Kritiikin arvo

Kriitikkoa pidetään sekä teekulttuurissa että monissa muissakin taiteenlajeissa usein turhana hahmona, jonka henkilökohtaiset mielipiteet jäävät vain yksilön omiksi totuuksiksi eivätkä voi antaa mitään objektiivista kuvaa teoksesta. Kuitenkin haluaisin puolustaa niitä moniulotteisia vaikutuksia, joita kritiikillä voi ja pitäisi olla.

Ensinnäkin kriitikko tuskin kirjoittaa ensisijaisesti yleisölleen, vaan tekstinsä kautta kartuttaa henkilökohtaista havaintokykyään ja omia taitojaan. Tarkkailemalla teoksen piirteitä, niiden tasapainoa tai epätasapainoa, oppii jatkuvasti tarkastelemaan tulevia teoksia yhä paremmin sekä ottamaan epäkohdat itse huomioon omissa suorituksissaan. Parhaassa tapauksessa kritiikki voi myös opettaa lukijaa havannoimaan uusia puolia teoksista, jolloin hän on entistä valmiimpi teosten itsenäiseen tarkkailuun. Lisäksi kritiikki pitää taiteenlajia näkyvillä ja välittää tietoa uusista teoksista. Usein arvostelut eivät edes yksipuolisesti keskity kirjoittajan omiin näkemyksiin, vaan saattavat myös tarjota teoksen historiaa tai taustatietoja kritiikin sivulla. Periaatteessa kritiikin kautta myös valmistajat ja välittäjät saavat palautetta teoksistaan ja voivat oppia suorituksistaan, mutta esimerkiksi teen kohdalla palaute taitaa harvoin yltää niin pitkälle. Lopulta, vaikkakin tämä on hyvin epätodennäköistä, saattaa lukija löytää kriitikon, jonka maku on niin samanlainen omansa kanssa, että arvostelut eivät enää kuvasta pelkästään subjektiivisia mieltyksiä, vaan tavoittavat edes hetkellisiä häivähdyksiä objektiivisuudesta.

Yksi taiteen teorioista pitää taidetta ilmaisuna, joka pyrkii selventämään tiettyyn aiheeseen liittyviä tunteita/ajatuksia sekä houkuttelemaan myös yleisöä tarkastelemaan aihetta teoksessa esiintyvästä näkökulmasta. Teoksen tunteiden tai aiheen tutkiminen voidaan tietysti erottaa puhtaasta materiaalin ja muodon tarkastelusta, mutta lopulta myös teoksen muoto on olennainen osa ilmaisua. Joten ainakin niin pitkälle kun taidetta pidetään teoksen ilmaisun tarkkailuna pelkän passiivisen vastaanottamisen sijasta, voidaan kritiikkiä/arvostelua pitää olennaisena osana taidekokemusta.

Ali Shan 1996

 (Ostettu: Camellia Sinensis)

Vahvaa paahteisuutta kuivien lehtien tuoksussa; jauhettua kahvia sekä Muzha Tieguanyinin tummuutta. Myös kuivia, salmiakkia muistuttavia sävyjä, sekä taustalla hieman siirappimaista tai limppumaista makeutta.

Äärimmäisen paahdetut lehdet aukeavat kunnolla vasta kolmannella haudutuksella. Ensimmäiset kaksi haudutusta jäävät miedoiksi heikoin riisikakkusävyn sekä tummasta paahdosta juontavan vahva liköörimäisen hedelmäisyyden hallitsemiksi. Suutuntuma pysyy näissä ensimaljoissa hyvin heikkona, mutta siinä on selkeä kirkas terä, joka ehkä kielii paahteisuuden alla piilevästä oolongista. Lehtien auettua loppusessio on melko tasaista: tuoksu on tumman kermainen ja hieman paahteinen sekä  maku liköörimäisen makea. Suutuntuma pysyttelee loppuun saakka paksuna, ja siinä on yhä alkuhaudutuksissa esiintynyttä miellyttävää kirkkautta.

