"Qian Liang tarkoittaa kirjamellisesti tuhatta liangia. Liang on historiallinen painon yksikkö, joka on yhä käytössä joissain Itä-Aasian maissa. Sitä kutsutaan myös kiinalaiseksi unssiksi ja maan siirryttyä metriseen järjestelmään se vastaa 50 grammaa. Niinpä teen nimi kokonaisuutena tarkoittaa 50 kiloa mustaa teetä. Selitys tälle oudolle nimelle löytyy Qian Liang Hei Cha'n valmistusmenetelmästä. Poimitut lehdet pakataan bambusta valmistettuun yli metrin pituiseen kääreeseen. Valmis paketti painaa noin 50 kiloa ja muistuttaa paksua puunrunkoa. Tee myydään tässä muodossa tai vaihtoehtoisesti kakkuina, joita saadaan leikkaamalla puunrunkoa muistuttava teetanko poikkisuuntaan viipaleiksi."
– Tuotekuvauksesta Jadepisaran nettisivuilla
Lehdet ovat tummia, erikoisella tavalla käsiteltyjä. En ole löytänyt tarkkaa valmistusprosessin kuvausta tälle harvinaiselle teelle. Ilmeisesti teelehdet on muodostettu isoksi teetukiksi niin, että lehdet on aseteltu pystysuuntaan, eikä poikittain kuten pu'erh-kakuissa. Tästä johtuu kakun rosoinen, kaarnaa muistuttava ulkopinta ja tasainen sisäpinta. Kaiken kaikkiaan leikattu siivu tätä teetä muistuttaa puun poikkileikkausta. Tuoksu on mieto, mutta raikas ja hedelmäinen.
Esilämmitetyssä teekannussa lehdet tuoksuvat tummalle, shu pu'erhmaiselle, mutta eivät yhtä voimakkaalta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu makeaksi viljaisuuden pysyessä taustalla, mutta ei saavuta aivan samantasoista voimaa, joka ilmenee sheng pu'erheissa intensiivisen pistävänä, "luumumaisena".
Ensimmäinen haudutus tuoksuu ohuen viljaiselta, jopa jauhomaiselta, mutta myös makeampia sävyjä esiintyy, jotka kuitenkin tuntuvat katoavan nopeasti. Maku on pehmeä ja tumma, selvää viljaisuutta esillä. Suutuntuma on liukas ja mehukas, hidas, ja niin sakea, että muistuttaa matchaa. Maku on melko kevyt verrattuna shu pu'erhiin, ja hyvä niin, sillä se tekee teestä helpommin lähestyttävän.
Jälkimaussa on mukava, hedelmäinen sylkeä erittävä ominaisuus ja raikkautta, myöhemmin myös mehevää tummaa makeutta. Ajoittain tee saa myös aikaan erikoisia tuntemuksia nielussa: lämpöä, makeutta ja hedelmäisyyttä.
Kannattaa varoa lehtien määrää, pienikin pala antaa monta haudutusta. Makuprofiili ei välttämättä muutu haudutusten edetessä, mutta tässä teessä sitä ei tarvitakaan. Hyvä, keveä suutuntuma, raikkaus ja hedelmäisyys shupuun verrattuna sekä hieno jälkimaku tekevät tästä teestä nautinnollisen. Myönnettäköön, että osa teen vetovoimasta johtuu sen erikoisuudesta, mutta kyllä tämä aina huonon shupun voittaa!
P.S. Heicha on siis musta tee, joka usein erotetaan pu'erh-luokasta. Lisäsin sen uutena kategoriana.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti