Viime aikoina, todennäköisesti luentojen alkamisen eli yleisen stressitason nousun vuoksi, on huomioni kiinnittynyt taas teen teknisiin puoliin. Kaatotekniikkaa olen joutunut luonnollisestikin uudella kannulla hieman hiomaan, mutta sen lisäksi keskittymiseni on rankasti fiksatoitunut veteen.
Vesivertailut
Vertailu on suoritettu kolmessa samanlaisessa juomalasissa: yhdessä on normaalia pullotettua lähdevettä, toisessa on uitettu bambuaktiivihiiltä, ja kolmatta vettä on seisotettu 15 minuuttia Chao Zhou -lieden pannussa. Luin MattChan blogista, että savipannua voi käyttää tällä tavoin veden laadun parantamiseen, joten olihan sitä pakko kokeilla.
Yksikään vesistä ei tuoksunut miltään. Standardivedessä on ohuehko kirkas suutuntuma sekä pientä outoa happamuutta lopussa: ehkä tämä on muovin maku?
Savipannussa seisotetussa vedessä on paksumpi suutuntuma, muuten maku on tasainen, mutta hieman makeampi kuin pullovedessä. Savesta tuntuu irronneen jonkinlaista sameutta makuun, mutta yllätyksekseni myöhemmin, vesien seisottua noin puoli tuntia, huomasin samaa kalkkista jälkimakua myös muissa vesissä.
Bambuaktiivihiilellä käsitellyssä vedessä en huomannut suurta eroa suutuntumassa pelkkään pulloveteen verrattuna. Aktiivihiilivesi saattoi olla hienoisesti kirkkaampaa, mutta erot olivat todella pieniä. Sen sijaan aktiivihiilivedessä maku oli makeampi ja kevyempi kuin pullovedessä.
Aktiivihiilellä käsitellyn veden paino tuntui sijoittuvan jälkimakuun: vedestä jää viipyilevä tunne kurkkuun. Peruspulloveden paino tuntuu myöskin olevan hieman enemmän jälkimaussa, mutta tuo outo happamuus on läsnä. Savi taas tuntuu keskittyvän itse makuun, sen tunne jää suuhun.
Tee
Pelkkien vesien tarkastelu on tietysti melko yksinkertaista verrattuna siihen, miten vedet vaikuttavat itse haudutettuun teehen. Tuntuu siltä, että savivesi korostaisi tuoksun (ja maun) matalampia taajuuksia, bambuvesi korkeita.
Tietysti mututuntumalta voisi helposti heittää, että saviliedessä seisotettua vettä tulisi käyttää tummiin teelaatuihin ja bambuhiiltä herkempiin, mutta itse asiassa savilieden vesi toimii erinomaisesti jopa kevyen Baozhongin kanssa.
Ei tietenkään mitään syytä alkaa käyttämään ainoastaan yhtä näistä tavoista veden muokkaamiseen. Vaihtelua nämä ainakin tuovat. Mutta, mutta... Vesi on hankala asia, joten tutkimukset jatkuvat – toisaalta hetkeksi on vesi jätettävä syrjään ja suunnattava huomio jonnekin muualle.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Vettä, vettä
Lähettänyt -ppp- klo 7.32 0 kommenttia
Tunnisteet: muut
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Xi Shi
Miten voisin selittää sitä kuumeista pakkomielteisyyttä joka mieleni valtasi nähdessäni Xi Shin, paitsi ehkä kliseisellä fraasilla "rakkautta ensisilmäyksellä". En tiedä, jo idea 35ml Chao Zhou -kannusta herättää mielenkiintoni; ja kun kyseessä sattuu olemaan kahdesta savesta sekoitettu, omaperäisen aloittelevan taiteilijan työ, jota ei ole päällystetty meikkisavella, kuka voisi kieltäytyä?
Xi Shin muoto on perinteinen ja siinä mielessä ehkä Lun Huita jollakin tavoin tylsempi, tai ainakin tavallisempi. Toisaalta tuo muoto on ehdottoman söpö ja rauhoittava, hypnotisoiva, mukaansatempaava – ja voihan traditionaalisuuden nähdä hyveenäkin. Saven tuntu on maaginen, mattapintainen mutta niin niin pehmeä koskettaa ja hyväillä, psykedeelisen tasainen. Ja nuo yksilölliset kuviot kannun pinnalla, kahden saven spiraalimaiset liitokset, kuin pilvet taivaankannessa! Nousevissa teehenkisissä viboissa niiden lumoavuutta ei pääse pakoon, kuinkahan kauan niiden yksityiskohtia voi tutkia? Ehkä niitä ei koskaan voikaan täysin oppia tuntemaan...
Noin pienessä teekannussa on ehdottoman hienoa, että mukaan ei ole rakennettu ns. golfpallofiltteriä, vaan reiät on painettu suoraan kannun seinämiin. Tämä ja kannun vallitseva pyöreä muoto antavat lehdille tilaa aueta ja välittävät Xi Shin harmoniaa myös märkiin teelehtiin, jotka asettuvat hiljaiseen pyörteiseen muotoon. Savi tuntuu painavalta, ja vaikka siinä on pehmeyden sekä huokoisuuden tuntua se vaikuttaa kovalta. Tämä on lupaava merkki funktionaalisuuden kannalta; ja tosiaankin, kannu hauduttaa loistavasti jopa mietoja High Mountain -oolongeja.
Hankin kannun erityisesti matkoja varten, sillä aikaisempi kannuni on kerännyt jo niin paljon tunnearvoa, etten raaski altistaa sitä ulkomaailman vaaroille. Nyt herääkin ainoastaan kysymys siitä asemasta teearjessani jonka Xi Shi tulee ottamaan. Voiko liikkuvuus tuoda sille niin suurta arvoa, että se ylittäisi jopa 50ml Chao Zhoun? Voiko ylipäätäänsä kahta kannua kasvattaa samaan aikaan, saatika sitten omistautua niille koko sydämestään?
Lopulta kävikin niin kuin tunsin sydämessäni jo kannuun ensi kertaa tustuessa: Xi Shi syrjäytti vanhan Chao Zhoun täydellisesti. Nykyään vanha kannu tuntuu kömpelöltä ja meikkisavi epäsopivalta, mutta se ei tietenkään estä minua tuntemasta syvää kiintymystä tuohon ensimmäiseen gongfu-kannuuni.
Ainut asia joka huolettaa on aivan pieni rako saven ulkopinnassa. No, tuskin on vaaraa ellei kannu yllättäen pääse pakastumaan niin, että rakoon on jäänyt vettä.
Lähettänyt -ppp- klo 12.33 0 kommenttia
Tunnisteet: muut
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Ruukkuja & löytöjä
Koska harrastan teen iättämistä (pienessä mittasuhteessa), on huomioni viime aikoina kiinnittynyt säilytysastioihin. Useimmat teeni ovat minigripissä peltipurkeissa, ja pidän tätä oikein hyvänä vaihtoehtona neutraalille säilytykselle. Itse en oikein huomaa muovin makua/tuoksua, ja ainakaan minigrippien erot eivät ole kovin suuria.
Olen kuitenkin kiinnostunut teen iättämisestä saviruukuissa, juuri niiden yksilöllisyys tekee niistä erikoisia. Vähintäänkin ruukun kansi, saven laatu ja lasitus/lasittamattomuus vaikuttavat teen ominaisuuksiin omalla tavallaan.
En ole erityisemmin kerennyt tekemään testejä ruukkujen vaikutuksista teehen, enkä tiedä tuleeko energiani koskaan siihen riittämäänkään. Lisäksi minulla harvoin on niin paljon yksittäistä teetä, että edes viitsisin alkaa suorittamaan rinnakkaisvertailuja monien ruukkujen kanssa. Kokeilin kuitenkin lasitetun korkilla suljettavan hunajaruukun (ks. ao. kuva) vaikutuksia Baozhongiin: tuoksu oli tummempi ja syvempi, mutta ei niin raikas, suutuntuma hieman kirkkaampi. Lehdet olivat noin viikon ruukussa.
Hunajaruukku, kirpputorilta. Ei tuoksunut miltään, tuskin tässä ainakaan hunajaa ole säilytetty. Lasitettu.
Saviruukku, kirpputorilta. Ei mitään tuoksua, hieman epätiivis kansi, pitää varmaan ostaa sinettivahaa tuohon. Lasitettu, mutta aika karkea savi silti.
Saviruukku, tuli tilauksen mukana. Tässä oli paljon edellisestä huonolaatuisesta teestä tarttunutta tuoksua, jota en täysin saanut pois. Ruukku ei myöskään ollut sisältä lasitettu. Päätin siis sulkea siihen Zheng Shan Xiao Zhongia (Lapsang Souchong), jonka savuisuus varmastikin syrjäyttää kaikki edelliset tuoksut, lisäksi lasittamaton savi voi imeä savuisuutta paremmin pois.
Sitten vielä muita löytöjä:
Pieni teekuppi (veikkaisin lähes täysin varmasti), joka kuului kiinalaiseen astiastoon. Valitettavasti koristemaalaukset on maalattu lasituksen päältä ja kuluvat siis helposti pois. En kuitenkaan omista moniakaan maljoja vieraiden varalle, joten 50 sentillä tämä oli hyvä löytö.
Kiinnostava ja kaunis todella pieni teepurkki, joka sopii hyvin esim. rullattujen oolongien kuljettamiseen.
Lisäksi olen saanut uuden teekannun, mutta se ansaitsee oman ylistyspostauksensa. Niin, ja kirpputori löydöissä on omat riskinsä: ostin erään ruukun, jonka huomasin vasta kotona kantavan voimakasta lakritsan tuoksua. Onneksi tuoksu kerkesi tarttumaan vain pieneen kokeiluerään huonolaatuista teetä...
Lähettänyt -ppp- klo 3.02 0 kommenttia
Tunnisteet: muut