Alishan High Mountain King's Grade

Alishan High Mountain King's Grade (Teekauppa)

Alishan eli Ali-vuori on alue Taiwanissa, joka on kuuluisa laadukkaista wulongeistaan. Viljelyalueet vaihtelevat 1000 ja 2300 metrin välillä, yli tuhannen metrin korkeudessa viljeltyä teetä kutsutaan 'High mountain' teeksi (gaoshan, 高山).

Teen lehdet tuoksuvat herkän kukkaiselle ja raikkaalle. Lehdet ovat kierretty puolipallomaiseen muotoon, jotkut palloista ovat kovin isojakin ja monissa näyttää olevan varsi kiinni. Saa nähdä paljon nämä laajenevat, aloitan varovaisella määrällä.

Alkutuoksu on erikoinen: kasvimainen, makeahko, hyvin paksu ja täyteläinen.

Haudutetun teen tuoksu on yllättävänkin mieto, mutta elegantti. Maku on tasapainottelee täyteläisen makean kasvimaisuuden ja keveän raikkauden välillä. Erittäin miellyttävä mehukas , liukas ja hidas suutuntuma – erittäin konsistentti, kuin samettia.

Tällaista suutuntumaa on hyvin hankala kuvata. Se on kuin kirkkainta ja täyteläisintä vettä, mutta silti kevyttä, kuin aamukastetta tai nektaria! Jokainen siemaus on tyydyttävä ja elävöittää koko suun, neste solahtaa alas kurkusta kuin itsestään, houkuttaen ottamaan seuraavan hörpyn kunnes koko kuppi on taas tyhjä.

Jälkimaku on vahva, pitkä ja hienostunut; vaalean kukkaiset sävyt valtaavat suun.
Vaikka Alishanista ei ehkä löydy samankaltaista moniulotteisuutta kuin esimerkiksi dancongeista, on se silti erittäin mielenkiintoinen tee. Lehdet antavat monta, jopa 12 hyvää haudutusta ja monia miellyttäviä hetkiä, joten tarvitaanko muuta? Loppujen lopuksi teen eteerinen maku on jotain sellaista, joka ei koskaan pysy samana, vaan muuttuu juojan ja tilanteen mukaan. Eikö tässä riitä tarkasteltavaa loputtomiin?

Qi on miellyttävä ja sopii teen luonteeseen oikein hyvin. Se alkaa kehon ja mielen rentoutumisena, jatkuu virkistävänä ja kauniina, ja loppuu pitkäkestoisena mietona hiljaisuutena.

Haudutetut lehdet ovat hyvin kauniita, enimmäkseen kolme isoa, kokonaista ja tasaisesti hapetettua lehteä kiinni varressa. Käytin selvästi liikaa lehtiä, mutta kitkeryyttä ei esiintynyt ollenkaan. Osa lehdistä oli vielä kuivia, tämän teen kanssa pitää olla varovainen kuivien lehtien määrästä.

P.S. Jos sessio tämän tai muun korkealaatuisen teen kanssa venyy pitkäksi ja intensiiviseksi, muista lämmittää välillä vettä uudestaan ja varaa riittävästi vettä. Varsinkin tuoksu laimentuu nopeasti kun veden lämpötila laskee, mutta herää eloon kuumalla vedellä. Pitää kuitenkin muistaa, että ideaalisesta vettä ei tulisi lämmittää uudestaan, sillä seurauksena voi olla 'kuollut vesi'.

Ye Sheng Pu'erh 2004

Ye Sheng Pu'erh 2004 (teekauppa.fi)

Lehdet ovat hyvin isoja ja tummia, muistuttavat lastuja tai pieniä paloja isommasta pu'erh-kakusta. Kuiva tee tuoksuu raikkaalle ja makealle.

Teen tuoksu on maanläheinen, mutta väri vaaleahko. Maussa on maanläheisyyttä, mutta myös outoja, melkeinpä suolaisia tai salmiakkisia sävyjä, jotka tuntuvat mietoina kielen takaosassa. Kaipa tuota voisi heikoksi kuivuudeksikin kutsua, vaikka tähän termiin liittyykin liian negatiivisia konnotaatioita.

Haudutukset ovat hienoja, mutta miedompia ja kirkkaampia kuin shu pu'erhit joita olen juonut, sekä väriltään että maultaan. Välillä kupista heijastuu myös hedelmäisiä sävyjä.
Suutuntuma on pehmeä ja sakea, myös pientä astrigenssia esiintyy. Jälkimaussa on makeutta ja raikkautta, joka leviää nenäänkin asti.

