Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihreä tee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihreä tee. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. elokuuta 2013

Korealainen matcha


Tämä korealainen matcha on Ssangkye-tuottajan sejak-laatuisesta materiaalista jauhettua hienoa ja hyvin kevyttä pulveria. Muistaakseni teekasveja oli japanilaisen matchan tavoin pidetty varjossa ennen sadonkorjuuta.

Teen väri on kellertävän vihreä, sairaamman värinen kuin japanilaiset kirkkaan vihreät matchat. Valmiin juomankaan väri ei ole aivan yhtä viehättävä kuin japanilaisen matchan, vaikka tässä kuvassa väri näyttääkin vielä mutaisammalta kuin se todellisuudessa on. Parhaimmillaan väri on tumman jademainen. Myöskään kunnollista kestävää vaahtoa tähän teehen on mahdotonta saada, kun taas japanilaisessa teehen se tuntuu syntyvän kuin itsestään.

Maku ei ole niin makea kuin japanilaisessa matcha, mutta muistuttaa pehmeydessään paljon korealaista irtolehtistä vihreää teetä. Tätä matchaa ei kannata valmistaa juuri kiehahtaneeseen veteen kuten japanilaisia vastineita, koska tee kitkeröityy helposti. Olen huomannut, että tätä teetä (ja todennäköisesti muitakin korealaisia matchoja) valmistaessa kannattaa käyttää paljon vettä suhteessa teejauheeseen ja veden on annettava jäähtyä kunnolla.

tiistai 11. tammikuuta 2011

High Mountain Green Tea by Wen Xingzou

High Mountain Green Tea by Wen Xingzou (Dao Tea)


Lehdet ovat pitkiä ja lastumaisia, muistuttavat paljon longjingiä. Periaatteessa sitä tämä tee onkin, sillä se on kasvatettu Zhejiangissa, josta longjingkin on peräisin, ja käsitelty samalla tavalla. Poikkeuksena Wen Xingzoun longjing on kasvatettu huomattavasti korkeammalla, noin 940 metrin korkeudella. Kuivat lehdet tuoksuvat suklaalle, kermalle ja hieman marjaisalle, hyvin tuore vaikutelma. Alkutuoksu on mieto, pientä toffeemaista makeutta.

Tuoksu on miedon kukkainen, maku äärimmäisen intensiivinen, räjähtää ensisiemauksella kielellä ja hiipuu siitä makeaksi viipyileväksi jälkimauksi. Suutuntuma on paksu ja hidas, mutta silti mehukas. Qi tuntuu jo ensimmäisestä kupista asti. Märkien lehtien tuoksussa selvä pirteän kukkainen tuoksu, myös pientä vegetaalisuutta taka-alalla, joka tuo minulle aina mieleen hernekeiton. Kiinnostavasti tämä hernekeittomaisuus väheni kun haudutin teetä gaiwanissa ilman kantta, samoin kuin longjingiä joskus haudutetaan pelkässä lasissa.

Toisen kupin tuoksu on siirtynyt hieman vegetaalisemmalle puolelle, kuten myös maku, joka eroaa ensimmäisestä kupista lähinnä sileämmän ja liukkaamman suutuntumansa puolesta. Qissä on painava bodyfiilis, mutta muuten se on stimuloiva. Liikkeet tuntuvat kummallisilta, kuin käsi siirtyisi seuraavaan asemaan ilman välimuotoja.

Kolmannella kupilla tee on jo samettisen pehmeää, ja sen mausta nousee esiin kirkkaampia sävyjä. Pidän tästä kupista todella paljon, siinä on samaa eloisuutta kuin saejakissa.

Ensimmäiset kolme haudutusta olivat parhaimmat, sitten tee alkoi pikkuhiljaa vetistymään. Märät lehdet näyttävät keskimääräisesti hieman isommilta kuin perinteisen longjingin lehdet.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Saejak by Kim Jong Yeol

Saejak by Kim Jong Yeol (Dao Tea)


Saejak on korealaista vihreää teetä, jota voitanee pitää toisiksi parhaana vihreän teen luokkana ujeonin jälkeen. Tee on Kanadasta Dao Tealta, joka tuo teetä korealaisilta tuottajilta. Pidän paljon siitä, että Dao Tean sivuilta voi lukea enemmän itse teen viljelijöistä ja jopa katsoa Google Mapsista missä kasvit sijaitsevat (toiminto ei tosin tunnu tällä hetkellä toimivan). Tätä vihreää teetä sain pienen näytteen tilaukseni yhteydessä, joten arvostelu perustuu vain muutamaan maistelukertaan.

Pussista näyte tuoksuu todella raikkaalta, kermaisen marjaiselta/hedelmäiseltä niin kuin Kukicha aikoinaan. Lehdet ovat muodoltaan pieniä, pitkulaisia ja mustia, vaikka on seassa muutama harmahtava silmukin.

Alkutuoksu on hyvin miedon pähkinäinen. Tuoksu pehmeä, tumman pähkinäinen, vähän kuin longjing, mutta ei niin raskas. Maussa ruohomaisuutta ja makeutta, joka leviää kurkkuun asti. Suutuntuma on erittäin kirkas ja virkistävä, juuri sellainen mitä vihreästä teestä hakeekin: viileää ja raikasta kuin öinen sadekuuro kesälle. Qi tuntuu nousevan kovin nopeasti ensimmäisen kupin jälkeen ja on ensivaikutelmaltaan selkeä & ryhdistävä.

Toinen kuppi tuoksuu enemmän kasvimaiselta, mutta jää loppujenlopuksi melko miedoksi. Suutuntuma on pehmeytynyt ja sakeutunut huomattavasti, nyt se on raskas ja kermainen, mutta elävöittävä särmä ei ole onneksi kadonnut. Maussa lisänä tietty pähkinäisyys, ihan kuin tuoksu ja maku olisivat vaihtaneet paikkaa ensimmäisen kupin jälkeen. Märkien lehtien tuoksu muistuttaa hernekeittoa, mutta ei samalla voimakkaalla tavalla kuin Biluochun. Qi on rentouttava ja kannustaisi heittäytymään selälleen makoilemaan, vaikka varsinaista painavaa bodyfiilistä ei löydykään.

Kolmannessa kupissa tuoksu ja suutuntuma ei hirveästi muutu, ehkä hieman tuo tasapaksu sameus vähenee ja pientä kirkkaampaa kirsikkaisuutta tulee esiin. Neljännessä kupissa edelleen paksu ja täyteläinen suutuntuma, mutta ei tuoksua ja pientä kumimaista makua. Seuraavissa kupeissa kumimaisuus väistyy ja mieto kukkaisuus kaikuu kupissa. Qi tuntuu näin lopussa kehittyneen ruumiillisempaan rentoutumiseen.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Mao Jian Superior

Mao Jian Superior (teekauppa.fi)


Lehdet ovat harmaanvihreitä, ohuita, kevyitä ja pieniä. Tuoksu on voimakkaan makea, ja siinä on erikoinen liköörimäinen käänne. Kun lehdet lisää lämmitettyyn teekannuun, ne tuoksuvat ensin paksun pähkinäiseltä, sitten suklaalta ja toffeelta, kunnes tuoksu lopulta muuttuu eloisan marjaiseksi suklaisilla takasävyillä.

Haudutetun teen tuoksussa on mietoa kastanjaa, juotaessa kupin reunoilta alkavat tuoksumaan myös karamellimaiset sävyt. Maussa on paahteinen ensivaikutelma ja tyydyttävä suutuntuma, ja todellakin erikoinen kirpeähkö, ei-makea, loppumaku.

Vaikuttaa siltä, että haudutusten edetessä teekin makeutuu. Kun esimmäistä kuppia ei voinut kutsua edes makeahkoksi, saattoi kolmannessa kupissa maistaa jo mietoa karamellia.

