torstai 29. huhtikuuta 2010

Snow Dragon

Snow Dragon (teashop Madrid)

Teen lehdet ovat pieniä, kauniin hopeisia ja spiraalin muotoon kierrettyjä. Lehdet koostuvat vain pensaan silmuista (=nupuista) ja niiden pinnalla on havaittavissa valkoista haituvaa. Muotonsa vuoksi lehdistä on vaikeaa arvioida kuinka paljon ne tulevat laajenemaan veden kanssa.


Kupista voi haistaa valkoiselle teelle ominaisen herkän tuoksun, sekä hiukan hedelmää, suklaata ja siirappia/karamellia. Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että käytän kaikkien vihreiden teelaatujen tuoksun arvioimiseen gongfu-setin aromikuppia. Vihreän teen tuoksu on usein niin häilyvä, että sitä on vaikea arvioida suoraan teekupista. Aromikupista on myös helpompi seurata tuoksun etenemistä.

Snow Dragonin makua on vaikea kuvailla. Siinä on kitkeryyttä/astrigenssia, tai pikemminkin ei-makeaa makua. Huolimatta vedenlämpötilasta ja haudutuksen pituudesta sain aina tulokseksi saman keskivertoa voimakkaamman kitkeryyden. Sen vuoksi teetä kannattaa nauttia hitaasti tai pieniä määriä, muuten suuhun kehittyy epämiellyttävä hiekkapaperimainen tunne. Ehkä tämä on "lakritsimainen" maku, jonka teen myyjä mainitsee...

Tarkemmin kuvaillen Snow Dragon maistuu yllättävän paljon valkoiselle teelle, ja sen kuvaillaankin usein olevan jotain vihreän ja valkoisen teen väliltä. Maku on herkkä, tilava ja raikas, tuoden välttämättäkin mieleen tuulen. Kuten tuuli, tee on selkeä, raikas ja notkea sekä mahdoton selittää tyhjentävästi.

Teen jälkimaku on makean kukkainen ja hieman kitkerä. Qi on tietoinen ja aaltomaisen rentouttava, saaden juojan huomaamaan kaiken jännittyneisyyden kehossa ja mielessä. Vaikutusta haluaa seurata, mutta sen perälle ei koskaan pääse. Lopulta tee jättää mielen hämmentyneeseen ja uteliaaseen tilaan - herkullista.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Asahi Gyokuro

Asahi Gyokuro (théhuone)


Gyokuron lehdet ovat pieniä ja silputtuja. Kun kiinalaisen teen lehdet usein paahdetaan, japanissa ne kuumennetaan höyryssä hapettumisen keskeyttämiseksi. Höyrytetyt lehdet erottaa usein helposti niiden kiiltävästä pinnasta.

Väri on hienon vihreänkellertävä ja täyteläinen. Gyokuro suoraan käännettynä tarkoittaa jaden vihreää, minkä myös näkee teen väristä. Olen kuitenkin juonut vielä täyteläisemmän ja syvemmän vihreän väristä gyokuroa, eikä Asahi vielä vedä sille vertoja. On myös harmi, että teessä on jonkin verran lehdistä irronnutta pölyä, joka samentaa nestettä.

Maku on vihreä, ruohomainen ja makea. Välillä teessä esiintyy kalamaisia sävyjä - tätä ei kuitenkaan pidä pelästyä, sillä maku ei ole niin vastenmielinen kuin miltä se kuulostaa. Pikemminkin tämä katoava sävy tuo teehen eloa ja raikkautta, ja on myös osa japanilaisten vihreitten teelaatujen vegetaalisuutta.

Jossain japanilaisissa senchoissa olen huomannut eräänlaista sameaa jauhomaista makua. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että gyokuron maku on päinvastoin selkeä ja koherentti.

Teessä on myös juuri sopivan verran kitkeryyttä, joka maistuu lähinnä kielen sivuilla suun takaosassa. Tämä piirre tuntuu vähenevän hiukan veden lämpötilan alentuessa, mutta se ei katoa kokonaan, eikä sen pidäkään, sillä sekin tuo teen tasaiseen laatuun juuri sitä lisäpotkua mitä se tarvitsee.

Gyokoru on hieno japanilainen teelaatu, joka eroaa senchasta siinä, että sitä kasvatetaan vähintään kaksi viikkoa varjossa. Tämä muuttaa kasvin sisältämien ainesosien tasapainoa ainakin niin, että teaniini- ja kofeiinipitoisuus nousee ja katekiinipitoisuus laskee. Teaniini on teen rauhoittava aine, ja katekiini taas kitkeröittää teetä. Tuloksena teestä tuleekin makeaa ja myös hyvin rauhoittavaa.

Rauhoittavuudesta puheen ollen, tee on rentouttavaa, mutta korkean kofeiinipitoisuutensa vuoksi myös stimuloiva vaikutus puskee esiin. Gyokuro on kuitenkin vaikuttavaa, teen kyllä tuntee selvästi mielessä ja kehossa.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Huang Zhi Xiang

Huang Zhi Xiang (théhuone)



Huang Zhi Xiang ("Appelsiininkukan tuoksu" tai "Keltainen vesa") on dancong-tyyppinen tee Fenghuang-vuorilta ("feenix-vuorilta") Guangdongista.

Dan Cong voi tarkoittaa, että tee on yksittäisestä teekasvista valmistettu, mutta useimmiten varsinkin halvemmalle kaupalliselle teelle tämä on vain nimike. Huang Zhi -tee voi siis olla alkuperäisistä satoja vuosia vanhoista teepuista, sen klooneista, uusista samanlaisia ominaisuuksia ilmaisevista teepuskista tai vain markkinointikikka.

Dancong-teetä voi luokitella moneen luokkaan, jolloin Huang Zhi voi merkitä teelle enemmän tai vähemmän ominaista appelsiininkukan tuoksua tai se voi vain kuvata teen ulkonäköä.

Teen lehdet ovat pitkiä ja kierteisiä sekä tuoksuvat kuivalle, mausteiselle ja makealle. Haudutettuna teelehdet tuoksuvat ihanan raikkaille ja muistuttavat paljon tummia marjoja, luullakseni mustaviinimarjaa. Aromikupista teen tuoksu etenee seuraavalla tavalla: raikas hedelmäinen tuoksu, jossa marjavivahteita päällä -> marjoja hedelmillä -> hedelmiä marjoilla -> karamelli/voi. Tämän jälkeen tuoksu katoaa nopeasti aromikupista.

Välillä olen erottavinani jonkinlaisia sitrusmaisia vihahteita tuoksussa, mutta ne eivät ole teräviä ja katoavat nopeasti. Maku on kukkainen, makea ja hivelevän kitkerä - kovin miellyttävä. Tämän teen kanssa kannattaa kuitenkin varoa ylihauduttamista, sillä Huang Zhi Xiangista tulee helposti kitkerää. Jälkimaku on raikas ja makea. Hienompi ominaisuus teessä on tosin sen kyky saada suu erittämään sylkeä, mikä syventää jälkimakua ja on kaiken kaikkiaan mukava tunne.

Tarkastelin märkiä lehtiä ja muutamissa näkyi epätasaisia punaisia läikkiä, jotka viestivät hapettumisen epätasaisuudesta. Kokonaisuudessaan lehdet näyttivät kuitenkin hyvältä värin ja koonsa puolesta.

Huang Zhin rentoutus on fyysistä lihasten rentoutumista yhdistettynä mielen stimulaatioon. Tässä tee on onnistunut; mieli on samalla virikkeellinen ja rentoutunut.

Lu'an Guapian

Lu'an Guapian (théhuone)


Lu'an Guapian tarkoittaa melonin siemen -teetä Liu Anin kunnasta Anhuissa, Kiinassa. Lehtien sanotaan muistuttavan melonin siemeniä, mutta tätä yhtäläisyyttä niistä on vaikea nähdä. Lehdet ovat kuitenkin pitkiä, kierteisiä ja painavia.