Qi on vakaa, mielen resonanssi teen kanssa. Hiljainen, mykkä ja sanaton olo jonka hyvä tee saa aikaan – piirre, jolle voi vain hymyillä. Vahva, mutta toisaalta odotin vielä vahvempaa.

Tämä tee hämmentää minua suunnattomasti. Ye Sheng tarkoittaa villiä teekasvia, joten onko tämä tee villiä? Jos se on 1800-vuotta vanhoista teepuista niin varmastikin on. Mitä sitten tarkoittaa 'perinteisin menetelmin fermentoitu'? Shu pu'erhin valmistustapa kehittyi vuonna 1972, joten sitä tuskin voi vielä sanoa kovin perinteiseksi tavaksi valmistaa teetä.
Tee ei ollut yhtä tummaa tai yhtä vahvan maanläheistä kuin shu pu'erh. Onko se siis sheng pu'erhiä? Nuori sheng tapaa saada vatsan kivistämään monilla ihmisillä (myös minulla, vaikkakin ajan kanssa vatsa tottuu teehen), ja myös tällä teellä oli samoja vaikutuksia.

Avasin muutamia teelehtiä haudutusten jälkeen. Ne ovat hyvin isoja, selvästikin daye-teelajikkeesta, josta perinteisesti pu'erh tehdäänkin. Lehdet olivat hyvin jäykkiä ja kokoontaiteltuja, osa oli vielä sisältä kuivia seitsemän haudutuksen jälkeenkin.

Oma veikkaukseni: tämä on (villeistä tai ei) daye-lajikkeen lehdistä tehtyä, melko nuorta sheng pu'erhiä, joka varmasti olisi hyvin kiinnostavaa muutaman vuoden iätyksen jälkeen. Mutta kuka tietää...

Ja asia ratkesi, löysin netistä seuraavan viittauksen tähän teehen:

"Théhuoneen Ye Sheng Pu-erh muistuttaa kaarnaa. Se on valmistettu 1 800 vuotta vanhojen teepuiden lehdistä ja sen vuosikerta 2004 on myös puodin kallein tee. Sata grammaa maksaa 75 euroa."

Kysyin vuosikerrasta vielä théhuoneelta, josta vastattiin teen olleen vuodelta 2004, vaikkakin heidän nykyinen Ye Shenginsä on vuodelta 2005. Olen iloinen että sain maistaa tällaista hienoa teetä.

P.S. Anteeksi huonosta kuvanlaadusta... Ainoan ikkunani edessä kasvaa suuri vaahtera joka ei päästä auringonvaloa sisään, enkä suostu kuvaamaan teetä ilman luonnonvaloa.

Mao Jian Superior

Mao Jian Superior (teekauppa.fi)

Lehdet ovat harmaanvihreitä, ohuita, kevyitä ja pieniä. Tuoksu on voimakkaan makea, ja siinä on erikoinen liköörimäinen käänne. Kun lehdet lisää lämmitettyyn teekannuun, ne tuoksuvat ensin paksun pähkinäiseltä, sitten suklaalta ja toffeelta, kunnes tuoksu lopulta muuttuu eloisan marjaiseksi suklaisilla takasävyillä.

Haudutetun teen tuoksussa on mietoa kastanjaa, juotaessa kupin reunoilta alkavat tuoksumaan myös karamellimaiset sävyt. Maussa on paahteinen ensivaikutelma ja tyydyttävä suutuntuma, ja todellakin erikoinen kirpeähkö, ei-makea, loppumaku.

Vaikuttaa siltä, että haudutusten edetessä teekin makeutuu. Kun esimmäistä kuppia ei voinut kutsua edes makeahkoksi, saattoi kolmannessa kupissa maistaa jo mietoa karamellia.

Ehdottomasti Mao Jianin paras piirre oli sen monipuolinen tuoksu. Se myös tasapainotti tavallaan maun kirpeyttä ja osaltaan varmasti vaikutti kolmannen kupin lievään makeuteen. Mukavan etenevä ja muuttuva tee.

Nai Xiang Milk Oolong

Nai Xiang Milk Oolong (teekauppa.fi)

Lehdissä on voimakkaan ja pistävän makea tuoksu, selvästikin tee on hajustettu. Tuoksussa voi huomata kukkaista tai hedelmäistä vivahdetta, itselleni tulee mieleen kirsikat. Lehdet ovat puolipallomaiseen muotoon käärittyjä ja melko vaaleita.

Alkutuoksu on lämmin, paksun maitomainen ja hiukan vegetaalinen, kuin vihreät pavut. Alussa taustalta erottuu myös makeita kirsikkaisia sävyjä, mutta tämä häviää nopeasti.

Maussa on toki erikoista kermaista täyteläisyyttä sekä pehmeyttä, mutta vain hienoista makeutta, joka ei peitä alleen teen alkuperäistä selkeyttä. Makeuden alta voi helposti erottaa 'aidon' teen.

