Lu'an Guapian (théhuone)
Lu'an Guapian tarkoittaa melonin siemen -teetä Liu Anin kunnasta Anhuissa, Kiinassa. Lehtien sanotaan muistuttavan melonin siemeniä, mutta tätä yhtäläisyyttä niistä on vaikea nähdä. Lehdet ovat kuitenkin pitkiä, kierteisiä ja painavia.
Märät teelehdet tuoksuvat maltillisen vehreiltä, eikä tuoksu ole niin pistävä ja villi kuin monissa muissa vihreissä teelaaduissa. Tuoksu tuo mieleen kasteisen ruohikon. Gongfu-setin aromikupista haudutettu tee tuoksuu ruohomaiselta, mutta täyteläiseltä, ja saavuttaa hienon kostean syvyyden ennen haalistumistaan.
Verrattuna Hou Kui -teehen maku on vielä kasvimaisempi ja ruohomaisempi. Tältä osin se muistuttaa jopa japanilaista gyokoru-teetä, mutta teen lievä paahteisuus tekee selvän pesäeron gyokoruun.
Jossain haudutuksissa Guapian ilmentää puumaisia/tupakkamaisia voimakkaita sävyjä, mutta teen vegetaalisuus pysyy koko ajan pinnalla. Muutamissa haudutuksissa teestä tuli hiukan kitkerää, mikä saattoi johtua ylihaudutuksesta, mutta toi silti mukavaa lisää makukokonaisuuteen. Tee jättää miellyttävän jälkimaun, joka on hiukan kitkerä ja pitkän "muhiva" (–olen melkein varma, että tämä tunne on viides perusmaku, umami. Englannissa sanalle on hyvä käännös savoury, mutta suomeksi en keksi parempaa käännöstä.)
Guapianin qi on rauhoittava, mutta ei kestä kauan teen juomisen jälkeen. Toisaalta uskoisin sen olevan nautittavampi jos teen jälkeen yksinkertaisesti ottaisi hetken rennosti pitkällään. Ja tässä olin oikeassa, teen nauttimisen jälkeen luin the-leaf.org teenettilehdestä hienoa artikkelia teestä ja taosta, ja tunsin qin erittäin voimakkaana. Tässä istuu iloinen ihminen :).
Lu'an Guapian on hyvin monimutkainen tee. Se miellytti minua, koska se tuntui edustavan jotain välimaastoa kiinalaisen ja japanilaisen teen väliltä. Teen haudutus oli myös haasteellista, mikä on mielestäni hyvä piirre teessä, sillä vaikeasti haudutettavilla teelaaduilla on paljon opetettavaa juojalle. Niitä voi käyttää tienä teen lähestymistapojen ja haudutustekniikkojen hiomiseen. En tuntenut juoneeni vielä täydellistä kuppia Guanpiania, mutta oikealla asenteella aion sen vielä saavuttaa.
Märät teelehdet tuoksuvat maltillisen vehreiltä, eikä tuoksu ole niin pistävä ja villi kuin monissa muissa vihreissä teelaaduissa. Tuoksu tuo mieleen kasteisen ruohikon. Gongfu-setin aromikupista haudutettu tee tuoksuu ruohomaiselta, mutta täyteläiseltä, ja saavuttaa hienon kostean syvyyden ennen haalistumistaan.
Verrattuna Hou Kui -teehen maku on vielä kasvimaisempi ja ruohomaisempi. Tältä osin se muistuttaa jopa japanilaista gyokoru-teetä, mutta teen lievä paahteisuus tekee selvän pesäeron gyokoruun.
Jossain haudutuksissa Guapian ilmentää puumaisia/tupakkamaisia voimakkaita sävyjä, mutta teen vegetaalisuus pysyy koko ajan pinnalla. Muutamissa haudutuksissa teestä tuli hiukan kitkerää, mikä saattoi johtua ylihaudutuksesta, mutta toi silti mukavaa lisää makukokonaisuuteen. Tee jättää miellyttävän jälkimaun, joka on hiukan kitkerä ja pitkän "muhiva" (–olen melkein varma, että tämä tunne on viides perusmaku, umami. Englannissa sanalle on hyvä käännös savoury, mutta suomeksi en keksi parempaa käännöstä.)
Guapianin qi on rauhoittava, mutta ei kestä kauan teen juomisen jälkeen. Toisaalta uskoisin sen olevan nautittavampi jos teen jälkeen yksinkertaisesti ottaisi hetken rennosti pitkällään. Ja tässä olin oikeassa, teen nauttimisen jälkeen luin the-leaf.org teenettilehdestä hienoa artikkelia teestä ja taosta, ja tunsin qin erittäin voimakkaana. Tässä istuu iloinen ihminen :).
Lu'an Guapian on hyvin monimutkainen tee. Se miellytti minua, koska se tuntui edustavan jotain välimaastoa kiinalaisen ja japanilaisen teen väliltä. Teen haudutus oli myös haasteellista, mikä on mielestäni hyvä piirre teessä, sillä vaikeasti haudutettavilla teelaaduilla on paljon opetettavaa juojalle. Niitä voi käyttää tienä teen lähestymistapojen ja haudutustekniikkojen hiomiseen. En tuntenut juoneeni vielä täydellistä kuppia Guanpiania, mutta oikealla asenteella aion sen vielä saavuttaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti