tiistai 27. maaliskuuta 2012

Olut

Kuten taannoin tuli melkein vihjattua, teen kautta myös olutkulttuuri on alkanut kiehtomaan minua yhä enemmissä määrin. Avasinkin erikseen olutblogin, jota on tarkoitus pyörittää tässä sivulla. Tässä linkki: pryki.blogspot.com

Luulen, että teekulttuuri tulee tarjoamaan erittäin antoisan näkökulman oluen (ja muiden alkoholijuomien) maailmaan. Ainakin lähtökohtaisesti näiden kahden juoman väliltä löytyy todella paljon yhteneväisyyksiä, mutta myös kiinnostavia eroja.


torstai 8. maaliskuuta 2012

Teekulttuurin tutkimus ja lähdemateriaali



Ote esseestä:

Uskonnontutkijoita on usein kritisoitu heidän etäisyydeestään tutkimuskohteisiinsa. Esimerkiksi James Frazer ja Edward Burnett Tylor, klassiset "nojatuoliantropologistit", eivät tehneet varsinaista kenttätyötä kohderyhmiensä parissa vaan luottivat eri tahoilta keräämiinsä toisen käden kirjallisiin lähteisiin.

Henkilökohtaisen kosketuksen puute tutkimuskohteeseen luo monia ongelmia. Silloin tutkija joutuu luottamaan täysin toisten keräämään aineistoon, materiaaliin, jonka keräämistä ei välttämättä ole ohjannut tieteellinen intressi vaan henkilökohtainen kiinnostus. Toisen käden etnografisen aineiston rajaamisesta ei voi koskaan olla varma; emme voi tietää mitä mahdollisesti elintärkeitä huomioita kirjoittaja on jättänyt huomiotta. Lisäksi nojatuolitutkijoilta saattaa puuttua henkilökohtainen suhde tutkimaansa kulttuuriin kokonaisuutena, ja onkin aiheellista kysyä kuinka laadukasta tutkimusta voi suorittaa tietystä ilmiöstä ilman kulttuurin, esimerkiksi kielen ja sosiaalisten rakenteiden, syvempää tuntemusta. 

Kenttätyön vaatimus koskettaa tietyllä tavalla vanhaa uskontotieteen ongelmaa tutkijan roolista tutkimansa uskonnollisen ryhmän parissa. Pitääkö tutkijan pidättäytyä täysin uskonnolle ulkopuolisena, vai tuleeko tutkijan pyrkiä ensin näkemään ilmiö myös sisältäpäin ennen kohteesta etääntymistä ja tutkimuksen suorittamista, vai voiko uskontoa tutkia vain uskonnollinen ihminen? Kulttuurintutkimuksessa kyse on tietysti usein vain tutkijan suhteesta tiettyyn kulttuuriin, harvoin mistään niin dramaattisesta kuin uskosta. Kenttätyön tärkeyttä korostavat tuntuvat vaativan tutkijalta joko täysivaltaista jäsenyyttä tutkimaansa kulttuuriin tai edes mahdollisimman tiivistä yhteistyötä kohteen kanssa, jos tutkijan sisäpiiristatuksen ajatellaan olevan mahdoton saavuttaa. Lopulta kysymys on myös kulttuurin tuntemuksen eri asteista: kuinka kauan kentällä pitää viettää aikaa tunteakseen kulttuurin täysin ja voidakseen kokea olevansa oikeutettu esittämään perusteltuja mielipiteitä kohteestaan?

Nykypäivän fragmentaarinen kulttuuriyhteiskunta erilaisine alakulttuureineen ja jopa alakulttuurien eri ryhmittymineen kannustaa tarkastelemaan perinteisiä kysymyksiä uudelleen. Miten toimia tutkimuskohteen kanssa, joka on joko erittäin vaikeasti saavutettavissa esimerkiksi alueellisen hajaantumisen vuoksi tai joka ei vastaanota ulkopuolisia henkilöitä piirinsä? Entä miten luoda kattava käsitys kulttuurista, joka vaatii jäseniltään erityisten taitojen kehittämistä ja niiden jatkuvaa kultivoimista? Pohdin näiden kysymysten merkitystä ottamalla esimerkiksi modernin teekulttuurin, erityisesti sen länsimaisessa muodossa.

