Lao Cong Shui Xian 1999

(Ostettu: Teepolku)

Tämä tee, kuten useat teet viime aikoina, avautuu hieman vaihtelevasti päivästä riippuen. Toisinaan siitä paljastuu hämmästyttävä kirjo kerroksittaisia sävyjä ja toisinaan koko tee tuntuu hyvin monotoniselta. Tänään Shui Xianin kanssa oli hyvä päivä.

Alkuhaudutuksissa on tuttua Wuyin oolongien kielelle tiivistyvää kirpeyttä ja paahteisuutta, muttei niin hyökkäävänä kuin nuoremmassa teessä. Haudutus haudutukselta tee kevenee paljastaen uusia makeita ja aromaattisia sävyjä, mutta säilyy silti kiinnostavana loppuun saakka. Ei tätä välttämättä ensi kerralla erottaisi nuoresta yanchasta, mutta kyllä iän tunnistaa suutuntuman painavuudesta ja lämmöstä. Nuoremmat yanchat tuntuvat jotenkin liukkailta, teräviltä ja nopeammilta. Lisäksi mausta löytyy hieman iätettyjen oolongien ominaismakua, vaikkei se otakaan tässä hallitsevaa asemaa vaan sekoittuu hyvin yhteen muiden sävyjen kanssa.

Kaiken kaikkiaan siis aika onnistunut ikääntynyt oolong. Kumminkin, on hyvä juoda taas pitkästä aikaa yanchaa.

Vanhassa vara...

Tässä on ensimmäinen yixing-kannuni, jonka ostin théhuoneelta vuonna 2007 tai 2008. Tilavuutta kannulta löytyy hieman turhan paljon yksityiseen käyttöön, kokonaiset kaksi desiä.

Käytin kannua pääsääntöisenä haudutusvälineenäni muutaman vuoden, kunnes siirryin Teepolun Matin kautta pienempiin gongfu-sessioihin ja oolongeihin. Nykyään oolongit tuntuvat vaihtuneen pu'erhiin, mutta pieni koko on edelleen tärkein kriteerini teekannulle.

Käytin tätä yixingiä vain maustamattomien vihreiden teelaatujen hauduttamiseen, ja mielestäni kannu käy varsin hyvin yhteen vihreän teen kanssa. Vaikka savi tuntuukin hieman pehmeältä, vihreän teen hienovarainen maku ei tunnu katoavan kannun huokosiin.

Kun siirryin pienempiin kannuihin tämä yixing jäi vuosiksi huomiotta. Säilytin sitä vanhempieni asunnolla ja join siitä satunnaisesti vihreää teetä, sittemmin myös mitä tahansa muuta teelaatua ja jopa maustettua teetä. Missään toisessa kannussa en suostuisi hauduttamaan maustettua teetä, vaikka tuskinpa aromit pysyvää vahinkoa millekään kannulle saavat aikaan.

Kannu on siis monella tapaa joutunut hylkiön asemaan, mutta viime aikoina olen alkanut ymmärtämään sitä ainutlaatuista suhdetta, joka minulla tähän yixingiin on muodostunut. Nimittäin sen kanssa voi olla täysin huolettomassa (välinpitämättömässä) tilassa; heittää satunnaiset vaatimattomat teelehdet höyryävään esilämmitettyyn kannuun ja hörppiä muutaman teemukillisen pitkin päivää kirjan tai television ohessa. Tämä kannu ei vaadi mitään minulta enkä minä vaadi siltä mitään, sen kanssa elää luontaisessa ja ennen kaikkea erittäin funktionaalisessa suhteessa. Niinpä olen taas oppinut arvostamaan tätä kannua, joskin hieman erilaisella tavalla kuin ennen.

Pu'erh maistelut jatkuu

Tässä maistelut kolmesta uudesta pu'erhista. Valitettavasti en vaivautunut ottamaan näistä kuvia, joten mielikuvitus saa riittää.

Feng Huang Tuocha kosteampi iätys~1995
Tämä tee on viimepostauksen Feng Huangin kosteammissa olosuhteissa iätetty kaima. En ole aivan varma, onko lehtimateriaali muutoin samaa tai samalta alueelta kuin edellisessä kakussa. Kosteuseronsa vuoksi teet olivat niin erilaisia, että samoja piirteitä niistä oli ainakin vaikea löytää.

Kuten odotettua, tämä tee paljastaa jo ensihetkiltä saakka olevansa huomattavasti märempi kuin aikaisempi feng huang. Haudutuksen väri on tummempi, tuoksu hillitympi ja maanläheisempi sekä maku pehmeämpi ja tasaisempi. Silti tässä on tuoksua, joka on vielä yllättävän pitkäkestoinen ja hienovaraisen kompleksinen, joten liian märäksi tämä tee ei ole vielä päässyt.

Maussa on varsinkin ensimmäisillä haudutuksilla aistittavissa vielä pientä nuoruuden muistoa, joka esiintyy pienenä kitkeryytenä maun reunoilla. Odotin innolla, josko nuorekkuus koko kukkaisuudessaan tulisi vielä esiin myöhäisemmillä haudutuksilla tai jälkimaussa, mutta aivan siihen asti tee ei yltänyt. Suutuntumaltaan tee on hyvin pehmeä ja "jauhomaisen" ikääntynyt, vaikka se keveneekin hieman myöhäisillä haudutuksilla.

Kaiken kaikkiaan olisin kaivannut hieman nuorekkuutta, mutta se on vain henkilökohtainen makumieltymykseni. Tämän teen kuitenkin pelastaa vahva tuoksu ja maku, joten tätä vielä juo mielellään.

Menghai 1997 yksityistilaus (Teepolku)
Teen tuoksu on yllättävän terävä, ehkä hieman kasvimainen tai yrttimäinen. Tuoksusta löytyy kuitenkin oma tumma mehevyytensä, joka tuntuu paljastuvan vasta haudutuksen loppupuolella. Maussa on tiivistä tummaa puumaisuutta, josta voi erottaa myös hieman mehevämpiä ja kirkkaampia sävyjä. Nuorekasta kitkeryyttä en tässä teessä juurikaan havainnut.

Jälkimaku heijastaa tuoksun kummallista terävää tai ohutta teemaa. Tämä eroaa selkeästi siitä nuorekkaasta kukkaisuudesta tai metsäisyydestä, jota monet muut pu'erhit ilmentävät.  Itse asiassa tuoksu muistuttaa minua ulkoilmasta, tai siitä tuoksusta joka tarttuu vaatteisiin ja hiuksiin ulkoilun jälkeen. En ole koskaan pitänyt siitä ja sen rakenteesta. Kenties tässä on Menghain ominaistuoksu?

Kunming 1997
Jostain syystä minun on hyvin vaikea kuvailla tätä teetä. Tuoksultaan tee on täysin omalaatuinen: siinä on savuisuutta, puuta, mutta välillä myös jonkinlaista hedelmäisyyttä tai muita keveämpiä sävyjä, muttei lainkaan maakellaria. Maku on vahva ja tumma, siitä voi aistia vielä nuorekkaita sävyjä. Suuntuntumaltaan tee on kirkas ja tiivis sekä vielä hieman kitkerä, mutta ei kuitenkaan lainkaan pistävällä tai häiritsevällä tavalla. Pikemmin kitkeryys on eräänlaista sumeutta maun reunalla, joka tuo suutuntumaan särmää. Jälkimaku on voimakas, tumman makea ja hieman raikas.

Pidin todella paljon tästä teestä, sen tuoksu tuntui kuljettavan minut lapsuusajan mökkimaisemiin. Lisäksi hyviä haudutuksia olisi helposti saanut yli kymmenen, vaikka lopetinkin tavanomaiseen yhdeksään haudutukseen.

Feng Huang Tuocha ~1995

Huom. Kuva ja tee Teepolulta

Kun lehdet lisää esilämmitettyyn teekannuun, vapautuu niistä vahva puumainen tuoksu, jonka seasta voi havaita hieman sitrusmaista raikkautta – kenties tätä voisi kamforiksi kutsua. Ensimmäisessä haudutuksessa tuoksun pinnalla on jotain kirpeää, kenties puolukkaa, ja pohjalla mustikkahilloa. Suutuntuma on loistava, paksu ja painava ja äärimmäisen pehmeä, jokapuolelle suuta levittyvä tunne eli ei niin viskoosinen kuin viime aikoina juomani pu'erhit. Maun reunoilla on vielä juuri sopivasti kitkeryyttä, joka korostaa marjaista vaikutelmaa.

Toisella ja kolmannella haudutuksella tuoksussa korostuu puumaisuus ja puerhille ominainen viljaisuuden ja metsän sekoitus. Oikeastaan olen yllättynyt, ettei tuoksusta tunnu löytyvän oikeastaan lainkaan maakellaria, vaikka kuivista lehdistä sitä kyllä saattoi havaita. Maku jatkuu pehmeänä erilaisten pienten vivahteiden sävyttämänä, lisäksi suutuntuman viskositeetti on kasvanut, nyt se muistuttaa enemmän muita juomiani pu'erheja. Huomioitavaa on myös erittäin vahva jälkimaku, jossa korostuu kerroksittain puumaisuus sekä nuorekas kukkaisuus, jonka kaikki pu'erhia juoneet kyllä tunnistavat.

Haudutukset neljännestä kuudenteen ilmentävät pu'erhin toista vaihetta, eli tee maun ja tuoksun kannalta asettuu aloilleen ja kevenee, mutta ei silti menetä voimaansa. Haudutusten loppupuolella voi jo maistaa hieman maakellaria, mutta se on edelleen hyvin vaimeaa.

Seitsemännestä yhdeksänteen haudutukseen tee säilyttää suutuntumansa, mutta maku ja tuoksu ovat vielä hieman heikenneet. Silti vielä näistä haudutuksista pystyy löytämään selkeitä uusia sävyjä, lähinnä raikasta kukkaisuutta ja makeutta.

Kaiken kaikkiaan Feng Huang on mielestäni erittäin tyylikäs ja (ikäisekseen) nuorekas kypsynyt pu'erh. Tämä tee herättää minussa jostakin syystä aina mielikuvan tummasta lakatusta aasialaisesta teepöydästä kynttilänvalossa, höyryävästä teemaljasta kesäisen kuutamon pehmeässä valossa.

Taolaisuus, konfutselaisuus ja buddhalaisuus

Kirjoittaessani kandityötäni minua kehotettiin useampaan kertaan selventämään miten Kiinan eri uskontojen osuus näkyy teekulttuurissa. Olen kuitenkin kieltäytynyt tällaisen hahmotelman laatimisesta, sillä Kiinan monimutkaisesta ja sekavasta uskonnollisesta kentästä on hyvin vaikeaa ja hyvin epäilyttävää lähteä selkeästi erottelemaan eri uskontoperinteiden näkemyksiä. Kiinan uskonnot ovat sulautuneet toisiinsa siinä määrin, ettei ole perusteltua lähteä erittelemään uskontoja selkeästi erillisiksi kokonaisuuksikseen – tai näin meille on ainakin opetettu jo lukiosta saakka. Lisäksi en katso tuntevani Kiinan uskontoja läheskään tarpeeksi hyvin, jotta voisin luotettavasti erotella mistä aatteista teekulttuurin eri piirteet juontuvat

