maanantai 27. joulukuuta 2010

Kaksi korealaista balhyochaa

Balhyocha on korealaista hapetettua teetä, jota voitanee pitää wulongina. Toisaalta näiden kahden teen maku oli hyvin lähellä punaistakin teetä. Kummatkin balhyochat on kasvatettu Hwagae-laaksossa, noin 5km päässä toisistaan: Kim Jong Yeolin kasvit läntisellä rinteellä, Kim Shin Hon itäisellä.

Balhyocha by Kim Shin Ho (Dao Tea)


Kim Shin Hon kuivat lehdet eivät tuoksu yhtä vahvalta kuin Kim Jong Yeolin lehdet. Näissä on mieto vaalean kukkainen ja jauhomainen haju, mutta KJY:n verrattuna lehtien aromi on hyvin vaimea. Alkutuoksu on ensin hedelmäinen, muuttuen siitä todella intensiivisen marjaisaksi ja lieventyen nopeasti miedommaksi kukkaisuudeksi, josta kuitenkin löytyy vielä marjaa ja jopa sellaista viljaisuutta kuten Dian Hongista. Huuhtelun jälkeen voimakas, erikoinen tuoksu, hiukan kuin kuivava maali.

Teen tuoksu on vaalea, kukkainen, muistuttaa jotain hienoa mustaa teetä, mutta hieman sekava. Maku on kirkas ja virkistävä, suutuntuma sileä ja liukas. Tämä ei ehkä ole aivan yhtä makeaa kuin KJY:n balhyocha, ja maussa on myös pientä viljaisuutta. Märkien lehtien tuoksu on voimakas ja tumma, jotain kukkien ja marjojen väliltä.

Toisessa kupissa tuoksu on sameampi, ei niin erikoinen. Suutuntuma taas vaikuttaa hiukan raskaammalta, ikään kuin se olisi vasta nyt asettunut aloilleen. Kukkainen, lämmin, hitaasti palavan kynttilän liekin kaltainen jälkimaku, jossa hieman maitomaisuutta. Märissä lehdissä on voimakkaan parfyymimainen tuoksu, todella euforinen :) . Qi tuntuu kovin visuaaliselta. Pidemmän päälle vaikutus on hiljentävä (mykkämode iskee päälle), hidastava (tarpeettomia liikkeitä ei tule tehtyä) ja jotenkin intuitiivinen...

Kolmannen kupin tuoksussa on tällä kertaa hieman enemmän kompleksisuutta. Suutuntuma on äärimmäisen pehmeä ja nautinnollinen; maku hillitty, mutta makea. Tästä balhyochasta tulee mieleen silmuista valmistettu musta tee. Kim Shin Hon tee tuntui säilyvän samankaltaisena kauemmin kuin KJY:n, joka oli ehkä monipuolisempi ja räväkämpi alussa, mutta muuttui paljon muutaman haudutuksen jälkeen (KJY:n balhyochasta sai silti myös monta hyvää haudutusta mutta makuprofiilin eläväisyys toimi laajemmalla skaalalla).


Balhyocha by Kim Jong Yeol (Dao Tea)


Tämä on näistä kahdesta balhyochasta selvästi voimakkaamman tuoksuinen, tai, se edes tuoksuu jollekin. Mehukas, jokseenkin tumma kukkaisuus tulvii lehdistä ja tuntuu hengittäessä kuin viileältä, raikkaalta vedeltä. Alkutuoksu on miedon kukkainen ja ei eroa huomattavasti Kim Shin Hosta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu tummaksi ja marjaisaksi, tulee mieleen jonkinlainen wuyi yanchan ja dancongin sekoitus.

Tuoksu on tiiviimpi kuin KSH:n, se tuli mieleen jo kuivien lehtien tuoksusta. Maku on ehkä hieman suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävä. Erittäin mehukas, paksu ja konsistentti suutuntuma, joka syvenee kielellä. Viipyilevä, mehevän tumma hedelmäinen jälkimaku. Nyt märkien lehtien tuoksussa on samaa outoa 'maalimaisuutta' kuin KSH:ssakin, mutta sen alla piileksii myös marjainen aromi.

Kolmannessa haudutuksessa märkien lehtien tuoksu vaihtunut hienoon kukkaisuuteen, qi alkaa rentouttamaan ja hidastamaan, lievä ruumiillinen painavuus/rentous.

Neljännessä kupissa mehukkuus ja syvenevyys ovat vielä läsnä, mutta kokonaisuudessaan teen luonne on vaalentunut; tästä ehkä alkaa tämän balhyochan käännekohta. Maussa selvää hunajaisuutta nyt kun vesikin on viilentynyt.

Viides kuppi, aikamoista hunajavettä tässä vaiheessa, erittäin makeaa. Maun syventyvyys on siirtynyt alkuvaiheesta loppuvaiheeseen, mutta kiinnostavasti se siirtyy taas maun etualalle kun vesi lämmitetään uudelleen.


Loppusanat: KSH:n tuoksu monipuolisempi, KJY:ssä taas maku?

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Saejak by Kim Jong Yeol

Saejak by Kim Jong Yeol (Dao Tea)


Saejak on korealaista vihreää teetä, jota voitanee pitää toisiksi parhaana vihreän teen luokkana ujeonin jälkeen. Tee on Kanadasta Dao Tealta, joka tuo teetä korealaisilta tuottajilta. Pidän paljon siitä, että Dao Tean sivuilta voi lukea enemmän itse teen viljelijöistä ja jopa katsoa Google Mapsista missä kasvit sijaitsevat (toiminto ei tosin tunnu tällä hetkellä toimivan). Tätä vihreää teetä sain pienen näytteen tilaukseni yhteydessä, joten arvostelu perustuu vain muutamaan maistelukertaan.

Pussista näyte tuoksuu todella raikkaalta, kermaisen marjaiselta/hedelmäiseltä niin kuin Kukicha aikoinaan. Lehdet ovat muodoltaan pieniä, pitkulaisia ja mustia, vaikka on seassa muutama harmahtava silmukin.

Alkutuoksu on hyvin miedon pähkinäinen. Tuoksu pehmeä, tumman pähkinäinen, vähän kuin longjing, mutta ei niin raskas. Maussa ruohomaisuutta ja makeutta, joka leviää kurkkuun asti. Suutuntuma on erittäin kirkas ja virkistävä, juuri sellainen mitä vihreästä teestä hakeekin: viileää ja raikasta kuin öinen sadekuuro kesälle. Qi tuntuu nousevan kovin nopeasti ensimmäisen kupin jälkeen ja on ensivaikutelmaltaan selkeä & ryhdistävä.

Toinen kuppi tuoksuu enemmän kasvimaiselta, mutta jää loppujenlopuksi melko miedoksi. Suutuntuma on pehmeytynyt ja sakeutunut huomattavasti, nyt se on raskas ja kermainen, mutta elävöittävä särmä ei ole onneksi kadonnut. Maussa lisänä tietty pähkinäisyys, ihan kuin tuoksu ja maku olisivat vaihtaneet paikkaa ensimmäisen kupin jälkeen. Märkien lehtien tuoksu muistuttaa hernekeittoa, mutta ei samalla voimakkaalla tavalla kuin Biluochun. Qi on rentouttava ja kannustaisi heittäytymään selälleen makoilemaan, vaikka varsinaista painavaa bodyfiilistä ei löydykään.

Kolmannessa kupissa tuoksu ja suutuntuma ei hirveästi muutu, ehkä hieman tuo tasapaksu sameus vähenee ja pientä kirkkaampaa kirsikkaisuutta tulee esiin. Neljännessä kupissa edelleen paksu ja täyteläinen suutuntuma, mutta ei tuoksua ja pientä kumimaista makua. Seuraavissa kupeissa kumimaisuus väistyy ja mieto kukkaisuus kaikuu kupissa. Qi tuntuu näin lopussa kehittyneen ruumiillisempaan rentoutumiseen.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Teen muuttuva luonne ja tuulettaminen

Teen muuttuva luonne ja tuulettaminen


Monille on varmasti käynyt joskus niin, että rakas tee ei haudukaan yhtä hyvin kuin ennen. Syynä voi olla mikä tahansa lukemattomista muuttujista: teen ikä, teenjuojan mieliala, aikaisemmin juodut teelaadut, jopa sää.

Löysin alkuvuodesta jostain teeblogista kiinalaisen termin fan chun, joka tarkoitti "palannutta kevättä". Tällä tarkoitetaan vaihetta, jolloin tee esimerkiksi ilmankosteuden tai muun syyn vuoksi maistuu vaimeammalta tai huonolaatuisemmalta kuin yleensä. Viime aikoina kaikki hauduttamani pu'erhit ovat onnistuneet huonosti: tuloksena yksitasoinen, lannistettu tee, joka kuivattaa suuta tai kurkkua. Voisiko Suomen talven kuiva ilma vaikuttaa lehtien laatuun?

Vaimean teen ongelma voi esiintyä myös aivan uuden teen kanssa, varsinkin kun tuote on pakattu ilmatiiviisti. Pu'erhin kohdalla muistan lukeneeni, että on suositeltavaa antaa lehtien tuulettua (xing cha, teen herättäminen) joko kokonaisena kakkuna tai murrettuna, jolloin tee tuulettuu nopeammin. Pu'erhin, mutta myös muun teen kanssa olen huomannut tuulettamisen vaikutuksen uudestaan ja uudestaan, jo kahdesta tai kolmesta päivästä muutamaan viikkoon voi tehdä ihmeitä. Toki maun parantuminen voi johtua myös kehittyneestä makuaistista tai tilanteesta.
Itse asiassa tärkein syy lienee teehen tottuminen? Ihmistäkään harvoin tuntee heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen, ja toisesta voi löytää loputtomasti uusia piirteitä.

Esimerkiksi taiwanilainen Ali Shan oolong oli pakattuna ensin vakuumipussiin, sitten purkkiin, joka oli suljettu pois revittävällä muoviläpällä ja vielä ilmatiiviillä kannella. Kun ensin sain paketin avattua, lehdet eivät tuoksuneet lähes laisinkaan, mutta muutaman päivän kuluttua niistä irtosi hieno kermainen ja tuore aromi. Mausta en osaa sanoa, koska päätin kerrankin olla kärsivällinen ja odottaa muutaman päivän kunnes maistoin uutta teetä.

Olen pahoillani, ettei minulla ole antaa lähteitä näille termeille... En merkkaa lähteitä juuri koskaan ylös.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Nu'er Cha 2009

Nu'er Cha 2009 – valkoinen pu'erh (Jadepisara)


Sample I

Nu'er cha, eli tytärtee, on ilmeisesti käsite, jota voidaan käyttää erityisen hienoista Yunnanilaisista teelaaduista, tarinan mukaan siksi, että teelehdet poimii nuoret/neitsyet naiset. Nu'erilla voi kuitenkin tarkoittaa myös silmuista valmistettua pu'erhia, jota usein myös kutsutaan valkoiseksi pu'erhiksi.

Tämä näyte on Jadepisaran nu'er-kakusta, ja vertailussa on toinen, halvempi nu'er cha, jonka alkuperä ei ainakaan minulle ole tällä hetkellä täysin tiedossa. Kummatkin koostuvat ainoastaan hienoista, hopeisista silmuista, ja ovat yllättävän höllästi painettuja. Välillä silmuja putoilee näytteistä itsestään, toisaalta tämä saattaa johtua näytteiden pienestä koosta, ja eipä ainakaan lehdet rikkoudu.

Näyte I on tuoksultaan ehkä hiukan voimakkaampi, vaikka kovin mieto siltikin. Siinä on makeutta, mietoa savuisuutta ja untuvaista pehmeyttä. Alkutuoksu on I näytteessä voimakkaampi ja eloisampi, II näytteessä se jää miedoksi, tuntuu siltä, ettei se saavuta koko potentiaaliaan vaan jää ontoksi. Pu'ermaisen luonteen lisäksi alkutuoksussa on voimakasta makeutta, II näytteessä myös kukkaisuutta.

Kummankin näytteen ensimmäinen haudutus tuoksuu miedolta, I näytteessä jopa hieman kirpeältä. Seuraavissa haudutuksissa tuoksu avautui enemmän ja saavutti herkullista makeutta, myöhemmin myös kukkaisia ja hedelmäisiä piirteitä. Mieto tuoksu, mutta nautinnollinen.

Makunsa puolesta I näyte oli ensimmäisellä haudutuksella hieman kirkkaampi ja makeampi. Toisella näytteellä kesti muutama haudutus avautua kunnolla makeuteensa ja erityisen pehmeään luonteeseensa. Seuraavilla haudutuksilla näistä kahdesta näytteestä oli vaikea huomata eroja: erittäin makeita, hunajaisia, herkullisia hedelmäisiä sävyjä, voimakas jälkimaku ja makeuden tunne kurkussa...

Sample II

Ehkä II näyte oli hieman tasaisempi ja hienostuneempi, mutta todellakin, eroja oli vaikea huomata, varsinkin kun en tehnyt head-to-head vertailua vaan yksinkertaisesti join näitä samasta teekannusta peräkkäin samana iltana. I näytteessä tuntui olevan hieman vahvempi jälkimaku.

Suutuntumaltaan kummatkin teet olivat todella pehmeitä ja melko paksujakin, kun maku oli kunnolla avautunut. I näytteessä tuntui silti olevan keveämpi suutuntuma.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä joskus seitsemännen haudutuksen paikkeilla II näytteestä ilmestyi erittäin mielenkiintoisia suklaisia sävyjä. Muutenkin kummatkin teet kestivät monia monia haudutuksia, 12 haudutuksen jälkeen en enää kyennyt jatkamaan.

Vaikutustensa puolesta kummatkin olivat voimakkaita: hienostuneita, ilahduttavia, rentouttavia. Voi olla, että II näyte oli hieman voimakkaammin rentouttava, mutta se saattoi hyvinkin johtua siitä, että join sitä toisena, jolloin olin jo valmiiksi rentoutunut.

Häiritsevin piirre näissä nu'er-teelaaduissa oli, että ne tuntuivat välillä kuivattavan suuta! Toisaalta se saattoi johtua liian pitkistä haudutusajoista... Välillä I näyte tuntui kuivemmalta, välillä II - viimeisen päätökseni oli, että II näyte oli kosteampi.

Kummatkin teet ovat erittäin hienoja, ja mielipiteeni siitä, kumpi olisi parempaa on heitellyt paljon. Ehkä kallistuisin nykyään II näytteen puolelle, sillä se oli enemmän pu'erhin tapainen, ja ei tuntunut niin kuivalta... Mielipide saattaa tosin muuttua taas seuraavalla maistelukerralla. Ja viimein paljastus: I näyte oli halvempaa, II näyte kalliimpaa.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Yunnan Dian Hong Jin Ya

Yunnan Dian Hong Jin Ya (Jadepisara)


Ensimäinen tuoksu, joka tulvahtaa kasvoille pussia avattaessa tuo mieleen vaalean näkkileivän. Itse lehtien tuoksu taas on kovin heikko, ohut ja viljainen. Tee koostuu kauniista oranssinsävyisistä ja kiiltävän haituvan peittämistä silmuista.

Alkutuoksu on ensin intensiivinen tumman kukkainen, josta se siirtyy metsämäisiin maisemiin – sienimäisyyteen – kunnes haihtuu miedoksi viljaisuudeksi. Peruluonteeltaan tumma kuitenkin. Huuhtelun jälkeen kukkaisuus palaa.

Haudutetun teen tuoksussa on lämmin hedelmäinen ja hieman samea pohja, jonka päällä esiintyy keveämpiä, heinämäsiä sävyjä. Maku on vahva, ensivaikutelmaltaan liukas ja suklainen. Hitaasti syvenevä maku alkaa viljaisana, mutta muuttuu sittemmin makeaksi, jopa kukkaisaksi jälkimauksi kielen päällä. Märkien lehtien tuoksussa paahteisuutta ja jotain hedelmää, jota en ole aikaisemmin haistanut: ehkä päärynää?

Toisen haudutuksen tuoksu on voimakkaampi, nyt makeat sävyt puskevat kunnolla esiin. Maku on tasapainottunut ja sen rakenne yhtenäisempi, esimerkiksi makeus ilmenee nyt jo maun alussa, ei vain lopussa. Uutena ilmiönä kukkaisia sävyjä myös itse maussa. Paksu, painava ja sakea suutuntuma.

Kolmannessa tuoksu ehkä heikompi, mutta se koostuu pääasiassa herkemmistä kukkaisista sävyistä. Märissä lehdissä sitä tiettyä matalan tason paksua, samettista pehmeyttä, jota silmuissa usein tuoksuu.

