keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Chao Zhou -liesi



Kuka sanoi ettei vedenkeitintä voi hifistellä? Pitkän odotuksen jälkeen pääsin käsiksi Chao Zhou -lieteen. Lieden kanssa on tarkoitus käyttää oliivinsiemenhiiliä, joiden mieto haju tarttuu veteen ja parantaa teen makua, tai ainakin vaikuttaa siihen. Vaikutuksen vuoksi liettä ei välttämättä kannata käyttää miedon makuisten teelaatujen kanssa.

En ole vielä kokeillut liettä käytännössä, mutta raporttia seuraa heti, kun pääsen tällä teetä keittelemään. Tarkoitus olisi hankkia retkikeitin ja jonkinlainen metallinen siivilä, jossa hiiliä voi lämmittää. Olen kuullut, että hiilet tapaavat poksahdella niitä kuumennettaessa, joten sisätiloissa tätä kannattaa käyttää harkiten. Lisäksi tyhjää pannua ei pidä laittaa kuumalle liedelle, ja varmiten kannua suojaa säröiltä seisottamalla vettä siinä puolisen tuntia ennen keittämistä.

Liesi koostuu tornimaisesta perusosasta, ja siitä on irrotettavissa kansi ja tuuletusaukon ovi. Hiilet saa tukahdetettua sulkemalla kummatkin, sulkemalla kannen voi hiilien palamista hidastaa. Chao Zhou -lieden kanssa käytetään usein muutamaa perusvälinettä; metallisia syömäpuikkoja, joilla hiilet asetellaan lieden sisään ja sulista tehtyä viuhkaa, jolla hiiliä voi leuhutella.

Siinä siis on Chao Zhou -liesi, lisää kun pääsen keittämään tällä teetä. Sillä välin liesi tuo mukavaa tunnelmaa teepöydällä säilytettynä. Lisää saviliesistä voi lukea täältä.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Da Ye punainen tee


Odotin innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on punaista teetä Taiwanista, jossa ei käsittääkseni hirveästi kokonaan hapetettua tai edes vahvasti hapetettua teetä tuoteta. Täytyy sano, etten pettynyt... Taaskaan.

Kuivat lehdet ovat paksuja, tummia ja kierteisiä – muistuttavat paljon esimerkiksi Wuyi-vuorten vahvasti hapetettuja wulongeja. Lehdet tuoksuvat tuoreen heinämäiseltä, kuten punaiset teet yleensä, mutta myös erikoisen jauhoisella tavalla rukiilta, tuoden mieleen näkkileivän.

Alkutuoksu on erittäin voimakas, siinä on taiwanilaisten teelaatujen kermaisuutta, mutta (hapetuksen takia?) tuoksu on vielä makeampi ja hedelmäisempi. Haudutettu tee tuoksuu sakealta, kuten punaiset teet tuntuvat ensimmäisillä haudutuksilla usein tuoksuvan. Tässä sakeudessa on kuitenkin erikoinen voimainen loppu, joka kestää hetken senkin jälkeen kun sakeus on haipunut.



Ensimmäinen haudutus on erittäin hieno: silkkisen paksu suutuntuma ja voimakkaan makea maku, joka on kuitenkin niin runsas, että siitä on vaikea erottaa selkeitä piirteitä. Hienompi piirre on teestä jäävä poreileva tunne kielen päällä ja vahva, kermainen jälkimaku, joka muistuttaa paljon miedompia taiwanilaisia oolongeja. Haudutuksessa on tiettyä kirpeyttä, mutta se ei ole lainkaan pistävää, jonka vuoksi en haluaisi kutsua sitä kirpeydeksi. Pikemminkin maku tuntuu voimistuvan, tehden lopullisen huipennuksensa, tai kääntyvän nopeasti nurinperin.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on selkeämpi, värikkäämpi ja hedelmäisempi. Maun mehukkuus on lisääntynyt; sen voi aistia kielen reunoilla hitaasti pyörähdellen, ei heti maun ja kielen kärjessä, kuten monissa muissa teelaaduissa. Kolmannessa haudutuksessa ei enää ole lainkaan kirpeyttä, ja neljännessä haudutuksessa herkemmät, kukkaiset sävyt pääsevät esiin. Pidin tästä teestä, siihen uppoutui välillä yllättävänkin syvästi, melkein itsensä unohtaen.