Teen lehdet ovat pieniä, kauniin hopeisia ja spiraalin muotoon kierrettyjä. Lehdet koostuvat vain pensaan silmuista (=nupuista) ja niiden pinnalla on havaittavissa valkoista haituvaa. Muotonsa vuoksi lehdistä on vaikeaa arvioida kuinka paljon ne tulevat laajenemaan veden kanssa.
Kupista voi haistaa valkoiselle teelle ominaisen herkän tuoksun, sekä hiukan hedelmää, suklaata ja siirappia/karamellia. Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että käytän kaikkien vihreiden teelaatujen tuoksun arvioimiseen gongfu-setin aromikuppia. Vihreän teen tuoksu on usein niin häilyvä, että sitä on vaikea arvioida suoraan teekupista. Aromikupista on myös helpompi seurata tuoksun etenemistä.
Snow Dragonin makua on vaikea kuvailla. Siinä on kitkeryyttä/astrigenssia, tai pikemminkin ei-makeaa makua. Huolimatta vedenlämpötilasta ja haudutuksen pituudesta sain aina tulokseksi saman keskivertoa voimakkaamman kitkeryyden. Sen vuoksi teetä kannattaa nauttia hitaasti tai pieniä määriä, muuten suuhun kehittyy epämiellyttävä hiekkapaperimainen tunne. Ehkä tämä on "lakritsimainen" maku, jonka teen myyjä mainitsee...
Tarkemmin kuvaillen Snow Dragon maistuu yllättävän paljon valkoiselle teelle, ja sen kuvaillaankin usein olevan jotain vihreän ja valkoisen teen väliltä. Maku on herkkä, tilava ja raikas, tuoden välttämättäkin mieleen tuulen. Kuten tuuli, tee on selkeä, raikas ja notkea sekä mahdoton selittää tyhjentävästi.
Teen jälkimaku on makean kukkainen ja hieman kitkerä. Qi on tietoinen ja aaltomaisen rentouttava, saaden juojan huomaamaan kaiken jännittyneisyyden kehossa ja mielessä. Vaikutusta haluaa seurata, mutta sen perälle ei koskaan pääse. Lopulta tee jättää mielen hämmentyneeseen ja uteliaaseen tilaan - herkullista.