Shu + Sheng 1998
Huom. Tietääkseni shu + sheng (tai half-ripened) pu'erhia kypsytetään samoin kuten shuta, mutta vähemmän aikaa. Yllättävää kyllä, näissä teeladuissa ei maista oikeastaan lainkaan shumaisia piirteitä, pikemminkin shengin eloisuutta ja keveitä sävyjä. Ehkä tällaisia "pu'erhin oolongeja" tulisi tutkia tarkemmin?
Tämä oli varsin mielenkiintoinen tee. Pikaisen huuhtelun jälkeen tiiviiksi painetut lehdet vapauttivat erikoisen pippurisen, kasvismaisen ja lyijyisen tuoksun. Hieman epämiellyttävää lyijykynämäisyyttä esiintyy myös ensimmäisellä haudutuksella, mutta se tasoittuu nopeasti session edetessä. Muutaman haudutuksen jälkeen lehdet avautuivat kunnolla, jolloin maussakin alkoi erottua samaa mausteisuutta. En muista koska olisin viimeksi löytänyt teestä näin selkeitä mausteisia sävyjä, erotan seasta ainakin maustepippuria sekä muskottia. Aluksi mausteisuus pidättäytyy taka-alalla, ja mausta erottuu lähinnä teen kitkeryyttä hipova voima, joka pitää suutuntuman mielenkiintoisena. Suutuntumaltaan tee ei muutenkaan ole liian tasainen (kuten useat vanhat pu'erhit), vaan siinä on hienoa eloisuutta. Ensimmäisten kunnon haudutusten jälkimaku on yllättävän nuorekas ja täynnä nuoren shengin runsautta, mutta pikkuhiljaa jälkimaku siirtyy ilmentämään samaa mausteisuutta, joka haudutus haudutukselta kuoriutuu selkeämmin esiin myös mausta.
Pidin tästä teestä, koska se esitti taas yhden uudenlaisen välimuodon sekä äärimmäisen vanhan, märkäiätetyn ja tylsän sekä äärimmäisen nuoren, kevyen ja voimakkaan pu'erhin välillä. Pidin suutuntuman voimasta, selkeistä mauista ja sävyjen moniulotteisuudesta.
Shu + Sheng 1990
Teen tuoksussa on vaimeaa maanläheisyyttä, mutta myös selkeitä lämpimän hedelmäisiä sävyjä. Olen erittäin huono kuvaamaan makujen yksittäisiä sävyjä, varsinkin pu'erhin, mutta jokainen nuorta pu'erhia maistanut voi varmasti huomata kuinka moniulotteisen ja erikoisen sävymaailman nämä teelaadut omaavat.
Ensimmäisissä haudutuksissa on huomattavissa kitkeryyden rippeitä, jotka peittävät alleen hienovaraisemmat maut. Myöhemmin teestä alkaa löytymään hieman samaa mausteisuutta kuin aikaisemmassa shu+shengissä, mutta se ei peitä muita makuja yhtä vahvasti. Itseasiassa tämä tee saattaa olla hyvinkin yksi maultaan moniulotteisimmista vanhoista pu'erheista (ja oolongeista) jota olen maistanut. Paitsi mausteisuutta, haudutukset paljastavat viitteitä shengin kukkaisuudesta, puumaisuutta, mietoa maanläheisyyttä sekä tummaa hedelmää. Jälkimaku on ensimmäisillä haudutuksilla selvän nuorekas, mutta vaimea, eikä myöhemmillä haudutuksilla jälkimakua enää tahdo huomatakaan.
Ennakkoon pelkäsin suutuntuman olevan tässä liian samettinen tai jauhoinen, siis tasainen ja tylsä. Tässä kuitenkin yhdistyy sopivalla tavalla samettisuus (josta pidän oikein paljon oikeissa mittasuhteissa) sekä kirkkaus ja eloisuus, jonka voi aistia taustalta. Tämäkin tee sai aikaan pitkäaikaisen makean tunteen kurkussa.
2002 yksityistilaus 7542-tyylinen
Tämä tee loi melkoisen kontrastin aikaisempiin näytteisiin. Lämpimien hedelmän sävyjen, nuorekkaan kukkaisuuden tai edes selkeän mausteisuuden sijaan maku ilmentää erikoista painavaa ja kiertynyttä makeutta, joka ilmenee läpi haudutusten sekä tuoksussa että maussa. Jos nuoret pu'erhit mieltäisi keväisen vegetaalisuuden tai kukkaisuuden merkeiksi ja vanhemmat shengit juuri täydellisen kypsyyden saavuttavia hedelmiksi, niin tämä vaikuttaa jo selkeästi syksyisen ylikypsältä.
Tuoksun taustalta kyllä löytyy perinteisempää shengimäistä raikkautta, mutta sen yllä leijuu tämä omaleimainen makeus, joka ei lievene edes useiden haudutusten jälkeen. Maku on läpi session melkoisen painava, lämmin ja makea; vain muutamassa keskivaiheen haudutuksissa ilmenee kitkeryyttä hapuilevia voiman puuskia.
´97 7542-tyylinen
Tuoksua on varsinkin alussa hyvin vaikea kuvailla. Siinä on kyllä selkeitä piirteitä, mutta hyvin, hyvin vaimealla tasolla. Maakellaria ei juurikaan löydy, kenties kuvailisin sitä parhaiten mantelimaiseksi tai tumman suklaan tavoin voimaiseksi. Suutuntumaltaan tämä tee alkaa jo olemaan hyvin kypsynyt; siitä löytyy samaa samettista (tai jauhoista) paksuutta, jota märemmistäkin vanhoista pu'erheista. Paksuudesta huolimatta maussa on kuitenkin vielä eloa, joten täysin tylsäksi homma ei pääse karkaamaan.
Suutuntumassa ei juurikaan löydy enää viitteitä kitkeryydestä; muutamassa alkuhaudutuksessa huomaa pientä eloa, mutta se ei esiinny etualalla kuten aikaisemmissa näytteissä, vaan kurottaa samettisuuden alta – silti ihan mukava lisä suutuntumaan.
Jälkimaku teessä on satunnainen eikä kovin voimakas. Nuorekkaaksi sitä en enää kuvailisi, pikemminkin lämpimän hedelmäiseksi.
Tämä tee tuntuu olevan ainakin suutuntumansa ja hillittyjen makujensa puolesta jo melko lähellä märkäiätettyä/hyvin vanhaa pu'erhia. Eloa ja keveyttä löytyy kyllä vielä, mutta entä kymmenen vuoden päästä? Sävyjensä vaimeuden ja suutuntuman sekä jälkimaun suhteellisen yksipuolisuuden vuoksi tämä jäi kuitenkin kauas lempiteestäni näiden viimeisten maistelujen suhteen.