Märät teelehdet tuoksuvat maltillisen vehreiltä, eikä tuoksu ole niin pistävä ja villi kuin monissa muissa vihreissä teelaaduissa. Tuoksu tuo mieleen kasteisen ruohikon. Gongfu-setin aromikupista haudutettu tee tuoksuu ruohomaiselta, mutta täyteläiseltä, ja saavuttaa hienon kostean syvyyden ennen haalistumistaan.

Verrattuna Hou Kui -teehen maku on vielä kasvimaisempi ja ruohomaisempi. Tältä osin se muistuttaa jopa japanilaista gyokoru-teetä, mutta teen lievä paahteisuus tekee selvän pesäeron gyokoruun.

Jossain haudutuksissa Guapian ilmentää puumaisia/tupakkamaisia voimakkaita sävyjä, mutta teen vegetaalisuus pysyy koko ajan pinnalla. Muutamissa haudutuksissa teestä tuli hiukan kitkerää, mikä saattoi johtua ylihaudutuksesta, mutta toi silti mukavaa lisää makukokonaisuuteen. Tee jättää miellyttävän jälkimaun, joka on hiukan kitkerä ja pitkän "muhiva" (–olen melkein varma, että tämä tunne on viides perusmaku, umami. Englannissa sanalle on hyvä käännös savoury, mutta suomeksi en keksi parempaa käännöstä.)

Guapianin qi on rauhoittava, mutta ei kestä kauan teen juomisen jälkeen. Toisaalta uskoisin sen olevan nautittavampi jos teen jälkeen yksinkertaisesti ottaisi hetken rennosti pitkällään. Ja tässä olin oikeassa, teen nauttimisen jälkeen luin the-leaf.org teenettilehdestä hienoa artikkelia teestä ja taosta, ja tunsin qin erittäin voimakkaana. Tässä istuu iloinen ihminen :).

Lu'an Guapian on hyvin monimutkainen tee. Se miellytti minua, koska se tuntui edustavan jotain välimaastoa kiinalaisen ja japanilaisen teen väliltä. Teen haudutus oli myös haasteellista, mikä on mielestäni hyvä piirre teessä, sillä vaikeasti haudutettavilla teelaaduilla on paljon opetettavaa juojalle. Niitä voi käyttää tienä teen lähestymistapojen ja haudutustekniikkojen hiomiseen. En tuntenut juoneeni vielä täydellistä kuppia Guanpiania, mutta oikealla asenteella aion sen vielä saavuttaa.

Yu Lang Xiang

Yu Lang Xiang (jadepisara.fi - myös kuvat lainattu nettisivuilta)

Tuoksu on erittäin miellyttävä, eräänlainen kirpeän hedelmäinen ja raikas. Maku on makea, kukkainen, jopa parfyyminomainen, ja kestää monta haudutusta. Haudutusten edetessä teen maku pyöristyy, mutta säilyttää silti hienon kukkaisuutensa. Yu Lang on myös helppo valmistaa, eikä edes pöydälle muutamaksi minuutiksi unohtunut haudutus ole liian kitkerä.
Yu Lang Xiangin jälkimaku on kepeän kukkamainen ja raikas, mutta jättää kuitenkin suuhun osittain tuon laadukkaalle teelle ominaisen muhivan makeuden.

Tarkastelin märkiä lehtiä haudutusten jälkeen. Lehden hapettumisen näkee punaisena/epätasaisena värinä. Tässä teessä lehdet ovat melko yhtenäisesti hapetettu, muutamissa pienissä lehdissä näin epätasaisuutta. Useimmat lehdet olivat kuitenkin ehyitä, taidokkaasti kierrettyjä ja tasaisesti hapetettuja.

Vaikutustensa puolesta Yu Lang sopii loistavasti seurustelujuomaksi. Se piristää ja jalostaa tunnelmaa. Kaiken kaikkiaan Yu Lang on profiililtaan syvä ja monimuotoinen tee.