Viime aikoina ikääntyneiden oolongien maailmassa paahtamattomat teet ovat tuntuneet tulevan muotiin. Usein näitä vastoin rinnastetaan karrella palaneet vanhat oolongit, jossa paahteisuus lähinnä peittää teen alkuperäistä kehnoutta. Vaikka tämäkin Alishan on todellakin karrelle palanut, on se kuitenkin maku- ja tuoksuprofiililtaan suhteellisen monipuolinen – esimerkiksi verrattuna monotoniseen 1958 Bai Haoon. Siksi mielestäni paahdetuilla iätetyillä oolongeilla on oma paikkansa, vaikka jäinkin toivomaan tältä teeltä hieman kevyempää paahtoa. Nyt en ole varma erottaisinko tätä teetä toisista hyvin vahvasti paahdetuista oolongeista, esimerkiksi Muzha Tieguanyinistä. Mausta tai tuoksusta ei löytynyt mitään selkeitä iän merkkejä, joka taas pistää pohtimaan tarkemmin oolongien ikääntymisen prosessia. Ymmärtääkseni oolong tarvitsee ilmaa ja kosteutta ikääntyäkseen, joten miten käy teen, josta jokainen paahto poistaa kosteuden (sekä lisäksi ehkä myös tappaa lehtiin jo pesiytyneet mikrobit yms.)?

Jos paahto tosiaan ikään kuin hidastaa ikääntymistä, alkavat iättämissuunitelmani tarkentumaan. Jo aikaisemmin olen nimittäin huomannut, etten itse pidä täysin ilmatiiviissä tilassa iätetyistä oolongeista, jotka kymmenienkin vuosien jälkeen muistuttavat vastapoimittua teetä. Toisaalta en haluaisi myöskään peittää liikaa teen alkuperäisiä ominaisuuksia paahdolla, mutta en myöskään aio hylätä täysin ideaa paahtamisesta iättämisen yhteydessä.

Tee ja luonnonkauneus

Viime postauksessa vilahti määritelmä taiteesta ilmaisuna, joka esittää jonkin aiheen tietystä näkökulmasta ja kutsuu yleisöä jakamaan tämän näkökulman. Teen kannalta tämä käsitys on ongelmainen, sillä määritelmä tuntuu olettavan taiteilijan, joka valitsee teokseen tietyn aiheen ja näkökulman. Teessä taas taiteilijaa ei periaatteessa ole olemassakaan. Tietysti teen prosessoijat sekä teen hauduttaja vaikuttavat huomattavasti lopulliseen teemaljaan ja tulevat näin lähelle taiteilijan roolia, mutta lopulta hekin lähinnä ohjailevat teen ominaisuuksia hienovaraisesti, pyrkien usein ilmaisemaan teen olemuksen mahdollisimman puhtaana.

Tee onkin lähempänä luonnonkauneutta kuin inhimillisen prosessin seurauksena syntynyttä taideteosta.  Teen luonnollisuus on selkeästi havaittavassa teemaljasta, josta ei heijastu yksittäinen taustatekijä vaan pikemminkin luonnon majesteettinen hiljaisuus. Luonnonkauneuden vuoksi tee on erityisen sopiva teokseen uppoutumiseen ja rauhalliseen kontemplointiin. Silti teetä voi tarkastella myös kuten perinteistä taideteosta reflektion avulla. Eri teelaadut usein tuovat mieleen tiettyjä aiheita tai tunteita: iätetty tee esimerkiksi herättää usein kunnioitusta ja vaikutelman iän myötä saavutetusta viisaudesta, kukkainen oolong keväistä herkkyyttä ja huolettomuutta sekä nuori pu'erh kärsivällisyyttä ja toivoa tulevaisuudesta. Prosessoinnin myötä teen ulkoinen olemus saavuttaa tuhansia muotoja, jotka ainakin toisinaan pystyvät herättämään suoria mieleyhtymiä juojassa. Lisäksi vielä laajemman aihekirjon tarjoaa itse juojan mieli, joka luonnonkauneuden tyhjyydessä pystyy heijastamaan teehen siitä puuttuvan teeman. Näin ollen jokainen teesessio juojan tarkastelun kohteena muodostaa aidon ja ainutlaatuisen taideteoksen.

Bai Hao 1958

(Ostettu: Camellia Sinensis)


Uskomattoman ikänsä ja halvan hintansa vuoksi odotin tältä teeltä vähiten Camellia Sinensis –tilauksessani. Maistelun jälkeen vaikuttaa tosiaan siltä, että Bai Hao jää pelkän mukavan sessioteen tasolle, mutta se onnistui silti yllättämään minut muutamalla piirteellään. Ensinnäkin odotin näin vanhalta teeltä huomattavaa pu'erhin kaltaisuutta: vahvaa maakellaria ja tunkkaista puuta. Sen sijaan löysin ainoastaan kevyttä ja vaimeaa multaisuutta, joka sekin esiintyy ainoastaan kaikista kuumimissa haudutuksissa. Vasta kiehahtaneella vedellä haudutettuna tuoksusta erottui kaikista selkeiten yksitäisiä sävyjä, lähinnä multaa, juureksia ja jopa hernettä. Heti veden jäähdyttyä sävyt sekoittuivat yhteen muodostaen jonkinlaisen makean ja hieman karamellia muistuttavan massan. Maku oli alusta loppuun saakka makeaa ja paksua kuin sametti, mutta yksityiskohtaisempia vivahteita oli vaikea tavoittaa. Jälkimaussakin esiintyy vain ikääntyneiden oolongien vääntynyttä liköörimäisyyttä.

