Näytetään tekstit, joissa on tunniste punainen tee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste punainen tee. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Dancong Hong Cha

Dancong Hong Cha (Jing Tea Shop)


Origine : Er Mao Village, Wu Dong Mountain, Cha Zhou, Guang Dong Province
Harvesting: Spring 2011
Plantation attitude : About 500 meters above sea level
Tea varietals : Shui Xian

Grade : AA


Kuten joskus uhkailinkin, tilasin lisää korkealaatuista punaista teetä! Tulossa vielä muutama lisää...

Kuivat lehdet tuoksuvat tiiviin ruusumaisilta, taustalla myös kosteutta (jostain syystä kosteudesta tulee mieleen kurkku, miettikääpä sitä sekoitusta!). Tämä on ehkä ensimmäinen tee, jossa olen tavannut ruusumaisuuden näin selvästi tunnistettavana piirteenä. Lämmitettyyn kannuun lisättynä lehdet vapauttavat hyvin samanlaisen parfyymimaisen tuoksun kuin dangoncitkin.

Itse haudutetun teen tuoksu on samea, makea ja heinämäinen – hyvin tuttu punaisen teen tuoksu. Seuraavilla haudutuksilla sameus kuitenkin väistyy kukkaisemman tuoksun tieltä.

Maku alkaa hyvin puhtaana ja kirkkaana, sitä seuraa suussa hitaasti etenevä tumma paahteisuus, joka tiivistyy kielen sivuille. Jälkimaku on selvän kukkainen, mutta ensimmäisen kupin jälkeen siinä maistui myös kummallinen tiivis puinen/tumma/paahteinen/suklainen(?) maku.

Suutuntuma on paksu ja tiivis, mutta silti melko raikas. Suutuntuman kirkkaus/raikkaus ei kuitenkaan ole aivan samalla tasolla kuin balhyochassa, mutta nautittava kuitenkin; varsinkin ensimmäisen kupin kohdalla tuntui kuin olisi juonut ruusuvettä!

En viitsi nyt alkaa pohtimaan enempää teen luonnetta, sillä maistoin sitä vasta ensimmäistä kertaa. Tuntui kuitenkin siltä, että teessä ei ollut voimaa jatkaa puhtaana niin pitkälle kuin balhyochalla, mikä oli lievä pettymys. Mutta, mutta; katsotaan suhdetta tähän teehen uudelleen sitten kun olen juonut loput!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Da Ye punainen tee


Odotin innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on punaista teetä Taiwanista, jossa ei käsittääkseni hirveästi kokonaan hapetettua tai edes vahvasti hapetettua teetä tuoteta. Täytyy sano, etten pettynyt... Taaskaan.

Kuivat lehdet ovat paksuja, tummia ja kierteisiä – muistuttavat paljon esimerkiksi Wuyi-vuorten vahvasti hapetettuja wulongeja. Lehdet tuoksuvat tuoreen heinämäiseltä, kuten punaiset teet yleensä, mutta myös erikoisen jauhoisella tavalla rukiilta, tuoden mieleen näkkileivän.

Alkutuoksu on erittäin voimakas, siinä on taiwanilaisten teelaatujen kermaisuutta, mutta (hapetuksen takia?) tuoksu on vielä makeampi ja hedelmäisempi. Haudutettu tee tuoksuu sakealta, kuten punaiset teet tuntuvat ensimmäisillä haudutuksilla usein tuoksuvan. Tässä sakeudessa on kuitenkin erikoinen voimainen loppu, joka kestää hetken senkin jälkeen kun sakeus on haipunut.



Ensimmäinen haudutus on erittäin hieno: silkkisen paksu suutuntuma ja voimakkaan makea maku, joka on kuitenkin niin runsas, että siitä on vaikea erottaa selkeitä piirteitä. Hienompi piirre on teestä jäävä poreileva tunne kielen päällä ja vahva, kermainen jälkimaku, joka muistuttaa paljon miedompia taiwanilaisia oolongeja. Haudutuksessa on tiettyä kirpeyttä, mutta se ei ole lainkaan pistävää, jonka vuoksi en haluaisi kutsua sitä kirpeydeksi. Pikemminkin maku tuntuu voimistuvan, tehden lopullisen huipennuksensa, tai kääntyvän nopeasti nurinperin.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on selkeämpi, värikkäämpi ja hedelmäisempi. Maun mehukkuus on lisääntynyt; sen voi aistia kielen reunoilla hitaasti pyörähdellen, ei heti maun ja kielen kärjessä, kuten monissa muissa teelaaduissa. Kolmannessa haudutuksessa ei enää ole lainkaan kirpeyttä, ja neljännessä haudutuksessa herkemmät, kukkaiset sävyt pääsevät esiin. Pidin tästä teestä, siihen uppoutui välillä yllättävänkin syvästi, melkein itsensä unohtaen.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Yunnan Dian Hong Jin Ya

Yunnan Dian Hong Jin Ya (Jadepisara)


Ensimäinen tuoksu, joka tulvahtaa kasvoille pussia avattaessa tuo mieleen vaalean näkkileivän. Itse lehtien tuoksu taas on kovin heikko, ohut ja viljainen. Tee koostuu kauniista oranssinsävyisistä ja kiiltävän haituvan peittämistä silmuista.

Alkutuoksu on ensin intensiivinen tumman kukkainen, josta se siirtyy metsämäisiin maisemiin – sienimäisyyteen – kunnes haihtuu miedoksi viljaisuudeksi. Peruluonteeltaan tumma kuitenkin. Huuhtelun jälkeen kukkaisuus palaa.

Haudutetun teen tuoksussa on lämmin hedelmäinen ja hieman samea pohja, jonka päällä esiintyy keveämpiä, heinämäsiä sävyjä. Maku on vahva, ensivaikutelmaltaan liukas ja suklainen. Hitaasti syvenevä maku alkaa viljaisana, mutta muuttuu sittemmin makeaksi, jopa kukkaisaksi jälkimauksi kielen päällä. Märkien lehtien tuoksussa paahteisuutta ja jotain hedelmää, jota en ole aikaisemmin haistanut: ehkä päärynää?

Toisen haudutuksen tuoksu on voimakkaampi, nyt makeat sävyt puskevat kunnolla esiin. Maku on tasapainottunut ja sen rakenne yhtenäisempi, esimerkiksi makeus ilmenee nyt jo maun alussa, ei vain lopussa. Uutena ilmiönä kukkaisia sävyjä myös itse maussa. Paksu, painava ja sakea suutuntuma.

Kolmannessa tuoksu ehkä heikompi, mutta se koostuu pääasiassa herkemmistä kukkaisista sävyistä. Märissä lehdissä sitä tiettyä matalan tason paksua, samettista pehmeyttä, jota silmuissa usein tuoksuu.

Neljännessä haudutuksessa uudelleen lämmitetyllä vedellä tuoksun valtaa samea maitomainen makeus. Maku tuntuu kirkastuneen, suutuntuma liukkaamalta ja nopeammalta.
Loppuhaudutuksissa (joita riittää sinne 10. paikkeille) maku jatkaa samoilla linjoilla: hillitympänä ja makeampana, mutta ei niin vivaihteekkaana. Oli miten oli, tämä on yksi mustan teen suosikeistani ja hinta/laatu-suhteeltaan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Dian Hong on teelaatu, joka minulla on aina mukana kun lähden pois kotoa, sillä sen kanssa epäonnistuminen on melko epätodennäköistä ja sillä voi yllättää ystäviä, jotka eivät juo usein teetä. Minun on pitänyt kirjoittaa tämä arvio jo kauan, mutta jostain syystä olen unohtanut kirjottamisen ja vain nauttinut teestä.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Qimen Hao Ya A

Qimen Hao Ya A (jadepisara.fi)


Lehdet ovat hyvin pieniä, mutta kuitenkin kokonaisia. Märätkin lehdet ovat vain muutaman sentin pituisia, selvästikin kasvin nuorimpia lehtiä.

Nesteen väri on ihastuttava syvän oranssi. Korkealaatuisen Qimenissä on sellainen erikoinen puoli, että sen pitäisi muodostaa kupin reunoille kultainen rengas. Tämä ominaisuus johtuu ilmeisesti teen ainesosista, en ole ottanut asiasta selvää tarkemmin. Tästä Qimenistä tuo rengas on havaittavissa ja kestää kaksi ensimmäistä haudutusta, joissa värin reunat ovat kellertävät ja kultaiset. Tosin muistan nähneeni samanlaista reunaeffektiä ainakin pu-erh -teessä.

Teen tuoksu ja maku on savuinen, mutta maussa on myös häivähdys herkempää kukkaisuutta, jonka luulen tulevan paremmin esiin seuraavissa haudutuksissa. Juodessa mieto savuisuus leviää suuhun samalla kun terävämmät ja makeammat sävyt alkavat aueta.

Neljännellä kupilla savuisuus vähenee ja teen herkempi puoli pääsee paremmin esiin. Nämä viimeiset kupit ovat loistavan samettisia ja täyteläisiä. Pidän siitä, kuinka tämä tee näytti monia eri puolia gongfu-haudutuksella.

Jälkimaku on savuinen ja tumma, josta se kehittyy pehmeämpään makeuteen.

Huomasin, että myös Qimen Hao Ya A hyötyi siitä, että teen antoi levähtää ja hengittää muutaman päivän. Tällä teen voimakkuus laimeni hieman, mikä taas sopii omaan makuuni paremmin. Haluaisin aina antaa teen levätä noin viikon verran ennen sen maistamista, mutta usein uteliaisuus vie voiton ja löydän itseni hauduttamasta teetä ennen kuin päivääkään on kulunut sen ostamisesta.