Yellow Needle Yunnan

Yellow Needle Yunnan (théhuone)
Teen lehdet ovat pitkiä ja hyvin kauniin vaalean keltaisen sävyisiä. Tee koostuu ainoastaan avautumattomista silmuista, ja niissä on nähtävissä tuota pientä valkoista haituvaa jota nuorissa nupuissa ilmaantuu. Kuivat lehdet tuoksuvat makeilta ja hedelmäisiltä, tai kuten melonilta, niin kuin tuoteselostekin mainitsee.
Haudutettu tee on lähes väritöntä ja muistuttaa paljon hienoa valkoista teetä. Haalea väri saattaa häiritä alkuun, mutta ei hätää, tee kyllä maistuu itselleen.


Ideaalinen teekuppi Yellow Needle Yunnanille olisi pieni, ehkä 50ml lasinen kuppi. Näin koska tee on niin hienoa, että sitä tulisi nauttia pieniä määriä hitaasti ja antaumuksella, ja koska nesteeseen lehdistä irtovia haituvia voi tarkastella vain lasisesta astiasta. Nämä haituvat ovat yksi teen hienoimmista ominaisuuksista - niiden tanssia on todella rauhoittavaa katsella teen kanssa.

Teen tuoksu on hyvin hämmentävä, välillä se tuoksuu suklaiselle, välillä mausteiselle ja ruokaisalle kuin lihakeitto, välillä hedelmäiselle.

Maku on aivan yhtä hämmentävä ja vaikeasti kuvattava. Yellow Needlessä on tiettyä makeutta, joka kuitenkin peittyy nopeasti kuivahtaneemman maun alle. Lisäksi teessä on joukko muita makuvivahteita, joita en kuitenkaan osaa tunnistaa. Jälkimaku on makea, raikas ja hedelmäinen.

Tämä tee on myös hyvin rauhoittavaa, vaikka se vaatiikin hiukan keskittymistä päästäkseen täyteen vauhtiin. Suosittelisin teetä nautittavaksi meditaation (ja en tarkoita vain zazen meditaatiota vaan mitä tahansa rauhoittumista) jälkeen, jolloin mieli on hiljainen ja valmis ottamaan teen vastaan. Rauhoittava vaikutus tulee aalloissa, kuten Yin Zhenissä, mutta esiintyy myös kummallisissa päinvastaisissa aalloissa, jotka johtavat täydelliseen hiljaisuuteen ja humisevaan kehon rentoutumiseen.

Kaiken kaikkiaan tee on hyvin kaoottinen ja arvaamaton. Mieleen tulee englantilainen sanonta "storm in a tea cup" - Yellow Needle Yunnan on eräänlainen nurinkurinen myrsky, joka laannuttaa kaiken häiriön. Se voisi myös edustaa sitä odottavaa hetkeä luonnossa ennen suurta myrskyä, jolloin kaikki on vielä hiljaista.

Suosittelen lämpimästi.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Tai Ping Hou Kui

Tai Ping Hou Kui (théhuone)

Ensimmäinen huomattava asia Hou Kuissa on sen lehdet. Lehdet ovat pitkiä ja kapeita, sekä niiden pinnalle on painautunut hyvin omalaatuinen ristikkomainen kuvio. Tämä johtuu teen paahtamisesta, jonka aikana lehtiä painetaan hamppukankaalla.

Haudutetut lehdet tuoksuvat herkullisen vihreiltä, ikäänkuin tuoreelta kaalilta tai herneenpaloilta.

Vertasin hauduttaa teetä gaiwanissa (posliininen teenhaudutusastia) ja yixingissä. Yixing-kannut on valmistettu kiinalaisesta yixing-savesta, ja siitä valmistetaan monia korkealaatuisia teekannuja. Hyviä puolia näissä kannuissa on esimerkiksi saven huokoisuus ja mineraalipitoisuus. Teetä hauduttaessa kannuihin irtoaa mineraaleja, jotka tekevät teestä maistuvampaa. Ainoa ero, jota haudutuksissa huomasin oli kuitenkin, että yixing-kannussa haudutettu tee maistui luonnekkaammalta.