Ehdottomasti Mao Jianin paras piirre oli sen monipuolinen tuoksu. Se myös tasapainotti tavallaan maun kirpeyttä ja osaltaan varmasti vaikutti kolmannen kupin lievään makeuteen. Mukavan etenevä ja muuttuva tee.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Keiko Matcha-Genmaicha

Keiko Matcha-Genmaicha (teekauppa.fi)


Tuoteselosteen mukaan tee on sekoitus jauhettua matcha-teetä, toisen sadon lehtiä, varsia ja paahdettua riisiä (genmaicha-teen tunnusmerkki). Eniten teessä näkyy pieniä lehtiä ja matchasta vaalean vihreiksi värjäytyneitä riisinjyviä.

Kuivien lehtien eloisan ja vihreän tuoksun alta voi erottaa paahdetun riisin tuoksun, eli siis riisimurojen tuoksun.

Haudutettu tee tuoksuu vahvan paahteiselta ja viljaiselta. Tuoksu on riisikakkumainen, mutta hyvin pehmeä.

Nesteen väri syvän vihreä, erittäin sakea matchasta johtuen...

Maku on moniulotteinen, ensin riisin paahteisuus pyyhkäisee suun yli ja pehmentää tietä seuraavalle aallolle, joka on ehkä lehtien täyteläinen ja miedon vegetaalinen maku. Maku huipentuu matchan lievään kirpeyteen.

Taaskin, toisella kupilla nämä erot tasoittuvat asteen, kolmannella vielä enemmän.

Kolmannessakin haudutuksessa riisin paahteisuus pitää pintansa, tee on miedosti kirpeää, mutta paahteisen pehmeää ja suuntuntumaltaan vieläkin hyvin paksua.

Jälkimaku on sekoitus viljaista paahteisuutta ja matchan kitkeryyttä, joka kuitenkin vaihtuu nopeasti muhivaksi lämpimäksi tunteeksi suun takaosassa. Kiinnostavasti tuo pieni makea kitkeryys jatkuu hyvin kauan, jopa vielä senkin jälkeen kun paahteisuus on hävinnyt ja muhivuuskin katoaa.

Kun olen hauduttanut teetä useammin, olen huomannut, että kitkeryys katoaa varovaisella haudutuksella. Tällöin matchasta jää jäljelle vain sen erikoinen kuivahko luonne, joka sekin tuo lisänsä makuun. Pidin kuitenkin enemmän tästä ehkäpä hiukan ylihaudutetusta, mutta moniulotteisemmasta teestä.

Näistä keiko-tuotteista tämä oli rauhoittavin. Qi tuntuu luonteeltaan samanlaiselta kuin itse tee: nopea nousu, nopea tasoittuminen ja mieto, venyvä loppu.

Ainoaan toiseen genmaichaan verrattuna, jota olen juonut, oli tämä eloisampi ja voimakkaampi, varmastikin matchan takia. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän Keikoon, sen monimuotoisuuden voi havaita jokaisella siemauksella.

Keiko Kukicha

Keiko Kukicha (teekauppa.fi)


Kukicha on tehty teen varsista ja lehtiruodista.

Tuoteselosteen mukaan tee on ensimmäisen sadon lehtiä ja varsia, väriltään "lehdet" ovat vaalean/tumman vihreitä. Kuiva tee tuoksuu raikkaalle, makealle ja miellyttävän pistävälle. Ehkä se on tämä pistävyys joka tuo mieleen marjat, marjajäätelön tai marjarahkan.

Alkutuoksu on hieno: ensin vahvan pähkinäinen ja täyteläinen, sitten tuoksu vaihtuu sulavasti vegetaalisempaan suuntaan.

Haudutetun teen tuoksu on paksu ja vegetaalinen kuten senchassa. Suutuntuma on myöskin erittäin täyteläinen, ehkäpä juuri nuo varret tuovat tätä kermaisuutta juomaan.

Maussa raikkautta ja täyteläistä makeutta. Ajoittain myös mietoa paahteisuutta on havaittavissa. Erittäin rikas ja mehevä umami-tunne, suutuntuma sakea.

Jälkimaku alkaa maistumaan toisella kupilla, se on raikas ja makeankirpeä, tuoden sopivaa piristystä teelle.

Kolmas haudutus on tasaipainoisen makea, johon jälkimaun terävyys tuo särmää. Tuntuu siltä, että teetä juodessa jälkimaku antaa näitä kirpeänmakeita tunteita, mutta kun juomisen lopettaa, se muuttuu nopeasti mehevän makeaksi umami tunteeksi, jota en ole pitkään aikaan kokenut näin voimakkaana. Usein juuri japanilaisissa teelaaduissa tämä ominaisuus on vahvimmillaan.

Väriä ei kovin selkeäksi voi sanoa, sillä teessä voi paljain silmin nähdä paljon pientä, ehkä varsista irronnutta pölyä. Tämä varmasti osaltaan vaikuttaa Kukichan erittäin täyteläiseen suutuntumaan ja mikä tärkeintä, ei tee teestä kitkerää.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Keiko Kabuse Houjicha (luomu)

Keiko Kabuse Houjicha (teekauppa.fi)


Houjicha on paahdettu vihreä tee, joka tehdään Kukicha-teestä (eli varsista/lehtiruodista) tai Bancha-teestä. Paahtaminen vähentää teen kofeiinipitoisuutta, jonka vuoksi Houjichaa juodaan usein aterian jälkeen tai illalla.

Lisäksi teen nimessä Kabuse viittaa tapaan, jolla teetä kasvatetaan varjossa kuten gyokuroakin. Kabusea pidetään varjossa vähemmän aikaa kuin gyokuroa, ja sen voisikin ajatella olevan eräänlainen välimuoto senchan ja gyokuron välillä. Tee on kasvatettu Kagoshimassa Japanissa.

Tuoteselosteen mukaan tee on ensimmäisen sadon lehtien sekä varsien sekoitus. Erityisesti varsia näkyy paljon, väri on haalean ruskea ja lehdet tuoksuvat miedon paahteiselle, mutta makealle.

Ensituoksu on tumma, mutta ei pistävä tai aggressiivinen kuten eräät paahdetut teet.
Tee tuoksu on paahteinen ja siitä voi selvästi havaita myös viljaisan, riisikakkumaisen tuoksun. Tämä tuoksu tuo välittömästi mieleen yhden ensimmäisistä ostamistani teelaaduista, Buddha's Palmin. Nostalgiajuopumus :).

Väriltään tee on erittäin kirkkaan oranssi, hyvin hieno.

Maku alkaa tasaisena paahteisuutena, mutta vaihtuu nopeasti makeaan karamellimaiseen tunteeseen. Suutuntumaltaan erittäin liukas, suorastaan silkkinen, ja paksu.

Toisella haudutuksella suorasukainen paahteisuus lieventyy ja nuo viljaiset, riisikakkumaiset sävyt pääsevät oikeuksiinsa. Kupin reunoilta karamellimainen lopputuoksu yhdistyy teen viljaisuuteen ja välillä erääseen kummaliseen vegetaaliseen käänteeseen. Tuloksena on herkullinen, mieto ja rauhoittava juoma.

Kolmannessa kupissa maut ovat pyöristyneet tasaikseksi makeaksi juomaksi. Muuta ei tarvitse sanoa, tämä on selvästikin viimeinen haudutus.

Kannattaa varoa haudutusaikaa! Paketissa ohjeistettiin hauduttamaan ensimmäisellä kerralla 30 sekuntia, toisella vain 15 sekuntia ja kolmannella taas 30 sekuntia. Omasta kokemuksestani japanilaiset vihreät teet ovat hyvin oikullisia ja kitkeröityvät helposti. Toisaalta varsista tehty tee saattaa olla poikkeus.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Bi Luo Chun

Bi Luo Chun (jadepisara.fi)


Lehdet ovat erikoisen pehmeitä ja tuoreen tuntuisia sekä pieniä ja kierteisiä. Mukana on tumman ruskeita lehtiä sekä vaaleita haituvaisia silmuja.

