Cha Qi

Teedekantteri

2012-01-11T03:04:00.000-08:00

Kirpputorit voivat todellaki olla varsinaisia aarreaittoja teeharrastajalle. Tässä viimeisin löytö, euron käsinvalmistettu ruukku, jota käytännöllisen pienen kokonsa vuoksi päätin alkaa käyttää teelehtien dekantoimiseen. Luin taannoin TeaMasters-blogista tästä tekniikasta, ja olen siitä lähtien pitänyt silmät auki sopivaa ruukkua varten. En ole kerennyt tekemään minkäänlaista rinnakkaisvertailua dekantoidun ja suoraan pussista otetun teen kanssa, ehkä sitten kesällä.

Ruukku on ulkopinnaltaan osittain ohuesti lasitettu. Savinen korkki on ulkoa lähes täysin lasitettu, ja sen pinnalla voi erottaa korkkia ympyröivän spiraalimaisen kuvion. Korkki ei ole kovin tiivis, jonka vuoksi ruukku sopiikin dekantoimiseen paremmin kuin iättämiseen, sillä dekantoitaessa pieni määrä ilmaa tuskin on haitaksi, päinvastoin. Iättäessä korkki taas kannattaisi tiivistää esimerkiksi vahalla.

Ruukun kaulassa toistuu sama korkin spiraaliteema. Laajeneva kaula auttaa teelehtien tarkassa lisäämisessä ruukkuun. Korkin sisäpinnan lasittamattomuus on kiinnostava yksityiskohta: voimakkaimman tuoksuiset teet voi haistaa lasittamattomasta savesta hieman erilaisena kuin ruukun lasitetusta sisäpinnasta. Myös ruukun pohjalta löytyy spiraalikuvio, joka antaa harmonista vaikutelmaa yhdessä korkin ja kaulan kanssa.

Pohjassa nimimerkki UP, mahdollisesti lisäksi myös SC tai SG.

Retorinen analyysi: The Leaf

2012-01-04T05:09:00.000-08:00

Haluan nostaa esiin tietyn kieron retorisen keinon, johon törmää usein oikeastaan missä tahansa tekstissä, eikä tee ole poikkeus. Kyse on varsinkin USA:ssa 1930-luvun loppupuolella alkaneen MCR-tutkimuksen (Mass Communication Research) esille tuomista mielipiteisiin vaikuttamisen keinoista, vaikka nämä kikat lieneekin olleet käytössä jo kauan.

Tutkimuksessa saatiin selville muun muassa, että ihmisten mielipiteitä on helpompi muuttaa (varsinkin koulutetuille ihmisille), kun tiettyä aihetta tarkastellaan ainakin näennäisesti kummaltakin kannalta. Tätä tekniikkaa näkee usein käytettävän monissa poliittisissa puheenvuoroissakin.

Nyt, katsotaan The Leafin artikkelin "Master's Call" toista sivua: kirjoittaja myöntää, että on teknisesti mahdollista opiskella teetä itsekseen, vaikka tämä oletetusti veisikin todella kauan (rivien välistä saattaa tulkita myös: mahdottoman kauan) aikaa. Tätä lausetta ympäröivää tekstiä ei tarvitse tarkastella pitkälle, ennen kuin ymmärtää kirjoittajan kuitenkin pitävän teemestaria erittäin tärkeänä ja jopa välttämättömänä teen tiellä. Valittu esimerkki on kärjistetty, kuten koko artikkelikin, mutta samaa retoriikkaa hyödynnetään ympäri Leafia sekä teeblogeja ja teekirjoja.

Tämä retorinen keino tuntuu olevan niin helposti huomattavissa jokapäiväisessä diskurssissamme, ettei se edes pystyisi muuttamaan kenenkään mielipiteitä. Ehkä todellinen vaara onkin sen kyvyssä ikään kuin poistaa kirjoittajan vastuu osoittamastaan kritiikistä ja näennäisesti pehmentää mielipiteitä niin, että myös vastakritiikin esittäminen on hankalampaa.

Teepäihtymys

2011-12-13T12:19:00.000-08:00

Kun teestä kuoritaan pois vain sen filosofiset, psykologiset, moraaliset, terveydelliset ja sosiaaliset puolet, jää jäljelle ainoastaan päihtymys. Tietysti teetä on mahdotonta käsittää pelkästään päihteenä, mutta se on silti todennäköisesti ollut se piirre, joka on ensimmäisenä kiinnittänyt ihmisen huomion, ja jonka ympärille muu kulttuurikerros on rakentunut. Itse voisin erottaa teestä vähintäänkin kolmenlaisia päihtymyksen tiloja, vaikka vaihtelevia nyansseja esiintyykin loputtomasti.

Ensinnäkin teen rauhoittava puoli, jonka joku saattaisi johtaa vaikkapa l-teaniiniin tai dopamiiniin, mutta jätetään nämä pohdinnat ammattilaisille. En myöskään tarkoita rauhoittavalla pelkästään sedatiivista vaikutusta, vaan yleensäkin sitä teen juomisen aikana ja teen jälkeen vallitsevaa voimakasta olotilaa, joka on helppo huomata jonkin substanssin eli teen aikaansaamaksi. Tuon tunteen tunnistaa useiten voimakkaastaa fyysisestä tunteesta, olkoon se vaikkapa ruumiillista painavuutta tai keveyttä, mutta myös esimerkiksi katseen terävöitymistä, ajatuksen kirkkautta, inspiraatiota ja yleistä hyvinvoinnin tunnetta esiintyy sivulla. Tämä saattaa hyvinkin olla voimakkain ja helposti huomattavin teen päihdyttävistä vaikutuksista, joka tuntuu useimmiten johdattavan aloittelevan harrastelijan teekulttuurin syvyyksiin. Lisäksi tämä voimakas kokemuksellinen tunne tuntuu olevan monen teen juojan huomion keskipisteessä, eikä välttämättä edes perustellusti... Jotkut vahvan zeniläiset tai taolaiset juojat vaikuttavat tavoittelevan juuri voimakkaita (ja yhä voimakkaampia) tunnetiloja erilaisilla kikoilla, muodostaen teen mystis-esteettisen kokonaisuuden päihtymyksen ympärille.

Toisaalta tee vaikuttaa välillä yksinomaan piristävästi, varsinkin silloin kun teehen ei ole aikaa keskittyä. Piristäviä vaikutuksia voi toki ilmentyä myös edellisessä kategoriassa, mutta jotain siitä puuttuu; ehkä fyysinen tunne, tai ehkä kyse on vain aste-erosta?

Voimakkaimpana ja koukuttavimpana teen päihdyttävänä vaikutuksena pidän kuitenkin sitä 'teeflowia' joka syntyy säännöllisen teen juonnin, säännöllisen työn, levon, ruokailun ja liikunnan vuorovaikutuksesta. Tämä semi-askeettinen tee-elämäntapa saa aikaan pitkäkestoisen kirkkaan mielentilan ja fyysisen hyvinvoinnin tunteen, jota on vaikea sivuuttaa. Koukuttavan (ja jokseenkin vaarallisen) tästä tunteesta tekee sen toisaalta eksklusiivinen ja toisaalta laajenemaan pyrkivä luonne – pitkälle vietynä teeasketismi ei hyväksy kuin tietyn askeettisen elämäntavan, eikä salli poikkeuksia esimerkiksi toisten päihteiden kuten alkoholin tai vääränlaisen ruuan kuten roskaruuan kanssa.

Varsinkin yllämainittu teepäihtymys on mietityttänyt paljon. Harva ehkä olisi edes valmis viettämään kokonaisvaltaista tee-elämäntapaa, mutta miksi teekulttuuriin tietyllä tavalla sisältyy olettamus siitä, että teeasketismi olisi jonkinlainen korkein teepyhimyksen olotila? Tai vaikka teellä päihteenä onkin vain suotuisia vaikutuksia terveyteen ja muihin elämäntapoihin, millä tavoin pitäisi suhtautua siihen, että muutokset saa aikaan lopulta päihdyttävyys: onko terveellinen päihde loppujen lopuksi yhtään parempi? Vaikeita kysymyksiä, ehkä osittain turhia, mutta silti hyvin tärkeitä periaatteelliselta kannalta tarkasteltuna. Helpostusta mahdollisiin ristiriitoihin olen löytänyt ainakin teen käyttämisestä tasapainottamiseen yhä voimakkaampien tunnetilojen hakemisen sijasta, ajoittaisesta teestä irtautumisesta ja toisaalta teestä opittujen asioiden soveltamista myös muihin aloihin (esimerkiksi olueen, tästä lisää hieman myöhemmin). Toisaalta auttaisi myös nähdä päihtymys ja "selväpäisyys" sekä muutkin tunteet pikemminkin positiivisina todellisina ilmiöinä eikä vastakkaisina arvolatautuneina käsitteinä.

Luonnollisuus teekulttuurissa

2011-11-06T05:11:00.000-08:00

Sinnitelläkseni blogin kanssa on aika julkaista jotain taas pitkästä aikaa, tällä kertaa ehkä hieman teoreettisemmalta pohjalta. Olen "joutunut" lukemaan paljon teeaiheista kirjallisuutta viime aikoina valmistellessani neljää laajahkoa tutkielmaa. Lukemani kirjallisuus on ollut erittäin mielenkiintoista ja opettavaista, joskus hieman häiritsevääkin. Tekstit ovat antaneet ainakin sen verran ajatuksenruokaa, että muutaman esseen kirjoittaminen pitäisi käydä suhteellisen nopeasti.

Eräs ajatusrakennelma johon olen törmännyt yhä uudelleen paitsi kirjoissa myös blogeissa on eräänlainen naturalismi tai essentialismi teessä. Se näkyy varsinkin monissa vastakkainasetteluissa, esimerkiksi seuraavissa:

teeseremonia – koruton luonnokkuus
teekannun patinoinnin edistäminen – luonnollinen patinoituminen
massatuotetut kannut – taiteelliset tai muuten uniikit kannut
plantaasitee – villitee
teen tekniikan, historian tai jopa filosofian opiskelu – "tao"

Tarkkaa ja ritualisoitua teeseremoniaa (tarkoitan enemmänkin kiinalaista kuin japanilaista) on kritisoitu yhä uudelleen sen luonnottumuudesta ja tarpeettomuudesta, sillä teen nauttimiseen riittää yksinkertainenkin valmistustapa. Samoin teekannujen patinan tahallista edesauttamista pidetään tarpeettomana, mutta samalla vahvasti implikoidaan sen olevan väärin ja luonnotonta. Massatuotettuja kannuja ja plantaasiteetä pidetään hengettöminä nyky-yhteiskunnan tuotteina yksilöllisiä teevälineitä ja teelaatuja vastaan. Ja tietysti vielä teen valmistustekniikan tai historian opiskelu on sekä tarpeetonta, haitallista että luonnotonta luonnollisesti etenevää taoa vastaan.

Näissä esimerkeissä luonnollisuus on tyypillisesti pohjalla vaikuttava normi, jonka edessä tarpeettomuus tai massatuotettu hengettömyys palautuu luonnottomuuteen. Erityisen häiritseväksi näen tavan murskata tehdasvalmisteiset kannut ja plantaasitee hengettömänä massana käsinvalmistettuja kannuja sekä villiteetä tai muuta laadukasta teetä vastaan. Tuntuu aika rankalta hylätä plantaasitee vain sen epäsuotuisan alkuperän vuoksi kun samalla korostetaan kuinka teetä pitäisi aina arvostaa yksilönä.

Naturalismia voi pitää klikkiyttävänä ilmiönä, sillä kun teekulttuuria aletaan tarkastelemaan normitetusti, syntyy välttämättä vastakkaisia ryhmittymiä – eikä naturalistinen liike säästele sanojaan korostaakseen tätä rajaa. Koska luonnollisuus toimii rajana, kategorisoidaan useimmiten ulkopuoliset tavat ja ihmiset epäluonnollisiksi, usein jopa henkilöiden motiivit teen suhteen kyseenalaistetaan rankasti. Tämän näen keskustellun ilmiön surullisimpana piirteenä ja tekstini kimmokkeena.

Vettä, vettä

2011-09-28T07:32:00.000-07:00

Viime aikoina, todennäköisesti luentojen alkamisen eli yleisen stressitason nousun vuoksi, on huomioni kiinnittynyt taas teen teknisiin puoliin. Kaatotekniikkaa olen joutunut luonnollisestikin uudella kannulla hieman hiomaan, mutta sen lisäksi keskittymiseni on rankasti fiksatoitunut veteen.

Vesivertailut

Vertailu on suoritettu kolmessa samanlaisessa juomalasissa: yhdessä on normaalia pullotettua lähdevettä, toisessa on uitettu bambuaktiivihiiltä, ja kolmatta vettä on seisotettu 15 minuuttia Chao Zhou -lieden pannussa. Luin MattChan blogista, että savipannua voi käyttää tällä tavoin veden laadun parantamiseen, joten olihan sitä pakko kokeilla.

Yksikään vesistä ei tuoksunut miltään. Standardivedessä on ohuehko kirkas suutuntuma sekä pientä outoa happamuutta lopussa: ehkä tämä on muovin maku?

Savipannussa seisotetussa vedessä on paksumpi suutuntuma, muuten maku on tasainen, mutta hieman makeampi kuin pullovedessä. Savesta tuntuu irronneen jonkinlaista sameutta makuun, mutta yllätyksekseni myöhemmin, vesien seisottua noin puoli tuntia, huomasin samaa kalkkista jälkimakua myös muissa vesissä.

Bambuaktiivihiilellä käsitellyssä vedessä en huomannut suurta eroa suutuntumassa pelkkään pulloveteen verrattuna. Aktiivihiilivesi saattoi olla hienoisesti kirkkaampaa, mutta erot olivat todella pieniä. Sen sijaan aktiivihiilivedessä maku oli makeampi ja kevyempi kuin pullovedessä.

Aktiivihiilellä käsitellyn veden paino tuntui sijoittuvan jälkimakuun: vedestä jää viipyilevä tunne kurkkuun. Peruspulloveden paino tuntuu myöskin olevan hieman enemmän jälkimaussa, mutta tuo outo happamuus on läsnä. Savi taas tuntuu keskittyvän itse makuun, sen tunne jää suuhun.

Tee

Pelkkien vesien tarkastelu on tietysti melko yksinkertaista verrattuna siihen, miten vedet vaikuttavat itse haudutettuun teehen. Tuntuu siltä, että savivesi korostaisi tuoksun (ja maun) matalampia taajuuksia, bambuvesi korkeita.

Tietysti mututuntumalta voisi helposti heittää, että saviliedessä seisotettua vettä tulisi käyttää tummiin teelaatuihin ja bambuhiiltä herkempiin, mutta itse asiassa savilieden vesi toimii erinomaisesti jopa kevyen Baozhongin kanssa.

Ei tietenkään mitään syytä alkaa käyttämään ainoastaan yhtä näistä tavoista veden muokkaamiseen. Vaihtelua nämä ainakin tuovat. Mutta, mutta... Vesi on hankala asia, joten tutkimukset jatkuvat – toisaalta hetkeksi on vesi jätettävä syrjään ja suunnattava huomio jonnekin muualle.

Xi Shi

2011-09-21T12:33:00.001-07:00

Miten voisin selittää sitä kuumeista pakkomielteisyyttä joka mieleni valtasi nähdessäni Xi Shin, paitsi ehkä kliseisellä fraasilla "rakkautta ensisilmäyksellä". En tiedä, jo idea 35ml Chao Zhou -kannusta herättää mielenkiintoni; ja kun kyseessä sattuu olemaan kahdesta savesta sekoitettu, omaperäisen aloittelevan taiteilijan työ, jota ei ole päällystetty meikkisavella, kuka voisi kieltäytyä?

Xi Shin muoto on perinteinen ja siinä mielessä ehkä Lun Huita jollakin tavoin tylsempi, tai ainakin tavallisempi. Toisaalta tuo muoto on ehdottoman söpö ja rauhoittava, hypnotisoiva, mukaansatempaava – ja voihan traditionaalisuuden nähdä hyveenäkin. Saven tuntu on maaginen, mattapintainen mutta niin niin pehmeä koskettaa ja hyväillä, psykedeelisen tasainen. Ja nuo yksilölliset kuviot kannun pinnalla, kahden saven spiraalimaiset liitokset, kuin pilvet taivaankannessa! Nousevissa teehenkisissä viboissa niiden lumoavuutta ei pääse pakoon, kuinkahan kauan niiden yksityiskohtia voi tutkia? Ehkä niitä ei koskaan voikaan täysin oppia tuntemaan...

Noin pienessä teekannussa on ehdottoman hienoa, että mukaan ei ole rakennettu ns. golfpallofiltteriä, vaan reiät on painettu suoraan kannun seinämiin. Tämä ja kannun vallitseva pyöreä muoto antavat lehdille tilaa aueta ja välittävät Xi Shin harmoniaa myös märkiin teelehtiin, jotka asettuvat hiljaiseen pyörteiseen muotoon. Savi tuntuu painavalta, ja vaikka siinä on pehmeyden sekä huokoisuuden tuntua se vaikuttaa kovalta. Tämä on lupaava merkki funktionaalisuuden kannalta; ja tosiaankin, kannu hauduttaa loistavasti jopa mietoja High Mountain -oolongeja.

Hankin kannun erityisesti matkoja varten, sillä aikaisempi kannuni on kerännyt jo niin paljon tunnearvoa, etten raaski altistaa sitä ulkomaailman vaaroille. Nyt herääkin ainoastaan kysymys siitä asemasta teearjessani jonka Xi Shi tulee ottamaan. Voiko liikkuvuus tuoda sille niin suurta arvoa, että se ylittäisi jopa 50ml Chao Zhoun? Voiko ylipäätäänsä kahta kannua kasvattaa samaan aikaan, saatika sitten omistautua niille koko sydämestään?

Lopulta kävikin niin kuin tunsin sydämessäni jo kannuun ensi kertaa tustuessa: Xi Shi syrjäytti vanhan Chao Zhoun täydellisesti. Nykyään vanha kannu tuntuu kömpelöltä ja meikkisavi epäsopivalta, mutta se ei tietenkään estä minua tuntemasta syvää kiintymystä tuohon ensimmäiseen gongfu-kannuuni.

Ainut asia joka huolettaa on aivan pieni rako saven ulkopinnassa. No, tuskin on vaaraa ellei kannu yllättäen pääse pakastumaan niin, että rakoon on jäänyt vettä.

Ruukkuja & löytöjä

2011-09-07T03:02:00.001-07:00

Koska harrastan teen iättämistä (pienessä mittasuhteessa), on huomioni viime aikoina kiinnittynyt säilytysastioihin. Useimmat teeni ovat minigripissä peltipurkeissa, ja pidän tätä oikein hyvänä vaihtoehtona neutraalille säilytykselle. Itse en oikein huomaa muovin makua/tuoksua, ja ainakaan minigrippien erot eivät ole kovin suuria.

Olen kuitenkin kiinnostunut teen iättämisestä saviruukuissa, juuri niiden yksilöllisyys tekee niistä erikoisia. Vähintäänkin ruukun kansi, saven laatu ja lasitus/lasittamattomuus vaikuttavat teen ominaisuuksiin omalla tavallaan.

En ole erityisemmin kerennyt tekemään testejä ruukkujen vaikutuksista teehen, enkä tiedä tuleeko energiani koskaan siihen riittämäänkään. Lisäksi minulla harvoin on niin paljon yksittäistä teetä, että edes viitsisin alkaa suorittamaan rinnakkaisvertailuja monien ruukkujen kanssa. Kokeilin kuitenkin lasitetun korkilla suljettavan hunajaruukun (ks. ao. kuva) vaikutuksia Baozhongiin: tuoksu oli tummempi ja syvempi, mutta ei niin raikas, suutuntuma hieman kirkkaampi. Lehdet olivat noin viikon ruukussa.

Hunajaruukku, kirpputorilta. Ei tuoksunut miltään, tuskin tässä ainakaan hunajaa ole säilytetty. Lasitettu.

Saviruukku, kirpputorilta. Ei mitään tuoksua, hieman epätiivis kansi, pitää varmaan ostaa sinettivahaa tuohon. Lasitettu, mutta aika karkea savi silti.

Saviruukku, tuli tilauksen mukana. Tässä oli paljon edellisestä huonolaatuisesta teestä tarttunutta tuoksua, jota en täysin saanut pois. Ruukku ei myöskään ollut sisältä lasitettu. Päätin siis sulkea siihen Zheng Shan Xiao Zhongia (Lapsang Souchong), jonka savuisuus varmastikin syrjäyttää kaikki edelliset tuoksut, lisäksi lasittamaton savi voi imeä savuisuutta paremmin pois.

Sitten vielä muita löytöjä:

Pieni teekuppi (veikkaisin lähes täysin varmasti), joka kuului kiinalaiseen astiastoon. Valitettavasti koristemaalaukset on maalattu lasituksen päältä ja kuluvat siis helposti pois. En kuitenkaan omista moniakaan maljoja vieraiden varalle, joten 50 sentillä tämä oli hyvä löytö.

Kiinnostava ja kaunis todella pieni teepurkki, joka sopii hyvin esim. rullattujen oolongien kuljettamiseen.

Lisäksi olen saanut uuden teekannun, mutta se ansaitsee oman ylistyspostauksensa. Niin, ja kirpputori löydöissä on omat riskinsä: ostin erään ruukun, jonka huomasin vasta kotona kantavan voimakasta lakritsan tuoksua. Onneksi tuoksu kerkesi tarttumaan vain pieneen kokeiluerään huonolaatuista teetä...

Paahtamisvertailu

2011-07-25T02:44:00.000-07:00

Olen paahdellut iätyksessä olevia teelaatujani pikkuhiljaa, useimmiten saviliedessä hiilloksella. Satuin kuitenkin lukemaan tekstin (Amazing Green Tean sivuilta), jossa kerrottiin teetä paahdettavan ainoastaan kuumilla tuhkilla. Olihan tätä pakko kokeilla;

Kyseinen teelaatu on 2008 tuotettu thaimaalainen Doi Tung Pouchong. Paahdoin teetä samana päivänä ensin hiilloksilla ja niiden hiivuttua kuumilla tuhkilla. Hiilloksilla paahtoaika oli 20 minuuttia ja tuhkalla noin 40 minuuttia, koska lämpötila tippui nopeasti.

Kummankin näytteen kuivat lehdet tuoksuivat lähes samalta. Huuhtelun jälkeen tuhkapaahto tuoksui kirpeältä, hiillospaahto enemmän hedelmäiseltä ja täyteläiseltä. Tuhkapaahdon haudutus tuoksui rautaiselta, kuin (eräs maistamani) biluochun, ja siinä oli tietty marjainen pohja. Hiillospaahdossa rautaisuutta/terävyyttä ei ollut, mutta sama tuoksun intensiteetti oli tallella. Hiilloksella paahdetun teen tuoksussa tuntui lisäksi esiintyvän tiettyä raikasta yrttimäisyyttä.

Kummankin näytteen maku oli täyteläinen ja suutuntuma paksu, hiillospaahto tuntui ehkä hieman tummemmalta ja painavammalta. Hiillospaahdon maku vaikutti selkeämmältä, mutta siinä ei ollut yhtä vahvaa jälkimakua – toisaalta join tätä heti tuhkapaahdon jälkeen, jolloin suu saattoi olla jo tottunut jälkimakuun.

Märkien lehtien tuoksu oli tuhkapaahdossa oudon tumma, lähes lihaisa, kun taas hiillospaahdon lehdet tuoksuivat selkeän marjaisilta.

Loppuajatuksia

No, eipä pelkästään näistä voi oikein mitään päätellä, varsinkin kuin tuhkalla paahdettu tee tuntui muistuttavan enemmän alkuperäistä näytettä, luultavasti matalamman paahtolämpötilan vuoksi. Pitänee seurata näiden vaiheita vuosien varrella ja jatkaa paahtokokeiluja.

Huuhtelu

2011-07-14T01:30:00.000-07:00

Huuhtelu on tuntunut olevan teeyhteisössä melko laajalti keskusteltu ja jopa kiistanalainen aihe, jota haluan tässä pohtia.

Kun lehdet on lisätty haudutusastiaan, voi ne halutessaan huuhdella pikaisesti, eli lisätä hieman vettä kannuun ja kaataa sen heti pois. Huuhtelua voi perustella ainakin kahdesta näkökulmasta; hygieenisestä ja funktionaalisesta.

Ensimmäisen mukaan huuhtelu on tärkeää, koska teelehdet ovat saattaneet kerätä pölyä tai muuta likaa, jonka voi nopeasti huuhtaista pois ennen varsinaisen hauduttamisen aloittamista. Toisen käsityksen mukaan huuhtelu kosteuttaa ja avaa teelehtiä, valmistaen ne paremmin ensimmäiseen haudutukseen (tämä perustelu sopii erityisesti puolipallomaisiksi rullatuille oolongeille).

Huuhtelua kokonaisuudessaan on myös kritisoitu, sillä sen on ajateltu osoittavan epäluottamusta teen tuottajaa kohtaan. Tämä kritiikki toisaalta toimii vain hygieeniseen näkökulmaan, ja siihenkin vain osittain: vanhat vuosikymmeniä varastoissa istuneet pu'erhit kannattaa huuhdellla mahdollisen pölyn poistamiseksi, eikä tämä osoita epäluottamusta ketään kohtaan.

Toisaalta huuhtelu myös vapauttaa lehdistä vahvan tuoksun, joka voi kertoa esimerkiksi teen paahtamisasteesta, ehkä jopa hapettumisesta tai yleisestä laadusta. Välillä tuoksu on samanlainen kuin esilämmitettyyn kannuun lisättyjen lehtien vapauttama, mutta usein kovinkin erilainen. Tämä on arvokas osa huuhtelua, eikä sen voi ajatella loukkaavan ketään – päinvastoin se on teen kokonaisvaltaisempaa arvostamista.

Varsinkin vanhan pu'erhin arvioimisen kohdalla puhutaan joskus myös huuhteluveden väristä, tuoksusta tai jopa mausta. Vaikka tämä vaihe tuntuu hieman epämääräiseltä, voi se silti kerto joistain tärkeistä asioista. Pu'erhin kohdalla huuhteluveden väri voi kertoa kypsymisasteesta, kun taas esimerkiksi dancongeista se voi kertoa hapettumisasteesta. Dancongien hapetus voi vaihdella huomattavasti, eikä pelkästä lehtien ulkonäöstä voi päätellä mitään, kun taas huuhtelun ja ensimmäisen haudutuksen tummuus kertoo jo paljon.

Dancong Hong Cha

2011-07-01T05:01:00.000-07:00

Dancong Hong Cha (Jing Tea Shop)

Origine : Er Mao Village, Wu Dong Mountain, Cha Zhou, Guang Dong Province
Harvesting: Spring 2011
Plantation attitude : About 500 meters above sea level
Tea varietals : Shui Xian
Grade : AA

Kuten joskus uhkailinkin, tilasin lisää korkealaatuista punaista teetä! Tulossa vielä muutama lisää...

Kuivat lehdet tuoksuvat tiiviin ruusumaisilta, taustalla myös kosteutta (jostain syystä kosteudesta tulee mieleen kurkku, miettikääpä sitä sekoitusta!). Tämä on ehkä ensimmäinen tee, jossa olen tavannut ruusumaisuuden näin selvästi tunnistettavana piirteenä. Lämmitettyyn kannuun lisättynä lehdet vapauttavat hyvin samanlaisen parfyymimaisen tuoksun kuin dangoncitkin.

Itse haudutetun teen tuoksu on samea, makea ja heinämäinen – hyvin tuttu punaisen teen tuoksu. Seuraavilla haudutuksilla sameus kuitenkin väistyy kukkaisemman tuoksun tieltä.

Maku alkaa hyvin puhtaana ja kirkkaana, sitä seuraa suussa hitaasti etenevä tumma paahteisuus, joka tiivistyy kielen sivuille. Jälkimaku on selvän kukkainen, mutta ensimmäisen kupin jälkeen siinä maistui myös kummallinen tiivis puinen/tumma/paahteinen/suklainen(?) maku.

Suutuntuma on paksu ja tiivis, mutta silti melko raikas. Suutuntuman kirkkaus/raikkaus ei kuitenkaan ole aivan samalla tasolla kuin balhyochassa, mutta nautittava kuitenkin; varsinkin ensimmäisen kupin kohdalla tuntui kuin olisi juonut ruusuvettä!

En viitsi nyt alkaa pohtimaan enempää teen luonnetta, sillä maistoin sitä vasta ensimmäistä kertaa. Tuntui kuitenkin siltä, että teessä ei ollut voimaa jatkaa puhtaana niin pitkälle kuin balhyochalla, mikä oli lievä pettymys. Mutta, mutta; katsotaan suhdetta tähän teehen uudelleen sitten kun olen juonut loput!

Saviliesipäivitys

2011-06-29T09:28:00.000-07:00

Olen viime aikoina syventynyt savilieden käyttöön, ja monien yritysten sekä turhautuneiden epäonnistumisen purkausten kautta alan pikkuhiljaa olemaan sinut kyseisen välineen kanssa. Tässä jotain koottuja huomioita sekä käytännön asioita liettä koskien.

Hiilet, sytytys, keittäminen

Ensinnäkin hiilet – todella vaikeita saada syttymään. Perushiilet saattaa saada helposti syttymään esimerkiksi tuohella, mutta oliivihiilet ovat erittäin hankalia. Kokeilin rypsi- ja naftapohjaisia sytytysnesteitä, mutta huomasin nopeasti etteivät ne käy sytyttämiseen. Sytytysnesteet jättävät epämiellyttäviä kemiallisia tuoksuja ja savuttavat, eivätkä oliivinsiemenhiilet edes syty niiden avulla!

Vastaus löytyi lopulta parafiinipohjaisista sytyspusseista. Ne savuttavat hetken sytytyspussien palamisen jälkeen, mutta tämä loppuu nopeasti, eivätkä pussit jätä lainkaan ylimääräisiä tuoksuja.

Kun oliivihiilet (tai normihiilet) on sytytetty, asetetaan savikannu liedelle ja odotellaan. En ole varma kuinka paljon tuulettaminen auttaa keittämisessä, mutta sitä kannattaa kokeilla. Huomioi myös, että hiiliä saattaa joutua lisäämän muutaman kappaleen kesken keittämisen.

Kiehumispisteen lähenemisen huomaa ensimmäisenä äänestä: tuntuu edelleen hieman kummalliselta saada tuo ääni kuulumaan pelkästään hiilillä, näin elektronisiin vedenkeittimiin tottuneena. Seuraavaksi pannu alkaa puskemaan höyryä, jolloin vesi yleensä jo kiehuu. Lopulta kansi alkaa hyppelehtimään huvittavasti kiehumisen saavuttaessa täyden voimakkuutensa.

Nyt, miten saviliedellä keitetty vesi eroaa elektronisen vedenkeittimen vedestä?

Ensinnäkin vesi pysyy huomattavasti kauemmin lämpimänä (verrattuna muoviseen vedenkeittimeeni), joka taas auttaa teesession venyessä pitkäksi. Muutenkin vesi tuntuu lämmittävän syvemmin: jopa kannun kahva tuntuu kuumalta ja pinta höyryää kauemmin. Itse pannu on kooltaan ja muodoltaan loistava: sivukahva ja nokka sopivat hyvin tarkkaan ja hitaaseen kaatamiseen. Ennen jouduin aina pitämään toisella kädellä teekannua ilmassa, jotta saisin kaadettua vettä tarkasti isolla 1.5l vedenkeittimelläni. Nyt voin vain hymyillä normaalien vedenkeitinten kömpelyydelle.

Verrattuna oliivihiilillä keitettyyn veteen, vaikuttaa muovikeittimen veden suutuntuma ohuelta ja terävältä, maku neutraalilta, lähes kirpeältä. Hiilivesi on paksua, pehmeää ja rakenteeltaan hienojakoista (en tiedä paljon tästä johtuu yksinkertaisesti saven vaikutuksesta). Maussa on hitaasti suussa etenevää makeutta, joka tiivistyy miellyttävästi kielen takaosan reunoille.Vaikea kuvitella, että tällaista efektiä löytyisi pelkästä vedestä.

Pääsin lopulta hauduttelemaan Wu Dong Song Zhong -dancongia oliivihiilivedellä ja Chao Zhou -teekannullani: tämän pitäisi olla eräänlainen unelmakombo kyseiselle teelaadulle. Aikaisemmin huomasin jo, että Chao Zhou -kannu auttoi lieventämään dancongin voimakasta, terävää luonnetta, joka sai olon välillä hieman heikoksi. Tämän lisäksi hiilivesi toi suutuntumaan paksuutta ja painoa sekä tuntui jopa vahvistavan tuoksua. Vihdoin löysin sen saman taian Wu Don Song Zhongista kuin maistaessani sitä ensi kertaa @ Jadepisaran TKUHQ!

Baisao

2011-06-06T07:54:00.000-07:00

Waddel, Norman 2008: Baisao - The Old Tea Seller: Life and Zen Poetry in 18th Century Kyoto. Berkeley: Counterpoint.

Baisao syntyi vuonna 1675 Hizenin maakuntaan Kyushussa, paikkakunnalle, jonne munkki Eisai oli aikoinaan kylvänyt ensimmäiset Kiinasta tuomansa teesiemenet. Hänen isänsä oli kungfutselainen lääkäri, joka kuului Hizenin hallitsevaan sukuun, ja oli myös ansioitunut runoilija sekä chado-teeseremonian harjoittaja.

Hizen sijaitsi lähellä Nagasakia, jossa sijaitsi ainoa ulkomaalaisille (kiinalaisille ja hollantilaisille) avoin satama. Tätä kautta oli muutama vuosikymmen ennen Baisaon syntymää saapunut Japaniin kiinalaisia zen-opettajia, jotka muodostivat kiinalaisvaikutteisen Obaku-koulukunnan Japaniin. Juuri tätä zen-suuntausta Baisao alkoi opiskelemaan 11-vuotiaana.
Hän vietti suuren osan munkkivuosistaan matkustellen ja vieraillen eri opettajien luona, mutta enimmäkseen hän pysytteli opettajansa luona Kyushussa Ryushin-ji -temppelissä. Opettajansa kuoleman jälkeen, vietettyään melkein kolmekymmentä vuotta Kyushussa, Baisao suuntasi pääkaupunkiin Kiotoon, ja tästä alkoi hänen elämänsä seuraava suuri vaihe.

Noin vuodesta 1725 Baisao vietti kymmenen vuotta matkustellen Kioton ja Osakan alueella, kunnes viimein asettui noin 60-vuotiaana Kiotoon myymään teetä. Ensin hän myi teetä pysyvyllä paikalla Fushimi-sillalla, mutta lopulta alkoi pystyttämään kauppansa erityisesti paikallisten nähtävyyksien luokse. Matkoillaan Baisao kuljetti teevälineitään hartioillaan kahdessa bambu-kantokorissa. Hän ei pyytänyt teestään maksua, mutta keräsi lahjoituksia bambuputkiin henkensä pitimiksi.

Vuonna 1741 Baisao joutui palaamaan Hizeniin uusimaan lupansa, joka mahdollisti toiminnan Kyushun maakunnan ulkopuolella. Täällä Baisao rekisteröi itsensä Osakan asukkaaksi vältääkseen matkustusluvan rajoitukset, ja luopui pappiudestaan. Baisao otti maallikkonimekseen Ko Yugai. Hän piti silti yllä yhteyksiä munkkiystäviinsä ja myös asui ajoittain buddhalaisissa temppeleissä.

Noin 70-vuotiaana Baisao alkoi opettamaan zeniä. Hänen oppilaisiinsa kuului muutamia munkkeja sekä maallikkoja. Vuonna 1754, noin 80-vuotiaana, Baisao ei enää kyennyt toimimaan aktiivisesti teenmyyjänä, vaan poltti teevälineensä ja keskittyi zenin opettamiseen. Tänä aikana Baisao ansaitsi elantonsa lähinnä kalligrafialla ja lahjoituksilla. Baisao kuoli 88-vuotiaana vuonna 1763. Baisaon toivomuksia noudattaen hänen ystävänsä sirottelivat hänen tuhkansa Kamo-jokeen.

Eräitä kiinnostavia johtopäätöksiä voi vetää Baisaon runoista, jotka kertovat tuon ajan teekulttuurista. Ensinnäkin Baisaon valmistama tee oli senchaa, lehtiteetä, joka oli vielä uutuus Japanissa. Ilmeisesti hän myös haudutti teetä suoraan kannussa, jossa keitti vetensä. Kannun manitaan ollen kiinalaista savea, ei rautaa kuten chadossa käytetyt tetsubinit. Kirjassa on myös maalaus tästä savikannusta: siinä on kahva sivulla, ja tässä se muistuttaa huomattavasti Chao Zhou -lieden kannua. Ilmeisesti näitä kannuja ja liesiä (joita kutsuttiin bofuraksi) tuotiinkin Kiinasta Japaniin, ja näiden pohjalta syntyivät japanilaiset teekannut, joissa on myöskin kahva sivulla. Useassa runossa Baisao myös mainitsee polttaneensa liedessä männynkäpyjä sekä puun lehtiä, aika kaukana nykyaikaisesta ihanteesta käyttää Chao Zhou -liedessä vain parhaimpia oliivinsiemenhiiliä! Erittäin mielenkiintoista on myös se, että Baisao käytti maifan-kiviä vedessään. Nykyaikanakin jotkut teenjuojat pyrkivät parantamaan vedenlaatuaan uittamalla näitä kiviä teevedessään.

Baisaon runoissa on havaittavissa selkeää pessimistisyyttä teekulttuurin suhteen. Moneen otteeseen hän valittelee, että ihmiset keskittyvät vain teen värin, tuoksun ja maun arvioimiseen, jolloin teestä jää puuttumaan oleellisin, hengellinen osa. Baisaon aikaan tee ehkä saavuttikin suosiotaan eräänlaisena kultturellina vapaa-ajan harrastuksena. Tämä jako on varmasti olemassa vielä tänäänkin, mutta on huvittavaa ajatella, mitä Baisao olisi sanonut tämän ajan pussi- ja markettiteestä!

Tässä muutama suosikeistani:

Making the busy streets my home,
right down in the heart of things
only one friend shares my poverty
a single scrawny staff:
Having learned the ways of silence
amid the noisy urban life
I take things as they come to me
and everywhere I am is true.

It doesn't take seven cups like Master Lu says,
My guests get old Chao-chou's 'one cup tea';
And whoever can grasp the taste in that cup
Whether stranger or friend, knows my true mind.

Under a row of shade trees by a many-virtued pond
I sit by my bamboo brazier awaiting the passing trade
perfume from lotus blossoms floats over the pond
pure sounds of sutra-chanting descend from the upper story.
In the earthern pot waves rise from the flavorless tea
the pine wind quavers like music from a stringless lute–
and all this happens, all is enjoyed
within the small small space of my mind.

Vihreä tee & yixing

2011-05-31T07:08:00.000-07:00

Usein vihreän teen yhdistämistä savikannuun karsastetaan, jopa paheksutaan teepiireissä. Vihreiden teelaatujen ajatellaan olevan niin herkkiä, että kontakti saveen vähentää niiden makua ja tuoksua huomattavasti. Siksi miedommat teelaadut tulisi valmistaa neutraaleilla haudutusastioilla, pääasiassa lasilla tai lasitetulla savella/posliinilla.

Savikannujen vaikutus teen ominaisuuksiin riippuu paljolti siitä, kuinka huokoista materiaali on, ja tämä taas riippuu saven koostumuksesta sekä polttolämpötilasta. En tiedä paljoakaan näistä asioista, mutta monet sanovat (oma kokemus näyttää vahvistavan tämän), että pehmeät savet vaikuttavat enemmän teen ominaisuuksiin, kun taas kovat savet ovat neutraalimpia. Saven kovuutta voi testata ainakin kopauttamalla kannua kevyesti kannella. Matala ääni tarkoittaa pehmeämpää savea.

Joten luulisi, että vihreätä teetä ei koskaan tulisi hauduttaa ainakaan pehmeässä savikannussa. Toisin kuitenkin näyttäisi olevan!

Tässä blogikirjoituksessa on haudutettu vihreää teetä Ming-dynastian tapaan isossa saviteekannussa, jolloin lehtiä on ollut melko vähän suhteessa veden määrään. Yhden teen hauduttamiseen on käytetty jopa pehmeänä tunnettua duanni savea.

Kun aloitin teeharrastukseni, joinkin vihreää teetä aina alla olevasta isosta pehmeästä teekannusta. Muistaakseni tulokset olivat suhteellisen hyviä, toisaalta join silloin paljon huonompilaatuista teetä. En siis ehkä loppujen lopuksi mennytkään valmistustavassa niin pahasti pieleen – hah!

Dancong-sovinto

2011-05-23T06:23:00.000-07:00

Yksi asia, jolta teetä harrastaessa ei voi välttyä, on liike, muutos tai "kehittyminen". Saattaa hyvinkin olla perusteltua nähdä teenjuonti eräänlaisena jatkuvana pyörteenä, joka spontaanisti luo uusia muotoja, hajottaa vanhoja, ja välillä palaa takaisin. Tai kuten pilkkopimeässä metsässä käveleminen; jokainen askel on ensimmäinen ja luo polkua.

Oli miten oli, olen aikaisemmin hieman karsastanut dancongien hauduttamista teekannussani. Posliinisessa kannussa tai gaiwanissa haudutettuna nämä teet tuntuivat saavuttavan huomattavasti vahvemman aromin. Tästä syystä en suostunut hauduttamaan dancongeja Chao Zhou -kannussani... Näiden yhteensopimattomuus harmitti, sillä usein puhutaan, että dancongit ovat parhaimmillaan juuri Chao Zhou -teekannuissa valmistettuina.

Tällä jääräpäisellä päätöksellä oli huonot puolensa; olen niin kiintynyt tuohon kannuun, että dancongeja ei lopulta tullut juotua lähes laisinkaan, vaikka alunperin niistä kovasti pidinkin.

Nyt olen hyväksynyt asian, joka on pyörinyt mielessäni jo kauan – en yksinkertaisesti halua juoda teetä kuin tuosta pienestä kannustani! (poikkeuksena tietysti vihreä tee yms.)

Kokeilen siis dancongia myös tässä kannussa, ja tulokset yllättivät. Tee tuoksuu vieläkin voimakkaalle, ja maku on paljon pehmeämpi. Ennen dancong-kulutustani rajoitti myös se, että ne ovat hyvin vahvoja: gaiwanista juotuna vatsa tuli usein kipeäksi muutaman maljan jälkeen. Chao Zhou -kannu tuntuu vähentävän tätä vaikutusta huomattavasti... Loppujen lopuksi ehkä ainoa huono puoli, jota kannu ei täytä, on märkien lehtien tuoksu kannussa. Posliinisessa haudutusastiassa lehdet tuoksuivat todella huumaavan vahvasti, Chao Zhoussa paljon vaimeammin.

Joten tervetuloa takaisin dancong!

Tieguanyin paahtamiskokeilu

2011-05-03T12:10:00.000-07:00

Sain postissa näytteet Jadepisaran Tie Guanyinin alkuperäisestä versiosta, sekä kahdesta eri tasoisesta paahdosta, joita Matti itse oli paahtanut. Hän lupasi lähettää postimerkin hintaan näytteitä niitä haluaville, joten kannattaa ottaa yhteyttä. Tässä linkki Jadepisaran blogitekstiin.

Huom. Kuvat vasemmalta oikealle: paahtamaton, miedosti paahdettu, tummapaahto.

Miedommassa paahdossa teen tuoksusta oli terävin kasvimainen särmä kadonnut, mutta tuoksu oli kyllä säilyttänyt kermaisuutensa, ja oli lisäksi rakenteeltaan vankempi. Maku oli makeampi, ja siitä löytyi hienolla tavalla sekä viitteitä alkuperäisen Tie Guanyinin kasvimaisuudesta että riisimuromaista paahteisuutta. Suutuntuma oli muuttunut painavammaksi, liukkaus ja konsistenttius oli vähentynyt - tee tuntui hajoavan suussa, ei niin selkeitä reunoja. Myös märkien lehtien tuoksu oli selvästi makeampi, liköörimäinen.

Tummempi paahto muistutti alkuaan paljon miedommin paahdettua versiotaan, mutta toisessa haudutuksessa erikoinen hedelmäisyys hyppäsi esiin. Tuoksu ja maku oli selvästi hedelmäinen, mutta TGY:n kermaisuutta löytyi silti. Suutuntuma oli jo huomattavasti epäkonsistempi kuin alkuperäisessä teessä, tästä versiosta oli vaikea löytää rajoja, se vain hajosi sumupilven tavoin suussa :). Kolmannen haudutuksen jälkeen hedelmäiset sävyt tuntuivat väistyvän perinteisempien Tie Guanyinin makujen alta. Lisäksi paahteisuutta esiintyi, vaikkakin yllättäen ei niin voimakkaana kuin olisi odottanut.

Näytteet olivat erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia, koska olen itsekin paahtamassa piakoin oolongia iättämistarkoituksessa. Ehkä miedompi paahto olisi itselleni tärkeämpi, koska se säilytti enemmän alkuperäisen teen ominaisuuksia. Toisaalta en tiedä: ei millään tavoin voi sanoa, että tummempi paahto olisi ollut huonompi... Kiitos Matille tilaisuudesta saada hieman ennakkokäsitystä paahtamisen vaikutuksista!

Chao Zhou -liesi

2011-04-13T13:43:00.000-07:00

Kuka sanoi ettei vedenkeitintä voi hifistellä? Pitkän odotuksen jälkeen pääsin käsiksi Chao Zhou -lieteen. Lieden kanssa on tarkoitus käyttää oliivinsiemenhiiliä, joiden mieto haju tarttuu veteen ja parantaa teen makua, tai ainakin vaikuttaa siihen. Vaikutuksen vuoksi liettä ei välttämättä kannata käyttää miedon makuisten teelaatujen kanssa.

En ole vielä kokeillut liettä käytännössä, mutta raporttia seuraa heti, kun pääsen tällä teetä keittelemään. Tarkoitus olisi hankkia retkikeitin ja jonkinlainen metallinen siivilä, jossa hiiliä voi lämmittää. Olen kuullut, että hiilet tapaavat poksahdella niitä kuumennettaessa, joten sisätiloissa tätä kannattaa käyttää harkiten. Lisäksi tyhjää pannua ei pidä laittaa kuumalle liedelle, ja varmiten kannua suojaa säröiltä seisottamalla vettä siinä puolisen tuntia ennen keittämistä.

Liesi koostuu tornimaisesta perusosasta, ja siitä on irrotettavissa kansi ja tuuletusaukon ovi. Hiilet saa tukahdetettua sulkemalla kummatkin, sulkemalla kannen voi hiilien palamista hidastaa. Chao Zhou -lieden kanssa käytetään usein muutamaa perusvälinettä; metallisia syömäpuikkoja, joilla hiilet asetellaan lieden sisään ja sulista tehtyä viuhkaa, jolla hiiliä voi leuhutella.

Siinä siis on Chao Zhou -liesi, lisää kun pääsen keittämään tällä teetä. Sillä välin liesi tuo mukavaa tunnelmaa teepöydällä säilytettynä. Lisää saviliesistä voi lukea täältä.

Da Ye punainen tee

2011-04-11T08:25:00.001-07:00

Odotin innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on punaista teetä Taiwanista, jossa ei käsittääkseni hirveästi kokonaan hapetettua tai edes vahvasti hapetettua teetä tuoteta. Täytyy sano, etten pettynyt... Taaskaan.

Kuivat lehdet ovat paksuja, tummia ja kierteisiä – muistuttavat paljon esimerkiksi Wuyi-vuorten vahvasti hapetettuja wulongeja. Lehdet tuoksuvat tuoreen heinämäiseltä, kuten punaiset teet yleensä, mutta myös erikoisen jauhoisella tavalla rukiilta, tuoden mieleen näkkileivän.

Alkutuoksu on erittäin voimakas, siinä on taiwanilaisten teelaatujen kermaisuutta, mutta (hapetuksen takia?) tuoksu on vielä makeampi ja hedelmäisempi. Haudutettu tee tuoksuu sakealta, kuten punaiset teet tuntuvat ensimmäisillä haudutuksilla usein tuoksuvan. Tässä sakeudessa on kuitenkin erikoinen voimainen loppu, joka kestää hetken senkin jälkeen kun sakeus on haipunut.

Ensimmäinen haudutus on erittäin hieno: silkkisen paksu suutuntuma ja voimakkaan makea maku, joka on kuitenkin niin runsas, että siitä on vaikea erottaa selkeitä piirteitä. Hienompi piirre on teestä jäävä poreileva tunne kielen päällä ja vahva, kermainen jälkimaku, joka muistuttaa paljon miedompia taiwanilaisia oolongeja. Haudutuksessa on tiettyä kirpeyttä, mutta se ei ole lainkaan pistävää, jonka vuoksi en haluaisi kutsua sitä kirpeydeksi. Pikemminkin maku tuntuu voimistuvan, tehden lopullisen huipennuksensa, tai kääntyvän nopeasti nurinperin.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on selkeämpi, värikkäämpi ja hedelmäisempi. Maun mehukkuus on lisääntynyt; sen voi aistia kielen reunoilla hitaasti pyörähdellen, ei heti maun ja kielen kärjessä, kuten monissa muissa teelaaduissa. Kolmannessa haudutuksessa ei enää ole lainkaan kirpeyttä, ja neljännessä haudutuksessa herkemmät, kukkaiset sävyt pääsevät esiin. Pidin tästä teestä, siihen uppoutui välillä yllättävänkin syvästi, melkein itsensä unohtaen.

Teehetket

2011-03-30T11:09:00.000-07:00

Tänään löysin teestä paremmat fiilikset kuin moneen viikkoon. Huomasin, että olen ollut hieman hätäinen ja poissaoleva: ottanut liian isoja kulauksia liian nopeasti, ja keskittynyt turhan paljon makuun ja tuoksuun. Tällä tavalla jäi huomioimatta se kaikki muu, josta teehetki muodostuu...

Olotilat ennen teetä, teenjuonnin aikana ja teen jälkeen; teevälineiden valmistelu ja puhdistaminen; hajanaiset päässä juoksevat ajatukset; musiikki tai hiljaisuus; jätevesiastiassa kelluvat satunnaiset teelehdet, teevälineiden tunto. Lähes automatisoidut liikkeet haudutuksessa, puolilootusasennon aiheuttama kipu ja puutumus jalassa...

Usein on kyllä tyydyttävää nauttia teestä näin syventyen ja tiedostaen, mutta toisinaan on antoisampaa vain juoda teetä sen kummempia pohtimatta – eikä samaa tietoisuuden tasoa aina saavuta, vaikka yrittäisi kovastikin. Miten sen ottaakaan, ei teetä juodessa pääse luonnollisuutta pakoon.

Pieniä asioita...

2011-03-16T10:58:00.000-07:00

Usein suurimmat ahaa-elämykset teessä tuntuvat tulevan pienistä asioista. Viime aikoina olen esimerkiksi kokeillut eri korkuisten tasojen käyttämistä teepöytänä. Pöydällä hauduttaminen tuntuu itselleni vaikealta, koska käsi on vaikeaa saada hyvään asentoon tasaisen kaatamisen saavuttamiseksi. Kyynärpää asettuu kömpelöön asentoon ja kättä ei saa nostettua tarpeeksi korkealle.

Nykyään olenkin hauduttanut teetä uudella, noin 30cm korkuisella tasollani. Siinä sekä veden kaataminen kannuun että teen kaataminen maljaan tuntuu jo huomattavasti helpommalta, kun käden ja tason välillä on riittävästi tilaa. Olen juonut teetä myös lattialla istuen, sekin tuntuu sopivalta korkeudelta.

Toiseksi huomasin, että itselleni on helpompaa kaataa vettä kannuun ja teetä maljaan niin, että kaataa pyörivällä liikkeellä myötäpäivään. Ennen olen kaatanut vastapäivään, vaikka olen oikeakätinen – ongelma, joka minulla on esiintynyt myös footbagin potkimisessa.

Nämä kummatkin huomaukset ovat liittyneet juurikin veden tai teen tasaiseen kaatamiseen, mutta kuinka tärkeeä se loppujen lopuksi on? Omissa sessioissani se on muodotunut tärkeäksi seikaksi lähinnä sen takia, että olen alkanut kiinnittää siihen huomiota. Nyt sessioideni harmonia tuntuu kärsivän, jos kaataminen on kovin järkkyvää.

Tästä päästäänkiin kolmanteen huomioon (jonka olen tehnyt lähinnä jonkin satunnaisen Tea Mastersin blogikirjoituksen perusteella). Huomasin, että jollain tasolla teelehtien asennosta kannun sisällä voi arvioida kaatamisensa tasoa. Esimerkiksi jos kaataa todella jyrkästi, ja varsinkin jos lehtiä on liian vähän, märät lehdet asettuvat kannussa nokan puoleiselle sivulle. Taaskin, tämä luultavasti vaikuttaa teesessioihini vain, koska olen alkanut tavoittelemaan rauhallisuutta ja tasaisuutta.

Gongfu-hauduttamisen määrittäminen

2011-02-16T09:06:00.000-08:00

Gongfuchan eli Gongfu-hauduttamisen määritelmä on suuren epäselvyyden peitossa. Nimensä mukaisesti ja löyhästi ymmärrettynä käsite merkitsee ainoastaan suurella huolella valmistettua teetä, kun taas tiukka määritelmä saattaa vaatia Gongfu-hauduttajalta laajamittaista välineistöä ja tiettyä hauduttamiskaavaa.

Useimmiten Gongfu-hauduttaminen tarkoittaa jotain näiden välimuotoa: oikeat välineet ovat tarpeellisia, mutta loppujen lopuksi vain teekannu ja teemalja ovat tarpeellisia. Oikeanlaisen haudutuskaavan noudattamisen katsotaan yleensä kuuluvan Gongfuun, mutta vain käytännöllisen arvonsa vuoksi, eikä varsinaisesta teeseremoniasta ole tarvis puhua.

Yleinen Gongfu-kaava voidaan muotoilla vaikkapa näin:
1. Esilämmitä kannu ja malja sekä lisää sopiva määrä lehtiä
2. (Huuhtele lehdet kertaalleen ja) kaada ensimmäisen haudutuksen vesi kannuun
3. Laita kansi paikoilleen ja kaada vettä kannun päälle
4. Odota sopiva aika ja kaada tee maljaan

Lähes kaikki askeleet voi kuitenkin halutessaan jättää väliin ilman teehetken pilaantumista. Tietenkin paremman kupin teetä saa vain noudattamalla ohjeita, ja juuri tämä liittyy Gongfun huolellisuusaspektiin. Tärkein kaikista askelista tuntuu itse asiassa olevan sopivan kokoisen kannun ja teemaljan sekä sopivan lehtimäärän käyttäminen. Tuntuu kuin pyrkimyksenä olisi puristaa koko teen olemus kaikessa loistossaan pieniin annoksiin ja nauttia näitä teehen keskittyen.

Toiseksi voikin huomata, että yllämainitut Gongfu-haudutuksen askeleet soveltuvat ennen kaikkea teekannuille. Silti on monia muitakin tapoja hauduttaa teetä suurella huolella: matchan valmistaminen vispaten, gaiwanissa hauduttaminen ja suoraan teemaljassa hauduttaminen. Myös näillä haudutustavoilla päästään tarkastelemaan teetä sen ytimessä, joten niitäkin voisi hyvin kutsua Gongfu-hauduttamiseksi. Itse asiassa näissäkin tekniikoissa kaikki muut askeleet paitsi 3. ovat tärkeitä.

Haluaisin puolustaa Gongfu-teen määritelmää ennen kaikkea tarkkaavaisena ja varovaisena teen hauduttamisena – eikä tämä tarkoita, että pitäisi käyttää vaakoja ja lämpömittareita (jotka voivat toki auttaa). Ja kun pyrkii saamaan teestä parhaat puolet esiin, saattavat yllämainitut Gongfu-haudutuksen kohdat astua kuvioon luonnostaan.

Uutta & vanhaa

2011-02-13T11:14:00.001-08:00

Tässä on vanha teemaljani ja alusta/teetarjotin. Maljan teetahrat eivät häirinneet minua aluksi laisinkaan, mutta sitten aloin epäilemään teetahrojen vaikutusta teen tuoksuun. Puhdistin maljan (vinkki: käytä hammastahnaa, ruokasoodaakin parempi), ja tuoksu parani hieman, vaikka ei silti vedäkään vertoja uudelle maljalleni.

Myös teetarjottimeen on jäänyt ajan saatossa pieniä tahroja. Pidän siitä vaikutelmasta, jonka tahrat luovat yhdessä sinisen värin kanssa. Halkeamat tarjottimessa näyttävät celadon-tyyppiseltä, mutta ilmeisesti niiden päälle on tehty lasitus, jolloin teen väri ei imeydy itse rakoihin.

Tässä on siis uusi teemaljani. Se on myös 50ml kokoinen, mutta huomattavasti ohuempi, kuten seuraavasta kuvasta näkyy - ulkopinnan kuvat näkyvät maljasta läpi! Pidän erityisesti maljan sisällä olevasta kukkakuviosta.

Tämä malja on muutama kymmentä vuotta vanha ja käsintehty. Tämän maljan lasitus on reunoilta ja sisäpinnaltakin hieman epätasaisempi kuin vanhempi teemaljani. Teen tuoksu ja pohjatuoksu tuntuvat tästä maljasta huomattavasti voimakkaammilta ja selkeämmiltä, ja siksi käytän nykyään mielummin tätä maljaa.

Huomasin myös, että uusi teemalja on väriltään hieman sinertävämpää valkoista; vertailussa vanhaan kuppiin uusi malja saa teen näyttämään hieman haaleammalta (vihreän teen kohdalla toimii hyvin, tee näyttää vivahteikkaamman vihreältä).

Lopuksi vielä uusin lisäykseni; noin 50ml kokoinen gaiwan! Olen etsinyt näitä kauan, mutta nettiteekaupoista niitä oli vaikea löytää. Tämän kokoinen gaiwan sopii hyvin yhden hengen gongfutteluun ja vihreän teen hauduttamiseen.

Koska gaiwanin seinämät ovat ohuet, en kuitenkaan käytä sitä dancongien valmistamiseen, vaan valitsen mielummin 50ml englantilaistyylisen posliiniteekannun. Ohuet seinät jäähdyttävät lehdet ja gaiwanin nopeasti, jolloin tuoksukin tuntuu heikkenevän.

Jia Yi County Oolong 1989 (2nd place)

2011-01-26T11:53:00.000-08:00

Jia Yi County High Mountain Oolong 1989 (2nd place) (The Essence of Tea)

Tämä tee on siis vuonna 1989 kilpailussa toiseksi tullutta High Mountain -teetä Jia Yistä Taiwanista. Käyn nopeasti läpi millaista tee oli ja sitten kerron, miksi petyin siihen.

Kuivien lehtien tuoksu pussista on erittäin voimakas, mutta se hiipuu kun lehdet mittaa astiaan. Alkutuoksu on todella mieto, tee tuoksuu vuoron perään maitomaisen täyteläiselle ja mausteiselle (mausteisuus tuo mieleen Doi Tung King's Grade Oolongin).

Maussa on makea maku, toisella haudutuksella myös hieman kirpeä, lopussa tasainen ja tummahko yrttimäisyys/vegetaalisuus. Suutuntumasta ei enää löydy nuorten mietojen oolongien ja vihreän teen kaltaista kirkasta/mehukasta reunaa, vaan sen on korvannut uskomattoman pehmeä ja paksu, pilvenhattaran tuntuinen samettisuus.

No niin. Kun tilasin teen, odotin jotain paljon enemmän 81&82 Dong Dingin tapaista; tummaa, vahvaa, luonteikasta. Tietysti näin kuvista, että tämä tee oli melko kirkkaan väristä, mutta päätin kokeilla silti – eipä tuo Dong Dingkaan ollut yhtä tummaa kuin kuvissa. Vertailkaapa Dong Dingin haudutusta Jia Yin väriin.

Mutta tämä tee maistuu lähes tarkalleen samalta kuin mikä tahansa 2010 vuoden taiwanilainen oolong, en varmasti huomaisi mitään eroa sokkotestissä. Ero johtuu todennäköisesti siitä, että Jia Yi -teetä säilytettiin ilmatiiviissä purkeissa, siis todellakin ilmatiiviissä purkeissa, joita ei ilmeisesti ole avattu edes paahtamisen ajaksi. Siksi tee on niin mietoa...

On harmillista, niin hyvin harmillista että tämä tee on säilytetty niin hyvin! Siinä on iän tuomaa varmuutta, mutta ei luonnetta – kuin ikuinen teini, peräkammariin suljettu hämärä hiippailija. Ilmalla ja/tai paahtamisella tästä olisi voinut tulla elämää nähnyt maukas (ja tumma) tee. Enkä välitä kuinka hyvää se on nuorekkuudessaan, tällaisesta vanhasta en hirveästi välitä! Toisaalta saatan oppia rakastamaan sitä ajan kanssa, niin kuin kävi Dong Dingin kanssa, mutta tuskin tulen koskaan pitämään tästä yhtä paljon.

Kuivien lehtien värin arvioiminen

2011-01-25T09:01:00.000-08:00

Haluaisin välttää luonnoivaa ja asiantuntevaa sävyä näissä kirjoituksissa, mutta se on mahdotonta ilman sanojen saattaa, voi, ehkä ja lukuisten -isi-päätteiden viljelyä, joten jätän kaikki tyylikikat sikseen!

Mustassa teessä ei kannata pelästyä, jos lehtien väri muistuttaa pikemminkin oranssia tai kultaa. Tämä on osoitus siitä, että lehtien seassa on paljon tai ainoastaan silmuja. Silmuista valmistettu punainen tee on hienovaraisempaa, makeampaa ja usein myös korkealaatuisempaa, joskin tämä riippuu yksilöllisistä makutottumuksista.

Vihreässä teessä väri kertoo ennen kaikkea tuoreudesta: etsi mahdollisimman vihreitä lehtiä ja vältä pölyisen harmaita sävyjä (toisaalta hillitympi sävy ei aina tarkoita huonolaatuista teetä). Jauhetussa vihreässä teessä eli matchassa kirkas väri ilmentää korkeaa laatua erotettuna kulahtaneesta, huonosti säilytetystä matchasta.

Oolongissa väri kertoo paitsi tuoreudesta, myös paahtamis- ja hapettumisasteesta. Miedot oolongit, esimerkiksi taiwanilaiset High Mountain -teet ovat useimmiten kirkkaan ja tumman vihreän sävyisiä, kun taas paahdetut ja hapetetut Wuyi-vuorten teet ovat tumman ruskeita ja välillä ihastuttavan punertavia. Lehtien sävy voi myös kertoa oolongin iästä: 25-vuotiaan taiwanilaisen oolongin ei tulisi olla enää tuoreen vihreää. Toisaalta jos tee on säilytetty ilmatiiviissä purkissa ja sitä ei ole paahdettu vuosien aikana, voi väri olla säilynyt yllättävän samankaltaisena.

Pu'erh-teessä väriä voi samaten käyttää iän arvioimiseen, sekä shu ja sheng pu'erhin erottamiseen. Shu pu'erh on hyvin mustaa, sheng-kakun seasta erottaa useimmiten hopeisia silmuja ja välillä vihreitä lehtiäkin. Vanhan, 40-vuotiaan shengin tulisi olla jo tummaa, mutta myös nuoret kakut vaikuttavat usein kovinkin tummilta, varsinkin jos silmuja ei ole mukana. Parhaiten iän huomaakin vasta haudutetuista lehdistä.

Kuivien lehtien väri ei loppujen lopuksi paljasta teestä niin paljoa kuin olettaisi. Suosittelen siis keskittymään värin arvostamiseen ja odottamaan, sillä märkien lehtien väristä voi päätellä jo paljon enemmän.

Teen arviomisen vaiheet

2011-01-25T08:59:00.000-08:00

Teen arvioiminen tai pikemminkin arvostaminen ei ala eikä lopu tuoksusta ja mausta. Näistä kahdesta ominaisuudesta on tietenkin hyvä aloittaa, mutta niiden turhan tarkka vahtaaminen vie huomiota pois muista, ehkäpä vielä tärkeämmistä asioista. Seuraavaksi lista asioista, joihin teetä juotaessa voi kiinnittää huomiota.

Kuvien lehtien väri, muoto ja tuoksu.
Lehtien vapauttama tuoksu, kun ne lisää esilämmitettyyn haudutusastiaan.
Mahdollisen huuhtelun jälkeen lehtien vapauttama tuoksu.
Huuhtelun ja haudutusten väri.
Teen tuoksu: kukkaisuus ja muut selvät piirteet, kevyt/painava tuoksu, tuoksun kestävyys ja sävyjen tasapaino
Kupin pohjalle mahdolisesti jäävä tuoksu: tumma/vaalea, karamelli, siirappi?
Maku: kasvimaisuus, ruohomaisuus ja muut selvät piirteet, onko maku syvenevä ja miten se muuttuu suussa? Maun etu- ja taka-alan sävyt.
Suutuntuma: Painava, tiivis, kevyt, hajoava, kirkas, mehukas, samea yms.
Jälkimaku
Mahdolliset tuntemukset kurkussa ja nielussa
Märkien lehtien tuoksu haudutusten välissä
Märät lehdet: lehtien koko ja laatu, ovatko kokonaisia tai varsissa kiinni, kuinka tummia/hapetettuja, näkyykö palamisen jälkiä tai epätasaisuuksia värissä, tietyissä teelaaduissa myös onko käsinpoimittu.

Kuten näkyy, on teessä enemmän puolia kuin aluksi ehkä kuvittelisi. Jos haluaa syventyä tarkemmin varsinkin tuoksuun ja makuun, suosittelen hankkimaan pienehkön teekupin tai -maljan. Eri astioilla, vesillä ja haudutusparametreillä on myös suuri vaikutus useimpiin yllämainituista kohdista.

High Mountain Green Tea by Wen Xingzou

2011-01-11T05:34:00.000-08:00

High Mountain Green Tea by Wen Xingzou (Dao Tea)

Lehdet ovat pitkiä ja lastumaisia, muistuttavat paljon longjingiä. Periaatteessa sitä tämä tee onkin, sillä se on kasvatettu Zhejiangissa, josta longjingkin on peräisin, ja käsitelty samalla tavalla. Poikkeuksena Wen Xingzoun longjing on kasvatettu huomattavasti korkeammalla, noin 940 metrin korkeudella. Kuivat lehdet tuoksuvat suklaalle, kermalle ja hieman marjaisalle, hyvin tuore vaikutelma. Alkutuoksu on mieto, pientä toffeemaista makeutta.

Tuoksu on miedon kukkainen, maku äärimmäisen intensiivinen, räjähtää ensisiemauksella kielellä ja hiipuu siitä makeaksi viipyileväksi jälkimauksi. Suutuntuma on paksu ja hidas, mutta silti mehukas. Qi tuntuu jo ensimmäisestä kupista asti. Märkien lehtien tuoksussa selvä pirteän kukkainen tuoksu, myös pientä vegetaalisuutta taka-alalla, joka tuo minulle aina mieleen hernekeiton. Kiinnostavasti tämä hernekeittomaisuus väheni kun haudutin teetä gaiwanissa ilman kantta, samoin kuin longjingiä joskus haudutetaan pelkässä lasissa.

Toisen kupin tuoksu on siirtynyt hieman vegetaalisemmalle puolelle, kuten myös maku, joka eroaa ensimmäisestä kupista lähinnä sileämmän ja liukkaamman suutuntumansa puolesta. Qissä on painava bodyfiilis, mutta muuten se on stimuloiva. Liikkeet tuntuvat kummallisilta, kuin käsi siirtyisi seuraavaan asemaan ilman välimuotoja.

Kolmannella kupilla tee on jo samettisen pehmeää, ja sen mausta nousee esiin kirkkaampia sävyjä. Pidän tästä kupista todella paljon, siinä on samaa eloisuutta kuin saejakissa.

Ensimmäiset kolme haudutusta olivat parhaimmat, sitten tee alkoi pikkuhiljaa vetistymään. Märät lehdet näyttävät keskimääräisesti hieman isommilta kuin perinteisen longjingin lehdet.

Kannun ja veden vaikutus teehen

2011-01-04T06:37:00.000-08:00

Sain viime viikolla kokeilla uutta teekannua, ja aloin taas tarkastelemaan eroja eri kannujen ja vesien välillä. Uusi kannu on 'länsimaistyyppinen' noin 50ml lasitettu kannu, samaan settiin liittyy myös noin 15ml pieni kahvallinen kuppi ja pieni (alle 50ml) kermakko, jota en ole tosin nähnyt. Nämä astiat ovat hyvin pieniä länsimaisiksi teevälineiksi, ja veikkaankin, että ne ovat olleet osa jonkinlaista leikkiteeastiastoa.

Tällä kannulla haudutettua teetä vertailin sekä 90ml yixing-kannuun että 50ml Chao Zhou -kannuun. Mitään systemaattista rinnakkainmaistamista en tehnyt, enkä katsonut sitä tarpeelliseksikaan.

Tapaus I, Oriental Beauty

OB maistui erittäin hyvältä Chao Zhoussa, mutta sittemmin vietyäni teen Tampereelle käytin sitä vain yixingin kanssa, jossa tee maistui erittäin vaimealta. Aloin epäillä alkuperäisiä havaintojani kyseisestä teestä, kunnes kokeilin sitä uudessa lasitetussa kannussa: maku oli taas mitä erinomaisin, varsinkin suutuntuman kirkkaus ja maun monivivahteisuus heräsivät uudelleen eloon.

Chao Zhoun ja uuden kannun kanssa olin käyttänyt pullovettä, seuraavaksi kokeilin hanaveden vaikutusta yixingillä haudutettavaan Oriental Beautyyn.

-Puolet hana- ja puolet pullovettä: Tuoksu vahvempi, mutta vielä kaukana siitä mitä toivoin. Maku kovin samea, suutuntumasta tosin löytyy enemmän rakennetta.
-Vain vähän hanavettä: Parempi kuin edellinen, mutta maun terävyys ja mehukkuus puuttuu.
-Vain pullovettä: Tuoksu erittäin vaimea, maussa puuttuu rakenne.

Oikealla vedellä voisi saada myös yixingissä haudutetun OB:n toimimaan, mutta sellaista tuskin jaksan etsiä vaan käytän lasitettua kannua tai gaiwania.

Tapaus II, Wudong Song Zhong

Kun maistoin tätä teetä ensikertaa Turussa, se lumosi minut, mutta sittemmin en saanut teen tuoksua kunnolla esiin, kuten on käynyt myös monien muiden dancongien kanssa. Song Zhongia olen hauduttanut lähinnä Chao Zhoulla, yixingissä tee oli vielä tukahdetumpaa.

Lasitetussa kannussa eron huomasi heti alkutuoksusta, joka oli erittäin huumaava ja parfyymimaisen voimakas. Tuoksu onnistui kuten olen toivonutkin ja makukin oli kirkas. Tällä kertaa en jäänyt kokeilemaan hanaveden ja pulloveden kanssa.

Loppupäätelmät

Chao Zhou kannu on yixingiä huomattavasti korkeammassa lämpötilassa paistettua (high fired), ainakin äänen mukaan. Kun kannua koputtaa kannella, Chao Zhoun ääni on erittäin kirkas, yixingin matala.

Veikkaan, että Chao Zhou -kannu on lähempänä gaiwania ja lasitettua posliinia, se tuntuu vaikuttavan vähemmän teehen kuin yixing.

Yixing-kannu: on käynyt parhaiten punaiseen, paahteiseen ja todella tummaan oolongiin, ehkä vanhaan pu'erhiin?

Chao Zhou -kannu: Miedot, mutta myös useimmat tummat oolongit, punaiset ja ehkä nuoret pu'erhit?

Posliiniteekannu/gaiwan: kaikki jotka eivät tunnu onnistuvan muuten! Dancongit, OB, nuori pu'erh, gaiwanissa vihreät yms.

Kaksi korealaista balhyochaa

2010-12-27T07:23:00.000-08:00

Balhyocha on korealaista hapetettua teetä, jota voitanee pitää wulongina. Toisaalta näiden kahden teen maku oli hyvin lähellä punaistakin teetä. Kummatkin balhyochat on kasvatettu Hwagae-laaksossa, noin 5km päässä toisistaan: Kim Jong Yeolin kasvit läntisellä rinteellä, Kim Shin Hon itäisellä.

Balhyocha by Kim Shin Ho (Dao Tea)

Kim Shin Hon kuivat lehdet eivät tuoksu yhtä vahvalta kuin Kim Jong Yeolin lehdet. Näissä on mieto vaalean kukkainen ja jauhomainen haju, mutta KJY:n verrattuna lehtien aromi on hyvin vaimea. Alkutuoksu on ensin hedelmäinen, muuttuen siitä todella intensiivisen marjaisaksi ja lieventyen nopeasti miedommaksi kukkaisuudeksi, josta kuitenkin löytyy vielä marjaa ja jopa sellaista viljaisuutta kuten Dian Hongista. Huuhtelun jälkeen voimakas, erikoinen tuoksu, hiukan kuin kuivava maali.

Teen tuoksu on vaalea, kukkainen, muistuttaa jotain hienoa mustaa teetä, mutta hieman sekava. Maku on kirkas ja virkistävä, suutuntuma sileä ja liukas. Tämä ei ehkä ole aivan yhtä makeaa kuin KJY:n balhyocha, ja maussa on myös pientä viljaisuutta. Märkien lehtien tuoksu on voimakas ja tumma, jotain kukkien ja marjojen väliltä.

Toisessa kupissa tuoksu on sameampi, ei niin erikoinen. Suutuntuma taas vaikuttaa hiukan raskaammalta, ikään kuin se olisi vasta nyt asettunut aloilleen. Kukkainen, lämmin, hitaasti palavan kynttilän liekin kaltainen jälkimaku, jossa hieman maitomaisuutta. Märissä lehdissä on voimakkaan parfyymimainen tuoksu, todella euforinen :) . Qi tuntuu kovin visuaaliselta. Pidemmän päälle vaikutus on hiljentävä (mykkämode iskee päälle), hidastava (tarpeettomia liikkeitä ei tule tehtyä) ja jotenkin intuitiivinen...

Kolmannen kupin tuoksussa on tällä kertaa hieman enemmän kompleksisuutta. Suutuntuma on äärimmäisen pehmeä ja nautinnollinen; maku hillitty, mutta makea. Tästä balhyochasta tulee mieleen silmuista valmistettu musta tee. Kim Shin Hon tee tuntui säilyvän samankaltaisena kauemmin kuin KJY:n, joka oli ehkä monipuolisempi ja räväkämpi alussa, mutta muuttui paljon muutaman haudutuksen jälkeen (KJY:n balhyochasta sai silti myös monta hyvää haudutusta mutta makuprofiilin eläväisyys toimi laajemmalla skaalalla).

Balhyocha by Kim Jong Yeol (Dao Tea)

Tämä on näistä kahdesta balhyochasta selvästi voimakkaamman tuoksuinen, tai, se edes tuoksuu jollekin. Mehukas, jokseenkin tumma kukkaisuus tulvii lehdistä ja tuntuu hengittäessä kuin viileältä, raikkaalta vedeltä. Alkutuoksu on miedon kukkainen ja ei eroa huomattavasti Kim Shin Hosta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu tummaksi ja marjaisaksi, tulee mieleen jonkinlainen wuyi yanchan ja dancongin sekoitus.

Tuoksu on tiiviimpi kuin KSH:n, se tuli mieleen jo kuivien lehtien tuoksusta. Maku on ehkä hieman suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävä. Erittäin mehukas, paksu ja konsistentti suutuntuma, joka syvenee kielellä. Viipyilevä, mehevän tumma hedelmäinen jälkimaku. Nyt märkien lehtien tuoksussa on samaa outoa 'maalimaisuutta' kuin KSH:ssakin, mutta sen alla piileksii myös marjainen aromi.

Kolmannessa haudutuksessa märkien lehtien tuoksu vaihtunut hienoon kukkaisuuteen, qi alkaa rentouttamaan ja hidastamaan, lievä ruumiillinen painavuus/rentous.

Neljännessä kupissa mehukkuus ja syvenevyys ovat vielä läsnä, mutta kokonaisuudessaan teen luonne on vaalentunut; tästä ehkä alkaa tämän balhyochan käännekohta. Maussa selvää hunajaisuutta nyt kun vesikin on viilentynyt.

Viides kuppi, aikamoista hunajavettä tässä vaiheessa, erittäin makeaa. Maun syventyvyys on siirtynyt alkuvaiheesta loppuvaiheeseen, mutta kiinnostavasti se siirtyy taas maun etualalle kun vesi lämmitetään uudelleen.

Loppusanat: KSH:n tuoksu monipuolisempi, KJY:ssä taas maku?

Saejak by Kim Jong Yeol

2010-12-22T00:45:00.000-08:00

Saejak by Kim Jong Yeol (Dao Tea)

Saejak on korealaista vihreää teetä, jota voitanee pitää toisiksi parhaana vihreän teen luokkana ujeonin jälkeen. Tee on Kanadasta Dao Tealta, joka tuo teetä korealaisilta tuottajilta. Pidän paljon siitä, että Dao Tean sivuilta voi lukea enemmän itse teen viljelijöistä ja jopa katsoa Google Mapsista missä kasvit sijaitsevat (toiminto ei tosin tunnu tällä hetkellä toimivan). Tätä vihreää teetä sain pienen näytteen tilaukseni yhteydessä, joten arvostelu perustuu vain muutamaan maistelukertaan.

Pussista näyte tuoksuu todella raikkaalta, kermaisen marjaiselta/hedelmäiseltä niin kuin Kukicha aikoinaan. Lehdet ovat muodoltaan pieniä, pitkulaisia ja mustia, vaikka on seassa muutama harmahtava silmukin.

Alkutuoksu on hyvin miedon pähkinäinen. Tuoksu pehmeä, tumman pähkinäinen, vähän kuin longjing, mutta ei niin raskas. Maussa ruohomaisuutta ja makeutta, joka leviää kurkkuun asti. Suutuntuma on erittäin kirkas ja virkistävä, juuri sellainen mitä vihreästä teestä hakeekin: viileää ja raikasta kuin öinen sadekuuro kesälle. Qi tuntuu nousevan kovin nopeasti ensimmäisen kupin jälkeen ja on ensivaikutelmaltaan selkeä & ryhdistävä.

Toinen kuppi tuoksuu enemmän kasvimaiselta, mutta jää loppujenlopuksi melko miedoksi. Suutuntuma on pehmeytynyt ja sakeutunut huomattavasti, nyt se on raskas ja kermainen, mutta elävöittävä särmä ei ole onneksi kadonnut. Maussa lisänä tietty pähkinäisyys, ihan kuin tuoksu ja maku olisivat vaihtaneet paikkaa ensimmäisen kupin jälkeen. Märkien lehtien tuoksu muistuttaa hernekeittoa, mutta ei samalla voimakkaalla tavalla kuin Biluochun. Qi on rentouttava ja kannustaisi heittäytymään selälleen makoilemaan, vaikka varsinaista painavaa bodyfiilistä ei löydykään.

Kolmannessa kupissa tuoksu ja suutuntuma ei hirveästi muutu, ehkä hieman tuo tasapaksu sameus vähenee ja pientä kirkkaampaa kirsikkaisuutta tulee esiin. Neljännessä kupissa edelleen paksu ja täyteläinen suutuntuma, mutta ei tuoksua ja pientä kumimaista makua. Seuraavissa kupeissa kumimaisuus väistyy ja mieto kukkaisuus kaikuu kupissa. Qi tuntuu näin lopussa kehittyneen ruumiillisempaan rentoutumiseen.

Teen muuttuva luonne ja tuulettaminen

2010-12-14T14:10:00.000-08:00

Teen muuttuva luonne ja tuulettaminen

Monille on varmasti käynyt joskus niin, että rakas tee ei haudukaan yhtä hyvin kuin ennen. Syynä voi olla mikä tahansa lukemattomista muuttujista: teen ikä, teenjuojan mieliala, aikaisemmin juodut teelaadut, jopa sää.

Löysin alkuvuodesta jostain teeblogista kiinalaisen termin fan chun, joka tarkoitti "palannutta kevättä". Tällä tarkoitetaan vaihetta, jolloin tee esimerkiksi ilmankosteuden tai muun syyn vuoksi maistuu vaimeammalta tai huonolaatuisemmalta kuin yleensä. Viime aikoina kaikki hauduttamani pu'erhit ovat onnistuneet huonosti: tuloksena yksitasoinen, lannistettu tee, joka kuivattaa suuta tai kurkkua. Voisiko Suomen talven kuiva ilma vaikuttaa lehtien laatuun?

Vaimean teen ongelma voi esiintyä myös aivan uuden teen kanssa, varsinkin kun tuote on pakattu ilmatiiviisti. Pu'erhin kohdalla muistan lukeneeni, että on suositeltavaa antaa lehtien tuulettua (xing cha, teen herättäminen) joko kokonaisena kakkuna tai murrettuna, jolloin tee tuulettuu nopeammin. Pu'erhin, mutta myös muun teen kanssa olen huomannut tuulettamisen vaikutuksen uudestaan ja uudestaan, jo kahdesta tai kolmesta päivästä muutamaan viikkoon voi tehdä ihmeitä. Toki maun parantuminen voi johtua myös kehittyneestä makuaistista tai tilanteesta.

Itse asiassa tärkein syy lienee teehen tottuminen? Ihmistäkään harvoin tuntee heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen, ja toisesta voi löytää loputtomasti uusia piirteitä.

Esimerkiksi taiwanilainen Ali Shan oolong oli pakattuna ensin vakuumipussiin, sitten purkkiin, joka oli suljettu pois revittävällä muoviläpällä ja vielä ilmatiiviillä kannella. Kun ensin sain paketin avattua, lehdet eivät tuoksuneet lähes laisinkaan, mutta muutaman päivän kuluttua niistä irtosi hieno kermainen ja tuore aromi. Mausta en osaa sanoa, koska päätin kerrankin olla kärsivällinen ja odottaa muutaman päivän kunnes maistoin uutta teetä.

Olen pahoillani, ettei minulla ole antaa lähteitä näille termeille... En merkkaa lähteitä juuri koskaan ylös.

Nu'er Cha 2009

2010-12-07T14:56:00.001-08:00

Nu'er Cha 2009 – valkoinen pu'erh (Jadepisara)

Sample I

Nu'er cha, eli tytärtee, on ilmeisesti käsite, jota voidaan käyttää erityisen hienoista Yunnanilaisista teelaaduista, tarinan mukaan siksi, että teelehdet poimii nuoret/neitsyet naiset. Nu'erilla voi kuitenkin tarkoittaa myös silmuista valmistettua pu'erhia, jota usein myös kutsutaan valkoiseksi pu'erhiksi.

Tämä näyte on Jadepisaran nu'er-kakusta, ja vertailussa on toinen, halvempi nu'er cha, jonka alkuperä ei ainakaan minulle ole tällä hetkellä täysin tiedossa. Kummatkin koostuvat ainoastaan hienoista, hopeisista silmuista, ja ovat yllättävän höllästi painettuja. Välillä silmuja putoilee näytteistä itsestään, toisaalta tämä saattaa johtua näytteiden pienestä koosta, ja eipä ainakaan lehdet rikkoudu.

Näyte I on tuoksultaan ehkä hiukan voimakkaampi, vaikka kovin mieto siltikin. Siinä on makeutta, mietoa savuisuutta ja untuvaista pehmeyttä. Alkutuoksu on I näytteessä voimakkaampi ja eloisampi, II näytteessä se jää miedoksi, tuntuu siltä, ettei se saavuta koko potentiaaliaan vaan jää ontoksi. Pu'ermaisen luonteen lisäksi alkutuoksussa on voimakasta makeutta, II näytteessä myös kukkaisuutta.

Kummankin näytteen ensimmäinen haudutus tuoksuu miedolta, I näytteessä jopa hieman kirpeältä. Seuraavissa haudutuksissa tuoksu avautui enemmän ja saavutti herkullista makeutta, myöhemmin myös kukkaisia ja hedelmäisiä piirteitä. Mieto tuoksu, mutta nautinnollinen.

Makunsa puolesta I näyte oli ensimmäisellä haudutuksella hieman kirkkaampi ja makeampi. Toisella näytteellä kesti muutama haudutus avautua kunnolla makeuteensa ja erityisen pehmeään luonteeseensa. Seuraavilla haudutuksilla näistä kahdesta näytteestä oli vaikea huomata eroja: erittäin makeita, hunajaisia, herkullisia hedelmäisiä sävyjä, voimakas jälkimaku ja makeuden tunne kurkussa...

Sample II

Ehkä II näyte oli hieman tasaisempi ja hienostuneempi, mutta todellakin, eroja oli vaikea huomata, varsinkin kun en tehnyt head-to-head vertailua vaan yksinkertaisesti join näitä samasta teekannusta peräkkäin samana iltana. I näytteessä tuntui olevan hieman vahvempi jälkimaku.

Suutuntumaltaan kummatkin teet olivat todella pehmeitä ja melko paksujakin, kun maku oli kunnolla avautunut. I näytteessä tuntui silti olevan keveämpi suutuntuma.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä joskus seitsemännen haudutuksen paikkeilla II näytteestä ilmestyi erittäin mielenkiintoisia suklaisia sävyjä. Muutenkin kummatkin teet kestivät monia monia haudutuksia, 12 haudutuksen jälkeen en enää kyennyt jatkamaan.

Vaikutustensa puolesta kummatkin olivat voimakkaita: hienostuneita, ilahduttavia, rentouttavia. Voi olla, että II näyte oli hieman voimakkaammin rentouttava, mutta se saattoi hyvinkin johtua siitä, että join sitä toisena, jolloin olin jo valmiiksi rentoutunut.

Häiritsevin piirre näissä nu'er-teelaaduissa oli, että ne tuntuivat välillä kuivattavan suuta! Toisaalta se saattoi johtua liian pitkistä haudutusajoista... Välillä I näyte tuntui kuivemmalta, välillä II - viimeisen päätökseni oli, että II näyte oli kosteampi.

Kummatkin teet ovat erittäin hienoja, ja mielipiteeni siitä, kumpi olisi parempaa on heitellyt paljon. Ehkä kallistuisin nykyään II näytteen puolelle, sillä se oli enemmän pu'erhin tapainen, ja ei tuntunut niin kuivalta... Mielipide saattaa tosin muuttua taas seuraavalla maistelukerralla. Ja viimein paljastus: I näyte oli halvempaa, II näyte kalliimpaa.

Yunnan Dian Hong Jin Ya

2010-11-24T09:48:00.000-08:00

Yunnan Dian Hong Jin Ya (Jadepisara)

Ensimäinen tuoksu, joka tulvahtaa kasvoille pussia avattaessa tuo mieleen vaalean näkkileivän. Itse lehtien tuoksu taas on kovin heikko, ohut ja viljainen. Tee koostuu kauniista oranssinsävyisistä ja kiiltävän haituvan peittämistä silmuista.

Alkutuoksu on ensin intensiivinen tumman kukkainen, josta se siirtyy metsämäisiin maisemiin – sienimäisyyteen – kunnes haihtuu miedoksi viljaisuudeksi. Peruluonteeltaan tumma kuitenkin. Huuhtelun jälkeen kukkaisuus palaa.

Haudutetun teen tuoksussa on lämmin hedelmäinen ja hieman samea pohja, jonka päällä esiintyy keveämpiä, heinämäsiä sävyjä. Maku on vahva, ensivaikutelmaltaan liukas ja suklainen. Hitaasti syvenevä maku alkaa viljaisana, mutta muuttuu sittemmin makeaksi, jopa kukkaisaksi jälkimauksi kielen päällä. Märkien lehtien tuoksussa paahteisuutta ja jotain hedelmää, jota en ole aikaisemmin haistanut: ehkä päärynää?

Toisen haudutuksen tuoksu on voimakkaampi, nyt makeat sävyt puskevat kunnolla esiin. Maku on tasapainottunut ja sen rakenne yhtenäisempi, esimerkiksi makeus ilmenee nyt jo maun alussa, ei vain lopussa. Uutena ilmiönä kukkaisia sävyjä myös itse maussa. Paksu, painava ja sakea suutuntuma.

Kolmannessa tuoksu ehkä heikompi, mutta se koostuu pääasiassa herkemmistä kukkaisista sävyistä. Märissä lehdissä sitä tiettyä matalan tason paksua, samettista pehmeyttä, jota silmuissa usein tuoksuu.

Neljännessä haudutuksessa uudelleen lämmitetyllä vedellä tuoksun valtaa samea maitomainen makeus. Maku tuntuu kirkastuneen, suutuntuma liukkaamalta ja nopeammalta.
Loppuhaudutuksissa (joita riittää sinne 10. paikkeille) maku jatkaa samoilla linjoilla: hillitympänä ja makeampana, mutta ei niin vivaihteekkaana. Oli miten oli, tämä on yksi mustan teen suosikeistani ja hinta/laatu-suhteeltaan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Dian Hong on teelaatu, joka minulla on aina mukana kun lähden pois kotoa, sillä sen kanssa epäonnistuminen on melko epätodennäköistä ja sillä voi yllättää ystäviä, jotka eivät juo usein teetä. Minun on pitänyt kirjoittaa tämä arvio jo kauan, mutta jostain syystä olen unohtanut kirjottamisen ja vain nauttinut teestä.

Uusi kannu

2010-11-15T14:53:00.000-08:00

Uusi 90 ml yixing eebenpuisella kahvalla, vähän kuin sekoitus kiinalaista ja japanilaista teekannumuotoilua. Saveksi on mainittu Hon Pi Long Zhuni, alkuperäistä zhunia uudempi savi, jolla pitäisi olla melko samanlaiset ominaisuudet. Ainakin samalaiset 'rypyt' on havaittavissa kannun pinnalla, johtuu korkeasti kutistumisasteesta paistamisen aikana.

Rakastan tässä kannussa sitä, että vesi viipyy sen pinnalla kauan. Kun gongfuttaa kynttilän valossa teetä tällä kannulla, vesi joka kaadetaan kannun pinnalle höyryää kauan ja luo mukavan tunnelman :) .

Da Yu Ling

2010-11-15T09:10:00.000-08:00

Da Yu Ling (Teekauppa)

Da Yu Ling on kasvatettu huimassa 2800 metrin korkeudella Da Yu Ling -alueella Taichungissa, Taiwanissa. Korkeudessaan tämä Li Shanilla, eli Persikka-vuorilla, kasvatettu High Mountain -oolong kuuluu maailman korkeimpiin teekasvatusalueisiin.

Kuivat lehdet eivät eroa ulkonäöstään Li Shanista tai Ali Shanista, paitsi ehkä kokonsa perusteella. Da Yu Lingin lehdet tuntuvat olevan hieman isoimmiksi palloiksi kierrettyjä.

Kuivien lehtien aromi on kukkainen, mutta erittäin kevyt ja kostea. Tuoksu on kyllä hyvin voimakas, mutta keveys saa sen tuntumaan vaimealta, varsinkin jos on tottunut tummempien, esimerkiksi Wuyi-wulongien aromeihin. Kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava ja miellyttävä tuoksu, kuin hengittäisi pehmeää ja täyteläistä, hienovaraisesti aromatisoitua vettä.

Alkutuoksu on tavanomainen miedon toffeinen, ei yllätä. Huuhtelun jälkeen lehdistä tulvahtaa erittäin täyteläinen kermainen tuoksu, josta löytää myös kasvimaisia sävyjä.

Ensimmäisellä haudutuksella tuoksu ei vielä oikein avaudu. Maku on tässä erittäin kirkas ja raikas, saa nähdä muuttuuko se lehtien vielä avautuessa, mutta aivan miellyttävä on tämäkin. Suutuntuma on melko ohut, joten luulen että teen luonne tulee ensi haudutuksella muuttumaan huomattavasti. Märkien lehtien tuoksussa alkaa pääsemään kukkaisia piirteitä esiin.

Seuraavassa kupissa tuoksu on paremmin esillä. Se on kermaisen täyteläinen, jopa hiukan voimainen. Suutuntuma on muuttunut huomattavasti paksummaksi ja hitaammaksi. Maku on intensiivisen kasvimainen, välillä siitä löytyy myös hedelmäisiä sävyjä. Täytyy sanoa, että oudon voimakkaan makuinen tee miedoksi oolongiksi, tällaisia tarvitaan lisää!

Da Yu Lingin voimakas kasvimainen jälkimaku alkaa pehmeänä, levittyy koko suuhun ja nenään asti, sitten vetäytyy suun takaosaan ja tiivistyy kielen sivuille.

Vaikutus on keventävä – mitä muuta High Mountainilta voisi odottaakaan? Kuin ruumis solu solulta tarttuisi tuulen mukaan ja leijailisi korkeuksiin. Tämän jälkeen tulee vain todella rento, mutta oikeastaan aika painava olo, ja miellyttävä humiseva olo.

Neljännellä haudutuksella tuoksu on jo huomattavasti haalentunut. Se on täyteläinen ja kermainen, mutta ei enää niin voimakas. Maku on juuri sellainen kuin sen odottaakin olevan: paksu, kasvimainen sekä kukkainen, voimakas jälkimaku… Aivan kuten monet sanovat High Mountain Oolongeista, kuin hengittäisi puhdasta ilmaa korkean vuoren laella. Suutuntumassa on kunnioitettavaa mehukkuutta ja tiiviyttä.

Sessiota voikin sitten huoletta jatkaa kymmenen paremmallekin puolelle, suutuntumaa ja makeutta ainakin riittää. Pienenä varoituksen sanana voisi mainita lehtien koosta: ne vaikuttavat pettävän pieniltä kuivassa muodossaan, mutta laajenevat paljon veden kanssa. Varo siis pakkaamasta kannua liian täyteen, muuten tuloksena voi olla voimakkaan makuinen ja tuoksuinen, mutta suuta kuivattava ja hiukan kitkerä kuppi. Omaan pieneen 50 ml teekannuuni kymmenen vaihtelevan kokoista teesykeröä riitti vallan mainiosti.

Teen vaikutuksista eli qistä

2010-11-03T12:46:00.000-07:00

MarshalN kirjoittaa uusimmassa blogitekstissään lyhyelti qistä. Erityisesti kiinnostukseni herätti kohta, jossa hän erottaa qin vaikutukset jyrkästi pelkistä kofeiinitärinöistä. Tässä kohdassa haluaisin hiukan selventää sitä, mitä itse käsitteellä qi tarkoitan, nimittäin kaikkien teen vaikutusten summaa.

Ymmärrän kyllä, että teen vaikutuksilla on kaksi tai useampiakin puolia. On nopeasti (ja hitaasti) nousevia, kehollisia tunteita kuten painavuus, humina ja rentoutuminen. Toisaalta on usein, mutta ei aina, hieman hitaammin kehittyviä vaikutuksia mieleen: euforia, ilo, rauha...

Näiden lisäksi olen huomannut myös aistien korostumista, joskus kaikkien, joskus vain yhden tai muutaman. Näköaistin ja kontrastin korostuminen vaikuttaa yleiseltä, tunnon ja varsinkin kuulon korostuminen harvinaisemmalta. Toisaalta olen hyvin visuaalinen ihminen, tämä varmasti vaikuttaa vaikutusten ilmenemiseen itselläni.

En erota kofeiinin ja qin vaikutuksia lähinnä sen kiistanalaisen henkisyyden vuoksi. Sitä paitsi en ole lainkaan vakuuttunut siitä, etteikö qi voisi olla vain yksi kofeiinin, l-teaniinin tai kofeiinin ja l-teaniinin vaikutuksista. Varsinkin kun tutkimuksissa on paljastunut teaniinin olevan mieto psykoaktiivinen aine, lisäävän dopamiinin määrää ja alfa-aaltoja aivoissa sekä parantavan mielialaa yhdessä kofeiinin kanssa.

Ehkä asenteeni qitä kohtaan juontuu uskontotieteestä, siellä kun on tapana olla melko puolueeton uskonnollisia ilmiöitä kohtaan. Toisaalta pitää kyllä korostaa, että näen teen myös hengellisenä kokemuksena, niin kuin varmasti lähes kaikki, jotka teetä harrastavat. Mutta vaikka qi olisikin vain seurausta fyysistä reaktioista teen sisältämiin ainesosiin, voihan sillä silti olla hengellisiä ja nautinnollisia vaikutuksia ihmisen kokemuksen kannalta. Ei pidä alistua liialliseen fyysinen/spirituaalinen jaotteluun.

En myöskään pidä tarpeellisena erottaa kofeiinin ja qin vaikutuksia toisistaan. Useimmiten nämä kuitenkin ilmenevät samaan aikaan, täydentävät ja tukevat toisiaan. Jos otetaan tarkastelun alle itse teekokemus, voisi väittää sen olevan yksittäinen ajallinen kokemus, hieno ja rentouttava kaikessa kokonaisuudessaan.

Jiu Wan Wild Tea Trees of Yong De 2004

2010-11-01T08:57:00.000-07:00

Jiu Wan Wild Tea Trees of Yong De 2004 (Yunnan Sourcing)

Tee tuli isoissa paloissa, ilmeisesti nämä ovat paloja alkuperäisestä jättimäisestä 5 kg teetukista. Palat murtuvat melko luontevasti isoiksi lastuja muistuttaviksi lehdiksi. Lehtien väri vaihtelee vaalean vihreästä tummaan, lilahtavaan ruskeaan. Seassa näkyy myös monia varsia.

Kuivien lehtien tuoksu on miellyttävä: pehmeän viljainen ja puumainen, välillä pohjasta erottuu etäisen hedelmäisiä ja miedon tupakkaisia sävyjä. Ei kovin vahva tuoksu, mutta ei se miedoimmastakaan päästä ole.

Alkutuoksu puumainen, melkein luumumainen, mutta ei aivan yllä sen eloisuuteen. Huuhtelun jälkeen ilmentää kirpeyttä, joka kuitenkin vetäytyy nopeasti takaisin.

Ensimmäisen haudutuksen tuoksu on keskivertovahva, sekoitus kevyttä viljaisuutta ja hedelmäisyyttä. Maun paksu ja mehukas suutuntuma yllättää ensimmäisellä siemauksella. Makea, miedon hedelmäinen ja hunajainen maku.

Jälkimaku ilmestyy heti ja on yllättävän vahva, herkullisen hunajainen. Lopussa tuo hunajaisuus muuttuu nielussa makeaan tunteeseen, joka nousee nenään ruokaisuutena, kunnes muuttuu jälleen makeudeksi kielen sivuilla ja kitalaessa.

Toisessa kupissa tuoksu on vahvempi: makea ja lähes hunajainen. Suutuntuma syvenee hienosti kielellä ja qi alkaa nousemaan. Rentouttava, hiukan mykistävä.

Kolmannessa kupissa tuoksun linja nousee korkeammalle ja saavuttaa hedelmäisiä, jopa kukkaisia sävyjä. Päihdyttävän mehukas ja silkkisen pehmeä suutuntuma, hunajaista sakeutta.

Neljännen haudutuksen tuoksu on jälleen ohentunut ja noussut makeaksi hienovaraiseksi tuoksuksi. Maussakin alkaa esiintymään kirkkaampia piirteitä.

Viidennellä kupilla tee ei hirveästi muutu, tai sitten en vain jaksa enää kiinnittää huomiota. Kiinnostavaa muuten, että tässä shengissä ei ole laisinkaan kirpeyttä, tai ainakaan sitä ei huomaa.

Seitsemäs haudutus ja uudelleen lämmitetty vesi, tuoksussa ja maussa on vielä runsaasti potkua.

Tässä teessä oli monia hyviä puolia: jälkimaku, voimakas maku ja maun monipuolisuus sekä kerroksellisuus, suutuntuma... Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.

Oriental Beauty

2010-10-26T10:30:00.000-07:00

Oriental Beauty (Teekauppa)

Oriental Beauty aka Dong Fang Mei Ren eli Itämainen kauneus on kuuluisa 1800-luvun lopulla kehitetty teelajike, jonka erikoislaatuinen ominaispiirre on lehtien ”huonokuntoisuus”. Pienten hyönteisten annetaan syödä lehtiä kasvukauden aikana: tämä aloittaa hapettumisen ja vaikuttaa teen makuprofiiliin ratkaisevasti.

Tarinan mukaan Taiwaniin muuttaneet teenviljelijät luopuivat monista sadoistaan, koska hyönteiset olivat syöneet lehtiä, eivätkä viljelijät uskoneet pystyvänsä myymään tätä huonolaatuista teetä länsimaalaisille kauppiaille.

Toisin kuitenkin kävi. Tarina kertoo kuinka eräs viljelijä kaikesta huolimatta yritti kaupata hyönteisten syömää satoaan Eurooppaan, ja yllätyksekseen sai erän myytyä yllätyshintaan. Tästä juontaa Oriental Beautyn kolmas nimi, Pong Fong Cha, eli Kerskurin tee. Satonsa kaupaksi saanut teeviljelijä oli innoissaan ylpeillyt muille, kuinka korkealla hinnalla oli teensä myynyt.

Neljäs Oriental Beautyn nimi, Wu Se Cha, tarkoittaa Viiden värin teetä. Tämäkin tee on värikästä, vaikka ihan viittä eri väriä sitä ei ehkä löydäkään. Teen väri vaihtelee hopeisista silmuista ruskeaan, harmaaseen ja mustaan. Lehdet tuoksuvat raikkailta, kevyiltä, sienimäisiltä ja miedon viljaisilta. Lähempää tarkastelemalla lehdistä erottaa hopeista untuvaa, josta juontuu vielä yksi nimitys tälle teelle – Bai Hao Wulong eli valkoinen untuva tai karva. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Alkutuoksu alkaa hedelmäisenä, ja liukuu siitä erittäin hienoon tiiviiseen marjaisuuteen, joka ei kuitenkaan ole pistävää tai hyökkäävää. Huuhtelun jälkeen esiintyy metsämäisempiä ja sienimäisiä sävyjä.

Haudutetun teen tuoksu on erittäin makea, hedelmien ja sokerin sekamelska. Kevyt ja vivahteikas, vaikka selkeitä yksittäisiä tuoksuja on vaikea erottaa. Maku on erikoisen makea ja kirkas, erittäin hedelmäinen, jälkimausta löytää myös kukkaisuutta. Mehukas ja paksu, tasaisen pehmeä suutuntuma, oikein miellyttävä. Jotain erikoista suutuntumassa on, mutta on vaikea sano juuri mitä. Ehkä se on paksuuden ja keveyden yhdistelmä, usein kun teet ovat joko paksuja ja painavia tai keveitä ja ohuita.

Märät lehdet tuoksuvat ensimmäisen haudutuksen jälkeen hieman paahteisilta, mutta enimmäkseen marjoilta ja kukilta.

Toisen haudutuksen tuoksu ei ole aivan yhtä sekava. Kukkia ja ripaus hedelmää, ehkäpä aprikoosia. Suutuntuma paksunee ja muuttuu painavammaksi, maku tiivistyy hienosti kielen takaosan sivuille. Tämän haudutuksen jälkeen märkien lehtien tuoksusta on poistunut marjat ja paahteisuus, miedompia ja keveämpiä kukkaisia sävyjä pääsee esiin.

Kolmannessa haudutuksessa ei tapahdu hirveästi muutoksia. Mutta näin hienoon teehen ei enää lisää monimutkaistuksia tarvitakaan. On muuten erikoista, että ilmeisesti tämän teen sato korjataan kesällä, kun hyönteiset ovat kerkeneet puremaan lehtiä. Yleensä kun väitetään, että hienoimmat taiwanilaiset wulongit korjataan keväällä tai talvella. Taas yksi turha teemaailman yleistys kumottu.

Neljännessä kupissa on alussa jokin selvä tuoksu, luulisin persikaksi, mutta se katoaa nopeasti teen pinnalta. Maku on edelleen hurmaavan mehukas, peittää suun makealla kerroksella.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä, kuudennella tai seitsemännellä haudutuksella, tuoksusta on jo hävinnyt lähes kaikki herkemmät sävyt. Jäljellä on enää lämmintä maitoa muistuttava aromi. Maussakin on erikoisia, kaakaomaisia piirteitä, eikä se toisin kuin tuoksu tunnu vielä laisinkaan laimentuneelta. Vielä kahdeksannellakin haudutuksella mausta löytyy kukkaisuutta, eikä suutuntumakaan ole kärsinyt. En enää kuitenkaan viitsi jatkaa sessiota. tai ehkä vielä yksi kuppi…

Dong Fang Mei Renistä on vaikea löytää mitään huonoja puolia. En muista juoneeni Oriental Beautya aikaisemmin, mutta silti tee tuntui kotiinpaluulta: kuin olisi nähnyt vanhaa ystävää ensimmäistä kertaa pitkän ja osittain raskaan matkan jälkeen. En epäile laisinkaan, ettenkö tulisi vielä etsimään käsiini toisia, toivottavasti yhä parempia Oriental Beauty -laatuja.

Xiaguan Ancient Wild Tree Raw Pu'erh 2005

2010-10-24T10:52:00.000-07:00

Xiaguan Ancient Wild Tree Raw Pu'erh 2005 (Yunnan Sourcing)

Lehdissä on tuota samaa vankkaa puumaista ja hyvin raikasta tuoksua kuin monissa muissakin sheng pu'erheissä. Tämä on todennäköisesti se kamforin tuoksu, jota villeissä shengeissä sanotaan olevan. Mukavaa, että kakussa on kerrankin vahva tuoksu eikä pelkkää mietoa ruismaista kuivuutta. Välillä seasta tuntuu erottuvan heikkoa savuisuutta.

Lehdet ovat enimmäkseen tummia, näytteen palaset ovat todella tiiviitä ja painavia lohkareita. Todella vaikeaa rikkoa pienemmiksi lastuiksi, argh.

Alkutuoksu on pehmeä ja ehkä miedon savuinen, vehnäinen. Huuhtelun jälkeen tuoksussa on ensin outoa kylmää pistävyyttä, joka hiipuu normaaliin maanläheisyyteen.

Haudutetun teen tuoksussa on savuista raikkautta. Maussakin kieltämättä tietty savuisa profiili jatkuvasti läsnä, mutta lisäksi myös selvää hunajaisuutta. Jonkin verran kitkeryyttä jossain maun reunoilla, mutta vähemmän kuin keskiverto nuoressa shengissä. Suutuntuma on mukavan paksu, pehmeä ja konsistentti - kuin pumpulia.

Toisen kupin tuoksussa taustalla on uusi, puolukkamainen lisä, joka kuitenkin katoaa nopeasti. Maku on selvästi pistävämpi, kitkeryys jää jälkimakuunkin.

Kolmannessa haudutuksessa tuoksu on sameampi ja pehmeämpi, savumaisuus on hävinnyt. Suutuntuma kuin samettia, oikein hyvä. Nyt on enää kielen takaosassa pientä kirpeyttä aistittavissa, muuten maku on kokonaisuudessaan pehmeä.

Neljännen kupin tuoksussa esiintyy taas pakenevaa marjaisuutta. Maku pehmeää, makeaa, hitusen jossain kaukaisilla reunoilla kirpeyttä. Xiaguanissa on outo qi, joka ei rentouta kehoa eikä mieltä. Sen sijaan se lyö läpi puhtaalla kirkkaudella, ja ei, tässä ei puhuta puhtaasta euforiasta. Se on jonkinlainen elämänilon piikki, jota tuntee laskevan auringon paistaessa puun lehvästöön. Tuntoaisti on hiukan korostunut, näitä teelaatuja ei usein tule vastaan. Loppujen lopuksi qi kyllä tuntuu kokonaisvaltaisesti kehossa ja mielessä, se vain tulee hämmentävän nopeasti esiin, kuin humahtaen.

Viidennellä kupilla jonkinlaista rypälemäisyyttä miedossa tuoksussa, kitkerä reuna kielen takaosassa. On hienoa, kuinka tässä teessä huomaa kerroksellisuuden. Iso teekakun pala, jota en onnistunut murtamaan pehmeni muiden pienempien lastujen kanssa, joissa oli ensin kitkerä taso ja myöhemmin pehmeä ja makea maku. Kerros kerrokselta tämä iso paakku kosteutui syvemmälle ja saattoi näin ylläpitää jatkuvaa miedon kirpeää reunaa. Tätä teoriaa tukee sekin, että tökin tämän ison palan auki sen kostuttua tarpeeksi, ja seuravaa haudutus olikin taas huomattavasti kitkerämpi.

Myöhemmissä haudutuksissa kirpeys väheni edelleen, mutta pysyi reunoilla. Suutuntuma muuttui todella nautinnolliseksi: pehmeän paksuksi, voimaiseksi! Kaikenlaisia erilaisia sävyjä tuntui löytyvän mausta ja tuoksusta, mutta päätin vaan keskittyä nauttimaan, en analysoimaan.
Viimeiselläkin haudutuksella ensimmäiset siemaukset toivat intensiivisen, koko suun valtaavan makeuden. Tässä teessä on voimaa, kerroksellisuutta, eri makusävyjä... Suosittelen.

Kiinnostavaa on se, että sivuutin tämän teen liian savuisana ja yksipuolisena, kun maistoin sitä ensimmäisen kerran kolmisen kuukautta sitten. Monet teenjuojat suosittelevatkin antamaan teen tuulettua (xing cha), jolloin sen maku paranee tai ainakin muuttuu huomattavasti. Itse olen huomannut tämän lähes kaikkien ostamieni teelaatujen kohdalla. Tuuletusajat ovat vaihdelleet viidestä päivästä kolmeen kuukauteen, jos minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa maistaa teetä uudelleen.

Tan Shao Tie Guanyin

2010-10-18T13:27:00.000-07:00

Tan Shao Tie Guanyin (Jadepisara)

Tämä tee on siis Tieguanyinin perinteisempi, paahdetumpi ja tummempi muoto. Nykyään kun wulongit (kuulemma) tuntuvat menevän miedompaan ja kevyempään suuntaan. Itse kyllä taidan nykyään pitää enemmän näistä tummemmista.

Kuivat lehdet ovat mustan, tummanruskean ja punertavan sävyisiä puolipallomaisia könttejä. Aika vaihtelevan kokoisia. Tuoksu muistuttaa jollain tavoin heichaa, Qian Liangia. Tumma, kuiva, jauhomainen, miedon rukiinen?

Alkutuoksu on hyvin erikoinen: siinä on alussa tiettyä paahteisuutta, mutta ei kahvimaista ja hyökkäävää kuten Da Hong Baossa. Sitten alkaa puskemaan esiin tiiviin makeita, rommimaisia sävyjä. Tieguanyinimaisen pehmeä ja täyteläinen.

Huuhtelun jälkeen marjaisuutta vähän enemmän, mutta ei pistävää tai eloisaa. Kyllä tässä on makeutta ja lakritsaisuutta jota rommista löytää :) .

Ensimmäinen haudutus. Tuoksu hiukan tukevampi kuin miedossa TGY:ssä, mutta ei yhtä kermaisen täyteläinen. Suutuntuma taas on erityisen pehmeä ja hellä, nopea ja kevyt. Paahteisuus on maussa etualalla, mutta sen alla esiintyy myös voimakkaita makeampia sävyjä. Paahtaminen on varmaankin vaikuttanut makuun niin, että herkät kukkaiset ja täyteläiset sävyt ovat muuttunut makeiksi ja tasaisiksi. Ehkä tällaista paahteista versiota olisi hyvä lähteä iättämään, sillä wulongien iättämisellä tarpeellinen paahtaminenkin on jo tehty valmiiksi muutamalle vuodelle.

Toisella haudutuksella tee herää eloon. Tuoksussa on vähän sitä hienoa täyteläisyyttä, mutta ei kuitenkaan yllä läheskään miedomman TGYn tasolle. Lisäksi karemellisoitujen hedelmien tuoksua. Maku on ihastuttava, tuntuu siltä, että siinä olisi paljon enemmän sävyjä kuin miedossa versiossa. Myös suutuntuma on paksuuntunut ja sitä myöten hidastunut. Jälkimaku on tumma ja hienostunut, makean hedelmäinen, mutta välillä myös tiivistyneempiä marjaisia sävyjä ja lakritsaa.

Märissä lehdissä aggressiivinen paahteisuus vähentynyt ja nuo kummalliset makeat sävyt pääsee jo vähän esille. Toffeelikööri.

Yllättävästi kolmannessa kupissa paahteisuus on palannut, tuoksu miedompi ja mausta on vaikea löytää muita sävyjä, vaikka ne jälkimaussa onkin esillä. Suutuntuma näissä myöhemmissä haudutuksissa on hitaampi ja paksumpi, eli alussa lehdet eivät vain olleet avautuneet kunnolla.

Tosi hyvä aaltomainen qi, suhteellisen vahva, jotenkin kaikki liike tuntuu oudolta, nopealta ja mahdottomalta. Aivan kuin käsi vain siirtyisi toisesta tilasta toiseen. Tämä on sitä laatua, joka vain jättää hämmentyneeksi.

Neljännen tai viidennen haudutuksen jälkeen jälkimaussa on selvää tupakkamaisuutta myös.

Tässä teessä häiritsi ehkä eniten se, että tuo monipuolisin haudutus, teen huipentuma, menee ohi niin nopeasti. No, opettaapahan tarttumaan hetkeen.

Gaiwan

2010-10-10T07:40:00.000-07:00

Gaiwan

Gaiwan tai zhong on yksinkertainen ja suosittu haudutusväline, joka koostuu kolmesta
osasta: aluslautasesta, kupista ja kannesta. Usein gaiwaneiden sisäpinta on lasitettua valkoista posliinia, joka antaa hyvän neutraalin pohjan teelaatujen maistamiseen ja vertailemiseen. Tästä syystä ammattimaiset teenmaistajat käyttävät paljon gaiwaneita työssään.

Ennen Ming-dynastiaa (1368-1644) teetä nautittiin samasta laakeasta astiasta jossa se valmistettiin. Tällöin oli vielä tapana jauhaa pala kakkuteetä ja sekoittaa jauhe veteen bambuvispilällä. Ming-dynastian aikana teen valmistuksessa siirryttiin haudutettavaan irtoteehen. Tämä on voinut olla yksi ratkaiseva tekijä gaiwanin kehittymiseen: perinteisesti gaiwanissa on ollut tapana sekä hauduttaa että juoda tee, jolloin kupin kantta on käytetty estämään teelehtien valuminen suuhun.

Gaiwanin käyttäminen

Gaiwanin käyttäminen on suhteellisen yksinkertaista. Ensin on sopivaa lämmittää ja puhdistaa astiat keitetyllä vedellä ja kaataa tämä vesi pois. Seuraavaksi voi laittaa teelehdet tyhjään kuppiin, lisätä veden ja peittää kupin kannella. Kantta nostamalla voi väristä ja tuoksusta päätellä, onko tee hautunut tarpeeksi. Kun aika on kypsä, asetetaan kansi hiukan kenolleen kuppia vasten, jolloin teen voi joko kaataa toiseen astiaan nauttimista varten tai juoda suoraan gaiwanista.

On monia enemmän tai vähemmän tärkeitä teknisiä seikkoja, joita gaiwania käytettäessä voi ottaa huomioon. Ensimmäinen on sen hetken määrittäminen, jolloin teelehdet lisätään kuppiin. Tämän voi tehdä ennen vettä, veden jälkeen tai ensin kaataa kupin puolilleen vettä, sitten lisätä lehdet ja loput vedet. Näiden eri lähestymistapojen ero on lähinnä siinä, kuinka kuumaa vesi on kun ne koskettavat lehtiä. Erään ohjeen mukaan ensimmäinen tapa (xia tou, pohjaheitto) sopii huonolaatuisille teelehdille, seuraava (shang tou, yläheitto) hyvälaatuisille lehdille ja viimeinen tapa (zhong tou, väliheitto) tietenkin keskivertolaadukkaille teelehdille. Toinen tulkinta näistä tekniikoista on niiden sopivuus eri vuodenajoille: väliheitto syksylle ja keväälle, yläheitto kesälle ja alaheitto talvelle.

Toinen huomioitava seikka gaiwania käytettäessä on se, miten vesi lisätään kuppiin. Herkille ja tuoreille vihreille teelaaduille sopii veden hidas kaataminen gaiwanin reunaa pitkin — hauraita lehtiä ei kannata hauduttaa aggressiivisesti, ainakaan kiehuvalla vedellä. Tummemmille teelaaduille kuten wulongeille kannattaa vesi kaataa suoraan teelehtien päälle. Varsinkin puolipallomaiseen muotoon kierretyt teelehdet hyötyvät voimakkaammasta lähestymistavasta avautuakseen kunnolla.

Usein herkille ja aromikkaille teelaaduille kannattaa lisätä vesi matalalta, tummemmille korkealta. Korkeus vaikuttaa esimerkiksi veden happipitoisuuteen ja maun rakenteeseen (tämä vaihe koskee myös teen kaatamista lopulliseen tarjoiluastiaan). Lisäksi vettä voi kaataa joko spiraalimaisesti koko gaiwanin tilaa hyödyntäen tai reunaa myöten, kuten edellisessä kappaleessa esitettiin.

Edelliset ohjeet koskevat luonnollisestikin vain ensimmäistä haudutusta. Seuraavilla haudutuksilla on järkevää lisätä vettä rauhallisesti ja tasaisesti spiraalimaista muotoa mukaillen. Tärkeintä on saada teelehdet käyttämään kaikki vapaa tila, joten jos kaadat teen gaiwanista toiseen astiaan, muista vaikkapa ravistella gaiwania hiukan ennen seuraavaa haudutusta, jotta teelehdet tasaantuvat.

Muita vinkkejä

Kun haudutat teetä gaiwanissa, koita haistaa tuoksua, joka tarttuu kannen sisäpintaan. Tämä ajaa lähes samaa asiaa kuin aromikuppi erillisissä gongfu-teeastiastossa. Myös märkien lehtien tuoksua on helppo arvioida, sillä kansi pitää aromin tiiviinä ja vahvana.

Jos gaiwania käyttää teen hauduttamisen lisäksi myös juoma-astiana, on tärkeää käyttää korkealaatuisia teelehtiä. Rikotut mustat teelaadut käyvät nopeasti sietämättömän kitkeriksi, kun taas varsinkin miedosti hapetetut wulongit ja laadukkaat vihreät teet kestävät jatkuvan haudututtamisen, jota tapahtuu kun gaiwania käyttää myös teen nauttimiseen. Harkitsemisen arvoinen on myös tekniikka, jossa kuppia ei juoda koskaan täysin tyhjäksi, vaan se täytetään aina puolivälissä uudella vedellä. Tämä varmistaa, ettei juoma pääse ylihautumaan.

Gaiwan on yksinkertainen, halpa ja helposti mukana kulkeva teeharrastajan perusväline, johon on suositeltavaa tutustua ajan kanssa. Ovatko kaikki yllä luetellut tekniset seikat ja hienoudet välttämättömiä? Tuskin ainakaan arkipäiväiseen teen juomiseen... Kokeile, ja ennen kaikkea nauti!

Mengku Big Snow Mountain 2006

2010-10-03T09:55:00.000-07:00

Mengku Big Snow Mountain 2006 (Yunnan Sourcing)

Tämänkertainen sheng pu -kakku on Liancangista, Yunnanista, ja sen on valmistanut Shuangjiang Mengku -tehdas. Yunnan Sourcingin kuvauksen mukaan lehdet on kerätty villeistä, mutta ei välttämättä vanhoista teepuista.

Näytteen teekakun palaset ovat hyvin tummia, lähes mustia, ja niin tiiviitä, että kakkua on lähes mahdotonta murtaa rikkomatta teelehtiä. Tuoksu on makea, hedelmäinen ja kostea, mutta mieto.

Alkutuoksu on ruokaisa ja mausteinen, mutta ei pistävä. Huuhtelun jälkeen ilmentää sitrusmaisia miedon pistäviä sävyjä, joiden alla kuitenkin säilyy vankka pohjatuoksu.
Ensimmäinen kuppi, tuoksussa miellyttävää hedelmäisyyttä, jonka pohjalla raikkaampaa kerrostumaa. Maku on hitusen kirpeä, mutta ei kitkerä: kummallisella tavalla samalla makea ja kirpeä. Suutuntumaltaan paksu ja painava, jälkimaku tumma ja puumainen.

Ensimmäisen haudutuksen jälkeen märät lehdet ovat saavuttaneet selvää marjaisuutta ja kosteutta, kirpeys taas on ja pysyy. Qi hiipii jo tässä vaiheessa, outo aaltoileva mielentyyneys, ei kuitenkaan vaikuta kehotasolla.

Toisella haudutuksella neste on hiukan sameaa, haudutin vahingossa pientä määrää vettä melko kauan: erittäin kirpeää. Ei silti sellaista kitkeryyttä joka saa nyrpistämään naamaa. Uudemmalle teenjuojalle varmasti melko vastenmielistä, vanhemmille melkeinpä vain miellyttävää särmää (vaikka onkin selvästi ylihautunutta). Märkien lehtien tuoksussa kirpeys vähentynyt ja hedelmäisemmät sävyt puskevat esiin.

Kolmas kuppi: tuoksu ei enää ole kovin paksu, lähinnä mietoa lämpimän puun tuoksua. Maussa vieläkin tällaista ei-makeaa luonnetta, mutta tee onkin vasta neljä vuotta vanhaa. Jonkinlaisia kukkaisia sävyjä voi mausta kurotella, samoin kuin hituista hunajaisuutta. Tekee suun hyvin raikkaaksi. Jälkimaussa lähinnä kirpeyden kaikuja.

Neljännessä haudutuksessa onnistuin vähentämään kitkeryyttä hauduttamalla teetä hyvin vähän aikaa. Ei siitä tietenkään kokonaan eroon pääse, mutta hunajaisuus korostuu hiukan enemmän. Qi on vahva, mutta ei ylivoimaisen peittävä; siihen voi uppoutua halutessaan tai sitten ei. Jälkimaussa kirpeydestä välillä tiivistyy intensiivisiä marjaisia makuja.

Viides haudutus: pikkuhiljaa teestä alkaa kuoriutumaan esiin mehukkaampia puolia – tätä saikin jonkin aikaa kesyttää. Tuoksu on hyvin miedon makea, maku hunajainen, qi vahvasti läsnä.

Kuudennella kupilla tuoksu on ehkä lämpötilan takia hyvin vieno, mutta siinä on kyllä jotain maagista. Se liikkuu niin eri tasolla... Mausta on pyöristynyt jo viimeisetkin kirpeydet pois, lähinnä jälkimaku heijastelee vielä noita aikoja.

Seitsemäs haudutus uudelleenlämmitetyllä vedellä: maku on hieno ja nautittava, mutta kyllä hienoin osuus teessä on selvästi sen qi. Se on haudutusten edetessä pikkuhiljaa puhjennut täyteen kukkaan. Tämä tee toi taas eloa ja syventymistä teesessioihini, ei voi kuin ihmetellä mitä muutama turpea lehti pienessä savikannussa saa aikaan...

Kirpeyden alta paljastui hunajainen, mehukas ja hedelmäinen juoma. Muutamia vuosia saisi teetä vielä iättää, mutta qi oli jo nyt hyvin antoisa.

Gui Hua Osmanthus Wu Long

2010-09-27T11:17:00.000-07:00

Gui Hua Osmanthus Wu Long (Teekauppa)

Teelehdet tuoksuvat vanhoille, arvokkaille, mausteisille – myskisillekin, jos sallitte. Kovasti mieleen juolahtaa taannoin juomani vuoden ‘81&82 Dong Ding! Osmanthuksen kukkien roolia en tuoksussa tunnista. Esilämmitetyssä teekannussa lehdet tuoksuvat aavistuksen hedelmäiseltä ja eloisalta, mutta miedoilta.

Huuhtelun jälkeen lehdet saavuttavat selvästi marjaisan aromin, ehkäpä lämpimän vadelmakeiton kaltaisen. Tässä kohdassa osmanthuksen alkaa huomata: se on lämmin, mutta ohut tuoksu, joka peittyy nopeasti voimakkaan vadelman alle.

Haudutetun teen tuoksu muistuttaa vieläkin hiukan Dong Dingia. Puolihapetettu – hedelmäinen, mutta silti tumma. Maku sen sijaan on hyvin mieto eikä vastaa tuoksun antamaa voimakkuuden vaikutelmaa. Siinä voi aistia jopa hiukan eräänlaista jauhomaisuutta, joka Qian Liangissa ja matchassa korostuu niin huomattavasti. Suutuntumaltaan nopea ja hajanainen.

Muita makuja: Heinämäisyys, täyteläinen maitomaisuus? Pitää suun kosteana, mukavaa juoda teetä, joka ei saa suuta tuntumaan hiekkapaperilta.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on haalistunut voimakkaasti. Maku on edelleen mehukas ja kostea, jauhomaisuus on selvin attribuutti. Jälkimaku tumman hedelmäinen.

Yllättävästi kolmannen haudutuksen kohdalla tuoksu on vahvistunut uudelleen ja esittää hedelmäisempiä piirteitä. Tee on edelleen suussa sulavaa ja jauhomainen särmä, joka tuppaa välillä hiukan ärsyttämään on kulunut. Toisaalta teessä ei vieläkään ole muita kieleen pistäviä sävyä, jotenkin melko yksipuolista. Suutuntuman vuoksi Gui Hua Wu Long on silti täydellinen tee jonkin muun tehtävän ohella hörpittäväksi.

Teekokeita

2010-09-21T02:26:00.001-07:00

Tässä on muutama teehenkinen koe veden ominaisuuksista, jotka löysin muistaakseni The Leaf -verkkolehdestä ja toistin kotona. Tällaiset kokeilut ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia sekä hyvin antoisia oppimisenkin kannalta.

Ensimmäinen koe, normaali-ylikeitetty vesi:

Usein sanotaan, ettei teevettä saisi päästää kiehumaan täydellä teholla, muuten vesi "kuolee" nopeasti. Tätä kuolleisuutta on selitetty qin häviämisenä ja ehkä helpommin ymmärrettävänä veden happipitoisuuden vähentymisenä.

Kokeessa käytin minulle tuttua halvahkoa Yunnan Green -teelaatua. Tee on haudutettu kahdessa samanlaisessa gaiwanissa ja juotu kahdesta samanlaisesta kupista.

Normaali vesi: paksumpi ja pehmeämpi. Maussa ero on lähinnä suutuntumassa, ylikeitetty on vesittyneempi eikä siitä löydy rakennetta.
Ylikeitetty: ohut, kalamainen, vesittynyt.

Toinen koe, teekannun esilämmittäminen:

Tämäkin koe on The Leafistä napattu. Tarkoitus on tutkia teekannun esilämmittämisen vaikutusta maun rakenteeseen. Teekannua lämmitetään kaatamalla sen päälle kuumaa vettä joko ennen kannun täyttämistä (showers before), täyttämisen jälkeen (showers after) tai sekä ennen että jälkeen (showers before and after).

Koska kokeen täydelliseen toteuttamiseen tarvittaisiin kolme samanlaista teekannua, voivat tulokset olla hiukan kyseenlalaisia, mutta silti kiinnostavia. Teenä käytin tässäkin hyvin tuntemaani halpaa vihreää teetä, muistaakseni Pingshui Gunpowderia.

Showers before and after: makeampi, pehmeämpi ja tiivistyneempi maku.
Showers after: hieman terävämpi ensimaku.
Showers before: tässä maun huippu, terävyys, esiintyy loppumaussa.

Lähinnä luulen eri asetelmien vaikuttavan juuri tuohon suutuntumaan ja makutasapainoon, ei itse makuprofiiliin. Ennen ja jälkeen lämmitetyllä oli mukava, kaikin puolin tasainen tuntuma, toisilla vaihtoehdoilla oli maun käyrä hieman muuttunut.

Kolmas koe, esilämmitetty-kylmä gaiwan:

Tämä koe on varsin helposti toteutettava, edellisestä esimerkistä hiukan muunneltu versio. Tarkoituksena verrata esilämmitetyn ja kylmän gaiwanin eroja. Gaiwania ei huuhdota vedellä samoin kuin teekannuja, joten erillinen koe lienee paikallaan.

Lämmitetty: tuoksu on tasainen ja pehmeä sekä siinä on mukava täyteläinen pohja.
Ei lämmitetty: kirkas, vetinen, pistävä tuoksu – kuollut. Maussa en hirveästi eroa huomannut...

Kuten näkyy, tuntuu useimmissa kokeissa ero olevan huomattavissa lähinnä suutuntumassa, maun tasapainossa sekä mielestäni myöskin tuoksussa. Makua on vaikeampi havannoida, eikä se aina tunnu muuttuvan paljoakaan.

P.S.: Linkki yllämainittuun The Leafin artikkeliin.

Butterfly of Taiwan

2010-09-13T14:10:00.000-07:00

Butterfly of Taiwan(Teekauppa)

Tee koostuu kooltaan, väriltään ja materiaaliltaan vaihtelevista osista; on silmuja ja alempia lehtiä, ruskeita, mustia ja harmaita, pieniä ja suuria. Tuoksu on ohut ja siinä on hiukan sitruunamelissan kaltaista raikkautta.

Alkutuoksu on tumma, kahvimainen, sitten kirpeän marjainen, lopussa myös kauraista viljaisuutta. Lehtien huuhtelun jälkeen kahvimaisuus palaa. Tuoksu on makea ja hedelmäinen, mutta siinä on myös yancha wulongeista tuttu sävy, joka ilmenee hienona kirpeytenä ja vankkuutena, ja tuo mieleen graniitin.

Maussa ilmenee ensin tumma paahteisuus, lopussa mukaan astuu sopiva annos kirpeyttä, ei pistävää, ainoastaan mukavasti kihelmöivää. Vaikka maku onkin makea, pitää tummuus makuprofiilin kokonaisuudessaan tasapainossa.

Toisessa kupissa kirpeys lisääntyy, mutta edelleen se on pehmeä, ei kitkerä. Paahteisuus on jokseenkin vähentynyt. Kielen takaosan sivuilta kirpeys alkaa muuttumaan mukavaksi tiivistyneeksi makeudeksi, enteillen nautinnollista jälkimakua.

Kolmannessa kupissa kirpeys vähenee taas hiukan, hedelmäiset ja tumman karamellimaiset sävyt pääsevät esille. Suutuntuma on liukas, nopea ja sylkeä erittävä.

Neljännessä ja viidennessä kupissa maku pysyy makeana/hedelmäisenä. Paahteisuus leikkii tasa-alalla ja kirpeys laantuu.

Qi on huomattavissa. Syke korostuu, ääni laineilee, lämmittävä! Ei kuitenkaan täysin pysähdyttävä, vaan vireys pysyy.

Vaikka tämäkin on tumma wulong, se on kovin erilainen Formosa Fancy Oolongista. Tässä paahteisuus ja tummuus korostuu enemmän, ja kirpeyttä on enemmän. Kannattaa kuitenkin varoa ylihauduttamista, jottei teestä tule kitkerää ja kuivaa.

Jälkimaku on mehevä, sylkirauhanen toimii. Hyvin makea, hiukan hedelmäinen.

Six Famous Tea Mountains You Le Gu Cha 2002

2010-09-04T03:41:00.000-07:00

Six Famous Tea Mountains You Le Gu Cha 2002 (Yunnan Sourcing)

Kakku on hyvin ilmava ja helppo murtaa. Väriltään tumma, mutta seasta erottuu myös vaaleita haituvaisia silmuja. Kaiken kaikkiaan oikein kaunis kakku. Tuoksu etäinen, kirkas ja miedon viljainen.

Ensituoksu esilämmitetyssä teekannussa on pistävä ja eloisa, sekä muistuttaa pehmeällä kirpeydellään luumua. Pistävyys haalistuu nopeasti ja teehen ilmestyy hedelmäisempiä piirteitä. Huuhtelun jälkeen pistävyys palaa yhä voimakkaampana, mutta haalistuu sekin melko pian.

Ensimmäisessä haudutuksessa tuoksuu lämmin puu, kuin sauna. Tuoksun painopiste on matalalla ja linja tasainen, ei herkempiä sävyjä havaittavissa. Maussa tuntuu olevan vielä vähän kitkeryyttä kielen sivuilla, mutta muuten maku on pehmeä ja tasainen. Sakea ja hidas suutuntuma, syljen eritys aktivoituu.

Ensimmäisen haudutuksen jälkeen märät lehdet tuoksuvat pistävältä, mutta eivät enää yhtä voimakkaasti. Tuoksusta voi ajottain kurotella luumun ja hedelmän sävyjä. Qi on jo tässä vaiheessa huomattavissa. Vaikutuson rauhoittava, ei ole enää kiire mihinkään, koko keho tuntuu olevan läsnä tässä hetkessä. Olo on taas kuin mykällä, tarkoitan: tuntuu kuin olisi pala kurkussa, johon kaikki ääni jää kiinni. Ei tee mieli puhua tai edes ajatella sanoin.

Toisessa kupissa tuoksu on ottanut hiukan makeamman ja hedelmäisemmän otteen... Itse tee on makeampaa ja paksumpaa, samanlainen suutuntuma kuin teessä, johon on lisätty hunajaa. Herkullinen kuppi, mutta vielä vähän kitkerä, todennäköisesti kakun nuoresta iästä johtuen.

Kolmannessa kupissa on vielä selkeämpää makeutta tuoksussa. Maku on kuitenkin pysynyt lähes samanlaisena. Kolmannen haudutuksen jälkeen lähes kaikki pistävyys on hävinnyt märkien lehtien tuoksusta.

Neljännessä haudutuksessa on tuoksussa kummaa raikkautta. Välillä myös nielussa tuntuu voimakas makeus, välillä voimakas kitkeryyttä. Tämän jälkeen tee ei enää näyttänyt suurempia muutoksia. Itsekin uskaltaisin sanoa, että tämä tee ei ole valmista juotavaksi kitkeryytensä vuoksi.

Tässä teessä tuntui olevan sylkirauhasta aktivoivaa luonnetta, joka tekee teestä mehukkaan tuntuista. Silti aina kun kuppi oli tyhjä, alkoi suuta kuivaamaan. Voisiko kenties olla, että suuta kuivattava effekti voisi myös liittyä kakun nuoreen ikään? Pitää tutkia asiaa lisää.

Qian Liang Hei Cha

2010-07-28T14:42:00.000-07:00

"Qian Liang tarkoittaa kirjamellisesti tuhatta liangia. Liang on historiallinen painon yksikkö, joka on yhä käytössä joissain Itä-Aasian maissa. Sitä kutsutaan myös kiinalaiseksi unssiksi ja maan siirryttyä metriseen järjestelmään se vastaa 50 grammaa. Niinpä teen nimi kokonaisuutena tarkoittaa 50 kiloa mustaa teetä. Selitys tälle oudolle nimelle löytyy Qian Liang Hei Cha'n valmistusmenetelmästä. Poimitut lehdet pakataan bambusta valmistettuun yli metrin pituiseen kääreeseen. Valmis paketti painaa noin 50 kiloa ja muistuttaa paksua puunrunkoa. Tee myydään tässä muodossa tai vaihtoehtoisesti kakkuina, joita saadaan leikkaamalla puunrunkoa muistuttava teetanko poikkisuuntaan viipaleiksi."
– Tuotekuvauksesta Jadepisaran nettisivuilla

Qian Liang Hei Cha (jadepisara.fi)

Lehdet ovat tummia, erikoisella tavalla käsiteltyjä. En ole löytänyt tarkkaa valmistusprosessin kuvausta tälle harvinaiselle teelle. Ilmeisesti teelehdet on muodostettu isoksi teetukiksi niin, että lehdet on aseteltu pystysuuntaan, eikä poikittain kuten pu'erh-kakuissa. Tästä johtuu kakun rosoinen, kaarnaa muistuttava ulkopinta ja tasainen sisäpinta. Kaiken kaikkiaan leikattu siivu tätä teetä muistuttaa puun poikkileikkausta. Tuoksu on mieto, mutta raikas ja hedelmäinen.

Esilämmitetyssä teekannussa lehdet tuoksuvat tummalle, shu pu'erhmaiselle, mutta eivät yhtä voimakkaalta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu makeaksi viljaisuuden pysyessä taustalla, mutta ei saavuta aivan samantasoista voimaa, joka ilmenee sheng pu'erheissa intensiivisen pistävänä, "luumumaisena".

Ensimmäinen haudutus tuoksuu ohuen viljaiselta, jopa jauhomaiselta, mutta myös makeampia sävyjä esiintyy, jotka kuitenkin tuntuvat katoavan nopeasti. Maku on pehmeä ja tumma, selvää viljaisuutta esillä. Suutuntuma on liukas ja mehukas, hidas, ja niin sakea, että muistuttaa matchaa. Maku on melko kevyt verrattuna shu pu'erhiin, ja hyvä niin, sillä se tekee teestä helpommin lähestyttävän.