Maku muistuttaa paljon toista hienoa kiinalaista teetä, Lung Chingiä. Lung Ching on kuitenkin selvästi paahteisempaa, eikä siinä ole samanlaista ruohomaista/kasvimaista vihreyttä kun Hou Kuissa. Teen suutuntuma on hieno ja erikoinen. Jollain tavalla se tuntuu kostealta, ja on myös erittäin pehmeää. Kitkeryyttä Hou Kuista ei helposti löydä, ja jälkimaku on muhivan makea ja voimakas.

Tee on melko rauhoittava, mutta vain jos siihen keskittyy. Toisinaan se silti yllättää syvyydellään ja voimakkuudellaan. Kaiken kaikkiaan odotin Hou Kuilta jotain erikoisempaa, ja tältä kannalta tee oli pieni pettymys. Lung Chingille se ei pärjää, mutta on kyllä kaikinpuolin erilainen ja hieno tee.


Lao Cong Shui Xian

Lao Cong Shui Xian (jadepisara.fi)

Aromiltaan ensin paahteinen ja tumma, mutta myös marjamaisia vivahteita löytyy.

Maku on lämmin, paahteinen ja paksu. Siinä on selkeyttä sekä mukava liukas ja lämmittävä suutuntuma, joka kuitenkin tuottaa sopivan astrigenssin (engl. astrigent, kuivahko hapokkuus? En tiedä sopivaa suomenkielistä sanaa tälle). Toisessa ja neljännessä haudutuksessa olen huomaavinani myös viljaisia makusävyjä.

Lao Congissa on myös hyvin erikoinen makuprofiili siinä, että maku tuntuu syvenevän kielellä, ikäänkuin suklaa sulaa suussa. Tämä oli huomattavissa enimmäkseen ensimmäisessä haudutuksessa, jonka jälkeen se heikkeni asteittain. Lisäksi tässä teessä, kuten muissa hienoissa wulong-laaduissa, on miellyttävää lämpöä, joka lämmittää aina kurkussa asti. Esimerkiksi vihreistä teelaaduista en muista tällaista huomanneeni.

Teen jälkimaku on ensin hiukan kitkerä, ja muuttuu sitten herkulliseksi makeaksi tunteeksi.

Teen rauhoittava vaikutus (~cha qi) on helposti havaittavissa. Qi on lämmin, rentouttava ja vakaa. Oloni on hyvin mukava ja keskittynyt teesession jälkeen.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Pu-erh vertailu

Pu-erh vertailu

Pu-erh teelaadut ovat kokoon painettuja, usein teekakuiksi muotoiltuja, ja ovat siinä mielessä kiinnostavia, että niiden arvo kasvaa teen vanhetessa. Tämä koskee tosin vain sheng pu-erh teetä, joka on "raakaa" ja jonka annetaan rauhassa kypsyä parhaillaan vuosikymmenien ajan. Shu Pu-erh taas on keinotekoisesti kypsennettyä teetä, eikä se vaadi yhtä paljon aikaa saavuttaakseen pu-erh teelle ominaisen luonteen.

Sain kaksi Pu-erh näytettä ilmaiseksi, toinen on kaksivuotta vanhaa Sheng-laatua, toinen keinotekoisesti kypsennettyä. En ole juonut ennen lainkaan Shu Pu-erhiä, ja vain muutamaa Shengiä. Joten, tässä vertailu näistä kahdesta teestä;


Shu Pu-erh kakku on tasaisen mustaa ja tuoksuu voimakkaan rukiiselle jälkiuunileivälle. Tuoksussa on myös savuisia aromeja, jotka muistuttavat minua savustetusta kirjolohesta. Haudutettu tee tuoksuu maanläheiseltä, savuiselta ja pistävältä. Mieleeni tulee hevosen harjan tai eläimen märän turkin tuoksu. Suomalaisille muistuu mieleen varmasti lapsuuden kesämökillä vietetyt hetket. Kakussa on myös outo, ehkä kääreestä jäänyt ristkkomainen kuvio. Samanlainen kuvio löytyy vihreästä Hou Kui teestä, siinä kuvion syy on tosin teen paahtamisessa, jonka aikana lehtiä painetaan hamppukankaalla.

Teen maku on hyvin voimakas ja vaatii totuttelua. Siinä on samaa maanläheistä luonnetta kuin tuoksussa, mutta yllättävästi maun reunat ovat heikot ja vetiset. Toinen ja kolmas haudutus tuottaa voimakkaamman nesteen, jonka väri on syvän tummanruskea/punainen ja joka vaalenee reunoilla kellertävän ruskeaksi.


Sheng Pu-erh kakku on selvästi rosoisempaa ja siitä pystyy erottamaan teepensaan eri osia. Tästä kakusta huomaa hyvin, että se ei ole keinotekoisesti kypsennettyä, sillä teen värissä on myös harmaita ja vihreitä sävyjä toisin kuin tasaisen mustassa Shu-kakussa. Tee tuoksuu vaalealta näkkileivältä, mutta tuoksu ei ole yhtä vahva kuin toisessa kakussa.

Shengin maku on selvästi monimutkaisempi. Siinä on samaa käymisen makua, mutta maulla ei ole niin selviä reunoja, vaan kypsyys vaihtuu sulavasti kevyempiin teen sävyihin ja jättää makean hedelmäisen jälkimaun. Neljännellä haudutuksella kypsä tuoksu vähenee selvästi, vaikka maussa onkin vielä pistävyyttä. Kymmenennellä haudutuksella olisin jo luullut käyvän maunkin hioutuneen, mutta ilmeisesti se on niin erottamaton osa teen luonnetta, että maku jää. Edes kahdennellatoista haudutuksella tee ei osoita lannistumisen merkkejä, vaikka nyt hedelmäiset ja makeat sävyt nousevatkin selvemmin esiin taustalta.

Kaiken kaikkiaan Sheng Pu-erh oli minulle helpommin lähestyttävissä, ja näin myös osasin arvostaa sitä enemmän. Teen qi näkyi hengityksen tasaantumisena ja hiljaisuuden korostuksena. Tulevaisuudessa aion kehittää Pu-erh tuntemustani niin, että aloitan juomalla nuori Sheng-kakkuja, joiden maku ei ole liian aggressiivinen tottumattomalle juojalle. Tästä jatkan vanhempiin kakkuihin ja kun olen tottunut makuun, otan rinnalle vertailtavaksi myös Shu Pu-erh kakkuja.

Tie Guanyin

Tie Guanyin (lähde: jadepisara.fi)


Tie Guanyin tarkoittaa suomeksi rautaista Guanyiniä. Nimen tausta on monimutkainen ja epäselvä, mutta lyhyesti se on buddhalaisen boddhisattvan Avalokitesvaran toinen, feminiininen muoto. Tämä on voinut kehittyä, koska Avalokitesvara edustaa myötätuntoa, jonka ollaan voitu Kiinassa ajatella olevan feminiinen ominaisuus. Kiinnostavasti Dalai-Lama on Avalokitesvaran inkarnoituma.

Kuivat lehdet ovat kokoon kierrettyjä ja kauniin tummanvihreän sävyisiä, selvän kevyesti hapetettuja. Pystyn yllätyksekseni huomaamaan kuivien lehtien tuoksusta mainitun kasvimaisen tuoksun. Useimmiten en kykene huomaamaan suuria eroja eri teelaatujen kuivien lehtien aromissa, vaan kaikki tuntuu saman mausteisen tuoksuiselta. Ehkäpä hajuaistini on vihdoinkin kehittymässä.

Teen tuoksu on kermainen kuin pottumaito, makea ja kasvimainen, ehkä orkideamainen. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja pehmeä. Tie Guanyin maistuu raikkaalta ja hyvin virkistävältä, tee ikäänkuin huuhtoo makunystyröitä hellävaraisesti jättäen herkullisen raikkaan ja kukkaisen jälkimaun. Haudutusten edetessä kermaisuus siirtyy hiukan taka-alalle, mutta kukka-aromit eivät tunnu haalistuvan hetkeksikään.

Tie Guanyinin väri on myös hyvin hieno, haalean vihreä, jossa on kuintenkin mukana syviä keltaisia sävyjä. Tuloksena on täyteläisen vaaleanvihreä, ehkä haalean jaden värinen tuoksuva juoma. Harmi, että kuvassa väri ei juurikaan pääse oikeuksiinsa.

Vaikutus on hekumallisen lämmin fyysisen rentouden tunne. En huomaa varsinaista mielen rauhoittumista, mutta TGYn kohdalla tämä toimii hyödyksi. Teessä on sellaista korkeatasoista hienostoneisuutta, joka innostaa ja pakottaa mielen keskittymään kokonaisvaltaisesti vain teen valmistamiseen, nauttimiseen ja arvostamiseen. Tällä tavalla teesessiosta tulee parhaillaan juuri sellainen intensiivisen meditatiivinen hetki jota rakastan.

Ye Sheng Shui Xian


Ye Sheng Shui Xian (lähde: jadepisara.fi)



Tästä teelaadusta en osaa kertoa hirveän paljon, koska wulongit ovat uusi tuttavuus minullekin. Se on kuitenkin (aitona) kasvatettu Wuyi-vuorilla, ja Shui Xian tarkoittaa suomeksi veden haltijatarta tai narsissia. Tarkempia tietoja on tarjolla myyjän nettisivuilla.

Haudutettu tee tuoksuu tukevan paahteiselle, mutta siinä on kuitenkin huomattavissa raikkaita sävyjä. Maku antaa voimakkaan ensivaikutelman, juuri sellaisen tummuuden tunteen, jota voimakkaasti paahdetulta wulongilta voi odottaa. Vähitellen tuoksussa ja maussa alkaa erottua erilaisia, pehmeämpiä sävyjä. Toisinaan teestä tuntuu erottuvan tummia marjoja, jopa hedelmiä ja miten sen sanoisi, metsäisiä aromeja.

Nesteen väri on syvän meripihkainen, mutta haalistuu ymmärrettävästi haudutusten edetessä. Toisaalta tämä voisi johtua myös veden alenevasta lämpötilasta.

Ye Sheng muistuttaa minua eräistä moderneista maalauksia, jotka ensisilmäyksellä näyttävät vain paksulta kerrokselta öljymaalia ja erilaisia siveltimen jälkiä. Kun yksityiskohtia alkaa tarkastelemaan lähemmin, huomaa teoksen äärettömän monimuotoisuuden eri värisävyissä ja pinnan rakenteissa. Silti teos kokonaisuudessaan on eheä ja yksinkertainen.


Tämä tee on todella rauhoittava. Uskokaa pois, Ye Sheng on yksi vaikuttavimmista teelaaduista joita olen lyhyen ikäni aikana juonut. Teen qi tulee voimakkasti esille jo sen moniulotteisesta ja viettelevästä tuoksusta, itse juoma taas on syvän rauhoittava. Qin voimakkuuden voi hyvin ymmärtää, jos tee on villeistä pensaista kasvatettu. Tällainen villiteepensas on minun ideaaliteeni: ne saavat kasvaa vapaina alkuperäisessä ja luonnollisessa muodossaan. Parhaimmillaan villin teepuun ja ihmisen välille voi kehittyä kahdenkeskeinen kunnioittava suhde.

Joten, hauduta kuppi tai kaksi, sulje silmät ja tunne tee.

Esittely

Olen harrastanut teetä laatutietoisesti noin kolme vuotta, ostaen uusia laatuja aina kun rahatilanteeni sallii. Ennen olen kirjoittanut arvosteluita juomistani teelaaduista englanniksi vanhaan blogiini (Tea for the Poetic), mutta nyt myös suomalainen teekulttuuri näyttää olevan nousussa, ja päätin aloittaa kirjoittamaan teestä myös suomeksi.

Yritän kirjoittaa teestä niin kuin itse sen koen, enkä oleta muiden juojien löytävän kaikkia samoja piirteitä kyseisestä teestä. Kannustankin lukijaa kokeilemaan itse kaikkia laatuja, joista hän kiinnostuu. Tärkeintä on pitää mieli avoinna ja antaa teen puhua.