Teen tuoksu on hyvin, hyvin erikoinen. Siinä on pistävä ja voimakas hedelmäinen/kukkainen tuoksu. Yllättävästi tämän vihreän teen kohdalla tuoksu oli voimakkaampi ja helpompi arvioida suoraan kupista, eikä gongfu-setin aromikupista. Ehkä tämä pätee muihinkin korkealaatuisiin vihreisiin teelaatuihin.

Bi Luo Chunin märkien lehtien tuoksu on sakea ja paksu, se muistuttaa minua vahvasti hernekeitosta. Itse nesteen tuoksu taas muistuttaa kypsiä rypäleitä sekä metallia.

Maku on myös täysin erikoinen. Se on erilailla makea kuin muut maistamani vihreät teet, sillä Bi Luo Chunin makeus on pyöreää ja se valtaa koko suun hitaasti ja pehmeästi. Suutuntuma on rikas, ja pientä kitkeryyttäkin esiintyy vastapainoksi teen kypsälle hedelmäisyydelle. Varovaisella hauduttamiselle kitkeryys tuntuu kuitenkin vähentyvän.

Ensimmäiset kaksi haudutusta olivat oranssin värisiä, kaksi seuraavaa vaaleampia kirkkaan keltaisia (Huom. kuvassa kyseinen kuppi on ylihaudutettu, kunnolla haudutettuna väri jäi juurikin hillityn keltaiseksi). Kahden ensimmäisen kupin tummuuteen voi olla syynä liian kuuma vesi, mutta teen maku ei tuntunut siitä kärsivän.

Erikoinen maku heijastuu myös Bi Luo Chunin jälkimakuun. Pursuava hedelmäisyys ja täyteläisyys viipyvät suussa pitkään, samoin kun raikas viilentävä tunne hengittäessä.

Teen qi on hellän tuudittava, mutta tietoinen. Kävelin sateessa pyykkituvalle ja saatoin tuntea ilman ja maan herkän huokoisuuden. Vaikutukset jäivät tosin melko lyhyiksi ja heikoiksi.

Kaiken kaikkiaan Bi Luo Chun eroaa profiililtaan täysin muista juomistani vihreistä teelaaduista. Siinä ei ole havaittavissa Lung Chinin paahteisuutta tai Guapianin hienovaraista vegetaalisuutta, vaan rypälemäisen hedelmäinen täyteläisyys valloittaa koko teen. Makua voisi kuvailla absoluuttisena kypsyytenä: sinä hetkenä, kun kasvin tai luonnon elinvoima on huipussaan.

Viime aikoina juomieni hienojen wulongien jälkeen olin jo hiukan kyllästynyt vihreään teehen, mutta Bi Luo Chun herätti taas mielenkiintoni ja syvän kiintymykseni näitä teelaatuja kohtaan.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Jung-jak

Jung-jak (Uptontea.com)


Kiinalaisen ja japanilaisen teen suosion ohella korealainen tee jää usein vähälle huomiolle. Syynä on tosin osittain korealaisen teen heikko saatavuus, sillä vain muutama yritys tuo teetä länsimaihin, ja vielä harvempi toimii englanniksi.

Olen itse maistanut vain kahta korelaista teetä: tämän arvostelun Jung-jak -teetä ja théhuoneen Korea FOP:tä. Jung-jak tai Joongjak luokitellaan korealaisten vihreiden teelaatujen alimpaan luokkaan, jonka yläpuolelle jäävät Saejak ja Woojeon.

Vielä muutama sananen vihreän teen säilyttämisestä ennen varsinaista arvostelua;

Usein vihreää teetä arvostetaan vain mahdollisimman tuoreena, eikä sen katsota saavuttavan huomattavia makuominaisuuksia ikääntyessään, pikemminkin vain menettävän vehreyttään.

Itse en ole tästä täysin samaa mieltä – Jung-jak, jota tänään juon on jo lähes kaksi vuotta vanhaa. Vuosia sitten tee teki minuun niin suuren vaikutuksen, että halusin säilyttää sitä erityistilanteita varten, eikä teen luonne ole mielestäni muuttunut ajan saatossa.

Tietysti vehreys on jonkin verran vähentynyt, mutta se ei ole kokonaan kadonnut. Lisäksi tee on saavuttanut tummempia sävyjä, jotka syventävät erityisesti teen tuoksua huomattavasti. Saa nähdä, josko tulevaisuudessa myös vihreiden teelaatujen vuosikertoja alettaisiin arvostamaan.

–maistettuani taas tuoretta vihreää teetä voin todeta, että siihen verrattuna tämä vanha tee oli kylmää ja kuollutta. En silti suostu suoralta kädeltä hylkäämään vihreän teen iättämisen mahdollisuuksia!

Sitten arvosteluun.

Jung-jakin lehdet ovat pitkiä, ohuita ja kierteisiä. Nyt niiden väri on jo tumman ruskea, mikä varmasti johtuu teen iästä (kuvat ovat kaksi vuotta vanhoja, jolloin teen lehdet olivat vielä vihreitä ja nesteenkin väri erilainen).

Teen väri on kirkkaan vaalean vihreä. Tällaista värisävyn selkeyttä näkee harvoin.

Aromikupista tee tuoksu on ensin ruohomainen ja siinä on paahteisia päällystäviä sävyjä. Tämän jälkeen vehreä tuoksu häviää ja antaa tilaa paahteiselle tummalle makeudelle, joka haalistuu hitaasti pistävän siirappimaiseen ja kestävään lopputuoksuun.

Jung-jakin makuprofiili on melko yksinkertainen. Maku on täyteläinen, makea ja epäämättä taustalla on säilynyt vielä tuoreita vegetaalisia sävyjä. Tämän ruohomaisuuden ja silkkisen suutuntuman vuoksi Jung-jak muistuttaa paljon Gyokuroa.

En pääse eroon mielikuvasta, että korealainen tee olisi jollain tavalla risteys japanilaisesta ja kiinalaisesta vihreästä teestä. Esimerkiksi Jung-jakissa on ruohomaisuutta ja raikkaita merellisiä sävyjä kuten japanilaisissa senchoissa, mutta tee on silti selvän paahteinen ja luonteikas kuten kiinalaiset vihreät teet. Korealaisen teen valmistuksen puolesta olen melko varma, että teelehdet paahdetaan eikä höyrytetä kuten Japanissa.

Jung-jak jättää suuhun hiukan kitkerän, jollain tavalla kierteiseltä tuntuvan maun, joka kuitenkin pikkuhiljaa avautuu mehevän paahteiseksi makeudeksi.

Teen qi on hienovarainen ja vaimentuu nopeasti. Huipussaan se on kuitenkin voimakas ja jättää mielen levolliseksi myös teen jälkeen.

Sanottakoon vielä, että tätä teetä oli haasteellista hauduttaa. Jokainen haudutus oli noin 1-2 minuutin pituinen, ja pienikin lisäys aikaan toi ylihaudutuksen uhkaavan lähelle. Lehdet kuitenkin antoivat neljä hyvää kuppia ennen maun vetistymistä, mikä kertoo teen laadusta. Todennäköisesti myös teen ikä vaikutti hauduttamisen ominaisuuksiin.

Korealainen tee kiehtoo minua, olisi mukava nähdä sitä lisää teemarkkinoilla.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Lung Ching Grade I

Lung Ching Grade I (théhuone)


Lung Ching tai Longjing tai Dragon Well on yksi Kiinan suosituimmista teelaaduista. Sitä valmistetaan Zhejiangin maakunnassa Xi Hu -järven lähettyvillä. Teen korkeimpia laatuluokkia on lähes mahdotonta löytää länsimaista, sillä parhaimmat laadut on varattu korkea-arvoisille virkamiehille Kiinassa.

