perjantai 27. heinäkuuta 2012

Bai Hao 1958





(Ostettu: Camellia Sinensis)


Uskomattoman ikänsä ja halvan hintansa vuoksi odotin tältä teeltä vähiten Camellia Sinensis –tilauksessani. Maistelun jälkeen vaikuttaa tosiaan siltä, että Bai Hao jää pelkän mukavan sessioteen tasolle, mutta se onnistui silti yllättämään minut muutamalla piirteellään. Ensinnäkin odotin näin vanhalta teeltä huomattavaa pu'erhin kaltaisuutta: vahvaa maakellaria ja tunkkaista puuta. Sen sijaan löysin ainoastaan kevyttä ja vaimeaa multaisuutta, joka sekin esiintyy ainoastaan kaikista kuumimissa haudutuksissa. Vasta kiehahtaneella vedellä haudutettuna tuoksusta erottui kaikista selkeiten yksitäisiä sävyjä, lähinnä multaa, juureksia ja jopa hernettä. Heti veden jäähdyttyä sävyt sekoittuivat yhteen muodostaen jonkinlaisen makean ja hieman karamellia muistuttavan massan. Maku oli alusta loppuun saakka makeaa ja paksua kuin sametti, mutta yksityiskohtaisempia vivahteita oli vaikea tavoittaa. Jälkimaussakin esiintyy vain ikääntyneiden oolongien vääntynyttä liköörimäisyyttä.

Tee on varsin juotavaa varsinkin jos pitää paksusta, vanhasta ja tummasta teestä. Iän vuoksi olisin odottanut tältä äärimmäistä tummuutta, palaneita sävyjä ja pu'erhia vastaavaa maanläheisyyttä. Toisaalta miten sitä voi olla edes varma teen todellisesta iästä? Mielenkiintoni herätti pu'erhmaisuuden puute, sillä aikaisemmin maistamassani kiinalaisessa 1991 Shui Xianissa sitä jo selvästi esiintyi. Miksi ei sitten näin paljon vanhemmassa taiwanilaisessa tai missään muistakaan maistamissani (kaikki taiwanilaisia) iätetyissä oolongeissa – onko pu'erhmaisuus Kiinan yksinoikeus?  

torstai 19. heinäkuuta 2012

Feng Huang Shui Xian 1991

 (Ostettu: Camellia Sinensis)

Olen odottanut innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on ensimmäinen ei-taiwanilainen iätetty oolongini. Aikeissani on myös tulevaisuudessa maistella lisää vanhoja dancongeja sekä hankkia muutama erä omaan iätykseen, joten toivoin tältä teeltä pientä osviittaa siitä, mitä myöhemmin on odotettavissa. Ensikuva teestä jäi sekavaksi ja tee tulee vaatimaan lisää huomiota, mutta tässä jotain nootteja:

Kuivat lehdet eivät juurikaan tuoksu, mutta hetken dekantoimisen jälkeen niistä erottuu selkeä, joskin nopeasti katoava, nougatmainen makeus. Itse haudutus yllättää heti ensi askelilta, kun pikaisesti huuhdelluista teelehdistä tulvahtaa esiin selvästi vanhaa pu'erhia muistuttava puumainen sävy. Sama puumaisuus esiintyy myös ensimmäisellä ja toisella haudutuksella, jonka jälkeen tuoksu siirtyy enemmän toisten ikääntyneiden oolongien kaltaiseen makeahkoon mineraalis-tunkkaiseen tuoksuun. Toisin kuin pu'erhissa, tästä oolongista ei kuitenkaan löydy ollenkaan maakellarisuutta, ns. multaisia perunoita, vaan ainoastaan pehmeää ja luonteikasta puuta.

Maussa ei ole lainkaan sitä suuta kuivattavaa kitkeryyttä, jota toisissa vanhoissa oolongeissa olen tavannut. Pikemminkin ensimmäisestä haudutuksesta saakka huomion kiinnittää tietty makeus ja hedelmäisyys. Kieli juuri ja juuri melkein tavoittaa yksittäisiä sävyjä, mutta lopulta maku jää kuitenkin sekavan massan tasolle; ikään kuin tee olisi täynnä hedelmäisten sävyjen potentiaalia, mutta yksittäiset maut eivät pääse aktualisoitumaan. Vain hetkellisesti jälkimaun kautta hedelmäisyys tiivistyy selkeiksi ja hieman liköörimäisen vääntyneiksi sävyiksi.

Hedelmäisyys ja makeus jatkuu aina viimeisille haudutuksille saakka, joskin sitä varjostaa pitkään ikääntyneen oolongin puumaisuus/mineraalisuus. Lopulta jäljelle jää suutuntumaltaan vielä paksu, hieman makea ja kummittelevan puumainen haudutus.