Saviliesi

Kesän alusta saakka on tullut käytettyä lähes yksinomaan saviliettä teeveden keittämiseen. Olen kuitenkin ymmärtänyt jättää kiinalaisilla oliivisiemenhiilillä leikkimisen sikseen ja siirtynyt lopullisesti suomalaiseen koivuhiileen. Koivuhiili on huomattavasti helpompi sytyttää eikä tuota oikeastaan minkäänlaista tuoksua. Oliivihiilistä tulee vahva tuoksu, jonka aikaisemmin luulin johtuvan sytytyspusseista, mutta jonka koivuhiiliin siirtymisen myötä olen huomannut olevan juuri se oliivihiilien paljon puhuttu ominaistuoksu. Tuo tuoksu tarttuu käsiin niin vahvasti, että kun veden keittämisen ja hauduttamisen jälkeen pääse vihdoinkin ensimmäisen maljan pariin, ei teestä tahdo haistaa oikein mitään.

Savilieden käytön myötä on myös vahvistunut miten hiili ja savi vaikuttavat teehen. Varsinkin dancongien, voimakkaamman(/korkealaatuisemman) yanchan ja nuoren sheng pu'erhin kanssa vaikutus on helppo huomata. Edellä mainitut teelaadut tapaavat olla ohuita ja voimakkaita, jonka vuoksi ne ottavat usein epämiellyttävästi vatsaan. Saviliesi tuntuu laimentavan tämän terän mukavaksi paksuudeksi samalla kuitenkin säilyttäen tuoksun ja maun korkeammat sävyt. Lisäksi ainakin joidenkin mustien teelaatujen (esimerkiksi dian hongin) viljaisuus ja liukas suutuntuma korostuvat välillä ylitsevuotavan vahvasti johtaen lievään pahoinvointiin. Saviliesi tuntuu pehmentävän tätäkin aggressiivista piirrettä, mutta ei ehkä aivan niin huomattavasti kuin edellisessä tapauksessa. Kolmanneksi saviliesi tuntuu antavan moneen teehen erikoisen intensiivisen suutuntuman, eräänlaisen suolaisuuden, mutta sitä tapahtuu tai sen huomaa vain satunnaisesti.