Tuoksussa on prosessoidun sokerin, hattaran kaltaista tuoksua, sekä ajoittaista kirsikkaa. Maku on silti hyvä, kevyehkö wulong, joka tasapainottaa tuoksun makeutta. Teessä on pientä makeaa kirpeyttä... Hyvä, syvenevä suutuntuma. Ei tunnu kermaiselta makealta maidolta, vaan täydeltä, kirkkaalta vedeltä.

Neljännellä haudutuksella tuoksu alkaa heikkenemään, mutta on vielä selvästi läsnä.

Kuudennella kupilla tuoksu on jo lähes kadonnut. Itse tee antaisi ehkä vielä yhden tai kaksi haudutusta, mutta lievä maitoisuus maussa peittää häiritsevästi muita, jo heikkeneviä teen makuja ja tekee seuraavista haudutuksista melko tylsiä.

Olen saanut jokseenkin ristiriitaisen kuvan "maitowulongeista". Jotkut sanovat, että sen makea maku on seurausta teen prosessoinnista, jolloin sitä höyrytetään maidolla. Toiset sanovat, että tuoksu on kasville ominainen. Kumpikin voi olla totta, mutta itse luulen, että tämä tee oli hajustettu, koska aromi ja maku olivat niin eri luokkaa.

On harmi, että tee on hajustettu, sillä se varmasti antaisi mielenkiintoisia tuloksia gongfu-haudutuksessa sopivalla teekannulla. Omista (joskin löyhistä) periaatteistani johtuen en kuitenkaan aio hauduttaa kannussani hajustettua teetä, sillä tuoksu saattaisi helposti tarttua kannuun. Teetaikauskoa? Ehkä.

Keiko Matcha-Genmaicha

Keiko Matcha-Genmaicha (teekauppa.fi)

Tuoteselosteen mukaan tee on sekoitus jauhettua matcha-teetä, toisen sadon lehtiä, varsia ja paahdettua riisiä (genmaicha-teen tunnusmerkki). Eniten teessä näkyy pieniä lehtiä ja matchasta vaalean vihreiksi värjäytyneitä riisinjyviä.

Kuivien lehtien eloisan ja vihreän tuoksun alta voi erottaa paahdetun riisin tuoksun, eli siis riisimurojen tuoksun.

Haudutettu tee tuoksuu vahvan paahteiselta ja viljaiselta. Tuoksu on riisikakkumainen, mutta hyvin pehmeä.

Nesteen väri syvän vihreä, erittäin sakea matchasta johtuen...

Maku on moniulotteinen, ensin riisin paahteisuus pyyhkäisee suun yli ja pehmentää tietä seuraavalle aallolle, joka on ehkä lehtien täyteläinen ja miedon vegetaalinen maku. Maku huipentuu matchan lievään kirpeyteen.

Taaskin, toisella kupilla nämä erot tasoittuvat asteen, kolmannella vielä enemmän.

Kolmannessakin haudutuksessa riisin paahteisuus pitää pintansa, tee on miedosti kirpeää, mutta paahteisen pehmeää ja suuntuntumaltaan vieläkin hyvin paksua.

Jälkimaku on sekoitus viljaista paahteisuutta ja matchan kitkeryyttä, joka kuitenkin vaihtuu nopeasti muhivaksi lämpimäksi tunteeksi suun takaosassa. Kiinnostavasti tuo pieni makea kitkeryys jatkuu hyvin kauan, jopa vielä senkin jälkeen kun paahteisuus on hävinnyt ja muhivuuskin katoaa.

Kun olen hauduttanut teetä useammin, olen huomannut, että kitkeryys katoaa varovaisella haudutuksella. Tällöin matchasta jää jäljelle vain sen erikoinen kuivahko luonne, joka sekin tuo lisänsä makuun. Pidin kuitenkin enemmän tästä ehkäpä hiukan ylihaudutetusta, mutta moniulotteisemmasta teestä.

Näistä keiko-tuotteista tämä oli rauhoittavin. Qi tuntuu luonteeltaan samanlaiselta kuin itse tee: nopea nousu, nopea tasoittuminen ja mieto, venyvä loppu.

Ainoaan toiseen genmaichaan verrattuna, jota olen juonut, oli tämä eloisampi ja voimakkaampi, varmastikin matchan takia. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän Keikoon, sen monimuotoisuuden voi havaita jokaisella siemauksella.

Keiko Kukicha

Keiko Kukicha (teekauppa.fi)

Kukicha on tehty teen varsista ja lehtiruodista.