Itä-aasialainen taiteellinen ja filosofis-mystinen teekulttuuri on viime aikoina levinnyt pikkuhiljaa myös länteen, jossa se on muodostanut erillisen alakulttuurinsa suuren massateekulttuurin sisälle. Tämä teekulttuuri muodostaa oman saarekkeensa erotettuna paitsi valtavirtaa edustavasta modernista länsimaisesta teekulttuurista, myös Itä-aasialaisesta kulttuurista, josta liike alunperin on lähtenyt. Dialogia käydään erityisesti Itä-aasialaisen kulttuurin kanssa, mutta vakavan kielimuurin ja käännösten puutteen vuoksi kulttuuristen vaikutteiden vaihto on hidasta ja sulkeutunutta. Muutamista kieliä ja kulttuuria taitavista yksilöistä ja pienistä ryhmittymistä on muodostunut eräänlaisia portteja itään, jotka huolehtivat klassisten tekstien ja tiedon kääntämisestä sekä uusien vaikutteiden esittelemisestä länteen. Länsimaisen teekulttuurin sisällä on myös monia tietoa välittäviä sekä kerääviä toimijoita, jotka käsittelevät uutta tietoa sitä mukaan kuin itämaista kontaktia omaavat ensikäden tiedon välittäjät sitä tuottavat. Toisaalta tämä rakennelma on johtanut vuolaaseen informaation kiertoon länsimaisessa teekulttuurissa, mutta toisaalta verkostossa liikkuu paljon kyseenalaista tietoa, jonka totuudesta tai asemasta Itä-aasialaisessa teekulttuurissa on vaikea saada selkoa.

Lisäksi pussiteekulttuuriin verrattuna itä-aasialaisvaikutteinen teekulttuuri on jakaantunut pieniin irrallisiin saarekkeisiin ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Erilliset toimijat ovat kyenneet luomaan huomattavaa verkostoitumista paikallisen toiminnan kautta, mutta kulttuuri ja tieto ovat ennen kaikkea päässeet leviämään (ainakin alkuvaiheissa) Internetin välityksellä erilaisten blogien, keskustelualueiden sekä muiden kanavien kautta. Ollaan siis tilanteessa, jossa suurin osa kulttuurisesta tiedosta on ripoteltu ympäri verkkoa sekä muutamiin kirjoihin. Jos haluamme tutkia erityisesti länsimaista teekulttuuria, on siis pakko palata eräänlaiseen "tietokonetuoliantropologiaan" ja turvautua hyvin suurelta osin toisen käden lähteisiin. Tällöin tutkijan lienee parasta pitää yllä tervettä epäluuloa tiedon alkuperää ja totuudellisuutta kohtaan, ja kiinnittää huomionsa ennen kaikkea siihen, miten eri toimijat ja ryhmittyvät käsittelevät, vastaanottavat, välittävät ja tuottavat tietoa omista lähtökohdistaan käsin katsoen.

Ei silti pidä unohtaa, että vaikka suuri osa kulttuurin sisäisestä keskustelusta käydään verkossa, on teekulttuurin vankka pohja jokaisen teenjuojan käytännöllisessä harjoituksessa. Tähän puoleen kulttuurista pääsee tutustumaan pintapuolisesti esimerkiksi erinäisissä teehuoneissa ja teetapahtumissa, mutta kun lähes koko alakulttuurin pääpaino on jatkuvan (yksityisen) taidon kultivoinnin kautta saavutettavassa kokemuksessa, olisi tutkijan aiheellista vähintäänkin seurata useiden teenharrastajien harjoitusta pitkällä aikavälillä monien haastatteluiden kera. Ei välttämättä ole tarvetta pyrkiä itse saavuttamaan sisäpiirin näkökulmaa kulttuuriin henkilökohtaisen harjoituksen myötä, mutta tietynlainen eläytyvä empaattisuus on tärkeää, kuten kaikessa muussakin humanistisessa tutkimuksessa.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Huomioita Liu Tongin teoksesta Chinese Tea

Liu Tong. Chinese Tea. China Intercontinental Press 2005.

Julkaisen tässä uusia asioita, joita opin kyseisestä teoksesta.

Kasvattaminen
-Keisari Huizongin teeklassikko: teekasvit kukkuloilla(/korkeassa maastossa) tulee istuttaa aurinkoiselle sijainnille, plantaasilla(/alavalla maalla?) varjoon. Kukkuloiden yin-maaperä tuottaa ohuen makuista ja heikkoa teetä, jonka tasapainottamiseksi tarvitaan auringon yang-energiaa. Viljelmillä liian ravinteikas(/yang) maaperä tekee lehdistä liian vahvoja, joten varjoa (yin) tarvitaan tasapainottamaan maaperän energiaa. (s. 17)

-Song-dynastian aikana ihmiset lisäsivät maahan ruumenia/silppua (chaff) ja poltettua savea muokatakseen maata ilmavammaksi. (s. 17)
    -Joka kesäkuu maaperä kuohkeutettiin sekä rikkaruohot kitkettin ja kuivattiin. Kuivattuja rikkaruohoja käytettiin lannoittamiseen. Näin saatiin yhdistettyä kuohkeuttaminen, kitkeminen ja lannoitus. (s. 17)

-Ming-dynastian aikana keksittin teepensaiden kasvattaminen pistokkaista. Kun monen vuoden päästä maaperän ravinteet olivat kuluneet loppuun eikä pensas enää tuottanut uusia lehtiä, kasvi poltettiin tai katkottiin, jolloin se jatkoi kasvamistaan taas ensi vuonna. (s.18)

Prosessointi
-Viljelmillä lehdet pitää poimia aamulla, koska muuten aurinko näivettää lehtiä ja maku muuttuu. Vuorilla on usein sumuista, joten lehdet tulisi poimia vasta auringon nousun ja sumun hälventymisen jälkeen (todennäköisesti tässäkin on kyse lehtien kosteudesta) (s.18)
    -Vihdoinkin jostain löytyi hyvä syy siihen, miksi lehdet pitäisi poimia aamulla. Nämä ovat niitä asioita, joita toistetaan monissa lähteissä, mutta koskaan ei anneta kunnon selitystä. Lehtien kosteuspitoisuus on tärkeää lehtien prosessoinnissa, erityisesti hapettamisessa (lähde: http://www.amazing-green-tea.com/oolong-tea-processing.html). Mitä kosteampia lehdet ovat, sitä enemmän/nopeammin ne hapettuvat. Siksi esimerkiksi oolongien valmistuksessa näivettäminen on tärkeää tavoitellun lopputuloksen kannalta.

-Lehtien paahtamiseen käytetyt pannut eivät saisi olla liian uusia, koska ne tuoksuvat liikaa raudalle. Toisaalta ei saa käyttää pannua, jossa on käytetty öljyä, koska öljyn tuoksu tarttuu lehtiin. (s. 28)

Teeklassikot
-Zhu Quan (1378-1448) Guide of Tea:
    -Zhu Quan oli Ming-dynastian perustajan 17. poika, jota hänen veljensä piti kotiarestissa, kunnes Zhu Quan onnistui lyömään tämän vallasta. Viimeisinä vuosinaan vetäytyi yhteiskunnasta harjoittamaan taolaisuutta. (s. 43)
    -Kritisoi Lu Yuta erikoisuuksien (curiosity) tavoittelusta. (s.43)
    -Suosi irtoteetä, koska kakkutee vei teen luonnollisen olemuksen (s.43)
    -Vaihtoi teelusikan materiaalin metallista kookoksenkuoreen. (s.43)
    -Vastusti mustan teemaljan käyttöä, sillä valkoinen korostaa paremmin teen kirkkautta. (s.43)
    -Suosi teehyllyn materiaalina 'Mottled bamboo' ja 'Black bamboo' lajikkeita puun sijasta, koska ne ovat puhtaimpia. (s.44)

-Liu Yuxi (772-842) Tang-dynastia.
    -Kirjoitti runon, jossa mainittaan munkkien keksineen tavan kasvattaa teetä bambujen varjossa, jolloin kasvit myös imivät itseensä bambujen puhdasta tuoksua. (s.94)
        -Samassa runossa myös ensimmäinen maininta teelehtien paahtamisesta pannulla. (s.94)