Vihreä tee & yixing

Usein vihreän teen yhdistämistä savikannuun karsastetaan, jopa paheksutaan teepiireissä. Vihreiden teelaatujen ajatellaan olevan niin herkkiä, että kontakti saveen vähentää niiden makua ja tuoksua huomattavasti. Siksi miedommat teelaadut tulisi valmistaa neutraaleilla haudutusastioilla, pääasiassa lasilla tai lasitetulla savella/posliinilla.

Savikannujen vaikutus teen ominaisuuksiin riippuu paljolti siitä, kuinka huokoista materiaali on, ja tämä taas riippuu saven koostumuksesta sekä polttolämpötilasta. En tiedä paljoakaan näistä asioista, mutta monet sanovat (oma kokemus näyttää vahvistavan tämän), että pehmeät savet vaikuttavat enemmän teen ominaisuuksiin, kun taas kovat savet ovat neutraalimpia. Saven kovuutta voi testata ainakin kopauttamalla kannua kevyesti kannella. Matala ääni tarkoittaa pehmeämpää savea.

Joten luulisi, että vihreätä teetä ei koskaan tulisi hauduttaa ainakaan pehmeässä savikannussa. Toisin kuitenkin näyttäisi olevan!

Tässä blogikirjoituksessa on haudutettu vihreää teetä Ming-dynastian tapaan isossa saviteekannussa, jolloin lehtiä on ollut melko vähän suhteessa veden määrään. Yhden teen hauduttamiseen on käytetty jopa pehmeänä tunnettua duanni savea.

Kun aloitin teeharrastukseni, joinkin vihreää teetä aina alla olevasta isosta pehmeästä teekannusta. Muistaakseni tulokset olivat suhteellisen hyviä, toisaalta join silloin paljon huonompilaatuista teetä. En siis ehkä loppujen lopuksi mennytkään valmistustavassa niin pahasti pieleen – hah!

Dancong-sovinto

Yksi asia, jolta teetä harrastaessa ei voi välttyä, on liike, muutos tai "kehittyminen". Saattaa hyvinkin olla perusteltua nähdä teenjuonti eräänlaisena jatkuvana pyörteenä, joka spontaanisti luo uusia muotoja, hajottaa vanhoja, ja välillä palaa takaisin. Tai kuten pilkkopimeässä metsässä käveleminen; jokainen askel on ensimmäinen ja luo polkua.

Oli miten oli, olen aikaisemmin hieman karsastanut dancongien hauduttamista teekannussani. Posliinisessa kannussa tai gaiwanissa haudutettuna nämä teet tuntuivat saavuttavan huomattavasti vahvemman aromin. Tästä syystä en suostunut hauduttamaan dancongeja Chao Zhou -kannussani... Näiden yhteensopimattomuus harmitti, sillä usein puhutaan, että dancongit ovat parhaimmillaan juuri Chao Zhou -teekannuissa valmistettuina.

Tällä jääräpäisellä päätöksellä oli huonot puolensa; olen niin kiintynyt tuohon kannuun, että dancongeja ei lopulta tullut juotua lähes laisinkaan, vaikka alunperin niistä kovasti pidinkin.

Nyt olen hyväksynyt asian, joka on pyörinyt mielessäni jo kauan – en yksinkertaisesti halua juoda teetä kuin tuosta pienestä kannustani! (poikkeuksena tietysti vihreä tee yms.)

Kokeilen siis dancongia myös tässä kannussa, ja tulokset yllättivät. Tee tuoksuu vieläkin voimakkaalle, ja maku on paljon pehmeämpi. Ennen dancong-kulutustani rajoitti myös se, että ne ovat hyvin vahvoja: gaiwanista juotuna vatsa tuli usein kipeäksi muutaman maljan jälkeen. Chao Zhou -kannu tuntuu vähentävän tätä vaikutusta huomattavasti... Loppujen lopuksi ehkä ainoa huono puoli, jota kannu ei täytä, on märkien lehtien tuoksu kannussa. Posliinisessa haudutusastiassa lehdet tuoksuivat todella huumaavan vahvasti, Chao Zhoussa paljon vaimeammin.

Joten tervetuloa takaisin dancong!

Tieguanyin paahtamiskokeilu

Sain postissa näytteet Jadepisaran Tie Guanyinin alkuperäisestä versiosta, sekä kahdesta eri tasoisesta paahdosta, joita Matti itse oli paahtanut. Hän lupasi lähettää postimerkin hintaan näytteitä niitä haluaville, joten kannattaa ottaa yhteyttä. Tässä linkki Jadepisaran blogitekstiin.

Huom. Kuvat vasemmalta oikealle: paahtamaton, miedosti paahdettu, tummapaahto.

Miedommassa paahdossa teen tuoksusta oli terävin kasvimainen särmä kadonnut, mutta tuoksu oli kyllä säilyttänyt kermaisuutensa, ja oli lisäksi rakenteeltaan vankempi. Maku oli makeampi, ja siitä löytyi hienolla tavalla sekä viitteitä alkuperäisen Tie Guanyinin kasvimaisuudesta että riisimuromaista paahteisuutta. Suutuntuma oli muuttunut painavammaksi, liukkaus ja konsistenttius oli vähentynyt - tee tuntui hajoavan suussa, ei niin selkeitä reunoja. Myös märkien lehtien tuoksu oli selvästi makeampi, liköörimäinen.

Tummempi paahto muistutti alkuaan paljon miedommin paahdettua versiotaan, mutta toisessa haudutuksessa erikoinen hedelmäisyys hyppäsi esiin. Tuoksu ja maku oli selvästi hedelmäinen, mutta TGY:n kermaisuutta löytyi silti. Suutuntuma oli jo huomattavasti epäkonsistempi kuin alkuperäisessä teessä, tästä versiosta oli vaikea löytää rajoja, se vain hajosi sumupilven tavoin suussa :). Kolmannen haudutuksen jälkeen hedelmäiset sävyt tuntuivat väistyvän perinteisempien Tie Guanyinin makujen alta. Lisäksi paahteisuutta esiintyi, vaikkakin yllättäen ei niin voimakkaana kuin olisi odottanut.

Näytteet olivat erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia, koska olen itsekin paahtamassa piakoin oolongia iättämistarkoituksessa. Ehkä miedompi paahto olisi itselleni tärkeämpi, koska se säilytti enemmän alkuperäisen teen ominaisuuksia. Toisaalta en tiedä: ei millään tavoin voi sanoa, että tummempi paahto olisi ollut huonompi... Kiitos Matille tilaisuudesta saada hieman ennakkokäsitystä paahtamisen vaikutuksista!

Chao Zhou -liesi

Kuka sanoi ettei vedenkeitintä voi hifistellä? Pitkän odotuksen jälkeen pääsin käsiksi Chao Zhou -lieteen. Lieden kanssa on tarkoitus käyttää oliivinsiemenhiiliä, joiden mieto haju tarttuu veteen ja parantaa teen makua, tai ainakin vaikuttaa siihen. Vaikutuksen vuoksi liettä ei välttämättä kannata käyttää miedon makuisten teelaatujen kanssa.

En ole vielä kokeillut liettä käytännössä, mutta raporttia seuraa heti, kun pääsen tällä teetä keittelemään. Tarkoitus olisi hankkia retkikeitin ja jonkinlainen metallinen siivilä, jossa hiiliä voi lämmittää. Olen kuullut, että hiilet tapaavat poksahdella niitä kuumennettaessa, joten sisätiloissa tätä kannattaa käyttää harkiten. Lisäksi tyhjää pannua ei pidä laittaa kuumalle liedelle, ja varmiten kannua suojaa säröiltä seisottamalla vettä siinä puolisen tuntia ennen keittämistä.

Liesi koostuu tornimaisesta perusosasta, ja siitä on irrotettavissa kansi ja tuuletusaukon ovi. Hiilet saa tukahdetettua sulkemalla kummatkin, sulkemalla kannen voi hiilien palamista hidastaa. Chao Zhou -lieden kanssa käytetään usein muutamaa perusvälinettä; metallisia syömäpuikkoja, joilla hiilet asetellaan lieden sisään ja sulista tehtyä viuhkaa, jolla hiiliä voi leuhutella.

Siinä siis on Chao Zhou -liesi, lisää kun pääsen keittämään tällä teetä. Sillä välin liesi tuo mukavaa tunnelmaa teepöydällä säilytettynä. Lisää saviliesistä voi lukea täältä.

Da Ye punainen tee

Odotin innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on punaista teetä Taiwanista, jossa ei käsittääkseni hirveästi kokonaan hapetettua tai edes vahvasti hapetettua teetä tuoteta. Täytyy sano, etten pettynyt... Taaskaan.

Kuivat lehdet ovat paksuja, tummia ja kierteisiä – muistuttavat paljon esimerkiksi Wuyi-vuorten vahvasti hapetettuja wulongeja. Lehdet tuoksuvat tuoreen heinämäiseltä, kuten punaiset teet yleensä, mutta myös erikoisen jauhoisella tavalla rukiilta, tuoden mieleen näkkileivän.

Alkutuoksu on erittäin voimakas, siinä on taiwanilaisten teelaatujen kermaisuutta, mutta (hapetuksen takia?) tuoksu on vielä makeampi ja hedelmäisempi. Haudutettu tee tuoksuu sakealta, kuten punaiset teet tuntuvat ensimmäisillä haudutuksilla usein tuoksuvan. Tässä sakeudessa on kuitenkin erikoinen voimainen loppu, joka kestää hetken senkin jälkeen kun sakeus on haipunut.



