Kaksi korealaista balhyochaa

Balhyocha on korealaista hapetettua teetä, jota voitanee pitää wulongina. Toisaalta näiden kahden teen maku oli hyvin lähellä punaistakin teetä. Kummatkin balhyochat on kasvatettu Hwagae-laaksossa, noin 5km päässä toisistaan: Kim Jong Yeolin kasvit läntisellä rinteellä, Kim Shin Hon itäisellä.

Balhyocha by Kim Shin Ho (Dao Tea)

Kim Shin Hon kuivat lehdet eivät tuoksu yhtä vahvalta kuin Kim Jong Yeolin lehdet. Näissä on mieto vaalean kukkainen ja jauhomainen haju, mutta KJY:n verrattuna lehtien aromi on hyvin vaimea. Alkutuoksu on ensin hedelmäinen, muuttuen siitä todella intensiivisen marjaisaksi ja lieventyen nopeasti miedommaksi kukkaisuudeksi, josta kuitenkin löytyy vielä marjaa ja jopa sellaista viljaisuutta kuten Dian Hongista. Huuhtelun jälkeen voimakas, erikoinen tuoksu, hiukan kuin kuivava maali.

Teen tuoksu on vaalea, kukkainen, muistuttaa jotain hienoa mustaa teetä, mutta hieman sekava. Maku on kirkas ja virkistävä, suutuntuma sileä ja liukas. Tämä ei ehkä ole aivan yhtä makeaa kuin KJY:n balhyocha, ja maussa on myös pientä viljaisuutta. Märkien lehtien tuoksu on voimakas ja tumma, jotain kukkien ja marjojen väliltä.

Toisessa kupissa tuoksu on sameampi, ei niin erikoinen. Suutuntuma taas vaikuttaa hiukan raskaammalta, ikään kuin se olisi vasta nyt asettunut aloilleen. Kukkainen, lämmin, hitaasti palavan kynttilän liekin kaltainen jälkimaku, jossa hieman maitomaisuutta. Märissä lehdissä on voimakkaan parfyymimainen tuoksu, todella euforinen :) . Qi tuntuu kovin visuaaliselta. Pidemmän päälle vaikutus on hiljentävä (mykkämode iskee päälle), hidastava (tarpeettomia liikkeitä ei tule tehtyä) ja jotenkin intuitiivinen...

Kolmannen kupin tuoksussa on tällä kertaa hieman enemmän kompleksisuutta. Suutuntuma on äärimmäisen pehmeä ja nautinnollinen; maku hillitty, mutta makea. Tästä balhyochasta tulee mieleen silmuista valmistettu musta tee. Kim Shin Hon tee tuntui säilyvän samankaltaisena kauemmin kuin KJY:n, joka oli ehkä monipuolisempi ja räväkämpi alussa, mutta muuttui paljon muutaman haudutuksen jälkeen (KJY:n balhyochasta sai silti myös monta hyvää haudutusta mutta makuprofiilin eläväisyys toimi laajemmalla skaalalla).

Balhyocha by Kim Jong Yeol (Dao Tea)

Tämä on näistä kahdesta balhyochasta selvästi voimakkaamman tuoksuinen, tai, se edes tuoksuu jollekin. Mehukas, jokseenkin tumma kukkaisuus tulvii lehdistä ja tuntuu hengittäessä kuin viileältä, raikkaalta vedeltä. Alkutuoksu on miedon kukkainen ja ei eroa huomattavasti Kim Shin Hosta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu tummaksi ja marjaisaksi, tulee mieleen jonkinlainen wuyi yanchan ja dancongin sekoitus.

Tuoksu on tiiviimpi kuin KSH:n, se tuli mieleen jo kuivien lehtien tuoksusta. Maku on ehkä hieman suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävä. Erittäin mehukas, paksu ja konsistentti suutuntuma, joka syvenee kielellä. Viipyilevä, mehevän tumma hedelmäinen jälkimaku. Nyt märkien lehtien tuoksussa on samaa outoa 'maalimaisuutta' kuin KSH:ssakin, mutta sen alla piileksii myös marjainen aromi.

Kolmannessa haudutuksessa märkien lehtien tuoksu vaihtunut hienoon kukkaisuuteen, qi alkaa rentouttamaan ja hidastamaan, lievä ruumiillinen painavuus/rentous.

Neljännessä kupissa mehukkuus ja syvenevyys ovat vielä läsnä, mutta kokonaisuudessaan teen luonne on vaalentunut; tästä ehkä alkaa tämän balhyochan käännekohta. Maussa selvää hunajaisuutta nyt kun vesikin on viilentynyt.

Viides kuppi, aikamoista hunajavettä tässä vaiheessa, erittäin makeaa. Maun syventyvyys on siirtynyt alkuvaiheesta loppuvaiheeseen, mutta kiinnostavasti se siirtyy taas maun etualalle kun vesi lämmitetään uudelleen.


Loppusanat: KSH:n tuoksu monipuolisempi, KJY:ssä taas maku?

Saejak by Kim Jong Yeol

Saejak by Kim Jong Yeol (Dao Tea)

Saejak on korealaista vihreää teetä, jota voitanee pitää toisiksi parhaana vihreän teen luokkana ujeonin jälkeen. Tee on Kanadasta Dao Tealta, joka tuo teetä korealaisilta tuottajilta. Pidän paljon siitä, että Dao Tean sivuilta voi lukea enemmän itse teen viljelijöistä ja jopa katsoa Google Mapsista missä kasvit sijaitsevat (toiminto ei tosin tunnu tällä hetkellä toimivan). Tätä vihreää teetä sain pienen näytteen tilaukseni yhteydessä, joten arvostelu perustuu vain muutamaan maistelukertaan.

Pussista näyte tuoksuu todella raikkaalta, kermaisen marjaiselta/hedelmäiseltä niin kuin Kukicha aikoinaan. Lehdet ovat muodoltaan pieniä, pitkulaisia ja mustia, vaikka on seassa muutama harmahtava silmukin.

Alkutuoksu on hyvin miedon pähkinäinen. Tuoksu pehmeä, tumman pähkinäinen, vähän kuin longjing, mutta ei niin raskas. Maussa ruohomaisuutta ja makeutta, joka leviää kurkkuun asti. Suutuntuma on erittäin kirkas ja virkistävä, juuri sellainen mitä vihreästä teestä hakeekin: viileää ja raikasta kuin öinen sadekuuro kesälle. Qi tuntuu nousevan kovin nopeasti ensimmäisen kupin jälkeen ja on ensivaikutelmaltaan selkeä & ryhdistävä.

Toinen kuppi tuoksuu enemmän kasvimaiselta, mutta jää loppujenlopuksi melko miedoksi. Suutuntuma on pehmeytynyt ja sakeutunut huomattavasti, nyt se on raskas ja kermainen, mutta elävöittävä särmä ei ole onneksi kadonnut. Maussa lisänä tietty pähkinäisyys, ihan kuin tuoksu ja maku olisivat vaihtaneet paikkaa ensimmäisen kupin jälkeen. Märkien lehtien tuoksu muistuttaa hernekeittoa, mutta ei samalla voimakkaalla tavalla kuin Biluochun. Qi on rentouttava ja kannustaisi heittäytymään selälleen makoilemaan, vaikka varsinaista painavaa bodyfiilistä ei löydykään.

Kolmannessa kupissa tuoksu ja suutuntuma ei hirveästi muutu, ehkä hieman tuo tasapaksu sameus vähenee ja pientä kirkkaampaa kirsikkaisuutta tulee esiin. Neljännessä kupissa edelleen paksu ja täyteläinen suutuntuma, mutta ei tuoksua ja pientä kumimaista makua. Seuraavissa kupeissa kumimaisuus väistyy ja mieto kukkaisuus kaikuu kupissa. Qi tuntuu näin lopussa kehittyneen ruumiillisempaan rentoutumiseen.

Teen muuttuva luonne ja tuulettaminen

Teen muuttuva luonne ja tuulettaminen

Monille on varmasti käynyt joskus niin, että rakas tee ei haudukaan yhtä hyvin kuin ennen. Syynä voi olla mikä tahansa lukemattomista muuttujista: teen ikä, teenjuojan mieliala, aikaisemmin juodut teelaadut, jopa sää.

Löysin alkuvuodesta jostain teeblogista kiinalaisen termin fan chun, joka tarkoitti "palannutta kevättä". Tällä tarkoitetaan vaihetta, jolloin tee esimerkiksi ilmankosteuden tai muun syyn vuoksi maistuu vaimeammalta tai huonolaatuisemmalta kuin yleensä. Viime aikoina kaikki hauduttamani pu'erhit ovat onnistuneet huonosti: tuloksena yksitasoinen, lannistettu tee, joka kuivattaa suuta tai kurkkua. Voisiko Suomen talven kuiva ilma vaikuttaa lehtien laatuun?

Vaimean teen ongelma voi esiintyä myös aivan uuden teen kanssa, varsinkin kun tuote on pakattu ilmatiiviisti. Pu'erhin kohdalla muistan lukeneeni, että on suositeltavaa antaa lehtien tuulettua (xing cha, teen herättäminen) joko kokonaisena kakkuna tai murrettuna, jolloin tee tuulettuu nopeammin. Pu'erhin, mutta myös muun teen kanssa olen huomannut tuulettamisen vaikutuksen uudestaan ja uudestaan, jo kahdesta tai kolmesta päivästä muutamaan viikkoon voi tehdä ihmeitä. Toki maun parantuminen voi johtua myös kehittyneestä makuaistista tai tilanteesta.

Itse asiassa tärkein syy lienee teehen tottuminen? Ihmistäkään harvoin tuntee heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen, ja toisesta voi löytää loputtomasti uusia piirteitä.

Esimerkiksi taiwanilainen Ali Shan oolong oli pakattuna ensin vakuumipussiin, sitten purkkiin, joka oli suljettu pois revittävällä muoviläpällä ja vielä ilmatiiviillä kannella. Kun ensin sain paketin avattua, lehdet eivät tuoksuneet lähes laisinkaan, mutta muutaman päivän kuluttua niistä irtosi hieno kermainen ja tuore aromi. Mausta en osaa sanoa, koska päätin kerrankin olla kärsivällinen ja odottaa muutaman päivän kunnes maistoin uutta teetä.

Olen pahoillani, ettei minulla ole antaa lähteitä näille termeille... En merkkaa lähteitä juuri koskaan ylös.

Nu'er Cha 2009

Nu'er Cha 2009 – valkoinen pu'erh (Jadepisara)

Sample I

Nu'er cha, eli tytärtee, on ilmeisesti käsite, jota voidaan käyttää erityisen hienoista Yunnanilaisista teelaaduista, tarinan mukaan siksi, että teelehdet poimii nuoret/neitsyet naiset. Nu'erilla voi kuitenkin tarkoittaa myös silmuista valmistettua pu'erhia, jota usein myös kutsutaan valkoiseksi pu'erhiksi.

Tämä näyte on Jadepisaran nu'er-kakusta, ja vertailussa on toinen, halvempi nu'er cha, jonka alkuperä ei ainakaan minulle ole tällä hetkellä täysin tiedossa. Kummatkin koostuvat ainoastaan hienoista, hopeisista silmuista, ja ovat yllättävän höllästi painettuja. Välillä silmuja putoilee näytteistä itsestään, toisaalta tämä saattaa johtua näytteiden pienestä koosta, ja eipä ainakaan lehdet rikkoudu.

Näyte I on tuoksultaan ehkä hiukan voimakkaampi, vaikka kovin mieto siltikin. Siinä on makeutta, mietoa savuisuutta ja untuvaista pehmeyttä. Alkutuoksu on I näytteessä voimakkaampi ja eloisampi, II näytteessä se jää miedoksi, tuntuu siltä, ettei se saavuta koko potentiaaliaan vaan jää ontoksi. Pu'ermaisen luonteen lisäksi alkutuoksussa on voimakasta makeutta, II näytteessä myös kukkaisuutta.

Kummankin näytteen ensimmäinen haudutus tuoksuu miedolta, I näytteessä jopa hieman kirpeältä. Seuraavissa haudutuksissa tuoksu avautui enemmän ja saavutti herkullista makeutta, myöhemmin myös kukkaisia ja hedelmäisiä piirteitä. Mieto tuoksu, mutta nautinnollinen.

Makunsa puolesta I näyte oli ensimmäisellä haudutuksella hieman kirkkaampi ja makeampi. Toisella näytteellä kesti muutama haudutus avautua kunnolla makeuteensa ja erityisen pehmeään luonteeseensa. Seuraavilla haudutuksilla näistä kahdesta näytteestä oli vaikea huomata eroja: erittäin makeita, hunajaisia, herkullisia hedelmäisiä sävyjä, voimakas jälkimaku ja makeuden tunne kurkussa...

Sample II

Ehkä II näyte oli hieman tasaisempi ja hienostuneempi, mutta todellakin, eroja oli vaikea huomata, varsinkin kun en tehnyt head-to-head vertailua vaan yksinkertaisesti join näitä samasta teekannusta peräkkäin samana iltana. I näytteessä tuntui olevan hieman vahvempi jälkimaku.

Suutuntumaltaan kummatkin teet olivat todella pehmeitä ja melko paksujakin, kun maku oli kunnolla avautunut. I näytteessä tuntui silti olevan keveämpi suutuntuma.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä joskus seitsemännen haudutuksen paikkeilla II näytteestä ilmestyi erittäin mielenkiintoisia suklaisia sävyjä. Muutenkin kummatkin teet kestivät monia monia haudutuksia, 12 haudutuksen jälkeen en enää kyennyt jatkamaan.

Vaikutustensa puolesta kummatkin olivat voimakkaita: hienostuneita, ilahduttavia, rentouttavia. Voi olla, että II näyte oli hieman voimakkaammin rentouttava, mutta se saattoi hyvinkin johtua siitä, että join sitä toisena, jolloin olin jo valmiiksi rentoutunut.

Häiritsevin piirre näissä nu'er-teelaaduissa oli, että ne tuntuivat välillä kuivattavan suuta! Toisaalta se saattoi johtua liian pitkistä haudutusajoista... Välillä I näyte tuntui kuivemmalta, välillä II - viimeisen päätökseni oli, että II näyte oli kosteampi.

Kummatkin teet ovat erittäin hienoja, ja mielipiteeni siitä, kumpi olisi parempaa on heitellyt paljon. Ehkä kallistuisin nykyään II näytteen puolelle, sillä se oli enemmän pu'erhin tapainen, ja ei tuntunut niin kuivalta... Mielipide saattaa tosin muuttua taas seuraavalla maistelukerralla. Ja viimein paljastus: I näyte oli halvempaa, II näyte kalliimpaa.

Yunnan Dian Hong Jin Ya

Yunnan Dian Hong Jin Ya (Jadepisara)

Ensimäinen tuoksu, joka tulvahtaa kasvoille pussia avattaessa tuo mieleen vaalean näkkileivän. Itse lehtien tuoksu taas on kovin heikko, ohut ja viljainen. Tee koostuu kauniista oranssinsävyisistä ja kiiltävän haituvan peittämistä silmuista.

Alkutuoksu on ensin intensiivinen tumman kukkainen, josta se siirtyy metsämäisiin maisemiin – sienimäisyyteen – kunnes haihtuu miedoksi viljaisuudeksi. Peruluonteeltaan tumma kuitenkin. Huuhtelun jälkeen kukkaisuus palaa.

Haudutetun teen tuoksussa on lämmin hedelmäinen ja hieman samea pohja, jonka päällä esiintyy keveämpiä, heinämäsiä sävyjä. Maku on vahva, ensivaikutelmaltaan liukas ja suklainen. Hitaasti syvenevä maku alkaa viljaisana, mutta muuttuu sittemmin makeaksi, jopa kukkaisaksi jälkimauksi kielen päällä. Märkien lehtien tuoksussa paahteisuutta ja jotain hedelmää, jota en ole aikaisemmin haistanut: ehkä päärynää?

Toisen haudutuksen tuoksu on voimakkaampi, nyt makeat sävyt puskevat kunnolla esiin. Maku on tasapainottunut ja sen rakenne yhtenäisempi, esimerkiksi makeus ilmenee nyt jo maun alussa, ei vain lopussa. Uutena ilmiönä kukkaisia sävyjä myös itse maussa. Paksu, painava ja sakea suutuntuma.

Kolmannessa tuoksu ehkä heikompi, mutta se koostuu pääasiassa herkemmistä kukkaisista sävyistä. Märissä lehdissä sitä tiettyä matalan tason paksua, samettista pehmeyttä, jota silmuissa usein tuoksuu.

Neljännessä haudutuksessa uudelleen lämmitetyllä vedellä tuoksun valtaa samea maitomainen makeus. Maku tuntuu kirkastuneen, suutuntuma liukkaamalta ja nopeammalta.
Loppuhaudutuksissa (joita riittää sinne 10. paikkeille) maku jatkaa samoilla linjoilla: hillitympänä ja makeampana, mutta ei niin vivaihteekkaana. Oli miten oli, tämä on yksi mustan teen suosikeistani ja hinta/laatu-suhteeltaan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Dian Hong on teelaatu, joka minulla on aina mukana kun lähden pois kotoa, sillä sen kanssa epäonnistuminen on melko epätodennäköistä ja sillä voi yllättää ystäviä, jotka eivät juo usein teetä. Minun on pitänyt kirjoittaa tämä arvio jo kauan, mutta jostain syystä olen unohtanut kirjottamisen ja vain nauttinut teestä.

Uusi kannu

Uusi 90 ml yixing eebenpuisella kahvalla, vähän kuin sekoitus kiinalaista ja japanilaista teekannumuotoilua. Saveksi on mainittu Hon Pi Long Zhuni, alkuperäistä zhunia uudempi savi, jolla pitäisi olla melko samanlaiset ominaisuudet. Ainakin samalaiset 'rypyt' on havaittavissa kannun pinnalla, johtuu korkeasti kutistumisasteesta paistamisen aikana.

Rakastan tässä kannussa sitä, että vesi viipyy sen pinnalla kauan. Kun gongfuttaa kynttilän valossa teetä tällä kannulla, vesi joka kaadetaan kannun pinnalle höyryää kauan ja luo mukavan tunnelman :) .

Da Yu Ling

Da Yu Ling (Teekauppa)

Da Yu Ling on kasvatettu huimassa 2800 metrin korkeudella Da Yu Ling -alueella Taichungissa, Taiwanissa. Korkeudessaan tämä Li Shanilla, eli Persikka-vuorilla, kasvatettu High Mountain -oolong kuuluu maailman korkeimpiin teekasvatusalueisiin.

Kuivat lehdet eivät eroa ulkonäöstään Li Shanista tai Ali Shanista, paitsi ehkä kokonsa perusteella. Da Yu Lingin lehdet tuntuvat olevan hieman isoimmiksi palloiksi kierrettyjä.

Kuivien lehtien aromi on kukkainen, mutta erittäin kevyt ja kostea. Tuoksu on kyllä hyvin voimakas, mutta keveys saa sen tuntumaan vaimealta, varsinkin jos on tottunut tummempien, esimerkiksi Wuyi-wulongien aromeihin. Kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava ja miellyttävä tuoksu, kuin hengittäisi pehmeää ja täyteläistä, hienovaraisesti aromatisoitua vettä.

Alkutuoksu on tavanomainen miedon toffeinen, ei yllätä. Huuhtelun jälkeen lehdistä tulvahtaa erittäin täyteläinen kermainen tuoksu, josta löytää myös kasvimaisia sävyjä.

Ensimmäisellä haudutuksella tuoksu ei vielä oikein avaudu. Maku on tässä erittäin kirkas ja raikas, saa nähdä muuttuuko se lehtien vielä avautuessa, mutta aivan miellyttävä on tämäkin. Suutuntuma on melko ohut, joten luulen että teen luonne tulee ensi haudutuksella muuttumaan huomattavasti. Märkien lehtien tuoksussa alkaa pääsemään kukkaisia piirteitä esiin.

Seuraavassa kupissa tuoksu on paremmin esillä. Se on kermaisen täyteläinen, jopa hiukan voimainen. Suutuntuma on muuttunut huomattavasti paksummaksi ja hitaammaksi. Maku on intensiivisen kasvimainen, välillä siitä löytyy myös hedelmäisiä sävyjä. Täytyy sanoa, että oudon voimakkaan makuinen tee miedoksi oolongiksi, tällaisia tarvitaan lisää!

Da Yu Lingin voimakas kasvimainen jälkimaku alkaa pehmeänä, levittyy koko suuhun ja nenään asti, sitten vetäytyy suun takaosaan ja tiivistyy kielen sivuille.

Vaikutus on keventävä – mitä muuta High Mountainilta voisi odottaakaan? Kuin ruumis solu solulta tarttuisi tuulen mukaan ja leijailisi korkeuksiin. Tämän jälkeen tulee vain todella rento, mutta oikeastaan aika painava olo, ja miellyttävä humiseva olo.

Neljännellä haudutuksella tuoksu on jo huomattavasti haalentunut. Se on täyteläinen ja kermainen, mutta ei enää niin voimakas. Maku on juuri sellainen kuin sen odottaakin olevan: paksu, kasvimainen sekä kukkainen, voimakas jälkimaku… Aivan kuten monet sanovat High Mountain Oolongeista, kuin hengittäisi puhdasta ilmaa korkean vuoren laella. Suutuntumassa on kunnioitettavaa mehukkuutta ja tiiviyttä.

Sessiota voikin sitten huoletta jatkaa kymmenen paremmallekin puolelle, suutuntumaa ja makeutta ainakin riittää. Pienenä varoituksen sanana voisi mainita lehtien koosta: ne vaikuttavat pettävän pieniltä kuivassa muodossaan, mutta laajenevat paljon veden kanssa. Varo siis pakkaamasta kannua liian täyteen, muuten tuloksena voi olla voimakkaan makuinen ja tuoksuinen, mutta suuta kuivattava ja hiukan kitkerä kuppi. Omaan pieneen 50 ml teekannuuni kymmenen vaihtelevan kokoista teesykeröä riitti vallan mainiosti.