Kuitenkin jopa karkea jaottelu voi olla hyödyllinen käsitteellinen työkalu, kunhan sen rajoitukset pidetään jatkuvasti mielessä. Niinpä eri uskontojen vaikutukset teefilosofiassa voi käsittää esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Taolaisuus luo ennen kaikkea sen monimutkaisen ja kaiken kattavan järjestelmän, jolle koko teekulttuuri pohjautuu. Teen qi, kasvatus-, prosessointi- ja haudutustapojen vaikutukset teen energiaan ja viiden elementin tasapainottamisen tärkeys teehetkessä ovat piirteitä, jotka juontavat suoraan taolaisesta yin-yang–filosofiasta. Lisäksi monia asioita voisi lukea yhtä hyvin taolaisuuden kuin (chan/zen) buddhalaisuudenkin piiriin, mutta näiden erottelussa ei välttämättä ole mitään mieltä, onhan taolaisuus vaikuttanut hyvin vahvasti kiinalaiseen buddhalaisuuteen. Tällaisia ilmiötä ovat esimerkiksi mystisen kokemuksen kaipuu tai maailmasta vetäytyminen.

Tunnetun näkemyksen mukaan konfutselaisuus suuntautuu enemmän maailmaa kohti, kun buddhalaisuus ja taolaisuus suuntautuvat pois päin maailmasta. Tämä on hyvin käyttökelpoinen havainto, joskin pitää muistaa että lopulta kummatkin tiet tuntuvat pyrkivän samaan päämäärään. Konfutselaisuus näkyy teekulttuurissa ennen kaikkea hyveiden ja moraalin kehittämisenä teen kautta. Esimerkiksi heijastamalla juojan mieltä tee antaa tilaa reflektiolle, jonka kautta voidaan paremmin huomioida oman käytöksen viat ja pyrkiä parempaan. Lisäksi erotuksena buddhalaisuudesta konfutselaisuus tunnustaa, että maailman yksittäisten ilmiöiden tarkastelun kautta voidaan lähestyä universaalia totuutta. Osittain tästä kumpuaa konfutselaisuuden vahva panostus klassikoiden tutkimiseen.

Buddhalaisuuden osuutta teekulttuurissa on vaikea määritellä. Toisaalta sen piiriin voidaan luetella kaikki ne teefilosofian osat, joissa selkeästi esiintyy buddhalaisia opinkappaleita. Toisaalta buddhalaisuuteen lukisi helposti mukaan kaikenlaiset meditaatiota, uppoutumista ja mystistä kokemusta korostavat käsitykset. Ei-käsitteellinen kokemus on kuitenkin yksi piirre, joka suhteellisen luotettavasti voidaan pistää buddhalaisuuden piikkiin. Kun konfutselaisuus myöntää, että opiskelulla ja tiedolla voi olla tärkeä osuus Taon ymmärtämisen polulla, näkee buddhalaisuus totuuden olevan kokonaan käsitteellisen ajattelun tuolla puolen. Sutrat ja mantrat voivat vain osoittaa kohti kuuta. Teekulttuurissa tämä näkyy esimerkiksi teetiedon ja -tekniikan opiskelun väheksymisenä tai kieltämisenä ja meditatiivisen kokemuksen tärkeyden painottamisena.

Heti kun tällainen hahmotelma on muodostettu, pitää korostaa, että kaikkien uskontojen sisällä on ollut filosofeja, jotka ovat kannattaneet toisten uskontokuntien oppeja tai näiden yhdistelmää. Ainoa varma tapa saada jonkinlainen pitävä jaottelu olisi kahlata laajalti kiinalaisen teetä koskevan kirjallisuuden läpi ja erotella toisistaan ne tekstit, jotka selkeästi soveltavat jonkin uskonnon termejä tai opinkappaleita. Toisaalta uskontojen sisäinen monimuotoisuus on ollut niin suurta, että emme välttämättä hyötyisi tästä juuri mitään.

Hong Seong-Il Hohin

Viime aikoina olen viettänyt teen suhteen hiljaiseloa ja keskittynyt muihin asioihin. Nyt kevään ensimerkkien myötä teeharrastuskin alkaa virkoamaan, uusia teelaatujakin olisi jo maisteltavaksi.

Haluan esitellä tässä nopeasti viimeisimmän lisäyksen teevälinearsenaaliini, pienen (n. 1dl) teekannun korealaiselta Hong Seong-Ililtä. Tämä korean ihmesavesta onggista valmistettu kannu on sisältä vain puoliksi lasitettu, joten se päästää teen kosketuksiin saven kanssa. Ulkopintaa koristaa monipuolinen lasitus, joka muistuttaa minua kiveä peittävästä jäkälästä. Pinnan tekstuuri on hyvin rikas: on lasitettua liukasta savea, "jäkälän" hienoa karheutta ja pieniä läikkiä lasittamatonta savea.

Olen käyttänyt kannua vain vihreän teen nauttimiseen, jota onkin talven aikana mennyt runsaasti. Tämän kanssa on hyvä lähteä keväällä kartoittamaan tarkemmin vihreän teen maailmaa.

Maurice Merleau-Ponty ja tee

Maurice Merleau-Ponty oli yksi Ranskan tärkeimmistä fenomenologeista, jonka ajatukset vaikuttavat yhä vahvasti filosofiassa. Merleau-Ponty tunnetaan ennen kaikkea ruumiillisesta fenomenologiastaan, jonka avulla hän selittää, kuinka lopulta itse tietoisuuskin nousee ruumiillisuudesta.

Merleau-Ponty esittää vakuuttavasti kokeellisen psykologian ja neuropsykologian avulla, kuinka tietoisuus ja havainto nousevat organismin reaktioista ympäristön ärsykkeisiin. Kaikkein primitiivisimmällä tasolla organismin toiminta on vain mekaanista reaktiota ärsykkeisiin. Tällöin ärsyke toimii kaksivaiheisen merkin tavoin, jossa merkki (ärsyke) viittaa tiettyyn merkitykseen (reaktio) vain empiiristen kausaalisuhteiden kautta (Kaelin 1992, 188). Organismilla on kuitenkin aina kyky omaksua reaktio omaan ruumiilliseen intentional arciinsa (en keksi sopivaa käännöstä), jolloin eliö nousee pelkän mekaanisen reaktion yläpuolelle. Kun merkki ei enää toimi pelkkien kausaalisuhteiden varassa eli kun reaktio tapahtuu ilman ärsykettä, se muuttuu symboliksi, joka toimii suhteessa muihin merkkeihin (ibid.). Symbolissa merkkiä ilmaistaan itsensä vuoksi eikä vain mekaanisena reaktiona; toisin sanoen käyttäytymisellä ei enää vain ole merkitystä, vaan se on merkitys (ibid., 189). Symbolisen toiminnan kautta eliö oppii soveltamaan taitojaan yhä uusiin tilanteisiin, jolloin sen toimintakyky paranee. Lopulta tällaisesta ärsyketason kehityksestä nousee myös ihmistietoisuus, jonka toiminta kuitenkin pohjautuu alempien tasojen rakenteisiin.

Koska Merleau-Pontylle havainto ja tietoisuus nousee ympäristöstä ja eliön olemisesta ympäristössä, hän ei voi asettaa sanallista ajattelua ihmisen tietoisuuden tai ilmaisun perustaksi. Pikemminkin jo primitiivinen havainto on ilmaisua tai luovaa toimintaa, jossa järjestämme esireflektiivisen ympäristön juuri meille sovitetuksi havaintomaailmaksi (Kaelin 1992, 223). Tietoisuus ei siis muodostu passiivisesta ympäristön vastaanottamisesta, vaan eliö vaikuttaa luovasti siihen, miten ympäristö näyttäytyy sille tietoisuudessa. Samoin emme ilmaise ajatuksiamme ennaltamuodostetuilla sanoilla, sillä sanat ovat ajattelua yhtä paljon kuin ajattelu sanoja – ilmaisussa jokainen kamppailee kielen kanssa löytääkseen sen, mitä ajattelee (ibid., 267). Tämän ilmiön on varmasti jokainen huomannut silloin, kun ei vain kykene pukemaan ajatuksiaan sanoiksi, vaan ne jäävät aivan kielen päälle. Sanojen ja ajattelun samanaikaisuus näkyy myös siinä, kuinka ajatukset, jotka jäävät ilmaisematta vaipuvat nopeasti alitajuntaan (ibid., 268). Toki ajattelu ja ilmaisu eivät toimi ainoastaan kielen kautta, tai pikemminkin kieli toimii myös ei-verbaalisen ilmaisun kautta, siis esimerkiksi taiteen avulla (ibid. 270). Taiteilija ei siis ilmaise teoksissaan ajatteluaan, vaan ajattelee materiaaleillaan valmistaessaan teosta (ibid., 329). Vaikka voidaan kiistellä siitä, etteikö valmista ajatusta voisi ilmaista taiteessa (tietysti tällöin ajatus on jo muodostettu esimerkiksi sanallisesti mielessä), on Merleau-Pontyn ilmaisuteoria raikasta vaihtelua kaikille niille käsityksille, joiden mukaan taiteilija vain välittää teostensa kautta ennaltamäärättyjä informaatiopaketteja yleisölleen.

Teen kannalta oleellista on ensinnäkin ajatus siitä, että oppiminen tarkoittaa tietyn tekniikan omaksumista osaksi ruumiillista skeemaamme (intentional arc) (Kaelin 1992, 245). Ikään kuin sulautamme opitun osaksi itseämme, jolloin voimme ilmaista itseämme opitulla yhtä vaivattomasti kuin vaikkapa sanoilla. Tällainen oppiminen lienee tuttua jokaiselle, ja sama kaava toistuu teenjuojan alkutaipaleella. Ensin teekannun käsittely ja sen eri vaiheet vaativat tietoista panostamista, ja sessio suoriutuu siitä huolimatta suhteellisen kömpelösti. Ennen pitkään teekannun käsittelystä ja teen juomisesta tulee kuitenkin kuin toinen luonto, jolloin teenjuoja (tämä on tuttua esimerkiksi japanilaisesta teeseremoniasta) voi ilmaista itseään teen kautta. Toiseksi jos ajattelemme teetä ilmaisuna, muodostuu teestä oppimisen kautta kuin toinen kieli tai toinen ajattelutapa. Kuinka usein käykään niin, että teetä juotaessa herää tunteita ja ajatuksia, joita on vaikea muuntaa sanoiksi? Tai niin, että arjessakin kohtaamme tuoksuja ja makuja, tunteita, asenteita, ajatuksia ja toimitapoja, jotka muistuttavat teestä? Lopulta mielestäni sama ilmiö näkyy myös siinä, kuinka teetä juotaessa mieleen juolahtaa sanallisiakin ajatuksia, jotka voivat joko liittyä teehen tai olla täysin satunnaisia. Tietysti sanallisten ajatusten voi ajatella syntyvän teehetken rauhasta, mutta silloinkin tee toimii mediana, joka mahdollistaa sellaisten ajatusten synnyn ja huomaamisen eli ilmaisun, jotka muutoin saattaisivat jäädä tiedostamattomiksi.

Merleau-Pontyn teorian kannalta avautuu siis näkymä teehen ilmaisuna: pikemminkin merkityksiä luovana ja havaintoa rakentavana toimintana kuin jonakin, johon on jo valmiiksi koodattu tietty salattu merkitys, jonka teenjuoja pyrkii paljastamaan.

Kirjallisuus:
Kaelin, Eugene Francis 1992 (julkaistu ensimmäisenä 1966). Existentialist Aesthetic: the Theories of Sartre and Merleau-Ponty. Ann Arbor: University Microfilms International.