien ja hedelmien sävykirjo tulvahti esiin joka kerta teepussia avattaessa. Nyt voin huomata kuivien lehtien tuoksun tasaantuneen huomattavasti, vaikka niistä löytyykin vielä kosteaa raikkautta ja hienostunutta kirjavuutta.

Teenä tätä Qimeniä hallitsee täysin sen aromaattisuus. Sen haistaa välittömästi haudutetussa teessä, se kulkeutuu suun kautta takaisin nenään ja lopulta palaa nielusta voimakkaana jälkituoksuna. Aromaattisuus pysyy vahvana jopa ensimmäistä maljaa seuraavan hajuaistin turtumisen jälkeen, johon monet teet tyssäväät. Mausta on vaikea sanoa, koska sen linkittää niin selvästi hajuun, mutta ainakin Qimenissä on loppuun asti puolensa pitävää selvää makeutta.

Jotenkin tee vaikuttaa tasaantuneen kuluneiden kuukausien aikana. Ensimmäisillä kerroilla muistan kuinka alkuhaudutukset tekivät hyvin voimakkaan vaikutuksen, mutta tee tuntui menettävän nopeasti tuoksunsa ja suutuntumansa. Nyt suutuntuma ja maku ovat joko kehittyneet tai heikentynyt tuoksu ei vie niiltä niin paljoa huomiota. Nautin edelleen erittäin paljon tästä Qimenistä, tulee varmasti olemaan mielenkiintoista nähdä kuinka näin aromaattinen ja 'herkkä' teelaatu muuttuu vuosien iätyksellä.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Chawan




Olen pitkään karsastanut japanilaista teetä ja erityisesti matchaa; outo alitajuinen ilmiö, joka liittyy lähinnä yleiseen välirikkoon japanilaisen kulttuurin kanssa tai siihen järkyttävään teepulveriin, jota minulle joskus matchana myytiin. Noiden traumojen päivät ovat kuitenkin jo ohi, joten päätin hankkia chawanin ja erän kunnon matchaa.

Päädyin valitsemaan tämän tsekkiläisen Jiří  Duchekin valmistaman kulhon, koska arvostan erittäin paljon hänen työetiikkaansa. Hänen töissään yhdistyvät paikalliset luonnonmateriaalit, perinteiset työmenetelmät sekä vahva persoonallisuus. Esimerkiksi tämä chawan, joka on valmistettu paikallisesta savesta, sadevedestä ja pajulasitteesta sekä poltettu puu-uunissa, on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.  Jos ymmärsin oikein, tämänkaltaista paksuja pisaroita muodostavaa lasitusta kutsutaan bidoroksi. Pisarat ovat luovat erittäin eläväistä effektiä kulhoon ja antavat parempaa tuntumaa otteeseen. Lisäksi sisäpintaa koristaa hieno (kuvissa huonosti näkyvä) tenmoku/tianmu tyyppinen väritys. Jäniksen turkin sijaan tämän kulhon väritys yhdistettynä reunan rosoiseen tummuuteen muistuttaa tosin enemmän iiristä. Koko lasitusta peittää pienet säröt, joita ei valitettavasti ole mahdollista erottaa kuvista. Ajan myötä säröjen pitäisi tummentua teepatinasta ja luoda lisäeffektiä kulhoon. Olen myös erittäin perso tämän kulhon havainnostamille vääristyneille muodoille ja lasittamattomalle pinnalle. Tässä chawanissa reuna on mielestäni vielä suhteellisen maulla vääntynyt verrattuna joihinkin äärimmäisen vääristyneisiin kulhoihin. Paljaan saven kosketus tuntuu mielenkiintoiselta – ainoastaan hieman häiritsee tapa, jolla kulhon jalka on ikään kuin liimattu kulhon runkoon. Lisäksi paljas savi on niin rosoista, että pelkään jatkuvasti sen alkavan lohkeilla pelkästä kosketuksesta.

Duchekin teekulhot olivat yllättävän edullisia verrattuna aasialaisten taiteilijoiden töihin. Saman olen huomannut ainakin erään toisen arvostamani tsekkiläisen keramiikon töistä. Epäilenkin, että näiden keramiikkojen chawanien arvo saattaa kohota huomattavasti ajan myötä.

Valitettavasti en ole vieläkään päässyt kokeilemaan matchaa tästä chawanista. Olen kuitenkin kokeillut hauduttaa ja juoda vihreää teetä suoraan kulhosta, joka on sekin toki hyvin miellyttävää.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kertomus

Saanen kertoa pienen tarinan eräästä anonyymista serkustani, joka lapsena harrasti innokkaasti teetä yhdessä koko kaveripiirinsä kanssa. Teetä maisteltiin ja fiilisteltiin, teepusseja keräiltiin vihkoihin ja vertailtiin ystävien kokoelmiin. Eräs kaveruksista jopa tapasi kantaa mukanaan salkkua, joka oli täytetty erilaisilla teepusseilla.