Tuoteselosteen mukaan tee on ensimmäisen sadon lehtiä ja varsia, väriltään "lehdet" ovat vaalean/tumman vihreitä. Kuiva tee tuoksuu raikkaalle, makealle ja miellyttävän pistävälle. Ehkä se on tämä pistävyys joka tuo mieleen marjat, marjajäätelön tai marjarahkan.

Alkutuoksu on hieno: ensin vahvan pähkinäinen ja täyteläinen, sitten tuoksu vaihtuu sulavasti vegetaalisempaan suuntaan.

Haudutetun teen tuoksu on paksu ja vegetaalinen kuten senchassa. Suutuntuma on myöskin erittäin täyteläinen, ehkäpä juuri nuo varret tuovat tätä kermaisuutta juomaan.

Maussa raikkautta ja täyteläistä makeutta. Ajoittain myös mietoa paahteisuutta on havaittavissa. Erittäin rikas ja mehevä umami-tunne, suutuntuma sakea.

Jälkimaku alkaa maistumaan toisella kupilla, se on raikas ja makeankirpeä, tuoden sopivaa piristystä teelle.

Kolmas haudutus on tasaipainoisen makea, johon jälkimaun terävyys tuo särmää. Tuntuu siltä, että teetä juodessa jälkimaku antaa näitä kirpeänmakeita tunteita, mutta kun juomisen lopettaa, se muuttuu nopeasti mehevän makeaksi umami tunteeksi, jota en ole pitkään aikaan kokenut näin voimakkaana. Usein juuri japanilaisissa teelaaduissa tämä ominaisuus on vahvimmillaan.

Väriä ei kovin selkeäksi voi sanoa, sillä teessä voi paljain silmin nähdä paljon pientä, ehkä varsista irronnutta pölyä. Tämä varmasti osaltaan vaikuttaa Kukichan erittäin täyteläiseen suutuntumaan ja mikä tärkeintä, ei tee teestä kitkerää.

Keiko Kabuse Houjicha (luomu)

Keiko Kabuse Houjicha (teekauppa.fi)

Houjicha on paahdettu vihreä tee, joka tehdään Kukicha-teestä (eli varsista/lehtiruodista) tai Bancha-teestä. Paahtaminen vähentää teen kofeiinipitoisuutta, jonka vuoksi Houjichaa juodaan usein aterian jälkeen tai illalla.

Lisäksi teen nimessä Kabuse viittaa tapaan, jolla teetä kasvatetaan varjossa kuten gyokuroakin. Kabusea pidetään varjossa vähemmän aikaa kuin gyokuroa, ja sen voisikin ajatella olevan eräänlainen välimuoto senchan ja gyokuron välillä. Tee on kasvatettu Kagoshimassa Japanissa.

Tuoteselosteen mukaan tee on ensimmäisen sadon lehtien sekä varsien sekoitus. Erityisesti varsia näkyy paljon, väri on haalean ruskea ja lehdet tuoksuvat miedon paahteiselle, mutta makealle.

Ensituoksu on tumma, mutta ei pistävä tai aggressiivinen kuten eräät paahdetut teet.
Tee tuoksu on paahteinen ja siitä voi selvästi havaita myös viljaisan, riisikakkumaisen tuoksun. Tämä tuoksu tuo välittömästi mieleen yhden ensimmäisistä ostamistani teelaaduista, Buddha's Palmin. Nostalgiajuopumus :).

Väriltään tee on erittäin kirkkaan oranssi, hyvin hieno.

Maku alkaa tasaisena paahteisuutena, mutta vaihtuu nopeasti makeaan karamellimaiseen tunteeseen. Suutuntumaltaan erittäin liukas, suorastaan silkkinen, ja paksu.

Toisella haudutuksella suorasukainen paahteisuus lieventyy ja nuo viljaiset, riisikakkumaiset sävyt pääsevät oikeuksiinsa. Kupin reunoilta karamellimainen lopputuoksu yhdistyy teen viljaisuuteen ja välillä erääseen kummaliseen vegetaaliseen käänteeseen. Tuloksena on herkullinen, mieto ja rauhoittava juoma.

Kolmannessa kupissa maut ovat pyöristyneet tasaikseksi makeaksi juomaksi. Muuta ei tarvitse sanoa, tämä on selvästikin viimeinen haudutus.

Kannattaa varoa haudutusaikaa! Paketissa ohjeistettiin hauduttamaan ensimmäisellä kerralla 30 sekuntia, toisella vain 15 sekuntia ja kolmannella taas 30 sekuntia. Omasta kokemuksestani japanilaiset vihreät teet ovat hyvin oikullisia ja kitkeröityvät helposti. Toisaalta varsista tehty tee saattaa olla poikkeus.