Jälkimaussa on mukava, hedelmäinen sylkeä erittävä ominaisuus ja raikkautta, myöhemmin myös mehevää tummaa makeutta. Ajoittain tee saa myös aikaan erikoisia tuntemuksia nielussa: lämpöä, makeutta ja hedelmäisyyttä.

Kannattaa varoa lehtien määrää, pienikin pala antaa monta haudutusta. Makuprofiili ei välttämättä muutu haudutusten edetessä, mutta tässä teessä sitä ei tarvitakaan. Hyvä, keveä suutuntuma, raikkaus ja hedelmäisyys shupuun verrattuna sekä hieno jälkimaku tekevät tästä teestä nautinnollisen. Myönnettäköön, että osa teen vetovoimasta johtuu sen erikoisuudesta, mutta kyllä tämä aina huonon shupun voittaa!

P.S. Heicha on siis musta tee, joka usein erotetaan pu'erh-luokasta. Lisäsin sen uutena kategoriana.

Formosa Fancy Oolong

2010-07-19T05:31:00.000-07:00

Formosa Fancy Oolong (teekauppa.fi)

Kuivat teelehdet tuoksuvat makealle ja miedon raikkaalle, muistuttavat eräitä laadukkaita darjeelingeja. Lehdet ovat kovin vaihtelevan kokoisia ja värisiä: on vaalean ruskeita leveitä lehden palasia, tummia pitkulaisia lehtiä ja vaaleita haituvaisia silmuja. Tuoteselosteen mukaan silmut ovat täysin hapettamattomia.

Formosa Fancy on väriltään kirkas ja syvän oranssi. Tuoksu on elegantti, hienostuneen kukkainen ja muistuttaa taaskin paljon darjeelingia. Toisella haudutuksella tuoksu on paksumpi ja maitomainen, neljännellä kupilla aromi haalenee, mutta maku on edelleen lumoava.

Myös maku muistuttaa darjeelingia. Ensimaku on paahteinen sekä pehmeä ja pyyhkäisee suun yli muuttuen lopussa hieman hapokkaaksi. Tämän väistyttyä taustalta paljastuvat paremmin hienot kukkaiset sävyt ja tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on hyvin paksu ja pehmeä.

Jälkimaku on selkeän voimakas ja vaihtelee teen maun edetessä. Jälkimakua tarkoittava kiinalainen sana yun tarkoittaakin riimiä, joten eikö olekin ymmärrettävää, että kun teen maku vaihtuu, myös sen riimimaku muuttuu? Alussa jälkimaku on kukkainen, sitten paahteinen ja lopussa voimakkaan mehevä.

Märkien lehtien erittäin tumman ruskea väri kertoo yllättävän korkeasta hapettumisasteesta. Huomattavasti vahvemmin hapetettuja lehtiä kuin muiden taiwanilaisten wulongien lehdet joita olen maistanut.

Pidin Fancy Oolongista. Se muistuttaa hämmästyttävän paljon eräitä loistavia darjeelingeja, joita olen juonut ja joiden kaltaista makuprofiilia olen sittemmin etsinyt. Fancy oolongin maku on hyvin tasapainoinen, pidän erityisesti korkeitten kukkaisten sävyjen, alempien täyteläisen pähkinäisten sävyjen ja piristävän hapokkuuden vuorottelusta ensimmäisissä haudutuksissa.

Qi on melko mieto, mutta huomattavissa. Tuntuu enimmäkseen kehon rentoutumisena, mutta oikeassa tilanteessa nautittuna voisi johtaa syvemmällekin. Olen varma, että tämä on hyvä seurajuoma, sillä sen monipuolinen ja hienostunut maku on niin helposti huomattavissa, ettei sitä tarvitse erikseen etsiä.

Alishan High Mountain King's Grade

2010-07-11T09:10:00.000-07:00

Alishan High Mountain King's Grade (Teekauppa)

Alishan eli Ali-vuori on alue Taiwanissa, joka on kuuluisa laadukkaista wulongeistaan. Viljelyalueet vaihtelevat 1000 ja 2300 metrin välillä, yli tuhannen metrin korkeudessa viljeltyä teetä kutsutaan 'High mountain' teeksi (gaoshan, 高山).

Teen lehdet tuoksuvat herkän kukkaiselle ja raikkaalle. Lehdet ovat kierretty puolipallomaiseen muotoon, jotkut palloista ovat kovin isojakin ja monissa näyttää olevan varsi kiinni. Saa nähdä paljon nämä laajenevat, aloitan varovaisella määrällä.

Alkutuoksu on erikoinen: kasvimainen, makeahko, hyvin paksu ja täyteläinen.

Haudutetun teen tuoksu on yllättävänkin mieto, mutta elegantti. Maku on tasapainottelee täyteläisen makean kasvimaisuuden ja keveän raikkauden välillä. Erittäin miellyttävä mehukas , liukas ja hidas suutuntuma – erittäin konsistentti, kuin samettia.

Tällaista suutuntumaa on hyvin hankala kuvata. Se on kuin kirkkainta ja täyteläisintä vettä, mutta silti kevyttä, kuin aamukastetta tai nektaria! Jokainen siemaus on tyydyttävä ja elävöittää koko suun, neste solahtaa alas kurkusta kuin itsestään, houkuttaen ottamaan seuraavan hörpyn kunnes koko kuppi on taas tyhjä.

Jälkimaku on vahva, pitkä ja hienostunut; vaalean kukkaiset sävyt valtaavat suun.
Vaikka Alishanista ei ehkä löydy samankaltaista moniulotteisuutta kuin esimerkiksi dancongeista, on se silti erittäin mielenkiintoinen tee. Lehdet antavat monta, jopa 12 hyvää haudutusta ja monia miellyttäviä hetkiä, joten tarvitaanko muuta? Loppujen lopuksi teen eteerinen maku on jotain sellaista, joka ei koskaan pysy samana, vaan muuttuu juojan ja tilanteen mukaan. Eikö tässä riitä tarkasteltavaa loputtomiin?

Qi on miellyttävä ja sopii teen luonteeseen oikein hyvin. Se alkaa kehon ja mielen rentoutumisena, jatkuu virkistävänä ja kauniina, ja loppuu pitkäkestoisena mietona hiljaisuutena.

Haudutetut lehdet ovat hyvin kauniita, enimmäkseen kolme isoa, kokonaista ja tasaisesti hapetettua lehteä kiinni varressa. Käytin selvästi liikaa lehtiä, mutta kitkeryyttä ei esiintynyt ollenkaan. Osa lehdistä oli vielä kuivia, tämän teen kanssa pitää olla varovainen kuivien lehtien määrästä.

P.S. Jos sessio tämän tai muun korkealaatuisen teen kanssa venyy pitkäksi ja intensiiviseksi, muista lämmittää välillä vettä uudestaan ja varaa riittävästi vettä. Varsinkin tuoksu laimentuu nopeasti kun veden lämpötila laskee, mutta herää eloon kuumalla vedellä. Pitää kuitenkin muistaa, että ideaalisesta vettä ei tulisi lämmittää uudestaan, sillä seurauksena voi olla 'kuollut vesi'.

Ye Sheng Pu'erh 2004

2010-07-04T14:12:00.000-07:00

Ye Sheng Pu'erh 2004 (teekauppa.fi)

Lehdet ovat hyvin isoja ja tummia, muistuttavat lastuja tai pieniä paloja isommasta pu'erh-kakusta. Kuiva tee tuoksuu raikkaalle ja makealle.

Teen tuoksu on maanläheinen, mutta väri vaaleahko. Maussa on maanläheisyyttä, mutta myös outoja, melkeinpä suolaisia tai salmiakkisia sävyjä, jotka tuntuvat mietoina kielen takaosassa. Kaipa tuota voisi heikoksi kuivuudeksikin kutsua, vaikka tähän termiin liittyykin liian negatiivisia konnotaatioita.

Haudutukset ovat hienoja, mutta miedompia ja kirkkaampia kuin shu pu'erhit joita olen juonut, sekä väriltään että maultaan. Välillä kupista heijastuu myös hedelmäisiä sävyjä.
Suutuntuma on pehmeä ja sakea, myös pientä astrigenssia esiintyy. Jälkimaussa on makeutta ja raikkautta, joka leviää nenäänkin asti.

Qi on vakaa, mielen resonanssi teen kanssa. Hiljainen, mykkä ja sanaton olo jonka hyvä tee saa aikaan – piirre, jolle voi vain hymyillä. Vahva, mutta toisaalta odotin vielä vahvempaa.

Tämä tee hämmentää minua suunnattomasti. Ye Sheng tarkoittaa villiä teekasvia, joten onko tämä tee villiä? Jos se on 1800-vuotta vanhoista teepuista niin varmastikin on. Mitä sitten tarkoittaa 'perinteisin menetelmin fermentoitu'? Shu pu'erhin valmistustapa kehittyi vuonna 1972, joten sitä tuskin voi vielä sanoa kovin perinteiseksi tavaksi valmistaa teetä.
Tee ei ollut yhtä tummaa tai yhtä vahvan maanläheistä kuin shu pu'erh. Onko se siis sheng pu'erhiä? Nuori sheng tapaa saada vatsan kivistämään monilla ihmisillä (myös minulla, vaikkakin ajan kanssa vatsa tottuu teehen), ja myös tällä teellä oli samoja vaikutuksia.

Avasin muutamia teelehtiä haudutusten jälkeen. Ne ovat hyvin isoja, selvästikin daye-teelajikkeesta, josta perinteisesti pu'erh tehdäänkin. Lehdet olivat hyvin jäykkiä ja kokoontaiteltuja, osa oli vielä sisältä kuivia seitsemän haudutuksen jälkeenkin.

Oma veikkaukseni: tämä on (villeistä tai ei) daye-lajikkeen lehdistä tehtyä, melko nuorta sheng pu'erhiä, joka varmasti olisi hyvin kiinnostavaa muutaman vuoden iätyksen jälkeen. Mutta kuka tietää...

Ja asia ratkesi, löysin netistä seuraavan viittauksen tähän teehen:

"Théhuoneen Ye Sheng Pu-erh muistuttaa kaarnaa. Se on valmistettu 1 800 vuotta vanhojen teepuiden lehdistä ja sen vuosikerta 2004 on myös puodin kallein tee. Sata grammaa maksaa 75 euroa."

Kysyin vuosikerrasta vielä théhuoneelta, josta vastattiin teen olleen vuodelta 2004, vaikkakin heidän nykyinen Ye Shenginsä on vuodelta 2005. Olen iloinen että sain maistaa tällaista hienoa teetä.

P.S. Anteeksi huonosta kuvanlaadusta... Ainoan ikkunani edessä kasvaa suuri vaahtera joka ei päästä auringonvaloa sisään, enkä suostu kuvaamaan teetä ilman luonnonvaloa.

Mao Jian Superior

2010-07-02T06:58:00.000-07:00

Mao Jian Superior (teekauppa.fi)

Lehdet ovat harmaanvihreitä, ohuita, kevyitä ja pieniä. Tuoksu on voimakkaan makea, ja siinä on erikoinen liköörimäinen käänne. Kun lehdet lisää lämmitettyyn teekannuun, ne tuoksuvat ensin paksun pähkinäiseltä, sitten suklaalta ja toffeelta, kunnes tuoksu lopulta muuttuu eloisan marjaiseksi suklaisilla takasävyillä.

Haudutetun teen tuoksussa on mietoa kastanjaa, juotaessa kupin reunoilta alkavat tuoksumaan myös karamellimaiset sävyt. Maussa on paahteinen ensivaikutelma ja tyydyttävä suutuntuma, ja todellakin erikoinen kirpeähkö, ei-makea, loppumaku.

Vaikuttaa siltä, että haudutusten edetessä teekin makeutuu. Kun esimmäistä kuppia ei voinut kutsua edes makeahkoksi, saattoi kolmannessa kupissa maistaa jo mietoa karamellia.

Ehdottomasti Mao Jianin paras piirre oli sen monipuolinen tuoksu. Se myös tasapainotti tavallaan maun kirpeyttä ja osaltaan varmasti vaikutti kolmannen kupin lievään makeuteen. Mukavan etenevä ja muuttuva tee.

Nai Xiang Milk Oolong

2010-06-30T13:30:00.000-07:00

Nai Xiang Milk Oolong (teekauppa.fi)

Lehdissä on voimakkaan ja pistävän makea tuoksu, selvästikin tee on hajustettu. Tuoksussa voi huomata kukkaista tai hedelmäistä vivahdetta, itselleni tulee mieleen kirsikat. Lehdet ovat puolipallomaiseen muotoon käärittyjä ja melko vaaleita.

Alkutuoksu on lämmin, paksun maitomainen ja hiukan vegetaalinen, kuin vihreät pavut. Alussa taustalta erottuu myös makeita kirsikkaisia sävyjä, mutta tämä häviää nopeasti.

Maussa on toki erikoista kermaista täyteläisyyttä sekä pehmeyttä, mutta vain hienoista makeutta, joka ei peitä alleen teen alkuperäistä selkeyttä. Makeuden alta voi helposti erottaa 'aidon' teen.

Tuoksussa on prosessoidun sokerin, hattaran kaltaista tuoksua, sekä ajoittaista kirsikkaa. Maku on silti hyvä, kevyehkö wulong, joka tasapainottaa tuoksun makeutta. Teessä on pientä makeaa kirpeyttä... Hyvä, syvenevä suutuntuma. Ei tunnu kermaiselta makealta maidolta, vaan täydeltä, kirkkaalta vedeltä.

Neljännellä haudutuksella tuoksu alkaa heikkenemään, mutta on vielä selvästi läsnä.

Kuudennella kupilla tuoksu on jo lähes kadonnut. Itse tee antaisi ehkä vielä yhden tai kaksi haudutusta, mutta lievä maitoisuus maussa peittää häiritsevästi muita, jo heikkeneviä teen makuja ja tekee seuraavista haudutuksista melko tylsiä.

Olen saanut jokseenkin ristiriitaisen kuvan "maitowulongeista". Jotkut sanovat, että sen makea maku on seurausta teen prosessoinnista, jolloin sitä höyrytetään maidolla. Toiset sanovat, että tuoksu on kasville ominainen. Kumpikin voi olla totta, mutta itse luulen, että tämä tee oli hajustettu, koska aromi ja maku olivat niin eri luokkaa.

On harmi, että tee on hajustettu, sillä se varmasti antaisi mielenkiintoisia tuloksia gongfu-haudutuksessa sopivalla teekannulla. Omista (joskin löyhistä) periaatteistani johtuen en kuitenkaan aio hauduttaa kannussani hajustettua teetä, sillä tuoksu saattaisi helposti tarttua kannuun. Teetaikauskoa? Ehkä.

Keiko Matcha-Genmaicha

2010-06-24T10:36:00.000-07:00

Keiko Matcha-Genmaicha (teekauppa.fi)

Tuoteselosteen mukaan tee on sekoitus jauhettua matcha-teetä, toisen sadon lehtiä, varsia ja paahdettua riisiä (genmaicha-teen tunnusmerkki). Eniten teessä näkyy pieniä lehtiä ja matchasta vaalean vihreiksi värjäytyneitä riisinjyviä.

Kuivien lehtien eloisan ja vihreän tuoksun alta voi erottaa paahdetun riisin tuoksun, eli siis riisimurojen tuoksun.

Haudutettu tee tuoksuu vahvan paahteiselta ja viljaiselta. Tuoksu on riisikakkumainen, mutta hyvin pehmeä.

Nesteen väri syvän vihreä, erittäin sakea matchasta johtuen...

Maku on moniulotteinen, ensin riisin paahteisuus pyyhkäisee suun yli ja pehmentää tietä seuraavalle aallolle, joka on ehkä lehtien täyteläinen ja miedon vegetaalinen maku. Maku huipentuu matchan lievään kirpeyteen.

Taaskin, toisella kupilla nämä erot tasoittuvat asteen, kolmannella vielä enemmän.

Kolmannessakin haudutuksessa riisin paahteisuus pitää pintansa, tee on miedosti kirpeää, mutta paahteisen pehmeää ja suuntuntumaltaan vieläkin hyvin paksua.

Jälkimaku on sekoitus viljaista paahteisuutta ja matchan kitkeryyttä, joka kuitenkin vaihtuu nopeasti muhivaksi lämpimäksi tunteeksi suun takaosassa. Kiinnostavasti tuo pieni makea kitkeryys jatkuu hyvin kauan, jopa vielä senkin jälkeen kun paahteisuus on hävinnyt ja muhivuuskin katoaa.

Kun olen hauduttanut teetä useammin, olen huomannut, että kitkeryys katoaa varovaisella haudutuksella. Tällöin matchasta jää jäljelle vain sen erikoinen kuivahko luonne, joka sekin tuo lisänsä makuun. Pidin kuitenkin enemmän tästä ehkäpä hiukan ylihaudutetusta, mutta moniulotteisemmasta teestä.

Näistä keiko-tuotteista tämä oli rauhoittavin. Qi tuntuu luonteeltaan samanlaiselta kuin itse tee: nopea nousu, nopea tasoittuminen ja mieto, venyvä loppu.

Ainoaan toiseen genmaichaan verrattuna, jota olen juonut, oli tämä eloisampi ja voimakkaampi, varmastikin matchan takia. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän Keikoon, sen monimuotoisuuden voi havaita jokaisella siemauksella.

Keiko Kukicha

2010-06-24T10:25:00.000-07:00

Keiko Kukicha (teekauppa.fi)

Kukicha on tehty teen varsista ja lehtiruodista.

Tuoteselosteen mukaan tee on ensimmäisen sadon lehtiä ja varsia, väriltään "lehdet" ovat vaalean/tumman vihreitä. Kuiva tee tuoksuu raikkaalle, makealle ja miellyttävän pistävälle. Ehkä se on tämä pistävyys joka tuo mieleen marjat, marjajäätelön tai marjarahkan.

Alkutuoksu on hieno: ensin vahvan pähkinäinen ja täyteläinen, sitten tuoksu vaihtuu sulavasti vegetaalisempaan suuntaan.

Haudutetun teen tuoksu on paksu ja vegetaalinen kuten senchassa. Suutuntuma on myöskin erittäin täyteläinen, ehkäpä juuri nuo varret tuovat tätä kermaisuutta juomaan.

Maussa raikkautta ja täyteläistä makeutta. Ajoittain myös mietoa paahteisuutta on havaittavissa. Erittäin rikas ja mehevä umami-tunne, suutuntuma sakea.

Jälkimaku alkaa maistumaan toisella kupilla, se on raikas ja makeankirpeä, tuoden sopivaa piristystä teelle.

Kolmas haudutus on tasaipainoisen makea, johon jälkimaun terävyys tuo särmää. Tuntuu siltä, että teetä juodessa jälkimaku antaa näitä kirpeänmakeita tunteita, mutta kun juomisen lopettaa, se muuttuu nopeasti mehevän makeaksi umami tunteeksi, jota en ole pitkään aikaan kokenut näin voimakkaana. Usein juuri japanilaisissa teelaaduissa tämä ominaisuus on vahvimmillaan.

Väriä ei kovin selkeäksi voi sanoa, sillä teessä voi paljain silmin nähdä paljon pientä, ehkä varsista irronnutta pölyä. Tämä varmasti osaltaan vaikuttaa Kukichan erittäin täyteläiseen suutuntumaan ja mikä tärkeintä, ei tee teestä kitkerää.

Keiko Kabuse Houjicha (luomu)

2010-06-07T09:49:00.000-07:00

Keiko Kabuse Houjicha (teekauppa.fi)

Houjicha on paahdettu vihreä tee, joka tehdään Kukicha-teestä (eli varsista/lehtiruodista) tai Bancha-teestä. Paahtaminen vähentää teen kofeiinipitoisuutta, jonka vuoksi Houjichaa juodaan usein aterian jälkeen tai illalla.

Lisäksi teen nimessä Kabuse viittaa tapaan, jolla teetä kasvatetaan varjossa kuten gyokuroakin. Kabusea pidetään varjossa vähemmän aikaa kuin gyokuroa, ja sen voisikin ajatella olevan eräänlainen välimuoto senchan ja gyokuron välillä. Tee on kasvatettu Kagoshimassa Japanissa.

Tuoteselosteen mukaan tee on ensimmäisen sadon lehtien sekä varsien sekoitus. Erityisesti varsia näkyy paljon, väri on haalean ruskea ja lehdet tuoksuvat miedon paahteiselle, mutta makealle.

Ensituoksu on tumma, mutta ei pistävä tai aggressiivinen kuten eräät paahdetut teet.
Tee tuoksu on paahteinen ja siitä voi selvästi havaita myös viljaisan, riisikakkumaisen tuoksun. Tämä tuoksu tuo välittömästi mieleen yhden ensimmäisistä ostamistani teelaaduista, Buddha's Palmin. Nostalgiajuopumus :).

Väriltään tee on erittäin kirkkaan oranssi, hyvin hieno.

Maku alkaa tasaisena paahteisuutena, mutta vaihtuu nopeasti makeaan karamellimaiseen tunteeseen. Suutuntumaltaan erittäin liukas, suorastaan silkkinen, ja paksu.

Toisella haudutuksella suorasukainen paahteisuus lieventyy ja nuo viljaiset, riisikakkumaiset sävyt pääsevät oikeuksiinsa. Kupin reunoilta karamellimainen lopputuoksu yhdistyy teen viljaisuuteen ja välillä erääseen kummaliseen vegetaaliseen käänteeseen. Tuloksena on herkullinen, mieto ja rauhoittava juoma.

Kolmannessa kupissa maut ovat pyöristyneet tasaikseksi makeaksi juomaksi. Muuta ei tarvitse sanoa, tämä on selvästikin viimeinen haudutus.

Kannattaa varoa haudutusaikaa! Paketissa ohjeistettiin hauduttamaan ensimmäisellä kerralla 30 sekuntia, toisella vain 15 sekuntia ja kolmannella taas 30 sekuntia. Omasta kokemuksestani japanilaiset vihreät teet ovat hyvin oikullisia ja kitkeröityvät helposti. Toisaalta varsista tehty tee saattaa olla poikkeus.

Emperor of Pu'erh 2000

2010-06-07T09:43:00.000-07:00

Emperor of Pu'erh 2000 (teekauppa.fi)

Lehdet ovat pieniä, ohuita ja irtonaisia – eivät kakuksi puristettuja. Varsin usein pu'erhia näkee myytävän myös tässä muodossa. Väriltään lehdet ovat tumman ruskeita ja seassa on myös muutamia oranssinsävyisiä lehtiä. Tuoksu on miedon viljaisa.

Alkutuoksu lämmitetyssä teepannussa on pehmeä, viljaisa ja yllättävän makea, sanoisin tätä jopa hedelmäiseksi.

Haudutetun teen tuoksu on samettisen pehmeä ja muistuttaa vanhoja puisia huonekaluja. Mieleeni tulee entisen ala-asteeni vanhan rakennuksen varasto, jossa vanhoja pulpetteja säilytettiin.

Maku samaten hyvin pehmeä ja täyteläinen. Tunne leviää hienovaraisesti koko suuhun ja jättää suun liukkaaksi sekä raikkaaksi.

Jälkimaku on erikoinen. Sen taustalla pyörii tuo tuttu maanläheinen maku, mutta ajoittain myös erittäin kirkkaita ja makeita makuja pääsee esille. Välillä särmää jälkimakuun tuovat myös hieman kitkerämmät sävyt. Maku pyörii suussa ja tiivistyy kielellä todella mukavalla tavalla.

Nopea qi, joka vaikuttaa jo ensimmäisestä kupista. Jää kiertelemään leikkisästi mielen etualalle, mutta on kuitenkin piilossa. Se on jossain aivan silmien takana, mutta et kuitenkaan voi ottaa siitä kiinni, joten parasta vain päästää irti ja hauduttaa seuraava kuppi.

P.S. Luulisin tämän teen olevan kypsytettyä shu pu'erhiä. Väri näyttäisi olevan liian tumma pelkästään kymmenen vuoden haudutuksella, vaikka irtonainen pu'erh toki kypsyykin nopeammin.

Dong Ding '81

2010-06-05T10:11:00.000-07:00

Dong Ding '81 (The Essence of Tea)

Dong Ding on teelaatu Taiwanista, joka on peräisin samannimiseltä vuorelta. Tämä Dong Ding on kerätty vuoden 1981 & 1982 sadoista, sekoitettu ja jätetty lepäämään muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Usein iätettävää wulongia paahdetaan muutaman vuoden välein uudestaan maun ja teen parantamiseksi, mutta tätä teetä on paahdettu viimeksi noin 3-4 vuotta sitten.

Kuivat lehdet tuoksuvat tummalle ja tunkkaiselle, mutta kuitenkin makealle. Lehdet ovat aukinaisia ja pitkiä eivätkä pallomaiseksi kierrettyjä kuten useimmat Dong Dingit. Tämä voi johtua teen iästä, sillä Dong Ding -teen valmistusmenetelmät ovat voineet muuttua ajan saatossa (luin jostain, että ennen wulongin muotoilu palloksi tehtiin jaloin, joten ikääntyneet wulongit ovat usein löysempiä kuin uudet). Teestä ei tietenkään koskaan voi olla varma, joten saattaa olla, että tämä tee ei ole kasvatettu Dong Ding -vuorilla Taiwanissa, ja voi myös olla että teen ikä on nuorempi kuin ilmoitettu. Ostin teen kuitenkin luotettavasta lähteestä, joten en ole turhan vainoharhainen väärennöksistä.

Haudutettuna tee tuoksuu raikkaalle ja avoimelle, ja lisäksi havaitsen hiukan liköörin/konjakin pistävyyttä. Varsinkin ensimmäisessä haudutuksessa on esillä viljaisia aromeita, kuten pu-erh teessä.

Maussa on juuri tuota viljaisuuta sekä tummaa, karamellisoitua hedelmää. Teessä ei ole samanlaista kermaisuutta kuin esimerkiksi Tie Guanyinissä. Tämä voi yksinkertaisesti johtua teen iästä, sillä tuota kermaisuutta löytyy myös tuoreista vihreistä teelaaduista, mutta tämä piirre katoaa ajan myötä.

Toisessa kupissa myös kukkamaisia sävyjä alkaa erottumaan, eikä viljaisuus enää maistu niin voimakkaana. Toisaalta seuraavissa haudutuksissa kukkaisten sekä hedelmäisten aromien haalentuessa alkavat iän tuomat viljaiset sävyt taas erottumaan selkeämmin.

Jälkimaku on hienon tumman siirappinen ja muuttuu ajan kanssa muhivaksi tupakansävyiseksi tunteeksi – erittäin miellyttävää. Suutuntumalta paksu ja pehmeä, mutta taaskin kermaisuus ja painavuus puuttuu, tämä Dong Ding on jotenkin kevyempää.

Iätetty wulong vaatii varmasti totuttelua. Eniten minua häiritsi kermaisuuden puuttuminen, jota havaitsin sentään jossain määrin théhuoneen teessä. Alan kuitenkin luulemaan, että tämä piirre katoaa ajan myötä. Pitänee yrittää saada jostain käsiinsä ikääntynyttä Tie Guanyinia ja koittaa vahvistaa luuloni.

Mutta, kun makuun tottuu, on Dong Ding hyvin miellyttävä. Se ei ole parhain juomani tee, tai edes parhain juomani wulong, mutta erikoinen ja mainitsemisen arvoinen silti. Väkisinkin jää mietityttämään miltä tämä tee maistuisi, jos se olisi uudelleen paahdettu vielä kerran esimerkiksi vuosi sitten. Maku voisi olla huomattavasti eläväisempi.

Qi taas, no, se on erilainen. Vaikutusta ei tunne selvästi esimerkiksi fyysisenä kehon huminana, vaan se on enemmänkin mielen hiljentymistä ja varsinkin näköaistin herkentymistä. En osaa oikein sanoa qin luonteesta enempää, se on hyvin mystisen tuntuinen.

Märät lehdet on paksuja, jäykkiä ja hyvin tummia. Luulisin, että tee on käsinpoimittu, sillä lehdet ovat kokonaisia ja kiinni varressa. haudutuksen aikana lehdet tosin irtoavat varsista.

Pu'erh Bincha 2005

2010-06-05T10:06:00.000-07:00

Pu'erh Bingcha 2005 (théhuone & teekauppa.fi)

Tämä teekakku on kääreestä päätellen CNNP-tehtaan tuottama. CNNP toimi valtion alaisuudessa ja kontrolloi vielä muutama vuosikymmen sitten kaikkea pu’erh-teen tuotantoa. Sittemmin uusia itsenäisiä tehtaita on syntynyt, mutta CNNP toimii yhä ja tuottaa arvostettua teetä.

Pu’erh teessä kakun kääre kertoo paljon. Tässä kääreessä on keskelle painettu merkki ”cha” (茶)tarkoittaa teetä, ja jossain CNNP:n kakuissa se voi olla myös esimerkiksi keltaisen tai vihreän värinen. Cha-merkkiä ympäröi kahdeksan ”zhong”-merkkiä (中), joka tarkoittaa Kiinaa.
Kakun lehdet ovat tummia ja tiukkaan painettuja, sekä tuoksuvat villaiselta ja viljaiselta. Tee tuoksuu silti varsin mielyttävältä, eikä siinä ole pistävää kalanhajua, jota joissain nuorissa tai huonolaatuisissa teekakuissa esiintyy.

Mainittakoon vielä tässä, että teelehtien väristä ja maun profiilista päätellen tämä kakku on shu pu-erhia, jota usein kutsutaan ”keinotekoisesti kypsytetyksi”. Shu pu’erh käy läpi valmistus prosessin, joka antaa sille vanhaa pu-erhiä muistuttavan maun. Shu-kakut silti paranevat yhtälailla vanhetessaan ja ovat arvostettuja.

Pu’erhin lehtiä kannattaa usein huuhdella nopeasti kuumalla vedellä ennen ensimmäistä haudutusta, jotta puristetut teelehdet alkaisivat avautua ja vapauttaa aromeitaan. Huuhtelun jälkeen tämän kakun lehdet tuoksuvat voimakkaan puumaisilta, mutta silti vielä pehmeältä. Tuoksu on viipyvä ja pehmenee lopussa.

Ensimmäinen haudutus on tumman oranssi/ruskea, ja vaalenee posliinisen teemaljan reunoille. Tuoksu on lämmin ja maanläheinen, mutta helpotukseksi ei aggressiivinen tai pistävä. Puerhin tuoksua on vaikea kuvailla, mutta kun sen kerran haistaa, sen kyllä muistaa. Siinä on maanläheisyyttä, joka tuo ainakin minulle välittömästi mieleen kesämökin ja maaseudun. Tuoksu on tiivistyneempi ja sen painopiste on ikään kuin alempana kuin vaikkapa wulongien kepeät ja herkemmät sävyt.

Maku on jopa yllättävän helposti lähestyttävä. Siinä on viljaisuutta, mutta myös pehmeämpää sävyä, jota melkeinpä kuvaisin hedelmäiseksi. Suutuntuma on erityisen pehmeä ja täyteläinen.
Seuraavat haudutukset ovat huomattavasti tummempia: väri lähenee kahvin mustaa ja vain reunat ovat kullan oranssiset. Maku myös pyöristyy makeammaksi, mutta säilyttää silti suutuntumansa. Jälkimaku on raikas, pehmeä ja pitkäkestoinen.

Tee on hillitty – tai ehkä hillitty ei ole oikea sana, vaan vakaa, tai varma. Jokainen kuppi on tasapainoinen ja laadukas, mutta samalla teessä ei myöskään esiinny samanlaista kontrolloimatonta voimaa, joka tekee wulongin gongfu-hauduttamisesta niin antoisaa. Toisaalta tiedän, että myös tämä pu’erh-kakku tulee jatkossa paljastamaan itsestään aina vain uusia ja uusia puolia. Juuri tämä tekee teen nauttimisesta niin antoisaa.

Erityisesti yllätyin siitä, että tee ei ole niin raskas tai aggressiivinen. Luulisinkin tämän teekakun olevan helposti lähestyttävissä myös muille uusille pu’erhin juojille.

Puerhia voi hauduttaa useammin kuin useimpia muita teelaatuja, se kestää helposti seitsemän haudutusta ja ylikin, kunhan muistaa pitää veden lämpötilan tarpeeksi kuumana. Itse käytän 100 millilitran yixing-kannua, johon käytin noin 5 grammaa teetä. Huuhdoin lehdet kerran ja aloitin haudutukset noin 10 sekunnista, pidentäen haudutusaikaa asteittain gongfun-haudutuksen tyyliin. Kun irroitat teekakusta sopivaa palasta, kakusta irtoaa väjäämättä myös pieniä irtolehtiä. Näitä lehtiä voi laittaa teekannuun mukaan, sillä puristetulla teellä kestää muutama aina haudutus avautua ja vapauttaa arominsa kunnolla. Kun kannuun laittaa lisäksi irtolehtiä, ovat ensimmäisetkin haudutukset tasaisempia.

Qimen Hao Ya A

2010-06-05T09:54:00.000-07:00

Qimen Hao Ya A (jadepisara.fi)

Lehdet ovat hyvin pieniä, mutta kuitenkin kokonaisia. Märätkin lehdet ovat vain muutaman sentin pituisia, selvästikin kasvin nuorimpia lehtiä.

Nesteen väri on ihastuttava syvän oranssi. Korkealaatuisen Qimenissä on sellainen erikoinen puoli, että sen pitäisi muodostaa kupin reunoille kultainen rengas. Tämä ominaisuus johtuu ilmeisesti teen ainesosista, en ole ottanut asiasta selvää tarkemmin. Tästä Qimenistä tuo rengas on havaittavissa ja kestää kaksi ensimmäistä haudutusta, joissa värin reunat ovat kellertävät ja kultaiset. Tosin muistan nähneeni samanlaista reunaeffektiä ainakin pu-erh -teessä.

Teen tuoksu ja maku on savuinen, mutta maussa on myös häivähdys herkempää kukkaisuutta, jonka luulen tulevan paremmin esiin seuraavissa haudutuksissa. Juodessa mieto savuisuus leviää suuhun samalla kun terävämmät ja makeammat sävyt alkavat aueta.

Neljännellä kupilla savuisuus vähenee ja teen herkempi puoli pääsee paremmin esiin. Nämä viimeiset kupit ovat loistavan samettisia ja täyteläisiä. Pidän siitä, kuinka tämä tee näytti monia eri puolia gongfu-haudutuksella.

Jälkimaku on savuinen ja tumma, josta se kehittyy pehmeämpään makeuteen.

Huomasin, että myös Qimen Hao Ya A hyötyi siitä, että teen antoi levähtää ja hengittää muutaman päivän. Tällä teen voimakkuus laimeni hieman, mikä taas sopii omaan makuuni paremmin. Haluaisin aina antaa teen levätä noin viikon verran ennen sen maistamista, mutta usein uteliaisuus vie voiton ja löydän itseni hauduttamasta teetä ennen kuin päivääkään on kulunut sen ostamisesta.

Zhi Lan Xiang

2010-05-21T10:42:00.000-07:00

Zhi Lan Xiang (jadepisara.fi)

Kuivat lehdet ovat painavia ja pitkiä sekä tuoksuvat savuiselle ja tummalle. Kun lehdet saivat ensimmäisen kerran kosteutta, ne tuoksuivat voimakkaan persikkaiselle. Sittemmin märät lehdet tuoksuivat hiukan enemmän hedelmäiselle eivätkä niin marjaisille kuin toiset dancongit joita olen maistanut.

Usein ensimmäistä kertaa teetä maistaessa kannattaisi käyttää gaiwania, posliinista valmistettua kannellista haudutusastiaa. Gaiwan antaa hyvän ja neutraalin vaikutelman teestä, koska se ei vaikuta teen makuun yhtä selvästi kuin esimerkiksi yixing-kannut.

Useimpia wulongeja joita olen arvostellut olen juonut yksinomaan chao zhou -kannustani, sillä haluan keskittyä tarkastelemaan juuri teen ominaisuuksien muuttumista gongfu-hauduttamisessa. Zhi Lan Xiangin kanssa halusin kuitenkin kokeilla gaiwanin ja chao zhoun eroja.

Teen maku gaiwanista osoittautui pyöreäksi ja yksinkertaiseksi, kun taas chao zhoussa haudutettuna maku oli terävämpi ja luonteikkaampi. Chao zhou toi juuri sitä kontrastia, jota tarvitsin teen eri vivahteiden erottamiseen.

Olen päätynyt samaan tulokseen myös verratessani vihreää teetä yixing-kannussani ja gaiwanissa; savikannut terävöittävät ja elähdyttävät makua huomattavasti. Kun esimerkiksi pitää vertailla eri teelaatuja, kannattaa kuitenkin käyttää gaiwaneita, sillä ne asettavat teet samalla lähtökohdalle.

Haudutettuna Zhi Lan Xiangin tuoksu muistuttaa paljon Yu Lan Xiangin pehmeää kukkaisuutta, mutta siinä on mielestäni hedelmäisempi vivahde, eikä tuoksu ole yhtä parfyymimainen.

Maku on makea ja täyteläinen. Kun kukkainen tuoksu haalistuu viimeisillä haudutuksilla, jää hedelmäisemmät sävyt vielä hetkeksi etualalle. Nämä pyöristyneemmätkin haudutukset ovat tosin vielä kovin täyteläisiä ja juotavia.

Zhi Lanin jälkimaku on erittäin voimakas hedelmäinen/kukkainen. Tuntuu siltä kuin jälkimaku leviäisi myös nenään saaden kaiken tuoksumaan makeammalta ja raikkaalta.

Qin ensikosketus on voimakas. Se tuntuu voimakkaana sykkeenä, joka tuntuu aina päänahassa asti. Tunne haalistuu nopeasti, ja juuri kun luulet vaikutuksen kadonneen, ilmenee vielä yksi voimakas aalto. Tämänkin jälkeen qi kestää, mutta se ei ole niin helposti huomattavissa voimakkaan alun vuoksi.

Doi Tung King's Grade

2010-05-18T13:47:00.001-07:00

Doi Tung King's Grade (teekauppa.fi)

Tuotteen koko nimi on Oolong No.17 King's Grade Doi Tung.

En ole ennen maistanut thaimaalaista teetä, joten olin innoissani kun tee kolahti aamulla postiluukusta sisään.

Pienen taustatutkimuksen jälkeen selvisi, että Doi Tung on vuori Thaimaan pohjoisimmissa osissa, alueella, jossa ennen kasvatettiin ooppiumia.

Lehdet tuoksuvat mausteiselle, makealle ja raikkaan merelliselle. Tee on kierretty puolipallomaiseen muotoon ja vaihtelee väriltään mustasta armeijan vihreään.

Teen tuoksu on maitomainen, mutta ei niin vahva kuin Tie Guanyinissä, ja siinä on erotettavissa myös merellisiä sävyjä. Välillä olen huomaavinani katoavaa mausteisuutta, ehkä kanelia.

Dong Tuin maku on makeahko, hiukan kasvimainen, hitusen kukkainen. Suutuntuma on liukas ja nopea.

Toisessa kupissa on havaittavissa myös hedelmän ja marjan hienoja aromivivahteita. Makua on edelleen vaikea kuvata – se on tavallaan makeaa, mutta ei kuitenkaan. Maku on kirkas ja terävä, mutta silti mysteerinen.

Jälkimaku on samaten jotain kukkaisen ja mausteisen väliltä, ei niin makea, mutta raikas kuitenkin. Jälkimaku katoaa kuitenkin melko nopeasti.

Teen väri on harvinaisen pitkäkestoinen täyteläisen keltainen. Väri ei haalistunut edes kuudennella haudutuksella, vaikka maku alkoikin jo pikkuhiljaa laimenemaan.

Pallomuotoon kierretyissä teelaaduissa kannattaa varoa lehtien määrää. Haudutin Dong Tuita kerran liian isolla määrällä lehtiä, jolloin makuun ilmestyi pientä kitkeryyttä, eivätkä muutamat lehdistä olleet vielä kokonaan kastuneita edes seitsemännen haudutuksen jälkeen.

Tarkastelin lehtiä haudutusten jäljiltä, useimmat olivat kolme ylintä lehteä varressa + satunnainen silmu. Useimmat lehdet ovat kokonaisia ja voisin myös veikata niiden olevan käsin poimittuja. Tämän näkee Dong Tuissa siitä, että ainakin suurin osa lehdistä on varressa kiinni ja kokonaisia. Mekaaninen korjuukone tuottaisi huomattavan paljon rikkonaisempaa materiaalia: kone on yksinkertaisesti niin kömpelö, ettei se voit leikata tarkasti esimerkiksi muotoa silmu + kaksi lehteä. Kädentyötä voi vain arvostaa.

Da Hong Pao

2010-05-16T13:16:00.000-07:00

Da Hong Pao (jadepisara.fi)

Da Hong Pao on hyvin kuuluisa teelajike Wuyi-vuorilta. Alkuperäiset Da Hong Pao -puut ovat peräisin Song-kaudelta (960-1279), ja niistä saadaan enää kovin pieni sato vuosittain, joka sekin jaetaan tietylle sisäpiirille tai huutokaupataan järjettömältä tuntuvaan hintaan. Näistä vanhoista puista on kloonattu uusia teepuita, joista teemarketeilla laajemmin liikkuva tee on valmistettu.

Lehdet tuoksuvat hyvin voimakkaalle - aromit tunkeutuvat jopa minigrip-pussin läpi - ja tummalle, mieleen tulee vanhan halon tuoksu. Lehdet ovat pitkiä, paksuja ja painavia.

Teen ensituoksu on voimakas, paksu ja melkein kahvinpuruja muistuttava. Itse teen tuoksu on samaten vahvan paahteinen, mutta taustalla esiintyy myös raikkaampia, hedelmäisempiä sävyjä

Märät lehdet tuoksuvat erittäin pistäviltä ja voimakkailta. Taustalla on tosin havaittavissa hedelmäisempiä sävyjä, katsotaan josko hauduttamisella saisi nämä esiin myös teen makuun

Maku on vahva ja lähentelee kahvintapaista luonteikkuutta, mutta on olemukseltaan kuitenkin makeampi ja jälkimaku on hedelmäisempi. Näin vahvasti paahdettua wulongia en ole aikaisemmin juonut. Taustalla voi aistia rukiisia ja tupakkamaisia sävyjä.

Toisessa haudutuksessa maku on joko hiukan rauhoittunut tai olen itse siihen tottunut. Tee on hedelmäisempi ja täyteläisempi, maku sulautuu kielelle. Teessä on myös lievän astrigenssin tuomaa särmää.

Kolmas haudutus on vielä kesympi, nyt hedelmäiset vivahteet ovat helposti havaittavissa. Erittäin paksu ja hidas suutuntuma, hieno, eikä yhtään kitkerä.

Vielä viidennellä haudutuksella Da Hong Paon paahteinen ja voimaks luonne ei ole hävinnyt. Tuoksu on nyt entistä hedelmäisempi ja väri hiukan haaleampi, mutta tee on vielä varsin voimakas ja hyvä.

Seitsemännelläkin haudutuksella paahteinen tuoksu ja paksu suutuntuma on läsnä, vaikka väri onkin haalistunut vaalean keltaiseen. tee saattaisi antaa vielä yhden tai kaksi hyvää haudutusta, mutta olen tyytyväinen tähän.

Märät teelehdet ovat paksuja ja tuntuvat erikoisen jäykiltä, tämä on varmastikin voimakkaan paahtamisen seurausta, sillä paahtaminen auttaa lukitsemaan lehdet muotoonsa.

Jälkimaku on erikoinen. Siinä on sikarimaisia tummia sävyjä, mutta myös makeutta ja kosteutta, joka voi johtua sylkeä erittävästä vaikutuksesta. Jättää suun raikkaaksi ja makeaksi.

Da Hong Paon luonne on kovin voimakas, jopa majesteettinen korkean statuksensa vuoksi, mutta se ei ole aggressiivinen. Esimerkiksi kitkeryyttä teessä ei esiinny, eikä astrigenssikaan ole ongelma. Qi on samaten miellyttävä, tee sai minut huomaamaan kaiken jännityksen kehossa, ja myös kaiken sen, mitä tiedostamatta odotin teeltä. Jostain syystä en osannut antaa teen puhua minulle, ja huomasin, että näin on käynyt viime aikoina paljon. Da Hong Paon luonnetta voikin kuvata ennen kaikkea rehelliseksi.

Luulisin Da Hong Paon sopivan hyvin suomalaiseen makuun. Siinä on samaa voimakkuutta kuin kahvissa, mutta taustalla häilyvät myös pehmeämmät sävyt. Tämän teen avulla olisi varmasti hyvä totutella hieman miedompiin (mutta laadukkaisiin) teelaatuihin.

Bi Luo Chun

2010-05-16T09:40:00.000-07:00

Bi Luo Chun (jadepisara.fi)

Lehdet ovat erikoisen pehmeitä ja tuoreen tuntuisia sekä pieniä ja kierteisiä. Mukana on tumman ruskeita lehtiä sekä vaaleita haituvaisia silmuja.

Teen tuoksu on hyvin, hyvin erikoinen. Siinä on pistävä ja voimakas hedelmäinen/kukkainen tuoksu. Yllättävästi tämän vihreän teen kohdalla tuoksu oli voimakkaampi ja helpompi arvioida suoraan kupista, eikä gongfu-setin aromikupista. Ehkä tämä pätee muihinkin korkealaatuisiin vihreisiin teelaatuihin.

Bi Luo Chunin märkien lehtien tuoksu on sakea ja paksu, se muistuttaa minua vahvasti hernekeitosta. Itse nesteen tuoksu taas muistuttaa kypsiä rypäleitä sekä metallia.

Maku on myös täysin erikoinen. Se on erilailla makea kuin muut maistamani vihreät teet, sillä Bi Luo Chunin makeus on pyöreää ja se valtaa koko suun hitaasti ja pehmeästi. Suutuntuma on rikas, ja pientä kitkeryyttäkin esiintyy vastapainoksi teen kypsälle hedelmäisyydelle. Varovaisella hauduttamiselle kitkeryys tuntuu kuitenkin vähentyvän.

Ensimmäiset kaksi haudutusta olivat oranssin värisiä, kaksi seuraavaa vaaleampia kirkkaan keltaisia (Huom. kuvassa kyseinen kuppi on ylihaudutettu, kunnolla haudutettuna väri jäi juurikin hillityn keltaiseksi). Kahden ensimmäisen kupin tummuuteen voi olla syynä liian kuuma vesi, mutta teen maku ei tuntunut siitä kärsivän.

Erikoinen maku heijastuu myös Bi Luo Chunin jälkimakuun. Pursuava hedelmäisyys ja täyteläisyys viipyvät suussa pitkään, samoin kun raikas viilentävä tunne hengittäessä.

Teen qi on hellän tuudittava, mutta tietoinen. Kävelin sateessa pyykkituvalle ja saatoin tuntea ilman ja maan herkän huokoisuuden. Vaikutukset jäivät tosin melko lyhyiksi ja heikoiksi.

Kaiken kaikkiaan Bi Luo Chun eroaa profiililtaan täysin muista juomistani vihreistä teelaaduista. Siinä ei ole havaittavissa Lung Chinin paahteisuutta tai Guapianin hienovaraista vegetaalisuutta, vaan rypälemäisen hedelmäinen täyteläisyys valloittaa koko teen. Makua voisi kuvailla absoluuttisena kypsyytenä: sinä hetkenä, kun kasvin tai luonnon elinvoima on huipussaan.

Viime aikoina juomieni hienojen wulongien jälkeen olin jo hiukan kyllästynyt vihreään teehen, mutta Bi Luo Chun herätti taas mielenkiintoni ja syvän kiintymykseni näitä teelaatuja kohtaan.

Jung-jak

2010-05-09T04:44:00.000-07:00

Jung-jak (Uptontea.com)

Kiinalaisen ja japanilaisen teen suosion ohella korealainen tee jää usein vähälle huomiolle. Syynä on tosin osittain korealaisen teen heikko saatavuus, sillä vain muutama yritys tuo teetä länsimaihin, ja vielä harvempi toimii englanniksi.

Olen itse maistanut vain kahta korelaista teetä: tämän arvostelun Jung-jak -teetä ja théhuoneen Korea FOP:tä. Jung-jak tai Joongjak luokitellaan korealaisten vihreiden teelaatujen alimpaan luokkaan, jonka yläpuolelle jäävät Saejak ja Woojeon.

Vielä muutama sananen vihreän teen säilyttämisestä ennen varsinaista arvostelua;

Usein vihreää teetä arvostetaan vain mahdollisimman tuoreena, eikä sen katsota saavuttavan huomattavia makuominaisuuksia ikääntyessään, pikemminkin vain menettävän vehreyttään.

Itse en ole tästä täysin samaa mieltä – Jung-jak, jota tänään juon on jo lähes kaksi vuotta vanhaa. Vuosia sitten tee teki minuun niin suuren vaikutuksen, että halusin säilyttää sitä erityistilanteita varten, eikä teen luonne ole mielestäni muuttunut ajan saatossa.

Tietysti vehreys on jonkin verran vähentynyt, mutta se ei ole kokonaan kadonnut. Lisäksi tee on saavuttanut tummempia sävyjä, jotka syventävät erityisesti teen tuoksua huomattavasti. Saa nähdä, josko tulevaisuudessa myös vihreiden teelaatujen vuosikertoja alettaisiin arvostamaan.

–maistettuani taas tuoretta vihreää teetä voin todeta, että siihen verrattuna tämä vanha tee oli kylmää ja kuollutta. En silti suostu suoralta kädeltä hylkäämään vihreän teen iättämisen mahdollisuuksia!

Sitten arvosteluun.

Jung-jakin lehdet ovat pitkiä, ohuita ja kierteisiä. Nyt niiden väri on jo tumman ruskea, mikä varmasti johtuu teen iästä (kuvat ovat kaksi vuotta vanhoja, jolloin teen lehdet olivat vielä vihreitä ja nesteenkin väri erilainen).

Teen väri on kirkkaan vaalean vihreä. Tällaista värisävyn selkeyttä näkee harvoin.

Aromikupista tee tuoksu on ensin ruohomainen ja siinä on paahteisia päällystäviä sävyjä. Tämän jälkeen vehreä tuoksu häviää ja antaa tilaa paahteiselle tummalle makeudelle, joka haalistuu hitaasti pistävän siirappimaiseen ja kestävään lopputuoksuun.

Jung-jakin makuprofiili on melko yksinkertainen. Maku on täyteläinen, makea ja epäämättä taustalla on säilynyt vielä tuoreita vegetaalisia sävyjä. Tämän ruohomaisuuden ja silkkisen suutuntuman vuoksi Jung-jak muistuttaa paljon Gyokuroa.

En pääse eroon mielikuvasta, että korealainen tee olisi jollain tavalla risteys japanilaisesta ja kiinalaisesta vihreästä teestä. Esimerkiksi Jung-jakissa on ruohomaisuutta ja raikkaita merellisiä sävyjä kuten japanilaisissa senchoissa, mutta tee on silti selvän paahteinen ja luonteikas kuten kiinalaiset vihreät teet. Korealaisen teen valmistuksen puolesta olen melko varma, että teelehdet paahdetaan eikä höyrytetä kuten Japanissa.

Jung-jak jättää suuhun hiukan kitkerän, jollain tavalla kierteiseltä tuntuvan maun, joka kuitenkin pikkuhiljaa avautuu mehevän paahteiseksi makeudeksi.

Teen qi on hienovarainen ja vaimentuu nopeasti. Huipussaan se on kuitenkin voimakas ja jättää mielen levolliseksi myös teen jälkeen.

Sanottakoon vielä, että tätä teetä oli haasteellista hauduttaa. Jokainen haudutus oli noin 1-2 minuutin pituinen, ja pienikin lisäys aikaan toi ylihaudutuksen uhkaavan lähelle. Lehdet kuitenkin antoivat neljä hyvää kuppia ennen maun vetistymistä, mikä kertoo teen laadusta. Todennäköisesti myös teen ikä vaikutti hauduttamisen ominaisuuksiin.

Korealainen tee kiehtoo minua, olisi mukava nähdä sitä lisää teemarkkinoilla.

Lung Ching Grade I

2010-05-03T10:02:00.000-07:00

Lung Ching Grade I (théhuone)

Lung Ching tai Longjing tai Dragon Well on yksi Kiinan suosituimmista teelaaduista. Sitä valmistetaan Zhejiangin maakunnassa Xi Hu -järven lähettyvillä. Teen korkeimpia laatuluokkia on lähes mahdotonta löytää länsimaista, sillä parhaimmat laadut on varattu korkea-arvoisille virkamiehille Kiinassa.

Lehdet ovat muodoltaan ohuita, levymäisiä ja kevyitä. Ensivaikutelmalta ne muistuttavat pikemminkin lastuja tai suomuja kuin vihreän teen lehtiä.

Tuoksu on makea ja täyteläisen paksu. Siinä on ruohomaisia sävyjä, jotka teen paahteisuus kuitenkin peittää. Kuivat lehdet tuoksuvat voimakkaan mausteisilta, ehkä hiukan muskottipähkinälle.

Maku on samaten paahteinen ja täyteläinen. Tai Ping Hou Kuihin ja Lu'an Guapianiin verrattuna Lungchin on selvästi paahteisempi ja voimakkaampi sekä siinä on rikkaampi suutuntuma.
Lungching jättää suuhun erityisen voimakkaan ja pitkäkestoisen jälkimaun. Siinä on makeutta, umamia ja lievää kitkeryyttä, joka kuitenkin häviää pikkuhiljaa. Kitkeryys tuo sopivaa vastapainoa jälkimaun muhivalle ja sylkeä erittävälle tunteelle.

Tee on mukavan rauhoittava, sekoitus lievää kehon humisevaa rentoutumista ja voimakasta mielen aaltomaista hiljentymistä. Lunching saa mielen reflektoivaan tilaan, jossa on hyvä pohdiskella asioita tai vain olla. Vaikutuksessa on jotain erikoista, jota ei kuitenkaan pysty ilmaisemaan. Varmaa on ainakin, että qi on luonteikas ja hyvin voimakas.

Voisin kuvitella nauttivani Lungchinia kesällä parvekkeella auringonnousun tai -laskun aikaan. Antaa kehon ja mielen hiljentyä ja antautua teen peilimäisen reflektoivan luonteen vietäväksi. Suosittelen.

Snow Dragon

2010-04-29T02:01:00.000-07:00

Snow Dragon (teashop Madrid)

Teen lehdet ovat pieniä, kauniin hopeisia ja spiraalin muotoon kierrettyjä. Lehdet koostuvat vain pensaan silmuista (=nupuista) ja niiden pinnalla on havaittavissa valkoista haituvaa. Muotonsa vuoksi lehdistä on vaikeaa arvioida kuinka paljon ne tulevat laajenemaan veden kanssa.

Kupista voi haistaa valkoiselle teelle ominaisen herkän tuoksun, sekä hiukan hedelmää, suklaata ja siirappia/karamellia. Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että käytän kaikkien vihreiden teelaatujen tuoksun arvioimiseen gongfu-setin aromikuppia. Vihreän teen tuoksu on usein niin häilyvä, että sitä on vaikea arvioida suoraan teekupista. Aromikupista on myös helpompi seurata tuoksun etenemistä.

Snow Dragonin makua on vaikea kuvailla. Siinä on kitkeryyttä/astrigenssia, tai pikemminkin ei-makeaa makua. Huolimatta vedenlämpötilasta ja haudutuksen pituudesta sain aina tulokseksi saman keskivertoa voimakkaamman kitkeryyden. Sen vuoksi teetä kannattaa nauttia hitaasti tai pieniä määriä, muuten suuhun kehittyy epämiellyttävä hiekkapaperimainen tunne. Ehkä tämä on "lakritsimainen" maku, jonka teen myyjä mainitsee...

Tarkemmin kuvaillen Snow Dragon maistuu yllättävän paljon valkoiselle teelle, ja sen kuvaillaankin usein olevan jotain vihreän ja valkoisen teen väliltä. Maku on herkkä, tilava ja raikas, tuoden välttämättäkin mieleen tuulen. Kuten tuuli, tee on selkeä, raikas ja notkea sekä mahdoton selittää tyhjentävästi.

Teen jälkimaku on makean kukkainen ja hieman kitkerä. Qi on tietoinen ja aaltomaisen rentouttava, saaden juojan huomaamaan kaiken jännittyneisyyden kehossa ja mielessä. Vaikutusta haluaa seurata, mutta sen perälle ei koskaan pääse. Lopulta tee jättää mielen hämmentyneeseen ja uteliaaseen tilaan - herkullista.

Asahi Gyokuro

2010-04-28T12:43:00.000-07:00

Asahi Gyokuro (théhuone)

Gyokuron lehdet ovat pieniä ja silputtuja. Kun kiinalaisen teen lehdet usein paahdetaan, japanissa ne kuumennetaan höyryssä hapettumisen keskeyttämiseksi. Höyrytetyt lehdet erottaa usein helposti niiden kiiltävästä pinnasta.

Väri on hienon vihreänkellertävä ja täyteläinen. Gyokuro suoraan käännettynä tarkoittaa jaden vihreää, minkä myös näkee teen väristä. Olen kuitenkin juonut vielä täyteläisemmän ja syvemmän vihreän väristä gyokuroa, eikä Asahi vielä vedä sille vertoja. On myös harmi, että teessä on jonkin verran lehdistä irronnutta pölyä, joka samentaa nestettä.

Maku on vihreä, ruohomainen ja makea. Välillä teessä esiintyy kalamaisia sävyjä - tätä ei kuitenkaan pidä pelästyä, sillä maku ei ole niin vastenmielinen kuin miltä se kuulostaa. Pikemminkin tämä katoava sävy tuo teehen eloa ja raikkautta, ja on myös osa japanilaisten vihreitten teelaatujen vegetaalisuutta.

Jossain japanilaisissa senchoissa olen huomannut eräänlaista sameaa jauhomaista makua. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että gyokuron maku on päinvastoin selkeä ja koherentti.

Teessä on myös juuri sopivan verran kitkeryyttä, joka maistuu lähinnä kielen sivuilla suun takaosassa. Tämä piirre tuntuu vähenevän hiukan veden lämpötilan alentuessa, mutta se ei katoa kokonaan, eikä sen pidäkään, sillä sekin tuo teen tasaiseen laatuun juuri sitä lisäpotkua mitä se tarvitsee.

Gyokoru on hieno japanilainen teelaatu, joka eroaa senchasta siinä, että sitä kasvatetaan vähintään kaksi viikkoa varjossa. Tämä muuttaa kasvin sisältämien ainesosien tasapainoa ainakin niin, että teaniini- ja kofeiinipitoisuus nousee ja katekiinipitoisuus laskee. Teaniini on teen rauhoittava aine, ja katekiini taas kitkeröittää teetä. Tuloksena teestä tuleekin makeaa ja myös hyvin rauhoittavaa.

Rauhoittavuudesta puheen ollen, tee on rentouttavaa, mutta korkean kofeiinipitoisuutensa vuoksi myös stimuloiva vaikutus puskee esiin. Gyokuro on kuitenkin vaikuttavaa, teen kyllä tuntee selvästi mielessä ja kehossa.

Huang Zhi Xiang

2010-04-27T10:21:00.000-07:00

Huang Zhi Xiang (théhuone)

Huang Zhi Xiang ("Appelsiininkukan tuoksu" tai "Keltainen vesa") on dancong-tyyppinen tee Fenghuang-vuorilta ("feenix-vuorilta") Guangdongista.

Dan Cong voi tarkoittaa, että tee on yksittäisestä teekasvista valmistettu, mutta useimmiten varsinkin halvemmalle kaupalliselle teelle tämä on vain nimike. Huang Zhi -tee voi siis olla alkuperäisistä satoja vuosia vanhoista teepuista, sen klooneista, uusista samanlaisia ominaisuuksia ilmaisevista teepuskista tai vain markkinointikikka.

Dancong-teetä voi luokitella moneen luokkaan, jolloin Huang Zhi voi merkitä teelle enemmän tai vähemmän ominaista appelsiininkukan tuoksua tai se voi vain kuvata teen ulkonäköä.

Teen lehdet ovat pitkiä ja kierteisiä sekä tuoksuvat kuivalle, mausteiselle ja makealle. Haudutettuna teelehdet tuoksuvat ihanan raikkaille ja muistuttavat paljon tummia marjoja, luullakseni mustaviinimarjaa. Aromikupista teen tuoksu etenee seuraavalla tavalla: raikas hedelmäinen tuoksu, jossa marjavivahteita päällä -> marjoja hedelmillä -> hedelmiä marjoilla -> karamelli/voi. Tämän jälkeen tuoksu katoaa nopeasti aromikupista.

Välillä olen erottavinani jonkinlaisia sitrusmaisia vihahteita tuoksussa, mutta ne eivät ole teräviä ja katoavat nopeasti. Maku on kukkainen, makea ja hivelevän kitkerä - kovin miellyttävä. Tämän teen kanssa kannattaa kuitenkin varoa ylihauduttamista, sillä Huang Zhi Xiangista tulee helposti kitkerää. Jälkimaku on raikas ja makea. Hienompi ominaisuus teessä on tosin sen kyky saada suu erittämään sylkeä, mikä syventää jälkimakua ja on kaiken kaikkiaan mukava tunne.

Tarkastelin märkiä lehtiä ja muutamissa näkyi epätasaisia punaisia läikkiä, jotka viestivät hapettumisen epätasaisuudesta. Kokonaisuudessaan lehdet näyttivät kuitenkin hyvältä värin ja koonsa puolesta.

Huang Zhin rentoutus on fyysistä lihasten rentoutumista yhdistettynä mielen stimulaatioon. Tässä tee on onnistunut; mieli on samalla virikkeellinen ja rentoutunut.

Lu'an Guapian

2010-04-27T08:45:00.000-07:00

Lu'an Guapian (théhuone)

Lu'an Guapian tarkoittaa melonin siemen -teetä Liu Anin kunnasta Anhuissa, Kiinassa. Lehtien sanotaan muistuttavan melonin siemeniä, mutta tätä yhtäläisyyttä niistä on vaikea nähdä. Lehdet ovat kuitenkin pitkiä, kierteisiä ja painavia.

Märät teelehdet tuoksuvat maltillisen vehreiltä, eikä tuoksu ole niin pistävä ja villi kuin monissa muissa vihreissä teelaaduissa. Tuoksu tuo mieleen kasteisen ruohikon. Gongfu-setin aromikupista haudutettu tee tuoksuu ruohomaiselta, mutta täyteläiseltä, ja saavuttaa hienon kostean syvyyden ennen haalistumistaan.

Verrattuna Hou Kui -teehen maku on vielä kasvimaisempi ja ruohomaisempi. Tältä osin se muistuttaa jopa japanilaista gyokoru-teetä, mutta teen lievä paahteisuus tekee selvän pesäeron gyokoruun.

Jossain haudutuksissa Guapian ilmentää puumaisia/tupakkamaisia voimakkaita sävyjä, mutta teen vegetaalisuus pysyy koko ajan pinnalla. Muutamissa haudutuksissa teestä tuli hiukan kitkerää, mikä saattoi johtua ylihaudutuksesta, mutta toi silti mukavaa lisää makukokonaisuuteen. Tee jättää miellyttävän jälkimaun, joka on hiukan kitkerä ja pitkän "muhiva" (–olen melkein varma, että tämä tunne on viides perusmaku, umami. Englannissa sanalle on hyvä käännös savoury, mutta suomeksi en keksi parempaa käännöstä.)

Guapianin qi on rauhoittava, mutta ei kestä kauan teen juomisen jälkeen. Toisaalta uskoisin sen olevan nautittavampi jos teen jälkeen yksinkertaisesti ottaisi hetken rennosti pitkällään. Ja tässä olin oikeassa, teen nauttimisen jälkeen luin the-leaf.org teenettilehdestä hienoa artikkelia teestä ja taosta, ja tunsin qin erittäin voimakkaana. Tässä istuu iloinen ihminen :).

Lu'an Guapian on hyvin monimutkainen tee. Se miellytti minua, koska se tuntui edustavan jotain välimaastoa kiinalaisen ja japanilaisen teen väliltä. Teen haudutus oli myös haasteellista, mikä on mielestäni hyvä piirre teessä, sillä vaikeasti haudutettavilla teelaaduilla on paljon opetettavaa juojalle. Niitä voi käyttää tienä teen lähestymistapojen ja haudutustekniikkojen hiomiseen. En tuntenut juoneeni vielä täydellistä kuppia Guanpiania, mutta oikealla asenteella aion sen vielä saavuttaa.

Yu Lang Xiang

2010-04-27T05:05:00.000-07:00

Yu Lang Xiang (jadepisara.fi - myös kuvat lainattu nettisivuilta)

Tuoksu on erittäin miellyttävä, eräänlainen kirpeän hedelmäinen ja raikas. Maku on makea, kukkainen, jopa parfyyminomainen, ja kestää monta haudutusta. Haudutusten edetessä teen maku pyöristyy, mutta säilyttää silti hienon kukkaisuutensa. Yu Lang on myös helppo valmistaa, eikä edes pöydälle muutamaksi minuutiksi unohtunut haudutus ole liian kitkerä.
Yu Lang Xiangin jälkimaku on kepeän kukkamainen ja raikas, mutta jättää kuitenkin suuhun osittain tuon laadukkaalle teelle ominaisen muhivan makeuden.

Tarkastelin märkiä lehtiä haudutusten jälkeen. Lehden hapettumisen näkee punaisena/epätasaisena värinä. Tässä teessä lehdet ovat melko yhtenäisesti hapetettu, muutamissa pienissä lehdissä näin epätasaisuutta. Useimmat lehdet olivat kuitenkin ehyitä, taidokkaasti kierrettyjä ja tasaisesti hapetettuja.

Vaikutustensa puolesta Yu Lang sopii loistavasti seurustelujuomaksi. Se piristää ja jalostaa tunnelmaa. Kaiken kaikkiaan Yu Lang on profiililtaan syvä ja monimuotoinen tee.

Yellow Needle Yunnan

2010-04-27T05:00:00.001-07:00

Yellow Needle Yunnan (théhuone)

Teen lehdet ovat pitkiä ja hyvin kauniin vaalean keltaisen sävyisiä. Tee koostuu ainoastaan avautumattomista silmuista, ja niissä on nähtävissä tuota pientä valkoista haituvaa jota nuorissa nupuissa ilmaantuu. Kuivat lehdet tuoksuvat makeilta ja hedelmäisiltä, tai kuten melonilta, niin kuin tuoteselostekin mainitsee.
Haudutettu tee on lähes väritöntä ja muistuttaa paljon hienoa valkoista teetä. Haalea väri saattaa häiritä alkuun, mutta ei hätää, tee kyllä maistuu itselleen.

Ideaalinen teekuppi Yellow Needle Yunnanille olisi pieni, ehkä 50ml lasinen kuppi. Näin koska tee on niin hienoa, että sitä tulisi nauttia pieniä määriä hitaasti ja antaumuksella, ja koska nesteeseen lehdistä irtovia haituvia voi tarkastella vain lasisesta astiasta. Nämä haituvat ovat yksi teen hienoimmista ominaisuuksista - niiden tanssia on todella rauhoittavaa katsella teen kanssa.

Teen tuoksu on hyvin hämmentävä, välillä se tuoksuu suklaiselle, välillä mausteiselle ja ruokaisalle kuin lihakeitto, välillä hedelmäiselle.

Maku on aivan yhtä hämmentävä ja vaikeasti kuvattava. Yellow Needlessä on tiettyä makeutta, joka kuitenkin peittyy nopeasti kuivahtaneemman maun alle. Lisäksi teessä on joukko muita makuvivahteita, joita en kuitenkaan osaa tunnistaa. Jälkimaku on makea, raikas ja hedelmäinen.

Tämä tee on myös hyvin rauhoittavaa, vaikka se vaatiikin hiukan keskittymistä päästäkseen täyteen vauhtiin. Suosittelisin teetä nautittavaksi meditaation (ja en tarkoita vain zazen meditaatiota vaan mitä tahansa rauhoittumista) jälkeen, jolloin mieli on hiljainen ja valmis ottamaan teen vastaan. Rauhoittava vaikutus tulee aalloissa, kuten Yin Zhenissä, mutta esiintyy myös kummallisissa päinvastaisissa aalloissa, jotka johtavat täydelliseen hiljaisuuteen ja humisevaan kehon rentoutumiseen.

Kaiken kaikkiaan tee on hyvin kaoottinen ja arvaamaton. Mieleen tulee englantilainen sanonta "storm in a tea cup" - Yellow Needle Yunnan on eräänlainen nurinkurinen myrsky, joka laannuttaa kaiken häiriön. Se voisi myös edustaa sitä odottavaa hetkeä luonnossa ennen suurta myrskyä, jolloin kaikki on vielä hiljaista.

Suosittelen lämpimästi.

Tai Ping Hou Kui

2010-04-26T08:53:00.000-07:00

Tai Ping Hou Kui (théhuone)

Ensimmäinen huomattava asia Hou Kuissa on sen lehdet. Lehdet ovat pitkiä ja kapeita, sekä niiden pinnalle on painautunut hyvin omalaatuinen ristikkomainen kuvio. Tämä johtuu teen paahtamisesta, jonka aikana lehtiä painetaan hamppukankaalla.

Haudutetut lehdet tuoksuvat herkullisen vihreiltä, ikäänkuin tuoreelta kaalilta tai herneenpaloilta.

Vertasin hauduttaa teetä gaiwanissa (posliininen teenhaudutusastia) ja yixingissä. Yixing-kannut on valmistettu kiinalaisesta yixing-savesta, ja siitä valmistetaan monia korkealaatuisia teekannuja. Hyviä puolia näissä kannuissa on esimerkiksi saven huokoisuus ja mineraalipitoisuus. Teetä hauduttaessa kannuihin irtoaa mineraaleja, jotka tekevät teestä maistuvampaa. Ainoa ero, jota haudutuksissa huomasin oli kuitenkin, että yixing-kannussa haudutettu tee maistui luonnekkaammalta.

Maku muistuttaa paljon toista hienoa kiinalaista teetä, Lung Chingiä. Lung Ching on kuitenkin selvästi paahteisempaa, eikä siinä ole samanlaista ruohomaista/kasvimaista vihreyttä kun Hou Kuissa. Teen suutuntuma on hieno ja erikoinen. Jollain tavalla se tuntuu kostealta, ja on myös erittäin pehmeää. Kitkeryyttä Hou Kuista ei helposti löydä, ja jälkimaku on muhivan makea ja voimakas.

Tee on melko rauhoittava, mutta vain jos siihen keskittyy. Toisinaan se silti yllättää syvyydellään ja voimakkuudellaan. Kaiken kaikkiaan odotin Hou Kuilta jotain erikoisempaa, ja tältä kannalta tee oli pieni pettymys. Lung Chingille se ei pärjää, mutta on kyllä kaikinpuolin erilainen ja hieno tee.

Lao Cong Shui Xian

2010-04-26T07:58:00.000-07:00

Lao Cong Shui Xian (jadepisara.fi)

Aromiltaan ensin paahteinen ja tumma, mutta myös marjamaisia vivahteita löytyy.

Maku on lämmin, paahteinen ja paksu. Siinä on selkeyttä sekä mukava liukas ja lämmittävä suutuntuma, joka kuitenkin tuottaa sopivan astrigenssin (engl. astrigent, kuivahko hapokkuus? En tiedä sopivaa suomenkielistä sanaa tälle). Toisessa ja neljännessä haudutuksessa olen huomaavinani myös viljaisia makusävyjä.

Lao Congissa on myös hyvin erikoinen makuprofiili siinä, että maku tuntuu syvenevän kielellä, ikäänkuin suklaa sulaa suussa. Tämä oli huomattavissa enimmäkseen ensimmäisessä haudutuksessa, jonka jälkeen se heikkeni asteittain. Lisäksi tässä teessä, kuten muissa hienoissa wulong-laaduissa, on miellyttävää lämpöä, joka lämmittää aina kurkussa asti. Esimerkiksi vihreistä teelaaduista en muista tällaista huomanneeni.

Teen jälkimaku on ensin hiukan kitkerä, ja muuttuu sitten herkulliseksi makeaksi tunteeksi.

Teen rauhoittava vaikutus (~cha qi) on helposti havaittavissa. Qi on lämmin, rentouttava ja vakaa. Oloni on hyvin mukava ja keskittynyt teesession jälkeen.

Pu-erh vertailu

2010-04-23T06:44:00.000-07:00

Pu-erh vertailu

Pu-erh teelaadut ovat kokoon painettuja, usein teekakuiksi muotoiltuja, ja ovat siinä mielessä kiinnostavia, että niiden arvo kasvaa teen vanhetessa. Tämä koskee tosin vain sheng pu-erh teetä, joka on "raakaa" ja jonka annetaan rauhassa kypsyä parhaillaan vuosikymmenien ajan. Shu Pu-erh taas on keinotekoisesti kypsennettyä teetä, eikä se vaadi yhtä paljon aikaa saavuttaakseen pu-erh teelle ominaisen luonteen.

Sain kaksi Pu-erh näytettä ilmaiseksi, toinen on kaksivuotta vanhaa Sheng-laatua, toinen keinotekoisesti kypsennettyä. En ole juonut ennen lainkaan Shu Pu-erhiä, ja vain muutamaa Shengiä. Joten, tässä vertailu näistä kahdesta teestä;

Shu Pu-erh kakku on tasaisen mustaa ja tuoksuu voimakkaan rukiiselle jälkiuunileivälle. Tuoksussa on myös savuisia aromeja, jotka muistuttavat minua savustetusta kirjolohesta. Haudutettu tee tuoksuu maanläheiseltä, savuiselta ja pistävältä. Mieleeni tulee hevosen harjan tai eläimen märän turkin tuoksu. Suomalaisille muistuu mieleen varmasti lapsuuden kesämökillä vietetyt hetket. Kakussa on myös outo, ehkä kääreestä jäänyt ristkkomainen kuvio. Samanlainen kuvio löytyy vihreästä Hou Kui teestä, siinä kuvion syy on tosin teen paahtamisessa, jonka aikana lehtiä painetaan hamppukankaalla.

Teen maku on hyvin voimakas ja vaatii totuttelua. Siinä on samaa maanläheistä luonnetta kuin tuoksussa, mutta yllättävästi maun reunat ovat heikot ja vetiset. Toinen ja kolmas haudutus tuottaa voimakkaamman nesteen, jonka väri on syvän tummanruskea/punainen ja joka vaalenee reunoilla kellertävän ruskeaksi.

Sheng Pu-erh kakku on selvästi rosoisempaa ja siitä pystyy erottamaan teepensaan eri osia. Tästä kakusta huomaa hyvin, että se ei ole keinotekoisesti kypsennettyä, sillä teen värissä on myös harmaita ja vihreitä sävyjä toisin kuin tasaisen mustassa Shu-kakussa. Tee tuoksuu vaalealta näkkileivältä, mutta tuoksu ei ole yhtä vahva kuin toisessa kakussa.

Shengin maku on selvästi monimutkaisempi. Siinä on samaa käymisen makua, mutta maulla ei ole niin selviä reunoja, vaan kypsyys vaihtuu sulavasti kevyempiin teen sävyihin ja jättää makean hedelmäisen jälkimaun. Neljännellä haudutuksella kypsä tuoksu vähenee selvästi, vaikka maussa onkin vielä pistävyyttä. Kymmenennellä haudutuksella olisin jo luullut käyvän maunkin hioutuneen, mutta ilmeisesti se on niin erottamaton osa teen luonnetta, että maku jää. Edes kahdennellatoista haudutuksella tee ei osoita lannistumisen merkkejä, vaikka nyt hedelmäiset ja makeat sävyt nousevatkin selvemmin esiin taustalta.

Kaiken kaikkiaan Sheng Pu-erh oli minulle helpommin lähestyttävissä, ja näin myös osasin arvostaa sitä enemmän. Teen qi näkyi hengityksen tasaantumisena ja hiljaisuuden korostuksena. Tulevaisuudessa aion kehittää Pu-erh tuntemustani niin, että aloitan juomalla nuori Sheng-kakkuja, joiden maku ei ole liian aggressiivinen tottumattomalle juojalle. Tästä jatkan vanhempiin kakkuihin ja kun olen tottunut makuun, otan rinnalle vertailtavaksi myös Shu Pu-erh kakkuja.

Tie Guanyin

2010-04-23T06:38:00.000-07:00

Tie Guanyin (lähde: jadepisara.fi)

Tie Guanyin tarkoittaa suomeksi rautaista Guanyiniä. Nimen tausta on monimutkainen ja epäselvä, mutta lyhyesti se on buddhalaisen boddhisattvan Avalokitesvaran toinen, feminiininen muoto. Tämä on voinut kehittyä, koska Avalokitesvara edustaa myötätuntoa, jonka ollaan voitu Kiinassa ajatella olevan feminiinen ominaisuus. Kiinnostavasti Dalai-Lama on Avalokitesvaran inkarnoituma.

Kuivat lehdet ovat kokoon kierrettyjä ja kauniin tummanvihreän sävyisiä, selvän kevyesti hapetettuja. Pystyn yllätyksekseni huomaamaan kuivien lehtien tuoksusta mainitun kasvimaisen tuoksun. Useimmiten en kykene huomaamaan suuria eroja eri teelaatujen kuivien lehtien aromissa, vaan kaikki tuntuu saman mausteisen tuoksuiselta. Ehkäpä hajuaistini on vihdoinkin kehittymässä.

Teen tuoksu on kermainen kuin pottumaito, makea ja kasvimainen, ehkä orkideamainen. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja pehmeä. Tie Guanyin maistuu raikkaalta ja hyvin virkistävältä, tee ikäänkuin huuhtoo makunystyröitä hellävaraisesti jättäen herkullisen raikkaan ja kukkaisen jälkimaun. Haudutusten edetessä kermaisuus siirtyy hiukan taka-alalle, mutta kukka-aromit eivät tunnu haalistuvan hetkeksikään.

Tie Guanyinin väri on myös hyvin hieno, haalean vihreä, jossa on kuintenkin mukana syviä keltaisia sävyjä. Tuloksena on täyteläisen vaaleanvihreä, ehkä haalean jaden värinen tuoksuva juoma. Harmi, että kuvassa väri ei juurikaan pääse oikeuksiinsa.

Vaikutus on hekumallisen lämmin fyysisen rentouden tunne. En huomaa varsinaista mielen rauhoittumista, mutta TGYn kohdalla tämä toimii hyödyksi. Teessä on sellaista korkeatasoista hienostoneisuutta, joka innostaa ja pakottaa mielen keskittymään kokonaisvaltaisesti vain teen valmistamiseen, nauttimiseen ja arvostamiseen. Tällä tavalla teesessiosta tulee parhaillaan juuri sellainen intensiivisen meditatiivinen hetki jota rakastan.

Ye Sheng Shui Xian

2010-04-23T06:29:00.000-07:00

Ye Sheng Shui Xian (lähde: jadepisara.fi)

Tästä teelaadusta en osaa kertoa hirveän paljon, koska wulongit ovat uusi tuttavuus minullekin. Se on kuitenkin (aitona) kasvatettu Wuyi-vuorilla, ja Shui Xian tarkoittaa suomeksi veden haltijatarta tai narsissia. Tarkempia tietoja on tarjolla myyjän nettisivuilla.

Haudutettu tee tuoksuu tukevan paahteiselle, mutta siinä on kuitenkin huomattavissa raikkaita sävyjä. Maku antaa voimakkaan ensivaikutelman, juuri sellaisen tummuuden tunteen, jota voimakkaasti paahdetulta wulongilta voi odottaa. Vähitellen tuoksussa ja maussa alkaa erottua erilaisia, pehmeämpiä sävyjä. Toisinaan teestä tuntuu erottuvan tummia marjoja, jopa hedelmiä ja miten sen sanoisi, metsäisiä aromeja.

Nesteen väri on syvän meripihkainen, mutta haalistuu ymmärrettävästi haudutusten edetessä. Toisaalta tämä voisi johtua myös veden alenevasta lämpötilasta.

Ye Sheng muistuttaa minua eräistä moderneista maalauksia, jotka ensisilmäyksellä näyttävät vain paksulta kerrokselta öljymaalia ja erilaisia siveltimen jälkiä. Kun yksityiskohtia alkaa tarkastelemaan lähemmin, huomaa teoksen äärettömän monimuotoisuuden eri värisävyissä ja pinnan rakenteissa. Silti teos kokonaisuudessaan on eheä ja yksinkertainen.

Tämä tee on todella rauhoittava. Uskokaa pois, Ye Sheng on yksi vaikuttavimmista teelaaduista joita olen lyhyen ikäni aikana juonut. Teen qi tulee voimakkasti esille jo sen moniulotteisesta ja viettelevästä tuoksusta, itse juoma taas on syvän rauhoittava. Qin voimakkuuden voi hyvin ymmärtää, jos tee on villeistä pensaista kasvatettu. Tällainen villiteepensas on minun ideaaliteeni: ne saavat kasvaa vapaina alkuperäisessä ja luonnollisessa muodossaan. Parhaimmillaan villin teepuun ja ihmisen välille voi kehittyä kahdenkeskeinen kunnioittava suhde.

Joten, hauduta kuppi tai kaksi, sulje silmät ja tunne tee.

Esittely

2010-04-23T06:21:00.000-07:00

Olen harrastanut teetä laatutietoisesti noin kolme vuotta, ostaen uusia laatuja aina kun rahatilanteeni sallii. Ennen olen kirjoittanut arvosteluita juomistani teelaaduista englanniksi vanhaan blogiini (Tea for the Poetic), mutta nyt myös suomalainen teekulttuuri näyttää olevan nousussa, ja päätin aloittaa kirjoittamaan teestä myös suomeksi.

Yritän kirjoittaa teestä niin kuin itse sen koen, enkä oleta muiden juojien löytävän kaikkia samoja piirteitä kyseisestä teestä. Kannustankin lukijaa kokeilemaan itse kaikkia laatuja, joista hän kiinnostuu. Tärkeintä on pitää mieli avoinna ja antaa teen puhua.