Dong Ding on teelaatu Taiwanista, joka on peräisin samannimiseltä vuorelta. Tämä Dong Ding on kerätty vuoden 1981 & 1982 sadoista, sekoitettu ja jätetty lepäämään muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Usein iätettävää wulongia paahdetaan muutaman vuoden välein uudestaan maun ja teen parantamiseksi, mutta tätä teetä on paahdettu viimeksi noin 3-4 vuotta sitten.
Kuivat lehdet tuoksuvat tummalle ja tunkkaiselle, mutta kuitenkin makealle. Lehdet ovat aukinaisia ja pitkiä eivätkä pallomaiseksi kierrettyjä kuten useimmat Dong Dingit. Tämä voi johtua teen iästä, sillä Dong Ding -teen valmistusmenetelmät ovat voineet muuttua ajan saatossa (luin jostain, että ennen wulongin muotoilu palloksi tehtiin jaloin, joten ikääntyneet wulongit ovat usein löysempiä kuin uudet). Teestä ei tietenkään koskaan voi olla varma, joten saattaa olla, että tämä tee ei ole kasvatettu Dong Ding -vuorilla Taiwanissa, ja voi myös olla että teen ikä on nuorempi kuin ilmoitettu. Ostin teen kuitenkin luotettavasta lähteestä, joten en ole turhan vainoharhainen väärennöksistä.
Haudutettuna tee tuoksuu raikkaalle ja avoimelle, ja lisäksi havaitsen hiukan liköörin/konjakin pistävyyttä. Varsinkin ensimmäisessä haudutuksessa on esillä viljaisia aromeita, kuten pu-erh teessä.
Maussa on juuri tuota viljaisuuta sekä tummaa, karamellisoitua hedelmää. Teessä ei ole samanlaista kermaisuutta kuin esimerkiksi Tie Guanyinissä. Tämä voi yksinkertaisesti johtua teen iästä, sillä tuota kermaisuutta löytyy myös tuoreista vihreistä teelaaduista, mutta tämä piirre katoaa ajan myötä.
Toisessa kupissa myös kukkamaisia sävyjä alkaa erottumaan, eikä viljaisuus enää maistu niin voimakkaana. Toisaalta seuraavissa haudutuksissa kukkaisten sekä hedelmäisten aromien haalentuessa alkavat iän tuomat viljaiset sävyt taas erottumaan selkeämmin.
Jälkimaku on hienon tumman siirappinen ja muuttuu ajan kanssa muhivaksi tupakansävyiseksi tunteeksi – erittäin miellyttävää. Suutuntumalta paksu ja pehmeä, mutta taaskin kermaisuus ja painavuus puuttuu, tämä Dong Ding on jotenkin kevyempää.
Iätetty wulong vaatii varmasti totuttelua. Eniten minua häiritsi kermaisuuden puuttuminen, jota havaitsin sentään jossain määrin théhuoneen teessä. Alan kuitenkin luulemaan, että tämä piirre katoaa ajan myötä. Pitänee yrittää saada jostain käsiinsä ikääntynyttä Tie Guanyinia ja koittaa vahvistaa luuloni.
Mutta, kun makuun tottuu, on Dong Ding hyvin miellyttävä. Se ei ole parhain juomani tee, tai edes parhain juomani wulong, mutta erikoinen ja mainitsemisen arvoinen silti. Väkisinkin jää mietityttämään miltä tämä tee maistuisi, jos se olisi uudelleen paahdettu vielä kerran esimerkiksi vuosi sitten. Maku voisi olla huomattavasti eläväisempi.
Qi taas, no, se on erilainen. Vaikutusta ei tunne selvästi esimerkiksi fyysisenä kehon huminana, vaan se on enemmänkin mielen hiljentymistä ja varsinkin näköaistin herkentymistä. En osaa oikein sanoa qin luonteesta enempää, se on hyvin mystisen tuntuinen.
Märät lehdet on paksuja, jäykkiä ja hyvin tummia. Luulisin, että tee on käsinpoimittu, sillä lehdet ovat kokonaisia ja kiinni varressa. haudutuksen aikana lehdet tosin irtoavat varsista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti