Tan Shao Tie Guanyin

Tan Shao Tie Guanyin (Jadepisara)

Tämä tee on siis Tieguanyinin perinteisempi, paahdetumpi ja tummempi muoto. Nykyään kun wulongit (kuulemma) tuntuvat menevän miedompaan ja kevyempään suuntaan. Itse kyllä taidan nykyään pitää enemmän näistä tummemmista.

Kuivat lehdet ovat mustan, tummanruskean ja punertavan sävyisiä puolipallomaisia könttejä. Aika vaihtelevan kokoisia. Tuoksu muistuttaa jollain tavoin heichaa, Qian Liangia. Tumma, kuiva, jauhomainen, miedon rukiinen?

Alkutuoksu on hyvin erikoinen: siinä on alussa tiettyä paahteisuutta, mutta ei kahvimaista ja hyökkäävää kuten Da Hong Baossa. Sitten alkaa puskemaan esiin tiiviin makeita, rommimaisia sävyjä. Tieguanyinimaisen pehmeä ja täyteläinen.

Huuhtelun jälkeen marjaisuutta vähän enemmän, mutta ei pistävää tai eloisaa. Kyllä tässä on makeutta ja lakritsaisuutta jota rommista löytää :) .

Ensimmäinen haudutus. Tuoksu hiukan tukevampi kuin miedossa TGY:ssä, mutta ei yhtä kermaisen täyteläinen. Suutuntuma taas on erityisen pehmeä ja hellä, nopea ja kevyt. Paahteisuus on maussa etualalla, mutta sen alla esiintyy myös voimakkaita makeampia sävyjä. Paahtaminen on varmaankin vaikuttanut makuun niin, että herkät kukkaiset ja täyteläiset sävyt ovat muuttunut makeiksi ja tasaisiksi. Ehkä tällaista paahteista versiota olisi hyvä lähteä iättämään, sillä wulongien iättämisellä tarpeellinen paahtaminenkin on jo tehty valmiiksi muutamalle vuodelle.

Toisella haudutuksella tee herää eloon. Tuoksussa on vähän sitä hienoa täyteläisyyttä, mutta ei kuitenkaan yllä läheskään miedomman TGYn tasolle. Lisäksi karemellisoitujen hedelmien tuoksua. Maku on ihastuttava, tuntuu siltä, että siinä olisi paljon enemmän sävyjä kuin miedossa versiossa. Myös suutuntuma on paksuuntunut ja sitä myöten hidastunut. Jälkimaku on tumma ja hienostunut, makean hedelmäinen, mutta välillä myös tiivistyneempiä marjaisia sävyjä ja lakritsaa.

Märissä lehdissä aggressiivinen paahteisuus vähentynyt ja nuo kummalliset makeat sävyt pääsee jo vähän esille. Toffeelikööri.

Yllättävästi kolmannessa kupissa paahteisuus on palannut, tuoksu miedompi ja mausta on vaikea löytää muita sävyjä, vaikka ne jälkimaussa onkin esillä. Suutuntuma näissä myöhemmissä haudutuksissa on hitaampi ja paksumpi, eli alussa lehdet eivät vain olleet avautuneet kunnolla.

Tosi hyvä aaltomainen qi, suhteellisen vahva, jotenkin kaikki liike tuntuu oudolta, nopealta ja mahdottomalta. Aivan kuin käsi vain siirtyisi toisesta tilasta toiseen. Tämä on sitä laatua, joka vain jättää hämmentyneeksi.

Neljännen tai viidennen haudutuksen jälkeen jälkimaussa on selvää tupakkamaisuutta myös.

Tässä teessä häiritsi ehkä eniten se, että tuo monipuolisin haudutus, teen huipentuma, menee ohi niin nopeasti. No, opettaapahan tarttumaan hetkeen.

Gaiwan

Gaiwan tai zhong on yksinkertainen ja suosittu haudutusväline, joka koostuu kolmesta
osasta: aluslautasesta, kupista ja kannesta. Usein gaiwaneiden sisäpinta on lasitettua valkoista posliinia, joka antaa hyvän neutraalin pohjan teelaatujen maistamiseen ja vertailemiseen. Tästä syystä ammattimaiset teenmaistajat käyttävät paljon gaiwaneita työssään.