Lehdet ovat muodoltaan ohuita, levymäisiä ja kevyitä. Ensivaikutelmalta ne muistuttavat pikemminkin lastuja tai suomuja kuin vihreän teen lehtiä.

Tuoksu on makea ja täyteläisen paksu. Siinä on ruohomaisia sävyjä, jotka teen paahteisuus kuitenkin peittää. Kuivat lehdet tuoksuvat voimakkaan mausteisilta, ehkä hiukan muskottipähkinälle.

Maku on samaten paahteinen ja täyteläinen. Tai Ping Hou Kuihin ja Lu'an Guapianiin verrattuna Lungchin on selvästi paahteisempi ja voimakkaampi sekä siinä on rikkaampi suutuntuma.
Lungching jättää suuhun erityisen voimakkaan ja pitkäkestoisen jälkimaun. Siinä on makeutta, umamia ja lievää kitkeryyttä, joka kuitenkin häviää pikkuhiljaa. Kitkeryys tuo sopivaa vastapainoa jälkimaun muhivalle ja sylkeä erittävälle tunteelle.

Tee on mukavan rauhoittava, sekoitus lievää kehon humisevaa rentoutumista ja voimakasta mielen aaltomaista hiljentymistä. Lunching saa mielen reflektoivaan tilaan, jossa on hyvä pohdiskella asioita tai vain olla. Vaikutuksessa on jotain erikoista, jota ei kuitenkaan pysty ilmaisemaan. Varmaa on ainakin, että qi on luonteikas ja hyvin voimakas.

Voisin kuvitella nauttivani Lungchinia kesällä parvekkeella auringonnousun tai -laskun aikaan. Antaa kehon ja mielen hiljentyä ja antautua teen peilimäisen reflektoivan luonteen vietäväksi. Suosittelen.

torstai 29. huhtikuuta 2010

Snow Dragon

Snow Dragon (teashop Madrid)

Teen lehdet ovat pieniä, kauniin hopeisia ja spiraalin muotoon kierrettyjä. Lehdet koostuvat vain pensaan silmuista (=nupuista) ja niiden pinnalla on havaittavissa valkoista haituvaa. Muotonsa vuoksi lehdistä on vaikeaa arvioida kuinka paljon ne tulevat laajenemaan veden kanssa.


Kupista voi haistaa valkoiselle teelle ominaisen herkän tuoksun, sekä hiukan hedelmää, suklaata ja siirappia/karamellia. Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että käytän kaikkien vihreiden teelaatujen tuoksun arvioimiseen gongfu-setin aromikuppia. Vihreän teen tuoksu on usein niin häilyvä, että sitä on vaikea arvioida suoraan teekupista. Aromikupista on myös helpompi seurata tuoksun etenemistä.

Snow Dragonin makua on vaikea kuvailla. Siinä on kitkeryyttä/astrigenssia, tai pikemminkin ei-makeaa makua. Huolimatta vedenlämpötilasta ja haudutuksen pituudesta sain aina tulokseksi saman keskivertoa voimakkaamman kitkeryyden. Sen vuoksi teetä kannattaa nauttia hitaasti tai pieniä määriä, muuten suuhun kehittyy epämiellyttävä hiekkapaperimainen tunne. Ehkä tämä on "lakritsimainen" maku, jonka teen myyjä mainitsee...

Tarkemmin kuvaillen Snow Dragon maistuu yllättävän paljon valkoiselle teelle, ja sen kuvaillaankin usein olevan jotain vihreän ja valkoisen teen väliltä. Maku on herkkä, tilava ja raikas, tuoden välttämättäkin mieleen tuulen. Kuten tuuli, tee on selkeä, raikas ja notkea sekä mahdoton selittää tyhjentävästi.