Tee on varsin juotavaa varsinkin jos pitää paksusta, vanhasta ja tummasta teestä. Iän vuoksi olisin odottanut tältä äärimmäistä tummuutta, palaneita sävyjä ja pu'erhia vastaavaa maanläheisyyttä. Toisaalta miten sitä voi olla edes varma teen todellisesta iästä? Mielenkiintoni herätti pu'erhmaisuuden puute, sillä aikaisemmin maistamassani kiinalaisessa 1991 Shui Xianissa sitä jo selvästi esiintyi. Miksi ei sitten näin paljon vanhemmassa taiwanilaisessa tai missään muistakaan maistamissani (kaikki taiwanilaisia) iätetyissä oolongeissa – onko pu'erhmaisuus Kiinan yksinoikeus?  

Feng Huang Shui Xian 1991

 (Ostettu: Camellia Sinensis)

Olen odottanut innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on ensimmäinen ei-taiwanilainen iätetty oolongini. Aikeissani on myös tulevaisuudessa maistella lisää vanhoja dancongeja sekä hankkia muutama erä omaan iätykseen, joten toivoin tältä teeltä pientä osviittaa siitä, mitä myöhemmin on odotettavissa. Ensikuva teestä jäi sekavaksi ja tee tulee vaatimaan lisää huomiota, mutta tässä jotain nootteja:

Kuivat lehdet eivät juurikaan tuoksu, mutta hetken dekantoimisen jälkeen niistä erottuu selkeä, joskin nopeasti katoava, nougatmainen makeus. Itse haudutus yllättää heti ensi askelilta, kun pikaisesti huuhdelluista teelehdistä tulvahtaa esiin selvästi vanhaa pu'erhia muistuttava puumainen sävy. Sama puumaisuus esiintyy myös ensimmäisellä ja toisella haudutuksella, jonka jälkeen tuoksu siirtyy enemmän toisten ikääntyneiden oolongien kaltaiseen makeahkoon mineraalis-tunkkaiseen tuoksuun. Toisin kuin pu'erhissa, tästä oolongista ei kuitenkaan löydy ollenkaan maakellarisuutta, ns. multaisia perunoita, vaan ainoastaan pehmeää ja luonteikasta puuta.

Maussa ei ole lainkaan sitä suuta kuivattavaa kitkeryyttä, jota toisissa vanhoissa oolongeissa olen tavannut. Pikemminkin ensimmäisestä haudutuksesta saakka huomion kiinnittää tietty makeus ja hedelmäisyys. Kieli juuri ja juuri melkein tavoittaa yksittäisiä sävyjä, mutta lopulta maku jää kuitenkin sekavan massan tasolle; ikään kuin tee olisi täynnä hedelmäisten sävyjen potentiaalia, mutta yksittäiset maut eivät pääse aktualisoitumaan. Vain hetkellisesti jälkimaun kautta hedelmäisyys tiivistyy selkeiksi ja hieman liköörimäisen vääntyneiksi sävyiksi.

Hedelmäisyys ja makeus jatkuu aina viimeisille haudutuksille saakka, joskin sitä varjostaa pitkään ikääntyneen oolongin puumaisuus/mineraalisuus. Lopulta jäljelle jää suutuntumaltaan vielä paksu, hieman makea ja kummittelevan puumainen haudutus.

Pu'erh maistelu osa II

Pu'erh maistelun loput nootit. Tällä kertaa en enää löytänyt kuvia kakuista.

Xiaguan 8653 2003
En tiedä mitä sanoa tästä kakusta: tumma, helposti juotava, erittäin tiiviisti painettu... Maussa on lievää ja hitaasti kehittyvää kitkeryyttä, joka kuitenkin kerkeää kadota viimeisistä haudutuksista. Kitkeryys on pikemminkin yanchamaisen mehukasta ja maukasta kuin sheng pu'erhissa useammin tavattavaa suuta kuivattavaa ja pistävää kitkeryyttä. Kitkeryys korostaa mukavasti suutuntumaa ja makua, joka muuten tuntuu jäävän aika perus pu'erhmaiseksi. Tuoksussa ja maussa on kuitenkin hyvää kestävyyttä. 