Ulkomaanmatkoillakin fokus pysyi vahvasti erikoisien teelaatujen metsästämisessä, joita sitten jaeltiin koko teepiirille maisteltavaksi. Toisinaan kaveruksilla oli tapana myös kokoontua yhteen juomaan teetä yömyöhään saakka. Teetä keiteltiin pannu kerrallaan ja analysoitiin ja hehkutettiin, tyhjät teepussit kerättiin lautaselle isoksi kasaksi, josta aamulla arvioitiin kuinka paljon teetä tuli taas juotua.

Tämä ilahduttava tarina liittyy vahvasti omaan teehistoriaani. Yhä yksi kestävimmistä teetä koskevista mielikuvistani tiivistyy siihen jännitykseen ja mielenkiintoon, joka huokui serkkuni teepussikokoelmista. Yritin itsekin taannoin aloitella samankaltaista teeharrastusta, mutta silloin en vielä päässyt kunnolla sisään teen maailmaan. 

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Olut

Kuten taannoin tuli melkein vihjattua, teen kautta myös olutkulttuuri on alkanut kiehtomaan minua yhä enemmissä määrin. Avasinkin erikseen olutblogin, jota on tarkoitus pyörittää tässä sivulla. Tässä linkki: pryki.blogspot.com

Luulen, että teekulttuuri tulee tarjoamaan erittäin antoisan näkökulman oluen (ja muiden alkoholijuomien) maailmaan. Ainakin lähtökohtaisesti näiden kahden juoman väliltä löytyy todella paljon yhteneväisyyksiä, mutta myös kiinnostavia eroja.


torstai 8. maaliskuuta 2012

Teekulttuurin tutkimus ja lähdemateriaali



Ote esseestä:

Uskonnontutkijoita on usein kritisoitu heidän etäisyydeestään tutkimuskohteisiinsa. Esimerkiksi James Frazer ja Edward Burnett Tylor, klassiset "nojatuoliantropologistit", eivät tehneet varsinaista kenttätyötä kohderyhmiensä parissa vaan luottivat eri tahoilta keräämiinsä toisen käden kirjallisiin lähteisiin.

Henkilökohtaisen kosketuksen puute tutkimuskohteeseen luo monia ongelmia. Silloin tutkija joutuu luottamaan täysin toisten keräämään aineistoon, materiaaliin, jonka keräämistä ei välttämättä ole ohjannut tieteellinen intressi vaan henkilökohtainen kiinnostus. Toisen käden etnografisen aineiston rajaamisesta ei voi koskaan olla varma; emme voi tietää mitä mahdollisesti elintärkeitä huomioita kirjoittaja on jättänyt huomiotta. Lisäksi nojatuolitutkijoilta saattaa puuttua henkilökohtainen suhde tutkimaansa kulttuuriin kokonaisuutena, ja onkin aiheellista kysyä kuinka laadukasta tutkimusta voi suorittaa tietystä ilmiöstä ilman kulttuurin, esimerkiksi kielen ja sosiaalisten rakenteiden, syvempää tuntemusta. 

Kenttätyön vaatimus koskettaa tietyllä tavalla vanhaa uskontotieteen ongelmaa tutkijan roolista tutkimansa uskonnollisen ryhmän parissa. Pitääkö tutkijan pidättäytyä täysin uskonnolle ulkopuolisena, vai tuleeko tutkijan pyrkiä ensin näkemään ilmiö myös sisältäpäin ennen kohteesta etääntymistä ja tutkimuksen suorittamista, vai voiko uskontoa tutkia vain uskonnollinen ihminen? Kulttuurintutkimuksessa kyse on tietysti usein vain tutkijan suhteesta tiettyyn kulttuuriin, harvoin mistään niin dramaattisesta kuin uskosta. Kenttätyön tärkeyttä korostavat tuntuvat vaativan tutkijalta joko täysivaltaista jäsenyyttä tutkimaansa kulttuuriin tai edes mahdollisimman tiivistä yhteistyötä kohteen kanssa, jos tutkijan sisäpiiristatuksen ajatellaan olevan mahdoton saavuttaa. Lopulta kysymys on myös kulttuurin tuntemuksen eri asteista: kuinka kauan kentällä pitää viettää aikaa tunteakseen kulttuurin täysin ja voidakseen kokea olevansa oikeutettu esittämään perusteltuja mielipiteitä kohteestaan?

Nykypäivän fragmentaarinen kulttuuriyhteiskunta erilaisine alakulttuureineen ja jopa alakulttuurien eri ryhmittymineen kannustaa tarkastelemaan perinteisiä kysymyksiä uudelleen. Miten toimia tutkimuskohteen kanssa, joka on joko erittäin vaikeasti saavutettavissa esimerkiksi alueellisen hajaantumisen vuoksi tai joka ei vastaanota ulkopuolisia henkilöitä piirinsä? Entä miten luoda kattava käsitys kulttuurista, joka vaatii jäseniltään erityisten taitojen kehittämistä ja niiden jatkuvaa kultivoimista? Pohdin näiden kysymysten merkitystä ottamalla esimerkiksi modernin teekulttuurin, erityisesti sen länsimaisessa muodossa.

Itä-aasialainen taiteellinen ja filosofis-mystinen teekulttuuri on viime aikoina levinnyt pikkuhiljaa myös länteen, jossa se on muodostanut erillisen alakulttuurinsa suuren massateekulttuurin sisälle. Tämä teekulttuuri muodostaa oman saarekkeensa erotettuna paitsi valtavirtaa edustavasta modernista länsimaisesta teekulttuurista, myös Itä-aasialaisesta kulttuurista, josta liike alunperin on lähtenyt. Dialogia käydään erityisesti Itä-aasialaisen kulttuurin kanssa, mutta vakavan kielimuurin ja käännösten puutteen vuoksi kulttuuristen vaikutteiden vaihto on hidasta ja sulkeutunutta. Muutamista kieliä ja kulttuuria taitavista yksilöistä ja pienistä ryhmittymistä on muodostunut eräänlaisia portteja itään, jotka huolehtivat klassisten tekstien ja tiedon kääntämisestä sekä uusien vaikutteiden esittelemisestä länteen. Länsimaisen teekulttuurin sisällä on myös monia tietoa välittäviä sekä kerääviä toimijoita, jotka käsittelevät uutta tietoa sitä mukaan kuin itämaista kontaktia omaavat ensikäden tiedon välittäjät sitä tuottavat. Toisaalta tämä rakennelma on johtanut vuolaaseen informaation kiertoon länsimaisessa teekulttuurissa, mutta toisaalta verkostossa liikkuu paljon kyseenalaista tietoa, jonka totuudesta tai asemasta Itä-aasialaisessa teekulttuurissa on vaikea saada selkoa.

Lisäksi pussiteekulttuuriin verrattuna itä-aasialaisvaikutteinen teekulttuuri on jakaantunut pieniin irrallisiin saarekkeisiin ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Erilliset toimijat ovat kyenneet luomaan huomattavaa verkostoitumista paikallisen toiminnan kautta, mutta kulttuuri ja tieto ovat ennen kaikkea päässeet leviämään (ainakin alkuvaiheissa) Internetin välityksellä erilaisten blogien, keskustelualueiden sekä muiden kanavien kautta. Ollaan siis tilanteessa, jossa suurin osa kulttuurisesta tiedosta on ripoteltu ympäri verkkoa sekä muutamiin kirjoihin. Jos haluamme tutkia erityisesti länsimaista teekulttuuria, on siis pakko palata eräänlaiseen "tietokonetuoliantropologiaan" ja turvautua hyvin suurelta osin toisen käden lähteisiin. Tällöin tutkijan lienee parasta pitää yllä tervettä epäluuloa tiedon alkuperää ja totuudellisuutta kohtaan, ja kiinnittää huomionsa ennen kaikkea siihen, miten eri toimijat ja ryhmittyvät käsittelevät, vastaanottavat, välittävät ja tuottavat tietoa omista lähtökohdistaan käsin katsoen.

Ei silti pidä unohtaa, että vaikka suuri osa kulttuurin sisäisestä keskustelusta käydään verkossa, on teekulttuurin vankka pohja jokaisen teenjuojan käytännöllisessä harjoituksessa. Tähän puoleen kulttuurista pääsee tutustumaan pintapuolisesti esimerkiksi erinäisissä teehuoneissa ja teetapahtumissa, mutta kun lähes koko alakulttuurin pääpaino on jatkuvan (yksityisen) taidon kultivoinnin kautta saavutettavassa kokemuksessa, olisi tutkijan aiheellista vähintäänkin seurata useiden teenharrastajien harjoitusta pitkällä aikavälillä monien haastatteluiden kera. Ei välttämättä ole tarvetta pyrkiä itse saavuttamaan sisäpiirin näkökulmaa kulttuuriin henkilökohtaisen harjoituksen myötä, mutta tietynlainen eläytyvä empaattisuus on tärkeää, kuten kaikessa muussakin humanistisessa tutkimuksessa.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Huomioita Liu Tongin teoksesta Chinese Tea

Liu Tong. Chinese Tea. China Intercontinental Press 2005.