Ennen Ming-dynastiaa (1368-1644) teetä nautittiin samasta laakeasta astiasta jossa se valmistettiin. Tällöin oli vielä tapana jauhaa pala kakkuteetä ja sekoittaa jauhe veteen bambuvispilällä. Ming-dynastian aikana teen valmistuksessa siirryttiin haudutettavaan irtoteehen. Tämä on voinut olla yksi ratkaiseva tekijä gaiwanin kehittymiseen: perinteisesti gaiwanissa on ollut tapana sekä hauduttaa että juoda tee, jolloin kupin kantta on käytetty estämään teelehtien valuminen suuhun.

Gaiwanin käyttäminen

Gaiwanin käyttäminen on suhteellisen yksinkertaista. Ensin on sopivaa lämmittää ja puhdistaa astiat keitetyllä vedellä ja kaataa tämä vesi pois. Seuraavaksi voi laittaa teelehdet tyhjään kuppiin, lisätä veden ja peittää kupin kannella. Kantta nostamalla voi väristä ja tuoksusta päätellä, onko tee hautunut tarpeeksi. Kun aika on kypsä, asetetaan kansi hiukan kenolleen kuppia vasten, jolloin teen voi joko kaataa toiseen astiaan nauttimista varten tai juoda suoraan gaiwanista.

On monia enemmän tai vähemmän tärkeitä teknisiä seikkoja, joita gaiwania käytettäessä voi ottaa huomioon. Ensimmäinen on sen hetken määrittäminen, jolloin teelehdet lisätään kuppiin. Tämän voi tehdä ennen vettä, veden jälkeen tai ensin kaataa kupin puolilleen vettä, sitten lisätä lehdet ja loput vedet. Näiden eri lähestymistapojen ero on lähinnä siinä, kuinka kuumaa vesi on kun ne koskettavat lehtiä. Erään ohjeen mukaan ensimmäinen tapa (xia tou, pohjaheitto) sopii huonolaatuisille teelehdille, seuraava (shang tou, yläheitto) hyvälaatuisille lehdille ja viimeinen tapa (zhong tou, väliheitto) tietenkin keskivertolaadukkaille teelehdille. Toinen tulkinta näistä tekniikoista on niiden sopivuus eri vuodenajoille: väliheitto syksylle ja keväälle, yläheitto kesälle ja alaheitto talvelle.

Toinen huomioitava seikka gaiwania käytettäessä on se, miten vesi lisätään kuppiin. Herkille ja tuoreille vihreille teelaaduille sopii veden hidas kaataminen gaiwanin reunaa pitkin — hauraita lehtiä ei kannata hauduttaa aggressiivisesti, ainakaan kiehuvalla vedellä. Tummemmille teelaaduille kuten wulongeille kannattaa vesi kaataa suoraan teelehtien päälle. Varsinkin puolipallomaiseen muotoon kierretyt teelehdet hyötyvät voimakkaammasta lähestymistavasta avautuakseen kunnolla.

Usein herkille ja aromikkaille teelaaduille kannattaa lisätä vesi matalalta, tummemmille korkealta. Korkeus vaikuttaa esimerkiksi veden happipitoisuuteen ja maun rakenteeseen (tämä vaihe koskee myös teen kaatamista lopulliseen tarjoiluastiaan). Lisäksi vettä voi kaataa joko spiraalimaisesti koko gaiwanin tilaa hyödyntäen tai reunaa myöten, kuten edellisessä kappaleessa esitettiin.

Edelliset ohjeet koskevat luonnollisestikin vain ensimmäistä haudutusta. Seuraavilla haudutuksilla on järkevää lisätä vettä rauhallisesti ja tasaisesti spiraalimaista muotoa mukaillen. Tärkeintä on saada teelehdet käyttämään kaikki vapaa tila, joten jos kaadat teen gaiwanista toiseen astiaan, muista vaikkapa ravistella gaiwania hiukan ennen seuraavaa haudutusta, jotta teelehdet tasaantuvat.

Muita vinkkejä

Kun haudutat teetä gaiwanissa, koita haistaa tuoksua, joka tarttuu kannen sisäpintaan. Tämä ajaa lähes samaa asiaa kuin aromikuppi erillisissä gongfu-teeastiastossa. Myös märkien lehtien tuoksua on helppo arvioida, sillä kansi pitää aromin tiiviinä ja vahvana.

Jos gaiwania käyttää teen hauduttamisen lisäksi myös juoma-astiana, on tärkeää käyttää korkealaatuisia teelehtiä. Rikotut mustat teelaadut käyvät nopeasti sietämättömän kitkeriksi, kun taas varsinkin miedosti hapetetut wulongit ja laadukkaat vihreät teet kestävät jatkuvan haudututtamisen, jota tapahtuu kun gaiwania käyttää myös teen nauttimiseen. Harkitsemisen arvoinen on myös tekniikka, jossa kuppia ei juoda koskaan täysin tyhjäksi, vaan se täytetään aina puolivälissä uudella vedellä. Tämä varmistaa, ettei juoma pääse ylihautumaan.

Gaiwan on yksinkertainen, halpa ja helposti mukana kulkeva teeharrastajan perusväline, johon on suositeltavaa tutustua ajan kanssa. Ovatko kaikki yllä luetellut tekniset seikat ja hienoudet välttämättömiä? Tuskin ainakaan arkipäiväiseen teen juomiseen... Kokeile, ja ennen kaikkea nauti!

Mengku Big Snow Mountain 2006

Mengku Big Snow Mountain 2006 (Yunnan Sourcing)

Tämänkertainen sheng pu -kakku on Liancangista, Yunnanista, ja sen on valmistanut Shuangjiang Mengku -tehdas. Yunnan Sourcingin kuvauksen mukaan lehdet on kerätty villeistä, mutta ei välttämättä vanhoista teepuista.

Näytteen teekakun palaset ovat hyvin tummia, lähes mustia, ja niin tiiviitä, että kakkua on lähes mahdotonta murtaa rikkomatta teelehtiä. Tuoksu on makea, hedelmäinen ja kostea, mutta mieto.

Alkutuoksu on ruokaisa ja mausteinen, mutta ei pistävä. Huuhtelun jälkeen ilmentää sitrusmaisia miedon pistäviä sävyjä, joiden alla kuitenkin säilyy vankka pohjatuoksu.
Ensimmäinen kuppi, tuoksussa miellyttävää hedelmäisyyttä, jonka pohjalla raikkaampaa kerrostumaa. Maku on hitusen kirpeä, mutta ei kitkerä: kummallisella tavalla samalla makea ja kirpeä. Suutuntumaltaan paksu ja painava, jälkimaku tumma ja puumainen.

Ensimmäisen haudutuksen jälkeen märät lehdet ovat saavuttaneet selvää marjaisuutta ja kosteutta, kirpeys taas on ja pysyy. Qi hiipii jo tässä vaiheessa, outo aaltoileva mielentyyneys, ei kuitenkaan vaikuta kehotasolla.

Toisella haudutuksella neste on hiukan sameaa, haudutin vahingossa pientä määrää vettä melko kauan: erittäin kirpeää. Ei silti sellaista kitkeryyttä joka saa nyrpistämään naamaa. Uudemmalle teenjuojalle varmasti melko vastenmielistä, vanhemmille melkeinpä vain miellyttävää särmää (vaikka onkin selvästi ylihautunutta). Märkien lehtien tuoksussa kirpeys vähentynyt ja hedelmäisemmät sävyt puskevat esiin.

Kolmas kuppi: tuoksu ei enää ole kovin paksu, lähinnä mietoa lämpimän puun tuoksua. Maussa vieläkin tällaista ei-makeaa luonnetta, mutta tee onkin vasta neljä vuotta vanhaa. Jonkinlaisia kukkaisia sävyjä voi mausta kurotella, samoin kuin hituista hunajaisuutta. Tekee suun hyvin raikkaaksi. Jälkimaussa lähinnä kirpeyden kaikuja.


Neljännessä haudutuksessa onnistuin vähentämään kitkeryyttä hauduttamalla teetä hyvin vähän aikaa. Ei siitä tietenkään kokonaan eroon pääse, mutta hunajaisuus korostuu hiukan enemmän. Qi on vahva, mutta ei ylivoimaisen peittävä; siihen voi uppoutua halutessaan tai sitten ei. Jälkimaussa kirpeydestä välillä tiivistyy intensiivisiä marjaisia makuja.

Viides haudutus: pikkuhiljaa teestä alkaa kuoriutumaan esiin mehukkaampia puolia – tätä saikin jonkin aikaa kesyttää. Tuoksu on hyvin miedon makea, maku hunajainen, qi vahvasti läsnä.

Kuudennella kupilla tuoksu on ehkä lämpötilan takia hyvin vieno, mutta siinä on kyllä jotain maagista. Se liikkuu niin eri tasolla... Mausta on pyöristynyt jo viimeisetkin kirpeydet pois, lähinnä jälkimaku heijastelee vielä noita aikoja.

Seitsemäs haudutus uudelleenlämmitetyllä vedellä: maku on hieno ja nautittava, mutta kyllä hienoin osuus teessä on selvästi sen qi. Se on haudutusten edetessä pikkuhiljaa puhjennut täyteen kukkaan. Tämä tee toi taas eloa ja syventymistä teesessioihini, ei voi kuin ihmetellä mitä muutama turpea lehti pienessä savikannussa saa aikaan...

Kirpeyden alta paljastui hunajainen, mehukas ja hedelmäinen juoma. Muutamia vuosia saisi teetä vielä iättää, mutta qi oli jo nyt hyvin antoisa.

Gui Hua Osmanthus Wu Long

Gui Hua Osmanthus Wu Long (Teekauppa)

Teelehdet tuoksuvat vanhoille, arvokkaille, mausteisille – myskisillekin, jos sallitte. Kovasti mieleen juolahtaa taannoin juomani vuoden ‘81&82 Dong Ding! Osmanthuksen kukkien roolia en tuoksussa tunnista. Esilämmitetyssä teekannussa lehdet tuoksuvat aavistuksen hedelmäiseltä ja eloisalta, mutta miedoilta.

Huuhtelun jälkeen lehdet saavuttavat selvästi marjaisan aromin, ehkäpä lämpimän vadelmakeiton kaltaisen. Tässä kohdassa osmanthuksen alkaa huomata: se on lämmin, mutta ohut tuoksu, joka peittyy nopeasti voimakkaan vadelman alle.

Haudutetun teen tuoksu muistuttaa vieläkin hiukan Dong Dingia. Puolihapetettu – hedelmäinen, mutta silti tumma. Maku sen sijaan on hyvin mieto eikä vastaa tuoksun antamaa voimakkuuden vaikutelmaa. Siinä voi aistia jopa hiukan eräänlaista jauhomaisuutta, joka Qian Liangissa ja matchassa korostuu niin huomattavasti. Suutuntumaltaan nopea ja hajanainen.

Muita makuja: Heinämäisyys, täyteläinen maitomaisuus? Pitää suun kosteana, mukavaa juoda teetä, joka ei saa suuta tuntumaan hiekkapaperilta.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on haalistunut voimakkaasti. Maku on edelleen mehukas ja kostea, jauhomaisuus on selvin attribuutti. Jälkimaku tumman hedelmäinen.

Yllättävästi kolmannen haudutuksen kohdalla tuoksu on vahvistunut uudelleen ja esittää hedelmäisempiä piirteitä. Tee on edelleen suussa sulavaa ja jauhomainen särmä, joka tuppaa välillä hiukan ärsyttämään on kulunut. Toisaalta teessä ei vieläkään ole muita kieleen pistäviä sävyä, jotenkin melko yksipuolista. Suutuntuman vuoksi Gui Hua Wu Long on silti täydellinen tee jonkin muun tehtävän ohella hörpittäväksi.

Teekokeita

Tässä on muutama teehenkinen koe veden ominaisuuksista, jotka löysin muistaakseni The Leaf -verkkolehdestä ja toistin kotona. Tällaiset kokeilut ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia sekä hyvin antoisia oppimisenkin kannalta.

Ensimmäinen koe, normaali-ylikeitetty vesi:

Usein sanotaan, ettei teevettä saisi päästää kiehumaan täydellä teholla, muuten vesi "kuolee" nopeasti. Tätä kuolleisuutta on selitetty qin häviämisenä ja ehkä helpommin ymmärrettävänä veden happipitoisuuden vähentymisenä.

Kokeessa käytin minulle tuttua halvahkoa Yunnan Green -teelaatua. Tee on haudutettu kahdessa samanlaisessa gaiwanissa ja juotu kahdesta samanlaisesta kupista.

Normaali vesi: paksumpi ja pehmeämpi. Maussa ero on lähinnä suutuntumassa, ylikeitetty on vesittyneempi eikä siitä löydy rakennetta.
Ylikeitetty: ohut, kalamainen, vesittynyt.

Toinen koe, teekannun esilämmittäminen:

Tämäkin koe on The Leafistä napattu. Tarkoitus on tutkia teekannun esilämmittämisen vaikutusta maun rakenteeseen. Teekannua lämmitetään kaatamalla sen päälle kuumaa vettä joko ennen kannun täyttämistä (showers before), täyttämisen jälkeen (showers after) tai sekä ennen että jälkeen (showers before and after).

Koska kokeen täydelliseen toteuttamiseen tarvittaisiin kolme samanlaista teekannua, voivat tulokset olla hiukan kyseenlalaisia, mutta silti kiinnostavia. Teenä käytin tässäkin hyvin tuntemaani halpaa vihreää teetä, muistaakseni Pingshui Gunpowderia.

Showers before and after: makeampi, pehmeämpi ja tiivistyneempi maku.
Showers after: hieman terävämpi ensimaku.
Showers before: tässä maun huippu, terävyys, esiintyy loppumaussa.

Lähinnä luulen eri asetelmien vaikuttavan juuri tuohon suutuntumaan ja makutasapainoon, ei itse makuprofiiliin. Ennen ja jälkeen lämmitetyllä oli mukava, kaikin puolin tasainen tuntuma, toisilla vaihtoehdoilla oli maun käyrä hieman muuttunut.

Kolmas koe, esilämmitetty-kylmä gaiwan:

Tämä koe on varsin helposti toteutettava, edellisestä esimerkistä hiukan muunneltu versio. Tarkoituksena verrata esilämmitetyn ja kylmän gaiwanin eroja. Gaiwania ei huuhdota vedellä samoin kuin teekannuja, joten erillinen koe lienee paikallaan.

Lämmitetty: tuoksu on tasainen ja pehmeä sekä siinä on mukava täyteläinen pohja.
Ei lämmitetty: kirkas, vetinen, pistävä tuoksu – kuollut. Maussa en hirveästi eroa huomannut...

Kuten näkyy, tuntuu useimmissa kokeissa ero olevan huomattavissa lähinnä suutuntumassa, maun tasapainossa sekä mielestäni myöskin tuoksussa. Makua on vaikeampi havannoida, eikä se aina tunnu muuttuvan paljoakaan.

P.S.: Linkki yllämainittuun The Leafin artikkeliin.

Butterfly of Taiwan

Butterfly of Taiwan(Teekauppa)

Tee koostuu kooltaan, väriltään ja materiaaliltaan vaihtelevista osista; on silmuja ja alempia lehtiä, ruskeita, mustia ja harmaita, pieniä ja suuria. Tuoksu on ohut ja siinä on hiukan sitruunamelissan kaltaista raikkautta.

Alkutuoksu on tumma, kahvimainen, sitten kirpeän marjainen, lopussa myös kauraista viljaisuutta. Lehtien huuhtelun jälkeen kahvimaisuus palaa. Tuoksu on makea ja hedelmäinen, mutta siinä on myös yancha wulongeista tuttu sävy, joka ilmenee hienona kirpeytenä ja vankkuutena, ja tuo mieleen graniitin.

Maussa ilmenee ensin tumma paahteisuus, lopussa mukaan astuu sopiva annos kirpeyttä, ei pistävää, ainoastaan mukavasti kihelmöivää. Vaikka maku onkin makea, pitää tummuus makuprofiilin kokonaisuudessaan tasapainossa.

Toisessa kupissa kirpeys lisääntyy, mutta edelleen se on pehmeä, ei kitkerä. Paahteisuus on jokseenkin vähentynyt. Kielen takaosan sivuilta kirpeys alkaa muuttumaan mukavaksi tiivistyneeksi makeudeksi, enteillen nautinnollista jälkimakua.

Kolmannessa kupissa kirpeys vähenee taas hiukan, hedelmäiset ja tumman karamellimaiset sävyt pääsevät esille. Suutuntuma on liukas, nopea ja sylkeä erittävä.

Neljännessä ja viidennessä kupissa maku pysyy makeana/hedelmäisenä. Paahteisuus leikkii tasa-alalla ja kirpeys laantuu.

Qi on huomattavissa. Syke korostuu, ääni laineilee, lämmittävä! Ei kuitenkaan täysin pysähdyttävä, vaan vireys pysyy.

Vaikka tämäkin on tumma wulong, se on kovin erilainen Formosa Fancy Oolongista. Tässä paahteisuus ja tummuus korostuu enemmän, ja kirpeyttä on enemmän. Kannattaa kuitenkin varoa ylihauduttamista, jottei teestä tule kitkerää ja kuivaa.

Jälkimaku on mehevä, sylkirauhanen toimii. Hyvin makea, hiukan hedelmäinen.

Six Famous Tea Mountains You Le Gu Cha 2002

Six Famous Tea Mountains You Le Gu Cha 2002 (Yunnan Sourcing)

Kakku on hyvin ilmava ja helppo murtaa. Väriltään tumma, mutta seasta erottuu myös vaaleita haituvaisia silmuja. Kaiken kaikkiaan oikein kaunis kakku. Tuoksu etäinen, kirkas ja miedon viljainen.

Ensituoksu esilämmitetyssä teekannussa on pistävä ja eloisa, sekä muistuttaa pehmeällä kirpeydellään luumua. Pistävyys haalistuu nopeasti ja teehen ilmestyy hedelmäisempiä piirteitä. Huuhtelun jälkeen pistävyys palaa yhä voimakkaampana, mutta haalistuu sekin melko pian.

Ensimmäisessä haudutuksessa tuoksuu lämmin puu, kuin sauna. Tuoksun painopiste on matalalla ja linja tasainen, ei herkempiä sävyjä havaittavissa. Maussa tuntuu olevan vielä vähän kitkeryyttä kielen sivuilla, mutta muuten maku on pehmeä ja tasainen. Sakea ja hidas suutuntuma, syljen eritys aktivoituu.

Ensimmäisen haudutuksen jälkeen märät lehdet tuoksuvat pistävältä, mutta eivät enää yhtä voimakkaasti. Tuoksusta voi ajottain kurotella luumun ja hedelmän sävyjä. Qi on jo tässä vaiheessa huomattavissa. Vaikutuson rauhoittava, ei ole enää kiire mihinkään, koko keho tuntuu olevan läsnä tässä hetkessä. Olo on taas kuin mykällä, tarkoitan: tuntuu kuin olisi pala kurkussa, johon kaikki ääni jää kiinni. Ei tee mieli puhua tai edes ajatella sanoin.

Toisessa kupissa tuoksu on ottanut hiukan makeamman ja hedelmäisemmän otteen... Itse tee on makeampaa ja paksumpaa, samanlainen suutuntuma kuin teessä, johon on lisätty hunajaa. Herkullinen kuppi, mutta vielä vähän kitkerä, todennäköisesti kakun nuoresta iästä johtuen.

Kolmannessa kupissa on vielä selkeämpää makeutta tuoksussa. Maku on kuitenkin pysynyt lähes samanlaisena. Kolmannen haudutuksen jälkeen lähes kaikki pistävyys on hävinnyt märkien lehtien tuoksusta.

Neljännessä haudutuksessa on tuoksussa kummaa raikkautta. Välillä myös nielussa tuntuu voimakas makeus, välillä voimakas kitkeryyttä. Tämän jälkeen tee ei enää näyttänyt suurempia muutoksia. Itsekin uskaltaisin sanoa, että tämä tee ei ole valmista juotavaksi kitkeryytensä vuoksi.

Tässä teessä tuntui olevan sylkirauhasta aktivoivaa luonnetta, joka tekee teestä mehukkaan tuntuista. Silti aina kun kuppi oli tyhjä, alkoi suuta kuivaamaan. Voisiko kenties olla, että suuta kuivattava effekti voisi myös liittyä kakun nuoreen ikään? Pitää tutkia asiaa lisää.