maanantai 30. joulukuuta 2013

Samdayeon fermentoitu tee



Tämä tee on ehdottomasti yksi kummallisimpia laatuja, joita olen vähään aikaan maistanut. Kyseessä on siis jälkifermentoitu korealainen tee, jonka bakteerikanta on johdettu korealaisista fermentoiduista ruuista. Lisäksi tee on saanut kypsyä Jeju-saarella setritynnyrissä, siis hyvin merellisissä ja kosteissa olosuhteissa.

Kuivien lehtien tuoksu on jotenkin salmiakkisella tavalla suolainen, myös ohut ja viileä. Kun lehdet saa vähän lämpöä esilämmitetystä teekannusta tuoksu muuttuu todella tiiviin marjaisaksi, joskin tuo sama pistävä salmiakkisuus säilyy. Haudutuksen tuoksussa salmiakkisuus yhdistyy voimakkaaseen vegetaalisuuteen ja hedelmäisyyteen. Ehkä iän kanssa tuoksu olisi ihan kiinnostava, mutta ainakaan nyt talviaamuna yltiömäisen viileä ruohomaisuus ei houkuttele. Maussa on uskomatonta mehukkuutta, lisäksi kirpeyttä ja salmiakkia.

Tästä tee ei sitten seuraavilla haudutuksilla juurikaan tunnu muuttuvan eikä edes erityisemmin laimenevan. Märät lehdet ovat myös erikoiset, ne tuntuvat hyvin pehmeiltä ja hieman jauhoisilta sekä hajoavat helposti. Tämä tee ei ole samalla tavoin fermentoitunutta kuin puerh. Mieleen palautuu jatkuvasti vain yksi asia ja se on komposti...

  
Näin siis kun gongfutin teetä pienessä savikannussa isolla lehtimäärällä. Kokeilin viimeisten haudutuksien kohdalla siirtää vielä teen noin desin korealaiseen teekannuuni ja tulos oli huomattavan erilainen. Lehdet olivat hautuneet jo kuusi lyhyttä haudutusta, mutta kuten mainitsin, tämä tee ei tunnu haudutuksista juurikaan kärsivän. Nyt salmiakkisuus on lähes hävinnyt tuoksusta, vain vieno merellinen vegetaalisuus ja jotain heikkoja imeliä sävyjä on jäljellä. Suutuntuma ei ole lainkaan niin dramaattisen mehukas ja makuunkin kummalliset salmiakkiset sävyt palaavat vasta jälkimaussa nielua lämmittelemään.

Olen viime aikoina haudutellut myös korealaisia vihreitä teelaatuja samalla tavalla kuin kiinalaisia eli suhteellisen suurella lehtimäärällä. Tämä on osoittautunut joka kerta katastrofiksi: teen saa kaataa saman tien veden lisättyään ulos kannusta ja silti se on jo ylihautunutta. Ei ihmekään, että Koreassa taidetaan yhä käyttää enimmäkseen suhteellisen isoja teekannuja.

torstai 5. joulukuuta 2013

Teevälinepäivitys 2013

Vuosi 2013 on tuonut mukanaan taas kerran lisää teevälineitä. Lisäksi tietysti olen jatkanut Xishin vaalimista, joka onkin patinoitunut jo oikein hienosti.


Uusin hankinta on 70ml Chen Ju Fangin valmistama "Pan Hu" valmistajan "#2" savesta. Nyt ainakin pitäisi olla varmasti kyseessä kunnolla fermentoitua ja iätettyä Zini-savea. Vaikka kannu on vielä uusi ja imee hieman teen makuja, huomasi heti ensimmäisestä haudutuksesta saven vaikutuksen makuun. Maku on jotenkin tiiviimpi ja makeampi. Erityisen helposti eron huomasi  tieguanyinin kanssa. Kun olen hauduttanut tiekkua Xishissä, se on aina jäänyt hajuttomaksi ja mauttomaksi sekä kuivattanut suuta. Olin jo lähes luopunut toivosta kokevani vielä joskus sen tieguanyinin hurman, joka minut teeurani alussa niin voimakkaasti lumosi. Mutta kun haudutin tässä kannussa samoja lehtiä, tulos oli täysin erilainen. Nyt maku oli paksu ja makea, tuoksu voimakkaan kukkainen ja kermainen.

Tämän kokoinen teekannu sopii minulle vielä hyvin. Välillä on mukava juoda isompia haudutuksia kuin mitä Xishistä irtoaa. Lisäksi kun saa vaihdella teekannujen välillä, niiden kiehtovuus säilyy paremmin. Sen jälkeen kun on käyttänyt tätä isompaa kannua muutaman päivän, pieni Xishi tuntuu taas aivan erilaiselta.


Tässä uusi kuva Xishistä. Verrattuna tähän aikaisempaan kuvaan, voi helposti huomata kuinka hienosti kannu on patinoitunut. Kamera ei täysin onnistunut tallentamaan sitä, kuinka paljon kannun pinta heijastaa valoa.


Sitten vielä särkyneen gaiwanin tilalle hankittu noin 40ml Hokujon "Yakishime" shiboridashi. Shiboridashit on käsittääkseni tarkotettu erityisesti gyokuron hauduttamiseen, mutta tämä toimii erinomaisesti kaiken vihreän teen kanssa. Erittäin ohut savi ja astian laakea muoto pitää veden viileänä, mutta silti tarpeeksi lämpimänä. Tällä on lähes mahdotonta ylihauduttaa vihreää teetä.