Pu-erh vertailu
Pu-erh teelaadut ovat kokoon painettuja, usein teekakuiksi muotoiltuja, ja ovat siinä mielessä kiinnostavia, että niiden arvo kasvaa teen vanhetessa. Tämä koskee tosin vain sheng pu-erh teetä, joka on "raakaa" ja jonka annetaan rauhassa kypsyä parhaillaan vuosikymmenien ajan. Shu Pu-erh taas on keinotekoisesti kypsennettyä teetä, eikä se vaadi yhtä paljon aikaa saavuttaakseen pu-erh teelle ominaisen luonteen.
Sain kaksi Pu-erh näytettä ilmaiseksi, toinen on kaksivuotta vanhaa Sheng-laatua, toinen keinotekoisesti kypsennettyä. En ole juonut ennen lainkaan Shu Pu-erhiä, ja vain muutamaa Shengiä. Joten, tässä vertailu näistä kahdesta teestä;
Shu Pu-erh kakku on tasaisen mustaa ja tuoksuu voimakkaan rukiiselle jälkiuunileivälle. Tuoksussa on myös savuisia aromeja, jotka muistuttavat minua savustetusta kirjolohesta. Haudutettu tee tuoksuu maanläheiseltä, savuiselta ja pistävältä. Mieleeni tulee hevosen harjan tai eläimen märän turkin tuoksu. Suomalaisille muistuu mieleen varmasti lapsuuden kesämökillä vietetyt hetket. Kakussa on myös outo, ehkä kääreestä jäänyt ristkkomainen kuvio. Samanlainen kuvio löytyy vihreästä Hou Kui teestä, siinä kuvion syy on tosin teen paahtamisessa, jonka aikana lehtiä painetaan hamppukankaalla.
Teen maku on hyvin voimakas ja vaatii totuttelua. Siinä on samaa maanläheistä luonnetta kuin tuoksussa, mutta yllättävästi maun reunat ovat heikot ja vetiset. Toinen ja kolmas haudutus tuottaa voimakkaamman nesteen, jonka väri on syvän tummanruskea/punainen ja joka vaalenee reunoilla kellertävän ruskeaksi.
Sheng Pu-erh kakku on selvästi rosoisempaa ja siitä pystyy erottamaan teepensaan eri osia. Tästä kakusta huomaa hyvin, että se ei ole keinotekoisesti kypsennettyä, sillä teen värissä on myös harmaita ja vihreitä sävyjä toisin kuin tasaisen mustassa Shu-kakussa. Tee tuoksuu vaalealta näkkileivältä, mutta tuoksu ei ole yhtä vahva kuin toisessa kakussa.
Shengin maku on selvästi monimutkaisempi. Siinä on samaa käymisen makua, mutta maulla ei ole niin selviä reunoja, vaan kypsyys vaihtuu sulavasti kevyempiin teen sävyihin ja jättää makean hedelmäisen jälkimaun. Neljännellä haudutuksella kypsä tuoksu vähenee selvästi, vaikka maussa onkin vielä pistävyyttä. Kymmenennellä haudutuksella olisin jo luullut käyvän maunkin hioutuneen, mutta ilmeisesti se on niin erottamaton osa teen luonnetta, että maku jää. Edes kahdennellatoista haudutuksella tee ei osoita lannistumisen merkkejä, vaikka nyt hedelmäiset ja makeat sävyt nousevatkin selvemmin esiin taustalta.
Kaiken kaikkiaan Sheng Pu-erh oli minulle helpommin lähestyttävissä, ja näin myös osasin arvostaa sitä enemmän. Teen qi näkyi hengityksen tasaantumisena ja hiljaisuuden korostuksena. Tulevaisuudessa aion kehittää Pu-erh tuntemustani niin, että aloitan juomalla nuori Sheng-kakkuja, joiden maku ei ole liian aggressiivinen tottumattomalle juojalle. Tästä jatkan vanhempiin kakkuihin ja kun olen tottunut makuun, otan rinnalle vertailtavaksi myös Shu Pu-erh kakkuja.
Sain kaksi Pu-erh näytettä ilmaiseksi, toinen on kaksivuotta vanhaa Sheng-laatua, toinen keinotekoisesti kypsennettyä. En ole juonut ennen lainkaan Shu Pu-erhiä, ja vain muutamaa Shengiä. Joten, tässä vertailu näistä kahdesta teestä;
Shu Pu-erh kakku on tasaisen mustaa ja tuoksuu voimakkaan rukiiselle jälkiuunileivälle. Tuoksussa on myös savuisia aromeja, jotka muistuttavat minua savustetusta kirjolohesta. Haudutettu tee tuoksuu maanläheiseltä, savuiselta ja pistävältä. Mieleeni tulee hevosen harjan tai eläimen märän turkin tuoksu. Suomalaisille muistuu mieleen varmasti lapsuuden kesämökillä vietetyt hetket. Kakussa on myös outo, ehkä kääreestä jäänyt ristkkomainen kuvio. Samanlainen kuvio löytyy vihreästä Hou Kui teestä, siinä kuvion syy on tosin teen paahtamisessa, jonka aikana lehtiä painetaan hamppukankaalla.
Teen maku on hyvin voimakas ja vaatii totuttelua. Siinä on samaa maanläheistä luonnetta kuin tuoksussa, mutta yllättävästi maun reunat ovat heikot ja vetiset. Toinen ja kolmas haudutus tuottaa voimakkaamman nesteen, jonka väri on syvän tummanruskea/punainen ja joka vaalenee reunoilla kellertävän ruskeaksi.
Sheng Pu-erh kakku on selvästi rosoisempaa ja siitä pystyy erottamaan teepensaan eri osia. Tästä kakusta huomaa hyvin, että se ei ole keinotekoisesti kypsennettyä, sillä teen värissä on myös harmaita ja vihreitä sävyjä toisin kuin tasaisen mustassa Shu-kakussa. Tee tuoksuu vaalealta näkkileivältä, mutta tuoksu ei ole yhtä vahva kuin toisessa kakussa.
Shengin maku on selvästi monimutkaisempi. Siinä on samaa käymisen makua, mutta maulla ei ole niin selviä reunoja, vaan kypsyys vaihtuu sulavasti kevyempiin teen sävyihin ja jättää makean hedelmäisen jälkimaun. Neljännellä haudutuksella kypsä tuoksu vähenee selvästi, vaikka maussa onkin vielä pistävyyttä. Kymmenennellä haudutuksella olisin jo luullut käyvän maunkin hioutuneen, mutta ilmeisesti se on niin erottamaton osa teen luonnetta, että maku jää. Edes kahdennellatoista haudutuksella tee ei osoita lannistumisen merkkejä, vaikka nyt hedelmäiset ja makeat sävyt nousevatkin selvemmin esiin taustalta.
Kaiken kaikkiaan Sheng Pu-erh oli minulle helpommin lähestyttävissä, ja näin myös osasin arvostaa sitä enemmän. Teen qi näkyi hengityksen tasaantumisena ja hiljaisuuden korostuksena. Tulevaisuudessa aion kehittää Pu-erh tuntemustani niin, että aloitan juomalla nuori Sheng-kakkuja, joiden maku ei ole liian aggressiivinen tottumattomalle juojalle. Tästä jatkan vanhempiin kakkuihin ja kun olen tottunut makuun, otan rinnalle vertailtavaksi myös Shu Pu-erh kakkuja.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti