Chao Zhou -liesi

Kuka sanoi ettei vedenkeitintä voi hifistellä? Pitkän odotuksen jälkeen pääsin käsiksi Chao Zhou -lieteen. Lieden kanssa on tarkoitus käyttää oliivinsiemenhiiliä, joiden mieto haju tarttuu veteen ja parantaa teen makua, tai ainakin vaikuttaa siihen. Vaikutuksen vuoksi liettä ei välttämättä kannata käyttää miedon makuisten teelaatujen kanssa.

En ole vielä kokeillut liettä käytännössä, mutta raporttia seuraa heti, kun pääsen tällä teetä keittelemään. Tarkoitus olisi hankkia retkikeitin ja jonkinlainen metallinen siivilä, jossa hiiliä voi lämmittää. Olen kuullut, että hiilet tapaavat poksahdella niitä kuumennettaessa, joten sisätiloissa tätä kannattaa käyttää harkiten. Lisäksi tyhjää pannua ei pidä laittaa kuumalle liedelle, ja varmiten kannua suojaa säröiltä seisottamalla vettä siinä puolisen tuntia ennen keittämistä.

Liesi koostuu tornimaisesta perusosasta, ja siitä on irrotettavissa kansi ja tuuletusaukon ovi. Hiilet saa tukahdetettua sulkemalla kummatkin, sulkemalla kannen voi hiilien palamista hidastaa. Chao Zhou -lieden kanssa käytetään usein muutamaa perusvälinettä; metallisia syömäpuikkoja, joilla hiilet asetellaan lieden sisään ja sulista tehtyä viuhkaa, jolla hiiliä voi leuhutella.

Siinä siis on Chao Zhou -liesi, lisää kun pääsen keittämään tällä teetä. Sillä välin liesi tuo mukavaa tunnelmaa teepöydällä säilytettynä. Lisää saviliesistä voi lukea täältä.

Da Ye punainen tee

Odotin innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on punaista teetä Taiwanista, jossa ei käsittääkseni hirveästi kokonaan hapetettua tai edes vahvasti hapetettua teetä tuoteta. Täytyy sano, etten pettynyt... Taaskaan.

Kuivat lehdet ovat paksuja, tummia ja kierteisiä – muistuttavat paljon esimerkiksi Wuyi-vuorten vahvasti hapetettuja wulongeja. Lehdet tuoksuvat tuoreen heinämäiseltä, kuten punaiset teet yleensä, mutta myös erikoisen jauhoisella tavalla rukiilta, tuoden mieleen näkkileivän.

Alkutuoksu on erittäin voimakas, siinä on taiwanilaisten teelaatujen kermaisuutta, mutta (hapetuksen takia?) tuoksu on vielä makeampi ja hedelmäisempi. Haudutettu tee tuoksuu sakealta, kuten punaiset teet tuntuvat ensimmäisillä haudutuksilla usein tuoksuvan. Tässä sakeudessa on kuitenkin erikoinen voimainen loppu, joka kestää hetken senkin jälkeen kun sakeus on haipunut.



Ensimmäinen haudutus on erittäin hieno: silkkisen paksu suutuntuma ja voimakkaan makea maku, joka on kuitenkin niin runsas, että siitä on vaikea erottaa selkeitä piirteitä. Hienompi piirre on teestä jäävä poreileva tunne kielen päällä ja vahva, kermainen jälkimaku, joka muistuttaa paljon miedompia taiwanilaisia oolongeja. Haudutuksessa on tiettyä kirpeyttä, mutta se ei ole lainkaan pistävää, jonka vuoksi en haluaisi kutsua sitä kirpeydeksi. Pikemminkin maku tuntuu voimistuvan, tehden lopullisen huipennuksensa, tai kääntyvän nopeasti nurinperin.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on selkeämpi, värikkäämpi ja hedelmäisempi. Maun mehukkuus on lisääntynyt; sen voi aistia kielen reunoilla hitaasti pyörähdellen, ei heti maun ja kielen kärjessä, kuten monissa muissa teelaaduissa. Kolmannessa haudutuksessa ei enää ole lainkaan kirpeyttä, ja neljännessä haudutuksessa herkemmät, kukkaiset sävyt pääsevät esiin. Pidin tästä teestä, siihen uppoutui välillä yllättävänkin syvästi, melkein itsensä unohtaen.

Teehetket

Tänään löysin teestä paremmat fiilikset kuin moneen viikkoon. Huomasin, että olen ollut hieman hätäinen ja poissaoleva: ottanut liian isoja kulauksia liian nopeasti, ja keskittynyt turhan paljon makuun ja tuoksuun. Tällä tavalla jäi huomioimatta se kaikki muu, josta teehetki muodostuu...

Olotilat ennen teetä, teenjuonnin aikana ja teen jälkeen; teevälineiden valmistelu ja puhdistaminen; hajanaiset päässä juoksevat ajatukset; musiikki tai hiljaisuus; jätevesiastiassa kelluvat satunnaiset teelehdet, teevälineiden tunto. Lähes automatisoidut liikkeet haudutuksessa, puolilootusasennon aiheuttama kipu ja puutumus jalassa...

Usein on kyllä tyydyttävää nauttia teestä näin syventyen ja tiedostaen, mutta toisinaan on antoisampaa vain juoda teetä sen kummempia pohtimatta – eikä samaa tietoisuuden tasoa aina saavuta, vaikka yrittäisi kovastikin. Miten sen ottaakaan, ei teetä juodessa pääse luonnollisuutta pakoon.

Pieniä asioita...

Usein suurimmat ahaa-elämykset teessä tuntuvat tulevan pienistä asioista. Viime aikoina olen esimerkiksi kokeillut eri korkuisten tasojen käyttämistä teepöytänä. Pöydällä hauduttaminen tuntuu itselleni vaikealta, koska käsi on vaikeaa saada hyvään asentoon tasaisen kaatamisen saavuttamiseksi. Kyynärpää asettuu kömpelöön asentoon ja kättä ei saa nostettua tarpeeksi korkealle.

Nykyään olenkin hauduttanut teetä uudella, noin 30cm korkuisella tasollani. Siinä sekä veden kaataminen kannuun että teen kaataminen maljaan tuntuu jo huomattavasti helpommalta, kun käden ja tason välillä on riittävästi tilaa. Olen juonut teetä myös lattialla istuen, sekin tuntuu sopivalta korkeudelta.

Toiseksi huomasin, että itselleni on helpompaa kaataa vettä kannuun ja teetä maljaan niin, että kaataa pyörivällä liikkeellä myötäpäivään. Ennen olen kaatanut vastapäivään, vaikka olen oikeakätinen – ongelma, joka minulla on esiintynyt myös footbagin potkimisessa.

Nämä kummatkin huomaukset ovat liittyneet juurikin veden tai teen tasaiseen kaatamiseen, mutta kuinka tärkeeä se loppujen lopuksi on? Omissa sessioissani se on muodotunut tärkeäksi seikaksi lähinnä sen takia, että olen alkanut kiinnittää siihen huomiota. Nyt sessioideni harmonia tuntuu kärsivän, jos kaataminen on kovin järkkyvää.

Tästä päästäänkiin kolmanteen huomioon (jonka olen tehnyt lähinnä jonkin satunnaisen Tea Mastersin blogikirjoituksen perusteella). Huomasin, että jollain tasolla teelehtien asennosta kannun sisällä voi arvioida kaatamisensa tasoa. Esimerkiksi jos kaataa todella jyrkästi, ja varsinkin jos lehtiä on liian vähän, märät lehdet asettuvat kannussa nokan puoleiselle sivulle. Taaskin, tämä luultavasti vaikuttaa teesessioihini vain, koska olen alkanut tavoittelemaan rauhallisuutta ja tasaisuutta.

Gongfu-hauduttamisen määrittäminen

Gongfuchan eli Gongfu-hauduttamisen määritelmä on suuren epäselvyyden peitossa. Nimensä mukaisesti ja löyhästi ymmärrettynä käsite merkitsee ainoastaan suurella huolella valmistettua teetä, kun taas tiukka määritelmä saattaa vaatia Gongfu-hauduttajalta laajamittaista välineistöä ja tiettyä hauduttamiskaavaa.

Useimmiten Gongfu-hauduttaminen tarkoittaa jotain näiden välimuotoa: oikeat välineet ovat tarpeellisia, mutta loppujen lopuksi vain teekannu ja teemalja ovat tarpeellisia. Oikeanlaisen haudutuskaavan noudattamisen katsotaan yleensä kuuluvan Gongfuun, mutta vain käytännöllisen arvonsa vuoksi, eikä varsinaisesta teeseremoniasta ole tarvis puhua.

Yleinen Gongfu-kaava voidaan muotoilla vaikkapa näin:
1. Esilämmitä kannu ja malja sekä lisää sopiva määrä lehtiä
2. (Huuhtele lehdet kertaalleen ja) kaada ensimmäisen haudutuksen vesi kannuun
3. Laita kansi paikoilleen ja kaada vettä kannun päälle
4. Odota sopiva aika ja kaada tee maljaan

Lähes kaikki askeleet voi kuitenkin halutessaan jättää väliin ilman teehetken pilaantumista. Tietenkin paremman kupin teetä saa vain noudattamalla ohjeita, ja juuri tämä liittyy Gongfun huolellisuusaspektiin. Tärkein kaikista askelista tuntuu itse asiassa olevan sopivan kokoisen kannun ja teemaljan sekä sopivan lehtimäärän käyttäminen. Tuntuu kuin pyrkimyksenä olisi puristaa koko teen olemus kaikessa loistossaan pieniin annoksiin ja nauttia näitä teehen keskittyen.

Toiseksi voikin huomata, että yllämainitut Gongfu-haudutuksen askeleet soveltuvat ennen kaikkea teekannuille. Silti on monia muitakin tapoja hauduttaa teetä suurella huolella: matchan valmistaminen vispaten, gaiwanissa hauduttaminen ja suoraan teemaljassa hauduttaminen. Myös näillä haudutustavoilla päästään tarkastelemaan teetä sen ytimessä, joten niitäkin voisi hyvin kutsua Gongfu-hauduttamiseksi. Itse asiassa näissäkin tekniikoissa kaikki muut askeleet paitsi 3. ovat tärkeitä.

Haluaisin puolustaa Gongfu-teen määritelmää ennen kaikkea tarkkaavaisena ja varovaisena teen hauduttamisena – eikä tämä tarkoita, että pitäisi käyttää vaakoja ja lämpömittareita (jotka voivat toki auttaa). Ja kun pyrkii saamaan teestä parhaat puolet esiin, saattavat yllämainitut Gongfu-haudutuksen kohdat astua kuvioon luonnostaan.

Uutta & vanhaa

Tässä on vanha teemaljani ja alusta/teetarjotin. Maljan teetahrat eivät häirinneet minua aluksi laisinkaan, mutta sitten aloin epäilemään teetahrojen vaikutusta teen tuoksuun. Puhdistin maljan (vinkki: käytä hammastahnaa, ruokasoodaakin parempi), ja tuoksu parani hieman, vaikka ei silti vedäkään vertoja uudelle maljalleni.

Myös teetarjottimeen on jäänyt ajan saatossa pieniä tahroja. Pidän siitä vaikutelmasta, jonka tahrat luovat yhdessä sinisen värin kanssa. Halkeamat tarjottimessa näyttävät celadon-tyyppiseltä, mutta ilmeisesti niiden päälle on tehty lasitus, jolloin teen väri ei imeydy itse rakoihin.



Tässä on siis uusi teemaljani. Se on myös 50ml kokoinen, mutta huomattavasti ohuempi, kuten seuraavasta kuvasta näkyy - ulkopinnan kuvat näkyvät maljasta läpi! Pidän erityisesti maljan sisällä olevasta kukkakuviosta.

Tämä malja on muutama kymmentä vuotta vanha ja käsintehty. Tämän maljan lasitus on reunoilta ja sisäpinnaltakin hieman epätasaisempi kuin vanhempi teemaljani. Teen tuoksu ja pohjatuoksu tuntuvat tästä maljasta huomattavasti voimakkaammilta ja selkeämmiltä, ja siksi käytän nykyään mielummin tätä maljaa.



Huomasin myös, että uusi teemalja on väriltään hieman sinertävämpää valkoista; vertailussa vanhaan kuppiin uusi malja saa teen näyttämään hieman haaleammalta (vihreän teen kohdalla toimii hyvin, tee näyttää vivahteikkaamman vihreältä).

Lopuksi vielä uusin lisäykseni; noin 50ml kokoinen gaiwan! Olen etsinyt näitä kauan, mutta nettiteekaupoista niitä oli vaikea löytää. Tämän kokoinen gaiwan sopii hyvin yhden hengen gongfutteluun ja vihreän teen hauduttamiseen.

Koska gaiwanin seinämät ovat ohuet, en kuitenkaan käytä sitä dancongien valmistamiseen, vaan valitsen mielummin 50ml englantilaistyylisen posliiniteekannun. Ohuet seinät jäähdyttävät lehdet ja gaiwanin nopeasti, jolloin tuoksukin tuntuu heikkenevän.

Jia Yi County Oolong 1989 (2nd place)

Jia Yi County High Mountain Oolong 1989 (2nd place) (The Essence of Tea)

Tämä tee on siis vuonna 1989 kilpailussa toiseksi tullutta High Mountain -teetä Jia Yistä Taiwanista. Käyn nopeasti läpi millaista tee oli ja sitten kerron, miksi petyin siihen.

Kuivien lehtien tuoksu pussista on erittäin voimakas, mutta se hiipuu kun lehdet mittaa astiaan. Alkutuoksu on todella mieto, tee tuoksuu vuoron perään maitomaisen täyteläiselle ja mausteiselle (mausteisuus tuo mieleen Doi Tung King's Grade Oolongin).

Maussa on makea maku, toisella haudutuksella myös hieman kirpeä, lopussa tasainen ja tummahko yrttimäisyys/vegetaalisuus. Suutuntumasta ei enää löydy nuorten mietojen oolongien ja vihreän teen kaltaista kirkasta/mehukasta reunaa, vaan sen on korvannut uskomattoman pehmeä ja paksu, pilvenhattaran tuntuinen samettisuus.

No niin. Kun tilasin teen, odotin jotain paljon enemmän 81&82 Dong Dingin tapaista; tummaa, vahvaa, luonteikasta. Tietysti näin kuvista, että tämä tee oli melko kirkkaan väristä, mutta päätin kokeilla silti – eipä tuo Dong Dingkaan ollut yhtä tummaa kuin kuvissa. Vertailkaapa Dong Dingin haudutusta Jia Yin väriin.

Mutta tämä tee maistuu lähes tarkalleen samalta kuin mikä tahansa 2010 vuoden taiwanilainen oolong, en varmasti huomaisi mitään eroa sokkotestissä. Ero johtuu todennäköisesti siitä, että Jia Yi -teetä säilytettiin ilmatiiviissä purkeissa, siis todellakin ilmatiiviissä purkeissa, joita ei ilmeisesti ole avattu edes paahtamisen ajaksi. Siksi tee on niin mietoa...

On harmillista, niin hyvin harmillista että tämä tee on säilytetty niin hyvin! Siinä on iän tuomaa varmuutta, mutta ei luonnetta – kuin ikuinen teini, peräkammariin suljettu hämärä hiippailija. Ilmalla ja/tai paahtamisella tästä olisi voinut tulla elämää nähnyt maukas (ja tumma) tee. Enkä välitä kuinka hyvää se on nuorekkuudessaan, tällaisesta vanhasta en hirveästi välitä! Toisaalta saatan oppia rakastamaan sitä ajan kanssa, niin kuin kävi Dong Dingin kanssa, mutta tuskin tulen koskaan pitämään tästä yhtä paljon.