Julkaisen tässä uusia asioita, joita opin kyseisestä teoksesta.

Kasvattaminen
-Keisari Huizongin teeklassikko: teekasvit kukkuloilla(/korkeassa maastossa) tulee istuttaa aurinkoiselle sijainnille, plantaasilla(/alavalla maalla?) varjoon. Kukkuloiden yin-maaperä tuottaa ohuen makuista ja heikkoa teetä, jonka tasapainottamiseksi tarvitaan auringon yang-energiaa. Viljelmillä liian ravinteikas(/yang) maaperä tekee lehdistä liian vahvoja, joten varjoa (yin) tarvitaan tasapainottamaan maaperän energiaa. (s. 17)

-Song-dynastian aikana ihmiset lisäsivät maahan ruumenia/silppua (chaff) ja poltettua savea muokatakseen maata ilmavammaksi. (s. 17)
    -Joka kesäkuu maaperä kuohkeutettiin sekä rikkaruohot kitkettin ja kuivattiin. Kuivattuja rikkaruohoja käytettiin lannoittamiseen. Näin saatiin yhdistettyä kuohkeuttaminen, kitkeminen ja lannoitus. (s. 17)

-Ming-dynastian aikana keksittin teepensaiden kasvattaminen pistokkaista. Kun monen vuoden päästä maaperän ravinteet olivat kuluneet loppuun eikä pensas enää tuottanut uusia lehtiä, kasvi poltettiin tai katkottiin, jolloin se jatkoi kasvamistaan taas ensi vuonna. (s.18)

Prosessointi
-Viljelmillä lehdet pitää poimia aamulla, koska muuten aurinko näivettää lehtiä ja maku muuttuu. Vuorilla on usein sumuista, joten lehdet tulisi poimia vasta auringon nousun ja sumun hälventymisen jälkeen (todennäköisesti tässäkin on kyse lehtien kosteudesta) (s.18)
    -Vihdoinkin jostain löytyi hyvä syy siihen, miksi lehdet pitäisi poimia aamulla. Nämä ovat niitä asioita, joita toistetaan monissa lähteissä, mutta koskaan ei anneta kunnon selitystä. Lehtien kosteuspitoisuus on tärkeää lehtien prosessoinnissa, erityisesti hapettamisessa (lähde: http://www.amazing-green-tea.com/oolong-tea-processing.html). Mitä kosteampia lehdet ovat, sitä enemmän/nopeammin ne hapettuvat. Siksi esimerkiksi oolongien valmistuksessa näivettäminen on tärkeää tavoitellun lopputuloksen kannalta.

-Lehtien paahtamiseen käytetyt pannut eivät saisi olla liian uusia, koska ne tuoksuvat liikaa raudalle. Toisaalta ei saa käyttää pannua, jossa on käytetty öljyä, koska öljyn tuoksu tarttuu lehtiin. (s. 28)

Teeklassikot
-Zhu Quan (1378-1448) Guide of Tea:
    -Zhu Quan oli Ming-dynastian perustajan 17. poika, jota hänen veljensä piti kotiarestissa, kunnes Zhu Quan onnistui lyömään tämän vallasta. Viimeisinä vuosinaan vetäytyi yhteiskunnasta harjoittamaan taolaisuutta. (s. 43)
    -Kritisoi Lu Yuta erikoisuuksien (curiosity) tavoittelusta. (s.43)
    -Suosi irtoteetä, koska kakkutee vei teen luonnollisen olemuksen (s.43)
    -Vaihtoi teelusikan materiaalin metallista kookoksenkuoreen. (s.43)
    -Vastusti mustan teemaljan käyttöä, sillä valkoinen korostaa paremmin teen kirkkautta. (s.43)
    -Suosi teehyllyn materiaalina 'Mottled bamboo' ja 'Black bamboo' lajikkeita puun sijasta, koska ne ovat puhtaimpia. (s.44)

-Liu Yuxi (772-842) Tang-dynastia.
    -Kirjoitti runon, jossa mainittaan munkkien keksineen tavan kasvattaa teetä bambujen varjossa, jolloin kasvit myös imivät itseensä bambujen puhdasta tuoksua. (s.94)
        -Samassa runossa myös ensimmäinen maininta teelehtien paahtamisesta pannulla. (s.94)