Neljännessä haudutuksessa uudelleen lämmitetyllä vedellä tuoksun valtaa samea maitomainen makeus. Maku tuntuu kirkastuneen, suutuntuma liukkaamalta ja nopeammalta.
Loppuhaudutuksissa (joita riittää sinne 10. paikkeille) maku jatkaa samoilla linjoilla: hillitympänä ja makeampana, mutta ei niin vivaihteekkaana. Oli miten oli, tämä on yksi mustan teen suosikeistani ja hinta/laatu-suhteeltaan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Dian Hong on teelaatu, joka minulla on aina mukana kun lähden pois kotoa, sillä sen kanssa epäonnistuminen on melko epätodennäköistä ja sillä voi yllättää ystäviä, jotka eivät juo usein teetä. Minun on pitänyt kirjoittaa tämä arvio jo kauan, mutta jostain syystä olen unohtanut kirjottamisen ja vain nauttinut teestä.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Uusi kannu


Uusi 90 ml yixing eebenpuisella kahvalla, vähän kuin sekoitus kiinalaista ja japanilaista teekannumuotoilua. Saveksi on mainittu Hon Pi Long Zhuni, alkuperäistä zhunia uudempi savi, jolla pitäisi olla melko samanlaiset ominaisuudet. Ainakin samalaiset 'rypyt' on havaittavissa kannun pinnalla, johtuu korkeasti kutistumisasteesta paistamisen aikana.

Rakastan tässä kannussa sitä, että vesi viipyy sen pinnalla kauan. Kun gongfuttaa kynttilän valossa teetä tällä kannulla, vesi joka kaadetaan kannun pinnalle höyryää kauan ja luo mukavan tunnelman :) .

Da Yu Ling

Da Yu Ling (Teekauppa)

Da Yu Ling on kasvatettu huimassa 2800 metrin korkeudella Da Yu Ling -alueella Taichungissa, Taiwanissa. Korkeudessaan tämä Li Shanilla, eli Persikka-vuorilla, kasvatettu High Mountain -oolong kuuluu maailman korkeimpiin teekasvatusalueisiin.

Kuivat lehdet eivät eroa ulkonäöstään Li Shanista tai Ali Shanista, paitsi ehkä kokonsa perusteella. Da Yu Lingin lehdet tuntuvat olevan hieman isoimmiksi palloiksi kierrettyjä.

Kuivien lehtien aromi on kukkainen, mutta erittäin kevyt ja kostea. Tuoksu on kyllä hyvin voimakas, mutta keveys saa sen tuntumaan vaimealta, varsinkin jos on tottunut tummempien, esimerkiksi Wuyi-wulongien aromeihin. Kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava ja miellyttävä tuoksu, kuin hengittäisi pehmeää ja täyteläistä, hienovaraisesti aromatisoitua vettä.

Alkutuoksu on tavanomainen miedon toffeinen, ei yllätä. Huuhtelun jälkeen lehdistä tulvahtaa erittäin täyteläinen kermainen tuoksu, josta löytää myös kasvimaisia sävyjä.

Ensimmäisellä haudutuksella tuoksu ei vielä oikein avaudu. Maku on tässä erittäin kirkas ja raikas, saa nähdä muuttuuko se lehtien vielä avautuessa, mutta aivan miellyttävä on tämäkin. Suutuntuma on melko ohut, joten luulen että teen luonne tulee ensi haudutuksella muuttumaan huomattavasti. Märkien lehtien tuoksussa alkaa pääsemään kukkaisia piirteitä esiin.

Seuraavassa kupissa tuoksu on paremmin esillä. Se on kermaisen täyteläinen, jopa hiukan voimainen. Suutuntuma on muuttunut huomattavasti paksummaksi ja hitaammaksi. Maku on intensiivisen kasvimainen, välillä siitä löytyy myös hedelmäisiä sävyjä. Täytyy sanoa, että oudon voimakkaan makuinen tee miedoksi oolongiksi, tällaisia tarvitaan lisää!

Da Yu Lingin voimakas kasvimainen jälkimaku alkaa pehmeänä, levittyy koko suuhun ja nenään asti, sitten vetäytyy suun takaosaan ja tiivistyy kielen sivuille.

Vaikutus on keventävä – mitä muuta High Mountainilta voisi odottaakaan? Kuin ruumis solu solulta tarttuisi tuulen mukaan ja leijailisi korkeuksiin. Tämän jälkeen tulee vain todella rento, mutta oikeastaan aika painava olo, ja miellyttävä humiseva olo.

Neljännellä haudutuksella tuoksu on jo huomattavasti haalentunut. Se on täyteläinen ja kermainen, mutta ei enää niin voimakas. Maku on juuri sellainen kuin sen odottaakin olevan: paksu, kasvimainen sekä kukkainen, voimakas jälkimaku… Aivan kuten monet sanovat High Mountain Oolongeista, kuin hengittäisi puhdasta ilmaa korkean vuoren laella. Suutuntumassa on kunnioitettavaa mehukkuutta ja tiiviyttä.

Sessiota voikin sitten huoletta jatkaa kymmenen paremmallekin puolelle, suutuntumaa ja makeutta ainakin riittää. Pienenä varoituksen sanana voisi mainita lehtien koosta: ne vaikuttavat pettävän pieniltä kuivassa muodossaan, mutta laajenevat paljon veden kanssa. Varo siis pakkaamasta kannua liian täyteen, muuten tuloksena voi olla voimakkaan makuinen ja tuoksuinen, mutta suuta kuivattava ja hiukan kitkerä kuppi. Omaan pieneen 50 ml teekannuuni kymmenen vaihtelevan kokoista teesykeröä riitti vallan mainiosti.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Teen vaikutuksista eli qistä





MarshalN kirjoittaa uusimmassa blogitekstissään lyhyelti qistä. Erityisesti kiinnostukseni herätti kohta, jossa hän erottaa qin vaikutukset jyrkästi pelkistä kofeiinitärinöistä. Tässä kohdassa haluaisin hiukan selventää sitä, mitä itse käsitteellä qi tarkoitan, nimittäin kaikkien teen vaikutusten summaa.

Ymmärrän kyllä, että teen vaikutuksilla on kaksi tai useampiakin puolia. On nopeasti (ja hitaasti) nousevia, kehollisia tunteita kuten painavuus, humina ja rentoutuminen. Toisaalta on usein, mutta ei aina, hieman hitaammin kehittyviä vaikutuksia mieleen: euforia, ilo, rauha...

Näiden lisäksi olen huomannut myös aistien korostumista, joskus kaikkien, joskus vain yhden tai muutaman. Näköaistin ja kontrastin korostuminen vaikuttaa yleiseltä, tunnon ja varsinkin kuulon korostuminen harvinaisemmalta. Toisaalta olen hyvin visuaalinen ihminen, tämä varmasti vaikuttaa vaikutusten ilmenemiseen itselläni.

En erota kofeiinin ja qin vaikutuksia lähinnä sen kiistanalaisen henkisyyden vuoksi. Sitä paitsi en ole lainkaan vakuuttunut siitä, etteikö qi voisi olla vain yksi kofeiinin, l-teaniinin tai kofeiinin ja l-teaniinin vaikutuksista. Varsinkin kun tutkimuksissa on paljastunut teaniinin olevan mieto psykoaktiivinen aine, lisäävän dopamiinin määrää ja alfa-aaltoja aivoissa sekä parantavan mielialaa yhdessä kofeiinin kanssa.

Ehkä asenteeni qitä kohtaan juontuu uskontotieteestä, siellä kun on tapana olla melko puolueeton uskonnollisia ilmiöitä kohtaan. Toisaalta pitää kyllä korostaa, että näen teen myös hengellisenä kokemuksena, niin kuin varmasti lähes kaikki, jotka teetä harrastavat. Mutta vaikka qi olisikin vain seurausta fyysistä reaktioista teen sisältämiin ainesosiin, voihan sillä silti olla hengellisiä ja nautinnollisia vaikutuksia ihmisen kokemuksen kannalta. Ei pidä alistua liialliseen fyysinen/spirituaalinen jaotteluun.

En myöskään pidä tarpeellisena erottaa kofeiinin ja qin vaikutuksia toisistaan. Useimmiten nämä kuitenkin ilmenevät samaan aikaan, täydentävät ja tukevat toisiaan. Jos otetaan tarkastelun alle itse teekokemus, voisi väittää sen olevan yksittäinen ajallinen kokemus, hieno ja rentouttava kaikessa kokonaisuudessaan.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Jiu Wan Wild Tea Trees of Yong De 2004

Jiu Wan Wild Tea Trees of Yong De 2004 (Yunnan Sourcing)


Tee tuli isoissa paloissa, ilmeisesti nämä ovat paloja alkuperäisestä jättimäisestä 5 kg teetukista. Palat murtuvat melko luontevasti isoiksi lastuja muistuttaviksi lehdiksi. Lehtien väri vaihtelee vaalean vihreästä tummaan, lilahtavaan ruskeaan. Seassa näkyy myös monia varsia.

Kuivien lehtien tuoksu on miellyttävä: pehmeän viljainen ja puumainen, välillä pohjasta erottuu etäisen hedelmäisiä ja miedon tupakkaisia sävyjä. Ei kovin vahva tuoksu, mutta ei se miedoimmastakaan päästä ole.

Alkutuoksu puumainen, melkein luumumainen, mutta ei aivan yllä sen eloisuuteen. Huuhtelun jälkeen ilmentää kirpeyttä, joka kuitenkin vetäytyy nopeasti takaisin.

Ensimmäisen haudutuksen tuoksu on keskivertovahva, sekoitus kevyttä viljaisuutta ja hedelmäisyyttä. Maun paksu ja mehukas suutuntuma yllättää ensimmäisellä siemauksella. Makea, miedon hedelmäinen ja hunajainen maku.

Jälkimaku ilmestyy heti ja on yllättävän vahva, herkullisen hunajainen. Lopussa tuo hunajaisuus muuttuu nielussa makeaan tunteeseen, joka nousee nenään ruokaisuutena, kunnes muuttuu jälleen makeudeksi kielen sivuilla ja kitalaessa.

Toisessa kupissa tuoksu on vahvempi: makea ja lähes hunajainen. Suutuntuma syvenee hienosti kielellä ja qi alkaa nousemaan. Rentouttava, hiukan mykistävä.

Kolmannessa kupissa tuoksun linja nousee korkeammalle ja saavuttaa hedelmäisiä, jopa kukkaisia sävyjä. Päihdyttävän mehukas ja silkkisen pehmeä suutuntuma, hunajaista sakeutta.

Neljännen haudutuksen tuoksu on jälleen ohentunut ja noussut makeaksi hienovaraiseksi tuoksuksi. Maussakin alkaa esiintymään kirkkaampia piirteitä.

Viidennellä kupilla tee ei hirveästi muutu, tai sitten en vain jaksa enää kiinnittää huomiota. Kiinnostavaa muuten, että tässä shengissä ei ole laisinkaan kirpeyttä, tai ainakaan sitä ei huomaa.

Seitsemäs haudutus ja uudelleen lämmitetty vesi, tuoksussa ja maussa on vielä runsaasti potkua.

Tässä teessä oli monia hyviä puolia: jälkimaku, voimakas maku ja maun monipuolisuus sekä kerroksellisuus, suutuntuma... Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Oriental Beauty

Oriental Beauty (Teekauppa)



Oriental Beauty aka Dong Fang Mei Ren eli Itämainen kauneus on kuuluisa 1800-luvun lopulla kehitetty teelajike, jonka erikoislaatuinen ominaispiirre on lehtien ”huonokuntoisuus”. Pienten hyönteisten annetaan syödä lehtiä kasvukauden aikana: tämä aloittaa hapettumisen ja vaikuttaa teen makuprofiiliin ratkaisevasti.

Tarinan mukaan Taiwaniin muuttaneet teenviljelijät luopuivat monista sadoistaan, koska hyönteiset olivat syöneet lehtiä, eivätkä viljelijät uskoneet pystyvänsä myymään tätä huonolaatuista teetä länsimaalaisille kauppiaille.

Toisin kuitenkin kävi. Tarina kertoo kuinka eräs viljelijä kaikesta huolimatta yritti kaupata hyönteisten syömää satoaan Eurooppaan, ja yllätyksekseen sai erän myytyä yllätyshintaan. Tästä juontaa Oriental Beautyn kolmas nimi, Pong Fong Cha, eli Kerskurin tee. Satonsa kaupaksi saanut teeviljelijä oli innoissaan ylpeillyt muille, kuinka korkealla hinnalla oli teensä myynyt.

Neljäs Oriental Beautyn nimi, Wu Se Cha, tarkoittaa Viiden värin teetä. Tämäkin tee on värikästä, vaikka ihan viittä eri väriä sitä ei ehkä löydäkään. Teen väri vaihtelee hopeisista silmuista ruskeaan, harmaaseen ja mustaan. Lehdet tuoksuvat raikkailta, kevyiltä, sienimäisiltä ja miedon viljaisilta. Lähempää tarkastelemalla lehdistä erottaa hopeista untuvaa, josta juontuu vielä yksi nimitys tälle teelle – Bai Hao Wulong eli valkoinen untuva tai karva. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Alkutuoksu alkaa hedelmäisenä, ja liukuu siitä erittäin hienoon tiiviiseen marjaisuuteen, joka ei kuitenkaan ole pistävää tai hyökkäävää. Huuhtelun jälkeen esiintyy metsämäisempiä ja sienimäisiä sävyjä.

Haudutetun teen tuoksu on erittäin makea, hedelmien ja sokerin sekamelska. Kevyt ja vivahteikas, vaikka selkeitä yksittäisiä tuoksuja on vaikea erottaa. Maku on erikoisen makea ja kirkas, erittäin hedelmäinen, jälkimausta löytää myös kukkaisuutta. Mehukas ja paksu, tasaisen pehmeä suutuntuma, oikein miellyttävä. Jotain erikoista suutuntumassa on, mutta on vaikea sano juuri mitä. Ehkä se on paksuuden ja keveyden yhdistelmä, usein kun teet ovat joko paksuja ja painavia tai keveitä ja ohuita.

Märät lehdet tuoksuvat ensimmäisen haudutuksen jälkeen hieman paahteisilta, mutta enimmäkseen marjoilta ja kukilta.

Toisen haudutuksen tuoksu ei ole aivan yhtä sekava. Kukkia ja ripaus hedelmää, ehkäpä aprikoosia. Suutuntuma paksunee ja muuttuu painavammaksi, maku tiivistyy hienosti kielen takaosan sivuille. Tämän haudutuksen jälkeen märkien lehtien tuoksusta on poistunut marjat ja paahteisuus, miedompia ja keveämpiä kukkaisia sävyjä pääsee esiin.

Kolmannessa haudutuksessa ei tapahdu hirveästi muutoksia. Mutta näin hienoon teehen ei enää lisää monimutkaistuksia tarvitakaan. On muuten erikoista, että ilmeisesti tämän teen sato korjataan kesällä, kun hyönteiset ovat kerkeneet puremaan lehtiä. Yleensä kun väitetään, että hienoimmat taiwanilaiset wulongit korjataan keväällä tai talvella. Taas yksi turha teemaailman yleistys kumottu.

Neljännessä kupissa on alussa jokin selvä tuoksu, luulisin persikaksi, mutta se katoaa nopeasti teen pinnalta. Maku on edelleen hurmaavan mehukas, peittää suun makealla kerroksella.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä, kuudennella tai seitsemännellä haudutuksella, tuoksusta on jo hävinnyt lähes kaikki herkemmät sävyt. Jäljellä on enää lämmintä maitoa muistuttava aromi. Maussakin on erikoisia, kaakaomaisia piirteitä, eikä se toisin kuin tuoksu tunnu vielä laisinkaan laimentuneelta. Vielä kahdeksannellakin haudutuksella mausta löytyy kukkaisuutta, eikä suutuntumakaan ole kärsinyt. En enää kuitenkaan viitsi jatkaa sessiota. tai ehkä vielä yksi kuppi…

Dong Fang Mei Renistä on vaikea löytää mitään huonoja puolia. En muista juoneeni Oriental Beautya aikaisemmin, mutta silti tee tuntui kotiinpaluulta: kuin olisi nähnyt vanhaa ystävää ensimmäistä kertaa pitkän ja osittain raskaan matkan jälkeen. En epäile laisinkaan, ettenkö tulisi vielä etsimään käsiini toisia, toivottavasti yhä parempia Oriental Beauty -laatuja.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Xiaguan Ancient Wild Tree Raw Pu'erh 2005

Xiaguan Ancient Wild Tree Raw Pu'erh 2005 (Yunnan Sourcing)


Lehdissä on tuota samaa vankkaa puumaista ja hyvin raikasta tuoksua kuin monissa muissakin sheng pu'erheissä. Tämä on todennäköisesti se kamforin tuoksu, jota villeissä shengeissä sanotaan olevan. Mukavaa, että kakussa on kerrankin vahva tuoksu eikä pelkkää mietoa ruismaista kuivuutta. Välillä seasta tuntuu erottuvan heikkoa savuisuutta.

Lehdet ovat enimmäkseen tummia, näytteen palaset ovat todella tiiviitä ja painavia lohkareita. Todella vaikeaa rikkoa pienemmiksi lastuiksi, argh.

Alkutuoksu on pehmeä ja ehkä miedon savuinen, vehnäinen. Huuhtelun jälkeen tuoksussa on ensin outoa kylmää pistävyyttä, joka hiipuu normaaliin maanläheisyyteen.

Haudutetun teen tuoksussa on savuista raikkautta. Maussakin kieltämättä tietty savuisa profiili jatkuvasti läsnä, mutta lisäksi myös selvää hunajaisuutta. Jonkin verran kitkeryyttä jossain maun reunoilla, mutta vähemmän kuin keskiverto nuoressa shengissä. Suutuntuma on mukavan paksu, pehmeä ja konsistentti - kuin pumpulia.

Toisen kupin tuoksussa taustalla on uusi, puolukkamainen lisä, joka kuitenkin katoaa nopeasti. Maku on selvästi pistävämpi, kitkeryys jää jälkimakuunkin.

Kolmannessa haudutuksessa tuoksu on sameampi ja pehmeämpi, savumaisuus on hävinnyt. Suutuntuma kuin samettia, oikein hyvä. Nyt on enää kielen takaosassa pientä kirpeyttä aistittavissa, muuten maku on kokonaisuudessaan pehmeä.

Neljännen kupin tuoksussa esiintyy taas pakenevaa marjaisuutta. Maku pehmeää, makeaa, hitusen jossain kaukaisilla reunoilla kirpeyttä. Xiaguanissa on outo qi, joka ei rentouta kehoa eikä mieltä. Sen sijaan se lyö läpi puhtaalla kirkkaudella, ja ei, tässä ei puhuta puhtaasta euforiasta. Se on jonkinlainen elämänilon piikki, jota tuntee laskevan auringon paistaessa puun lehvästöön. Tuntoaisti on hiukan korostunut, näitä teelaatuja ei usein tule vastaan. Loppujen lopuksi qi kyllä tuntuu kokonaisvaltaisesti kehossa ja mielessä, se vain tulee hämmentävän nopeasti esiin, kuin humahtaen.


Viidennellä kupilla jonkinlaista rypälemäisyyttä miedossa tuoksussa, kitkerä reuna kielen takaosassa. On hienoa, kuinka tässä teessä huomaa kerroksellisuuden. Iso teekakun pala, jota en onnistunut murtamaan pehmeni muiden pienempien lastujen kanssa, joissa oli ensin kitkerä taso ja myöhemmin pehmeä ja makea maku. Kerros kerrokselta tämä iso paakku kosteutui syvemmälle ja saattoi näin ylläpitää jatkuvaa miedon kirpeää reunaa. Tätä teoriaa tukee sekin, että tökin tämän ison palan auki sen kostuttua tarpeeksi, ja seuravaa haudutus olikin taas huomattavasti kitkerämpi.

Myöhemmissä haudutuksissa kirpeys väheni edelleen, mutta pysyi reunoilla. Suutuntuma muuttui todella nautinnolliseksi: pehmeän paksuksi, voimaiseksi! Kaikenlaisia erilaisia sävyjä tuntui löytyvän mausta ja tuoksusta, mutta päätin vaan keskittyä nauttimaan, en analysoimaan.
Viimeiselläkin haudutuksella ensimmäiset siemaukset toivat intensiivisen, koko suun valtaavan makeuden. Tässä teessä on voimaa, kerroksellisuutta, eri makusävyjä... Suosittelen.

Kiinnostavaa on se, että sivuutin tämän teen liian savuisana ja yksipuolisena, kun maistoin sitä ensimmäisen kerran kolmisen kuukautta sitten. Monet teenjuojat suosittelevatkin antamaan teen tuulettua (xing cha), jolloin sen maku paranee tai ainakin muuttuu huomattavasti. Itse olen huomannut tämän lähes kaikkien ostamieni teelaatujen kohdalla. Tuuletusajat ovat vaihdelleet viidestä päivästä kolmeen kuukauteen, jos minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa maistaa teetä uudelleen.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Tan Shao Tie Guanyin

Tan Shao Tie Guanyin (Jadepisara)


Tämä tee on siis Tieguanyinin perinteisempi, paahdetumpi ja tummempi muoto. Nykyään kun wulongit (kuulemma) tuntuvat menevän miedompaan ja kevyempään suuntaan. Itse kyllä taidan nykyään pitää enemmän näistä tummemmista.

Kuivat lehdet ovat mustan, tummanruskean ja punertavan sävyisiä puolipallomaisia könttejä. Aika vaihtelevan kokoisia. Tuoksu muistuttaa jollain tavoin heichaa, Qian Liangia. Tumma, kuiva, jauhomainen, miedon rukiinen?

Alkutuoksu on hyvin erikoinen: siinä on alussa tiettyä paahteisuutta, mutta ei kahvimaista ja hyökkäävää kuten Da Hong Baossa. Sitten alkaa puskemaan esiin tiiviin makeita, rommimaisia sävyjä. Tieguanyinimaisen pehmeä ja täyteläinen.

Huuhtelun jälkeen marjaisuutta vähän enemmän, mutta ei pistävää tai eloisaa. Kyllä tässä on makeutta ja lakritsaisuutta jota rommista löytää :) .

Ensimmäinen haudutus. Tuoksu hiukan tukevampi kuin miedossa TGY:ssä, mutta ei yhtä kermaisen täyteläinen. Suutuntuma taas on erityisen pehmeä ja hellä, nopea ja kevyt. Paahteisuus on maussa etualalla, mutta sen alla esiintyy myös voimakkaita makeampia sävyjä. Paahtaminen on varmaankin vaikuttanut makuun niin, että herkät kukkaiset ja täyteläiset sävyt ovat muuttunut makeiksi ja tasaisiksi. Ehkä tällaista paahteista versiota olisi hyvä lähteä iättämään, sillä wulongien iättämisellä tarpeellinen paahtaminenkin on jo tehty valmiiksi muutamalle vuodelle.

Toisella haudutuksella tee herää eloon. Tuoksussa on vähän sitä hienoa täyteläisyyttä, mutta ei kuitenkaan yllä läheskään miedomman TGYn tasolle. Lisäksi karemellisoitujen hedelmien tuoksua. Maku on ihastuttava, tuntuu siltä, että siinä olisi paljon enemmän sävyjä kuin miedossa versiossa. Myös suutuntuma on paksuuntunut ja sitä myöten hidastunut. Jälkimaku on tumma ja hienostunut, makean hedelmäinen, mutta välillä myös tiivistyneempiä marjaisia sävyjä ja lakritsaa.

Märissä lehdissä aggressiivinen paahteisuus vähentynyt ja nuo kummalliset makeat sävyt pääsee jo vähän esille. Toffeelikööri.

Yllättävästi kolmannessa kupissa paahteisuus on palannut, tuoksu miedompi ja mausta on vaikea löytää muita sävyjä, vaikka ne jälkimaussa onkin esillä. Suutuntuma näissä myöhemmissä haudutuksissa on hitaampi ja paksumpi, eli alussa lehdet eivät vain olleet avautuneet kunnolla.

Tosi hyvä aaltomainen qi, suhteellisen vahva, jotenkin kaikki liike tuntuu oudolta, nopealta ja mahdottomalta. Aivan kuin käsi vain siirtyisi toisesta tilasta toiseen. Tämä on sitä laatua, joka vain jättää hämmentyneeksi.

Neljännen tai viidennen haudutuksen jälkeen jälkimaussa on selvää tupakkamaisuutta myös.

Tässä teessä häiritsi ehkä eniten se, että tuo monipuolisin haudutus, teen huipentuma, menee ohi niin nopeasti. No, opettaapahan tarttumaan hetkeen.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Gaiwan

Gaiwan

Gaiwan tai zhong on yksinkertainen ja suosittu haudutusväline, joka koostuu kolmesta
osasta: aluslautasesta, kupista ja kannesta. Usein gaiwaneiden sisäpinta on lasitettua valkoista posliinia, joka antaa hyvän neutraalin pohjan teelaatujen maistamiseen ja vertailemiseen. Tästä syystä ammattimaiset teenmaistajat käyttävät paljon gaiwaneita työssään.

Ennen Ming-dynastiaa (1368-1644) teetä nautittiin samasta laakeasta astiasta jossa se valmistettiin. Tällöin oli vielä tapana jauhaa pala kakkuteetä ja sekoittaa jauhe veteen bambuvispilällä. Ming-dynastian aikana teen valmistuksessa siirryttiin haudutettavaan irtoteehen. Tämä on voinut olla yksi ratkaiseva tekijä gaiwanin kehittymiseen: perinteisesti gaiwanissa on ollut tapana sekä hauduttaa että juoda tee, jolloin kupin kantta on käytetty estämään teelehtien valuminen suuhun.


Gaiwanin käyttäminen

Gaiwanin käyttäminen on suhteellisen yksinkertaista. Ensin on sopivaa lämmittää ja puhdistaa astiat keitetyllä vedellä ja kaataa tämä vesi pois. Seuraavaksi voi laittaa teelehdet tyhjään kuppiin, lisätä veden ja peittää kupin kannella. Kantta nostamalla voi väristä ja tuoksusta päätellä, onko tee hautunut tarpeeksi. Kun aika on kypsä, asetetaan kansi hiukan kenolleen kuppia vasten, jolloin teen voi joko kaataa toiseen astiaan nauttimista varten tai juoda suoraan gaiwanista.


On monia enemmän tai vähemmän tärkeitä teknisiä seikkoja, joita gaiwania käytettäessä voi ottaa huomioon. Ensimmäinen on sen hetken määrittäminen, jolloin teelehdet lisätään kuppiin. Tämän voi tehdä ennen vettä, veden jälkeen tai ensin kaataa kupin puolilleen vettä, sitten lisätä lehdet ja loput vedet. Näiden eri lähestymistapojen ero on lähinnä siinä, kuinka kuumaa vesi on kun ne koskettavat lehtiä. Erään ohjeen mukaan ensimmäinen tapa (xia tou, pohjaheitto) sopii huonolaatuisille teelehdille, seuraava (shang tou, yläheitto) hyvälaatuisille lehdille ja viimeinen tapa (zhong tou, väliheitto) tietenkin keskivertolaadukkaille teelehdille.
Toinen tulkinta näistä tekniikoista on niiden sopivuus eri vuodenajoille: väliheitto syksylle ja keväälle, yläheitto kesälle ja alaheitto talvelle.

Toinen huomioitava seikka gaiwania käytettäessä on se, miten vesi lisätään kuppiin. Herkille ja tuoreille vihreille teelaaduille sopii veden hidas kaataminen gaiwanin reunaa pitkin — hauraita lehtiä ei kannata hauduttaa aggressiivisesti, ainakaan kiehuvalla vedellä. Tummemmille teelaaduille kuten wulongeille kannattaa vesi kaataa suoraan teelehtien päälle. Varsinkin puolipallomaiseen muotoon kierretyt teelehdet hyötyvät voimakkaammasta lähestymistavasta avautuakseen kunnolla.

Usein herkille ja aromikkaille teelaaduille kannattaa lisätä vesi matalalta, tummemmille korkealta. Korkeus vaikuttaa esimerkiksi veden happipitoisuuteen ja maun rakenteeseen (tämä vaihe koskee myös teen kaatamista lopulliseen tarjoiluastiaan). Lisäksi vettä voi kaataa joko spiraalimaisesti koko gaiwanin tilaa hyödyntäen tai reunaa myöten, kuten edellisessä kappaleessa esitettiin.

Edelliset ohjeet koskevat luonnollisestikin vain ensimmäistä haudutusta. Seuraavilla haudutuksilla on järkevää lisätä vettä rauhallisesti ja tasaisesti spiraalimaista muotoa mukaillen. Tärkeintä on saada teelehdet käyttämään kaikki vapaa tila, joten jos kaadat teen gaiwanista toiseen astiaan, muista vaikkapa ravistella gaiwania hiukan ennen seuraavaa haudutusta, jotta teelehdet tasaantuvat.

Muita vinkkejä

Kun haudutat teetä gaiwanissa, koita haistaa tuoksua, joka tarttuu kannen sisäpintaan. Tämä ajaa lähes samaa asiaa kuin aromikuppi erillisissä gongfu-teeastiastossa. Myös märkien lehtien tuoksua on helppo arvioida, sillä kansi pitää aromin tiiviinä ja vahvana.

Jos gaiwania käyttää teen hauduttamisen lisäksi myös juoma-astiana, on tärkeää käyttää korkealaatuisia teelehtiä. Rikotut mustat teelaadut käyvät nopeasti sietämättömän kitkeriksi, kun taas varsinkin miedosti hapetetut wulongit ja laadukkaat vihreät teet kestävät jatkuvan haudututtamisen, jota tapahtuu kun gaiwania käyttää myös teen nauttimiseen. Harkitsemisen arvoinen on myös tekniikka, jossa kuppia ei juoda koskaan täysin tyhjäksi, vaan se täytetään aina puolivälissä uudella vedellä. Tämä varmistaa, ettei juoma pääse ylihautumaan.

Gaiwan on yksinkertainen, halpa ja helposti mukana kulkeva teeharrastajan perusväline, johon on suositeltavaa tutustua ajan kanssa. Ovatko kaikki yllä luetellut tekniset seikat ja hienoudet välttämättömiä? Tuskin ainakaan arkipäiväiseen teen juomiseen... Kokeile, ja ennen kaikkea nauti!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Mengku Big Snow Mountain 2006

Mengku Big Snow Mountain 2006 (Yunnan Sourcing)


Tämänkertainen sheng pu -kakku on Liancangista, Yunnanista, ja sen on valmistanut Shuangjiang Mengku -tehdas. Yunnan Sourcingin kuvauksen mukaan lehdet on kerätty villeistä, mutta ei välttämättä vanhoista teepuista.

Näytteen teekakun palaset ovat hyvin tummia, lähes mustia, ja niin tiiviitä, että kakkua on lähes mahdotonta murtaa rikkomatta teelehtiä. Tuoksu on makea, hedelmäinen ja kostea, mutta mieto.

Alkutuoksu on ruokaisa ja mausteinen, mutta ei pistävä. Huuhtelun jälkeen ilmentää sitrusmaisia miedon pistäviä sävyjä, joiden alla kuitenkin säilyy vankka pohjatuoksu.
Ensimmäinen kuppi, tuoksussa miellyttävää hedelmäisyyttä, jonka pohjalla raikkaampaa kerrostumaa. Maku on hitusen kirpeä, mutta ei kitkerä: kummallisella tavalla samalla makea ja kirpeä. Suutuntumaltaan paksu ja painava, jälkimaku tumma ja puumainen.

Ensimmäisen haudutuksen jälkeen märät lehdet ovat saavuttaneet selvää marjaisuutta ja kosteutta, kirpeys taas on ja pysyy. Qi hiipii jo tässä vaiheessa, outo aaltoileva mielentyyneys, ei kuitenkaan vaikuta kehotasolla.

Toisella haudutuksella neste on hiukan sameaa, haudutin vahingossa pientä määrää vettä melko kauan: erittäin kirpeää. Ei silti sellaista kitkeryyttä joka saa nyrpistämään naamaa. Uudemmalle teenjuojalle varmasti melko vastenmielistä, vanhemmille melkeinpä vain miellyttävää särmää (vaikka onkin selvästi ylihautunutta). Märkien lehtien tuoksussa kirpeys vähentynyt ja hedelmäisemmät sävyt puskevat esiin.

Kolmas kuppi: tuoksu ei enää ole kovin paksu, lähinnä mietoa lämpimän puun tuoksua. Maussa vieläkin tällaista ei-makeaa luonnetta, mutta tee onkin vasta neljä vuotta vanhaa. Jonkinlaisia kukkaisia sävyjä voi mausta kurotella, samoin kuin hituista hunajaisuutta. Tekee suun hyvin raikkaaksi. Jälkimaussa lähinnä kirpeyden kaikuja.


Neljännessä haudutuksessa onnistuin vähentämään kitkeryyttä hauduttamalla teetä hyvin vähän aikaa. Ei siitä tietenkään kokonaan eroon pääse, mutta hunajaisuus korostuu hiukan enemmän. Qi on vahva, mutta ei ylivoimaisen peittävä; siihen voi uppoutua halutessaan tai sitten ei. Jälkimaussa kirpeydestä välillä tiivistyy intensiivisiä marjaisia makuja.

Viides haudutus: pikkuhiljaa teestä alkaa kuoriutumaan esiin mehukkaampia puolia – tätä saikin jonkin aikaa kesyttää. Tuoksu on hyvin miedon makea, maku hunajainen, qi vahvasti läsnä.

Kuudennella kupilla tuoksu on ehkä lämpötilan takia hyvin vieno, mutta siinä on kyllä jotain maagista. Se liikkuu niin eri tasolla... Mausta on pyöristynyt jo viimeisetkin kirpeydet pois, lähinnä jälkimaku heijastelee vielä noita aikoja.

Seitsemäs haudutus uudelleenlämmitetyllä vedellä: maku on hieno ja nautittava, mutta kyllä hienoin osuus teessä on selvästi sen qi. Se on haudutusten edetessä pikkuhiljaa puhjennut täyteen kukkaan. Tämä tee toi taas eloa ja syventymistä teesessioihini, ei voi kuin ihmetellä mitä muutama turpea lehti pienessä savikannussa saa aikaan...

