Tässä maistelut kolmesta uudesta pu'erhista. Valitettavasti en vaivautunut ottamaan näistä kuvia, joten mielikuvitus saa riittää.
Feng Huang Tuocha kosteampi iätys~1995
Tämä tee on viimepostauksen Feng Huangin kosteammissa olosuhteissa iätetty kaima. En ole aivan varma, onko lehtimateriaali muutoin samaa tai samalta alueelta kuin edellisessä kakussa. Kosteuseronsa vuoksi teet olivat niin erilaisia, että samoja piirteitä niistä oli ainakin vaikea löytää.
Kuten odotettua, tämä tee paljastaa jo ensihetkiltä saakka olevansa huomattavasti märempi kuin aikaisempi feng huang. Haudutuksen väri on tummempi, tuoksu hillitympi ja maanläheisempi sekä maku pehmeämpi ja tasaisempi. Silti tässä on tuoksua, joka on vielä yllättävän pitkäkestoinen ja hienovaraisen kompleksinen, joten liian märäksi tämä tee ei ole vielä päässyt.
Maussa on varsinkin ensimmäisillä haudutuksilla aistittavissa vielä pientä nuoruuden muistoa, joka esiintyy pienenä kitkeryytenä maun reunoilla. Odotin innolla, josko nuorekkuus koko kukkaisuudessaan tulisi vielä esiin myöhäisemmillä haudutuksilla tai jälkimaussa, mutta aivan siihen asti tee ei yltänyt. Suutuntumaltaan tee on hyvin pehmeä ja "jauhomaisen" ikääntynyt, vaikka se keveneekin hieman myöhäisillä haudutuksilla.
Kaiken kaikkiaan olisin kaivannut hieman nuorekkuutta, mutta se on vain henkilökohtainen makumieltymykseni. Tämän teen kuitenkin pelastaa vahva tuoksu ja maku, joten tätä vielä juo mielellään.
Menghai 1997 yksityistilaus (Teepolku)
Teen tuoksu on yllättävän terävä, ehkä hieman kasvimainen tai yrttimäinen. Tuoksusta löytyy kuitenkin oma tumma mehevyytensä, joka tuntuu paljastuvan vasta haudutuksen loppupuolella. Maussa on tiivistä tummaa puumaisuutta, josta voi erottaa myös hieman mehevämpiä ja kirkkaampia sävyjä. Nuorekasta kitkeryyttä en tässä teessä juurikaan havainnut.
Jälkimaku heijastaa tuoksun kummallista terävää tai ohutta teemaa. Tämä eroaa selkeästi siitä nuorekkaasta kukkaisuudesta tai metsäisyydestä, jota monet muut pu'erhit ilmentävät. Itse asiassa tuoksu muistuttaa minua ulkoilmasta, tai siitä tuoksusta joka tarttuu vaatteisiin ja hiuksiin ulkoilun jälkeen. En ole koskaan pitänyt siitä ja sen rakenteesta. Kenties tässä on Menghain ominaistuoksu?
Kunming 1997
Jostain syystä minun on hyvin vaikea kuvailla tätä teetä. Tuoksultaan tee on täysin omalaatuinen: siinä on savuisuutta, puuta, mutta välillä myös jonkinlaista hedelmäisyyttä tai muita keveämpiä sävyjä, muttei lainkaan maakellaria. Maku on vahva ja tumma, siitä voi aistia vielä nuorekkaita sävyjä. Suuntuntumaltaan tee on kirkas ja tiivis sekä vielä hieman kitkerä, mutta ei kuitenkaan lainkaan pistävällä tai häiritsevällä tavalla. Pikemmin kitkeryys on eräänlaista sumeutta maun reunalla, joka tuo suutuntumaan särmää. Jälkimaku on voimakas, tumman makea ja hieman raikas.
Pidin todella paljon tästä teestä, sen tuoksu tuntui kuljettavan minut lapsuusajan mökkimaisemiin. Lisäksi hyviä haudutuksia olisi helposti saanut yli kymmenen, vaikka lopetinkin tavanomaiseen yhdeksään haudutukseen.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Pu'erh maistelut jatkuu
Lähettänyt -ppp- klo 11.31 0 kommenttia
Tunnisteet: pu-erh
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)