Menghai Spring Buds '93
Odotin tämän teen vuosikertansa puolesta olevan jo huomattavan ikääntynyttä, mutta toisin kävi. Tuoksu on nuoren sheng pu'erhin kaltainen, mutta hyvin kevyt ja kostea. Samoin maussa ja etenkin jälkimaussa on hieman valkoisen teen kaltaista kosteutta ja mehevyyttä. Alussa esiintyy kohtalaista kitkeryyttä, joka kuitenkin katoaa kokonaan kolmanteen haudutukseen päästessä. Myös tuoksu ja maku heikentyvät yllättävän nopeasti – lopetin juomisen kun vettä oli pannussa jäljellä vielä melkein puolet. Qi sen sijaan vaikutti vahvasti vielä silloinkin, kun tee oli muuten heikentynyt hienovaraisiin sävyihin (vai liekö asiaan vaikuttanut aikaisemmin juomani matcha?).

'95 7542
Ensimmäisenä huomion herättää maun erinomainen kirkkaus. Se voi tosin johtua siitä, että tämä tee piti hauduttaa vedenkeittimellä keitetyssä vedessä, sillä savipannu alkoi vuotamaan pohjasta!  Ikä on selvästi tummentanut tuoksun sävyjä, vaikka siitä löytyykin yhä sitä parfyymimaista voimakkuuta, jota nuorissa pu'erheissa tapaa. Nyt tuoksusta tuntuu kuitenkin erottuvan enemmän puumaisia ja pyöreämpiä sävyjä ohuiden ja kukkaisten sijaan. Maustakin tuntuu huomaavan iän tuomaa lämpöä ja painoa, varsinkin suutuntumasta löytyy hieman vanhan pu'erhin sameutta. Kitkeryys tosin varjostaa teetä aina kolmannelle haudutukselle asti muistuttaen kenties kakun suhteellisesta nuoruudesta. Voimaa, qitä ja kirkasta suutuntumaa kestää aina loppuun saakka, joten tätä teetä juo mielellään. Olisin silti voinut ottaa vielä vähän maanläheisemmän ja märemmän version!

Ke Yi Xing Brick '94
Tämän teen kuva jäi selvästi epämääräisimmäksi. Paikkasin vuotavaa savipannuani riisimuhennoksella, ja vaikka veden keittäminen onnistuu taas, tarttuu veteen vielä selvää riisin hajua.
Tuoksussa on jo selvää maanläheisyyttä, mutta se kallistuu voimakkaasti tuoreeseen, heinämäiseen, suuntaan. Voi kuitenkin olla, että keveämmät savut tuoksussa ovat seurausta riisistä. Muutenkaan tuoksu ei ole täysin maalainen, vaan siinä tuntuu olevan vielä piirteitä nuoruudesta, esimerkiksi makeaa kermaisuutta tai suklaata. Shu pu'erhissa niin usein tavattavaa terävää kalamaisuutta ei tietysti löydy ollenkaan, samoin multaisten perunoiden ja maakellarin sävyt jäävät hyvin lempeiksi. Maku on yllättävän ohut, sekin tuntuu viestivän nuoremmista piirteistä. Lisäksi muutamassa alkuhaudutuksessa esiintyi hämärää kitkeryyttä taustalla, joka maistui lähinnä palaneelta ja jäi melko epämiellyttäväksi. Suutuntumassa esiintyi kyllä viiveellä samettista pehmeyttä, mutta pääpiirteissään maku on yllättävän ohut.

Suuri Pu'erh maistelu osa I

HUOM! Kuvat osoitteesta http://www.finepuer.com. Kuvat eivät siis ole täysin samasta kakusta kuin näytteet, eivätkä välttämättä samasta kaupastakaan.
Ja kiitos Jadepisaran Matille näytteistä!

Xiaguan Fu Lu Shou 2006

Ensimmäisenä tässä teessä kiinnitti huomiota tumma väri ja voimakkaan hedelmäinen tuoksu. Tuoksun seasta löytyi ensimmäisellä haudutuksella myös (minulle) epämiellyttävää terävyyttä, "kalamaisuutta", mutta se vaihtui toisesta haudutuksesta lähtien lyijyn/kumin/muovin vivahteeseen. Maku oli ensimmäisellä ja toisella haudutuksella yllättävän mehukas: maun moniulotteisuutta vertaisi täydellisesti suolatun ja alimaustetun keiton väliseen eroon. Seuraavilla haudutuksilla tuo terä tuntui kuitenkin katoavan tai sitten siihen vain tottui. Pientä kitkeryyttä esiintyi lähinnä 3. & 5. haudutuksilla, mutta kokonaisuudessa erittäin pehmeä tee. Hyvä sessiotee, helppoa juotavaa. Mitään sen erikoisempia tuntemuksia en huomannut, suutuntuma on mukavan pehmeä ja samettinen loppuun saakka.

Menghai Wild Arbor Red Mark 2003

Tämän teen märistä lehdistä lähtee hyvin makoisa marjaisan mehukas tuoksu, joka ei kuitenkaan heijastu haudutetun teen tuoksuun. Itse asiassa tee tuoksuu ainoastaan hyvin miedosti hunajaiselta. Maku sen sijaan on erittäin vahvan hunajainen, samoin jälkimaku. Mitään kitkeryyttä teestä ei löydy alkuunkaan. Kaikki marjaisuus sekä hunajaisuus kuitenkin katoaa toisiin shengeihin ja jopa oolongeihin verrattuna yllättävän nopeasti, jo neljännellä tai viidennellä haudutuksella. Juotavana tee pysyy kyllä loppuun saakka, mutta mietona ja yksitoikkoisena.

Menghai Dayi 7542 2005
Sävymaailmaltaan tämä näyte oli melko perus shengiä, hieman savuisuutta tuntui olevan alussa läsnä. Makua hallitse kitkeryys aina kolmannelle tai neljännelle haudutukselle asti. Kitkeryyden haihduttua mausta ei enää tuntunut löytyvän mitään viitteitä, samoin tuoksu pysytteli hyvin matalalla profiililla. Lisäksi suutuntumakin tuntui hyvin vaisulta. Sen sijaan tämän Menghain kanssa huomasin vihdoin qin vaikutuksen, joka varsinkin Menghain Red Markissa tuntui puuttuvan kokonaan. Vaikutuksien vaihtelevuus johtui varmasti osittain tilanne-eroista, mutta tuskin se täysin selitti Red Markin hiljaisuutta. Kompleksisuuden vuoksi valitsisin Fu Lu Shoun tämän teen sijasta. Vaikka sanotaan juurikin kitkeryyden ja qin ilmentävän pu'erhin ikääntymispotentiaalia, en haluaisi tähän kakkuun uskoa sen laimeuden vuoksi.


Xiaguan Blue Mark 2003

Bonusta tässä teessä lehtien löysyydestä (ainakin näytepalassa) ja lehtien kokonaisuudesta. Teen tuoksu ja maku näyttäytyy melko perusshengimäisenä alkuhaudutusten ajan. Kahdella tai kolmella ensimmäisellä maljalla pieni kitkeryys varjostaa teetä, mutta se päästä maut lävitseen eikä muutenkaan ylly liian pistäväksi. Tuoksussa ja maussa on erinomaista voimaa ja kompleksisuutta. Alussa suutuntumassa on viitteitä vanhan shengin sameasta suutuntumasta, joka kuitenkin loppua kohti muuttuu herkulliseksi raikkaaksi keveydeksi, joka herättää halun juoda tavaraa kuppikaupalla isoin kulauksin. Loppua kohti sävyjen kirjo tasoittuu, vaikka yhtä tylsäksi kuin Menghain Red Mark ja 7542 se ei koskaan alene. Sen sijaan tämä pu'erh tuntuu noudattavan oolongeissa varsin yleistä ja hyväksyttyä kaavaa; vahvat, jopa karskit, alkuhaudutukset, joita seuraa sävyjen kukoistaminen sekä lopullinen tasoittuminen keveäksi ja erinomaiseksi juomaksi. En tiedä miten shengpun kanssa tähän pitäisi suhtautua, mutta en liiemmin välitääkään. Blue Mark yhdistää ne piirteet mitä etsinkin nuorelta shengiltä eli tummuuden, kompleksisuuden, qin ja edes hetkellisesti vanhaan shengiin viittaavan suutuntuman. Puolestani tämä olisi saanut heijastaa vielä vanhan pu'erhin (tai märässä säilytetyn) maanläheisyyttä, mutta kelpaa kyllä tällaisenaankin.