Kirpeyden alta paljastui hunajainen, mehukas ja hedelmäinen juoma. Muutamia vuosia saisi teetä vielä iättää, mutta qi oli jo nyt hyvin antoisa.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Gui Hua Osmanthus Wu Long

Gui Hua Osmanthus Wu Long (Teekauppa)

guihua

Teelehdet tuoksuvat vanhoille, arvokkaille, mausteisille – myskisillekin, jos sallitte. Kovasti mieleen juolahtaa taannoin juomani vuoden ‘81&82 Dong Ding! Osmanthuksen kukkien roolia en tuoksussa tunnista. Esilämmitetyssä teekannussa lehdet tuoksuvat aavistuksen hedelmäiseltä ja eloisalta, mutta miedoilta.

Huuhtelun jälkeen lehdet saavuttavat selvästi marjaisan aromin, ehkäpä lämpimän vadelmakeiton kaltaisen. Tässä kohdassa osmanthuksen alkaa huomata: se on lämmin, mutta ohut tuoksu, joka peittyy nopeasti voimakkaan vadelman alle.

Haudutetun teen tuoksu muistuttaa vieläkin hiukan Dong Dingia. Puolihapetettu – hedelmäinen, mutta silti tumma. Maku sen sijaan on hyvin mieto eikä vastaa tuoksun antamaa voimakkuuden vaikutelmaa. Siinä voi aistia jopa hiukan eräänlaista jauhomaisuutta, joka Qian Liangissa ja matchassa korostuu niin huomattavasti. Suutuntumaltaan nopea ja hajanainen.

Muita makuja: Heinämäisyys, täyteläinen maitomaisuus? Pitää suun kosteana, mukavaa juoda teetä, joka ei saa suuta tuntumaan hiekkapaperilta.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on haalistunut voimakkaasti. Maku on edelleen mehukas ja kostea, jauhomaisuus on selvin attribuutti. Jälkimaku tumman hedelmäinen.

Yllättävästi kolmannen haudutuksen kohdalla tuoksu on vahvistunut uudelleen ja esittää hedelmäisempiä piirteitä. Tee on edelleen suussa sulavaa ja jauhomainen särmä, joka tuppaa välillä hiukan ärsyttämään on kulunut. Toisaalta teessä ei vieläkään ole muita kieleen pistäviä sävyä, jotenkin melko yksipuolista. Suutuntuman vuoksi Gui Hua Wu Long on silti täydellinen tee jonkin muun tehtävän ohella hörpittäväksi.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Teekokeita


Tässä on muutama teehenkinen koe veden ominaisuuksista, jotka löysin muistaakseni The Leaf -verkkolehdestä ja toistin kotona. Tällaiset kokeilut ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia sekä hyvin antoisia oppimisenkin kannalta.

Ensimmäinen koe, normaali-ylikeitetty vesi:

Usein sanotaan, ettei teevettä saisi päästää kiehumaan täydellä teholla, muuten vesi "kuolee" nopeasti. Tätä kuolleisuutta on selitetty qin häviämisenä ja ehkä helpommin ymmärrettävänä veden happipitoisuuden vähentymisenä.

Kokeessa käytin minulle tuttua halvahkoa Yunnan Green -teelaatua. Tee on haudutettu kahdessa samanlaisessa gaiwanissa ja juotu kahdesta samanlaisesta kupista.

Normaali vesi: paksumpi ja pehmeämpi. Maussa ero on lähinnä suutuntumassa, ylikeitetty on vesittyneempi eikä siitä löydy rakennetta.
Ylikeitetty: ohut, kalamainen, vesittynyt.

Toinen koe, teekannun esilämmittäminen:

Tämäkin koe on The Leafistä napattu. Tarkoitus on tutkia teekannun esilämmittämisen vaikutusta maun rakenteeseen. Teekannua lämmitetään kaatamalla sen päälle kuumaa vettä joko ennen kannun täyttämistä (showers before), täyttämisen jälkeen (showers after) tai sekä ennen että jälkeen (showers before and after).

Koska kokeen täydelliseen toteuttamiseen tarvittaisiin kolme samanlaista teekannua, voivat tulokset olla hiukan kyseenlalaisia, mutta silti kiinnostavia. Teenä käytin tässäkin hyvin tuntemaani halpaa vihreää teetä, muistaakseni Pingshui Gunpowderia.

Showers before and after: makeampi, pehmeämpi ja tiivistyneempi maku.
Showers after: hieman terävämpi ensimaku.
Showers before: tässä maun huippu, terävyys, esiintyy loppumaussa.

Lähinnä luulen eri asetelmien vaikuttavan juuri tuohon suutuntumaan ja makutasapainoon, ei itse makuprofiiliin. Ennen ja jälkeen lämmitetyllä oli mukava, kaikin puolin tasainen tuntuma, toisilla vaihtoehdoilla oli maun käyrä hieman muuttunut.

Kolmas koe, esilämmitetty-kylmä gaiwan:

Tämä koe on varsin helposti toteutettava, edellisestä esimerkistä hiukan muunneltu versio. Tarkoituksena verrata esilämmitetyn ja kylmän gaiwanin eroja. Gaiwania ei huuhdota vedellä samoin kuin teekannuja, joten erillinen koe lienee paikallaan.

Lämmitetty: tuoksu on tasainen ja pehmeä sekä siinä on mukava täyteläinen pohja.
Ei lämmitetty: kirkas, vetinen, pistävä tuoksu – kuollut. Maussa en hirveästi eroa huomannut...

Kuten näkyy, tuntuu useimmissa kokeissa ero olevan huomattavissa lähinnä suutuntumassa, maun tasapainossa sekä mielestäni myöskin tuoksussa. Makua on vaikeampi havannoida, eikä se aina tunnu muuttuvan paljoakaan.

P.S.: Linkki yllämainittuun The Leafin artikkeliin.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Butterfly of Taiwan

Butterfly of Taiwan(Teekauppa)


Tee koostuu kooltaan, väriltään ja materiaaliltaan vaihtelevista osista; on silmuja ja alempia lehtiä, ruskeita, mustia ja harmaita, pieniä ja suuria. Tuoksu on ohut ja siinä on hiukan sitruunamelissan kaltaista raikkautta.

Alkutuoksu on tumma, kahvimainen, sitten kirpeän marjainen, lopussa myös kauraista viljaisuutta. Lehtien huuhtelun jälkeen kahvimaisuus palaa. Tuoksu on makea ja hedelmäinen, mutta siinä on myös yancha wulongeista tuttu sävy, joka ilmenee hienona kirpeytenä ja vankkuutena, ja tuo mieleen graniitin.

Maussa ilmenee ensin tumma paahteisuus, lopussa mukaan astuu sopiva annos kirpeyttä, ei pistävää, ainoastaan mukavasti kihelmöivää. Vaikka maku onkin makea, pitää tummuus makuprofiilin kokonaisuudessaan tasapainossa.

Toisessa kupissa kirpeys lisääntyy, mutta edelleen se on pehmeä, ei kitkerä. Paahteisuus on jokseenkin vähentynyt. Kielen takaosan sivuilta kirpeys alkaa muuttumaan mukavaksi tiivistyneeksi makeudeksi, enteillen nautinnollista jälkimakua.

Kolmannessa kupissa kirpeys vähenee taas hiukan, hedelmäiset ja tumman karamellimaiset sävyt pääsevät esille. Suutuntuma on liukas, nopea ja sylkeä erittävä.

Neljännessä ja viidennessä kupissa maku pysyy makeana/hedelmäisenä. Paahteisuus leikkii tasa-alalla ja kirpeys laantuu.

Qi on huomattavissa. Syke korostuu, ääni laineilee, lämmittävä! Ei kuitenkaan täysin pysähdyttävä, vaan vireys pysyy.

Vaikka tämäkin on tumma wulong, se on kovin erilainen Formosa Fancy Oolongista. Tässä paahteisuus ja tummuus korostuu enemmän, ja kirpeyttä on enemmän. Kannattaa kuitenkin varoa ylihauduttamista, jottei teestä tule kitkerää ja kuivaa.

Jälkimaku on mehevä, sylkirauhanen toimii. Hyvin makea, hiukan hedelmäinen.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Six Famous Tea Mountains You Le Gu Cha 2002

Six Famous Tea Mountains You Le Gu Cha 2002 (Yunnan Sourcing)


Kakku on hyvin ilmava ja helppo murtaa. Väriltään tumma, mutta seasta erottuu myös vaaleita haituvaisia silmuja. Kaiken kaikkiaan oikein kaunis kakku. Tuoksu etäinen, kirkas ja miedon viljainen.

Ensituoksu esilämmitetyssä teekannussa on pistävä ja eloisa, sekä muistuttaa pehmeällä kirpeydellään luumua. Pistävyys haalistuu nopeasti ja teehen ilmestyy hedelmäisempiä piirteitä. Huuhtelun jälkeen pistävyys palaa yhä voimakkaampana, mutta haalistuu sekin melko pian.