Ensimmäinen haudutus on erittäin hieno: silkkisen paksu suutuntuma ja voimakkaan makea maku, joka on kuitenkin niin runsas, että siitä on vaikea erottaa selkeitä piirteitä. Hienompi piirre on teestä jäävä poreileva tunne kielen päällä ja vahva, kermainen jälkimaku, joka muistuttaa paljon miedompia taiwanilaisia oolongeja. Haudutuksessa on tiettyä kirpeyttä, mutta se ei ole lainkaan pistävää, jonka vuoksi en haluaisi kutsua sitä kirpeydeksi. Pikemminkin maku tuntuu voimistuvan, tehden lopullisen huipennuksensa, tai kääntyvän nopeasti nurinperin.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on selkeämpi, värikkäämpi ja hedelmäisempi. Maun mehukkuus on lisääntynyt; sen voi aistia kielen reunoilla hitaasti pyörähdellen, ei heti maun ja kielen kärjessä, kuten monissa muissa teelaaduissa. Kolmannessa haudutuksessa ei enää ole lainkaan kirpeyttä, ja neljännessä haudutuksessa herkemmät, kukkaiset sävyt pääsevät esiin. Pidin tästä teestä, siihen uppoutui välillä yllättävänkin syvästi, melkein itsensä unohtaen.

Teehetket

Tänään löysin teestä paremmat fiilikset kuin moneen viikkoon. Huomasin, että olen ollut hieman hätäinen ja poissaoleva: ottanut liian isoja kulauksia liian nopeasti, ja keskittynyt turhan paljon makuun ja tuoksuun. Tällä tavalla jäi huomioimatta se kaikki muu, josta teehetki muodostuu...

Olotilat ennen teetä, teenjuonnin aikana ja teen jälkeen; teevälineiden valmistelu ja puhdistaminen; hajanaiset päässä juoksevat ajatukset; musiikki tai hiljaisuus; jätevesiastiassa kelluvat satunnaiset teelehdet, teevälineiden tunto. Lähes automatisoidut liikkeet haudutuksessa, puolilootusasennon aiheuttama kipu ja puutumus jalassa...

Usein on kyllä tyydyttävää nauttia teestä näin syventyen ja tiedostaen, mutta toisinaan on antoisampaa vain juoda teetä sen kummempia pohtimatta – eikä samaa tietoisuuden tasoa aina saavuta, vaikka yrittäisi kovastikin. Miten sen ottaakaan, ei teetä juodessa pääse luonnollisuutta pakoon.

Pieniä asioita...

Usein suurimmat ahaa-elämykset teessä tuntuvat tulevan pienistä asioista. Viime aikoina olen esimerkiksi kokeillut eri korkuisten tasojen käyttämistä teepöytänä. Pöydällä hauduttaminen tuntuu itselleni vaikealta, koska käsi on vaikeaa saada hyvään asentoon tasaisen kaatamisen saavuttamiseksi. Kyynärpää asettuu kömpelöön asentoon ja kättä ei saa nostettua tarpeeksi korkealle.

Nykyään olenkin hauduttanut teetä uudella, noin 30cm korkuisella tasollani. Siinä sekä veden kaataminen kannuun että teen kaataminen maljaan tuntuu jo huomattavasti helpommalta, kun käden ja tason välillä on riittävästi tilaa. Olen juonut teetä myös lattialla istuen, sekin tuntuu sopivalta korkeudelta.

Toiseksi huomasin, että itselleni on helpompaa kaataa vettä kannuun ja teetä maljaan niin, että kaataa pyörivällä liikkeellä myötäpäivään. Ennen olen kaatanut vastapäivään, vaikka olen oikeakätinen – ongelma, joka minulla on esiintynyt myös footbagin potkimisessa.

Nämä kummatkin huomaukset ovat liittyneet juurikin veden tai teen tasaiseen kaatamiseen, mutta kuinka tärkeeä se loppujen lopuksi on? Omissa sessioissani se on muodotunut tärkeäksi seikaksi lähinnä sen takia, että olen alkanut kiinnittää siihen huomiota. Nyt sessioideni harmonia tuntuu kärsivän, jos kaataminen on kovin järkkyvää.

Tästä päästäänkiin kolmanteen huomioon (jonka olen tehnyt lähinnä jonkin satunnaisen Tea Mastersin blogikirjoituksen perusteella). Huomasin, että jollain tasolla teelehtien asennosta kannun sisällä voi arvioida kaatamisensa tasoa. Esimerkiksi jos kaataa todella jyrkästi, ja varsinkin jos lehtiä on liian vähän, märät lehdet asettuvat kannussa nokan puoleiselle sivulle. Taaskin, tämä luultavasti vaikuttaa teesessioihini vain, koska olen alkanut tavoittelemaan rauhallisuutta ja tasaisuutta.