Ensimmäisessä haudutuksessa tuoksuu lämmin puu, kuin sauna. Tuoksun painopiste on matalalla ja linja tasainen, ei herkempiä sävyjä havaittavissa. Maussa tuntuu olevan vielä vähän kitkeryyttä kielen sivuilla, mutta muuten maku on pehmeä ja tasainen. Sakea ja hidas suutuntuma, syljen eritys aktivoituu.

Ensimmäisen haudutuksen jälkeen märät lehdet tuoksuvat pistävältä, mutta eivät enää yhtä voimakkaasti. Tuoksusta voi ajottain kurotella luumun ja hedelmän sävyjä. Qi on jo tässä vaiheessa huomattavissa. Vaikutuson rauhoittava, ei ole enää kiire mihinkään, koko keho tuntuu olevan läsnä tässä hetkessä. Olo on taas kuin mykällä, tarkoitan: tuntuu kuin olisi pala kurkussa, johon kaikki ääni jää kiinni. Ei tee mieli puhua tai edes ajatella sanoin.

Toisessa kupissa tuoksu on ottanut hiukan makeamman ja hedelmäisemmän otteen... Itse tee on makeampaa ja paksumpaa, samanlainen suutuntuma kuin teessä, johon on lisätty hunajaa. Herkullinen kuppi, mutta vielä vähän kitkerä, todennäköisesti kakun nuoresta iästä johtuen.

Kolmannessa kupissa on vielä selkeämpää makeutta tuoksussa. Maku on kuitenkin pysynyt lähes samanlaisena. Kolmannen haudutuksen jälkeen lähes kaikki pistävyys on hävinnyt märkien lehtien tuoksusta.

Neljännessä haudutuksessa on tuoksussa kummaa raikkautta. Välillä myös nielussa tuntuu voimakas makeus, välillä voimakas kitkeryyttä. Tämän jälkeen tee ei enää näyttänyt suurempia muutoksia. Itsekin uskaltaisin sanoa, että tämä tee ei ole valmista juotavaksi kitkeryytensä vuoksi.

Tässä teessä tuntui olevan sylkirauhasta aktivoivaa luonnetta, joka tekee teestä mehukkaan tuntuista. Silti aina kun kuppi oli tyhjä, alkoi suuta kuivaamaan. Voisiko kenties olla, että suuta kuivattava effekti voisi myös liittyä kakun nuoreen ikään? Pitää tutkia asiaa lisää.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Qian Liang Hei Cha

"Qian Liang tarkoittaa kirjamellisesti tuhatta liangia. Liang on historiallinen painon yksikkö, joka on yhä käytössä joissain Itä-Aasian maissa. Sitä kutsutaan myös kiinalaiseksi unssiksi ja maan siirryttyä metriseen järjestelmään se vastaa 50 grammaa. Niinpä teen nimi kokonaisuutena tarkoittaa 50 kiloa mustaa teetä. Selitys tälle oudolle nimelle löytyy Qian Liang Hei Cha'n valmistusmenetelmästä. Poimitut lehdet pakataan bambusta valmistettuun yli metrin pituiseen kääreeseen. Valmis paketti painaa noin 50 kiloa ja muistuttaa paksua puunrunkoa. Tee myydään tässä muodossa tai vaihtoehtoisesti kakkuina, joita saadaan leikkaamalla puunrunkoa muistuttava teetanko poikkisuuntaan viipaleiksi."
Tuotekuvauksesta Jadepisaran nettisivuilla

Qian Liang Hei Cha (jadepisara.fi)



Lehdet ovat tummia, erikoisella tavalla käsiteltyjä. En ole löytänyt tarkkaa valmistusprosessin kuvausta tälle harvinaiselle teelle. Ilmeisesti teelehdet on muodostettu isoksi teetukiksi niin, että lehdet on aseteltu pystysuuntaan, eikä poikittain kuten pu'erh-kakuissa. Tästä johtuu kakun rosoinen, kaarnaa muistuttava ulkopinta ja tasainen sisäpinta. Kaiken kaikkiaan leikattu siivu tätä teetä muistuttaa puun poikkileikkausta. Tuoksu on mieto, mutta raikas ja hedelmäinen.

Esilämmitetyssä teekannussa lehdet tuoksuvat tummalle, shu pu'erhmaiselle, mutta eivät yhtä voimakkaalta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu makeaksi viljaisuuden pysyessä taustalla, mutta ei saavuta aivan samantasoista voimaa, joka ilmenee sheng pu'erheissa intensiivisen pistävänä, "luumumaisena".

Ensimmäinen haudutus tuoksuu ohuen viljaiselta, jopa jauhomaiselta, mutta myös makeampia sävyjä esiintyy, jotka kuitenkin tuntuvat katoavan nopeasti. Maku on pehmeä ja tumma, selvää viljaisuutta esillä. Suutuntuma on liukas ja mehukas, hidas, ja niin sakea, että muistuttaa matchaa. Maku on melko kevyt verrattuna shu pu'erhiin, ja hyvä niin, sillä se tekee teestä helpommin lähestyttävän.

Jälkimaussa on mukava, hedelmäinen sylkeä erittävä ominaisuus ja raikkautta, myöhemmin myös mehevää tummaa makeutta. Ajoittain tee saa myös aikaan erikoisia tuntemuksia nielussa: lämpöä, makeutta ja hedelmäisyyttä.

Kannattaa varoa lehtien määrää, pienikin pala antaa monta haudutusta. Makuprofiili ei välttämättä muutu haudutusten edetessä, mutta tässä teessä sitä ei tarvitakaan. Hyvä, keveä suutuntuma, raikkaus ja hedelmäisyys shupuun verrattuna sekä hieno jälkimaku tekevät tästä teestä nautinnollisen. Myönnettäköön, että osa teen vetovoimasta johtuu sen erikoisuudesta, mutta kyllä tämä aina huonon shupun voittaa!

P.S. Heicha on siis musta tee, joka usein erotetaan pu'erh-luokasta. Lisäsin sen uutena kategoriana.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Formosa Fancy Oolong

Formosa Fancy Oolong (teekauppa.fi)


Kuivat teelehdet tuoksuvat makealle ja miedon raikkaalle, muistuttavat eräitä laadukkaita darjeelingeja. Lehdet ovat kovin vaihtelevan kokoisia ja värisiä: on vaalean ruskeita leveitä lehden palasia, tummia pitkulaisia lehtiä ja vaaleita haituvaisia silmuja. Tuoteselosteen mukaan silmut ovat täysin hapettamattomia.

Formosa Fancy on väriltään kirkas ja syvän oranssi. Tuoksu on elegantti, hienostuneen kukkainen ja muistuttaa taaskin paljon darjeelingia. Toisella haudutuksella tuoksu on paksumpi ja maitomainen, neljännellä kupilla aromi haalenee, mutta maku on edelleen lumoava.

Myös maku muistuttaa darjeelingia. Ensimaku on paahteinen sekä pehmeä ja pyyhkäisee suun yli muuttuen lopussa hieman hapokkaaksi. Tämän väistyttyä taustalta paljastuvat paremmin hienot kukkaiset sävyt ja tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on hyvin paksu ja pehmeä.

Jälkimaku on selkeän voimakas ja vaihtelee teen maun edetessä. Jälkimakua tarkoittava kiinalainen sana yun tarkoittaakin riimiä, joten eikö olekin ymmärrettävää, että kun teen maku vaihtuu, myös sen riimimaku muuttuu? Alussa jälkimaku on kukkainen, sitten paahteinen ja lopussa voimakkaan mehevä.

Märkien lehtien erittäin tumman ruskea väri kertoo yllättävän korkeasta hapettumisasteesta. Huomattavasti vahvemmin hapetettuja lehtiä kuin muiden taiwanilaisten wulongien lehdet joita olen maistanut.

Pidin Fancy Oolongista. Se muistuttaa hämmästyttävän paljon eräitä loistavia darjeelingeja, joita olen juonut ja joiden kaltaista makuprofiilia olen sittemmin etsinyt. Fancy oolongin maku on hyvin tasapainoinen, pidän erityisesti korkeitten kukkaisten sävyjen, alempien täyteläisen pähkinäisten sävyjen ja piristävän hapokkuuden vuorottelusta ensimmäisissä haudutuksissa.

Qi on melko mieto, mutta huomattavissa. Tuntuu enimmäkseen kehon rentoutumisena, mutta oikeassa tilanteessa nautittuna voisi johtaa syvemmällekin. Olen varma, että tämä on hyvä seurajuoma, sillä sen monipuolinen ja hienostunut maku on niin helposti huomattavissa, ettei sitä tarvitse erikseen etsiä.