Teen jälkimaku on makean kukkainen ja hieman kitkerä. Qi on tietoinen ja aaltomaisen rentouttava, saaden juojan huomaamaan kaiken jännittyneisyyden kehossa ja mielessä. Vaikutusta haluaa seurata, mutta sen perälle ei koskaan pääse. Lopulta tee jättää mielen hämmentyneeseen ja uteliaaseen tilaan - herkullista.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Asahi Gyokuro

Asahi Gyokuro (théhuone)


Gyokuron lehdet ovat pieniä ja silputtuja. Kun kiinalaisen teen lehdet usein paahdetaan, japanissa ne kuumennetaan höyryssä hapettumisen keskeyttämiseksi. Höyrytetyt lehdet erottaa usein helposti niiden kiiltävästä pinnasta.

Väri on hienon vihreänkellertävä ja täyteläinen. Gyokuro suoraan käännettynä tarkoittaa jaden vihreää, minkä myös näkee teen väristä. Olen kuitenkin juonut vielä täyteläisemmän ja syvemmän vihreän väristä gyokuroa, eikä Asahi vielä vedä sille vertoja. On myös harmi, että teessä on jonkin verran lehdistä irronnutta pölyä, joka samentaa nestettä.

Maku on vihreä, ruohomainen ja makea. Välillä teessä esiintyy kalamaisia sävyjä - tätä ei kuitenkaan pidä pelästyä, sillä maku ei ole niin vastenmielinen kuin miltä se kuulostaa. Pikemminkin tämä katoava sävy tuo teehen eloa ja raikkautta, ja on myös osa japanilaisten vihreitten teelaatujen vegetaalisuutta.

Jossain japanilaisissa senchoissa olen huomannut eräänlaista sameaa jauhomaista makua. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että gyokuron maku on päinvastoin selkeä ja koherentti.

Teessä on myös juuri sopivan verran kitkeryyttä, joka maistuu lähinnä kielen sivuilla suun takaosassa. Tämä piirre tuntuu vähenevän hiukan veden lämpötilan alentuessa, mutta se ei katoa kokonaan, eikä sen pidäkään, sillä sekin tuo teen tasaiseen laatuun juuri sitä lisäpotkua mitä se tarvitsee.

Gyokoru on hieno japanilainen teelaatu, joka eroaa senchasta siinä, että sitä kasvatetaan vähintään kaksi viikkoa varjossa. Tämä muuttaa kasvin sisältämien ainesosien tasapainoa ainakin niin, että teaniini- ja kofeiinipitoisuus nousee ja katekiinipitoisuus laskee. Teaniini on teen rauhoittava aine, ja katekiini taas kitkeröittää teetä. Tuloksena teestä tuleekin makeaa ja myös hyvin rauhoittavaa.

Rauhoittavuudesta puheen ollen, tee on rentouttavaa, mutta korkean kofeiinipitoisuutensa vuoksi myös stimuloiva vaikutus puskee esiin. Gyokuro on kuitenkin vaikuttavaa, teen kyllä tuntee selvästi mielessä ja kehossa.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Lu'an Guapian

Lu'an Guapian (théhuone)


Lu'an Guapian tarkoittaa melonin siemen -teetä Liu Anin kunnasta Anhuissa, Kiinassa. Lehtien sanotaan muistuttavan melonin siemeniä, mutta tätä yhtäläisyyttä niistä on vaikea nähdä. Lehdet ovat kuitenkin pitkiä, kierteisiä ja painavia.

Märät teelehdet tuoksuvat maltillisen vehreiltä, eikä tuoksu ole niin pistävä ja villi kuin monissa muissa vihreissä teelaaduissa. Tuoksu tuo mieleen kasteisen ruohikon. Gongfu-setin aromikupista haudutettu tee tuoksuu ruohomaiselta, mutta täyteläiseltä, ja saavuttaa hienon kostean syvyyden ennen haalistumistaan.

Verrattuna Hou Kui -teehen maku on vielä kasvimaisempi ja ruohomaisempi. Tältä osin se muistuttaa jopa japanilaista gyokoru-teetä, mutta teen lievä paahteisuus tekee selvän pesäeron gyokoruun.

Jossain haudutuksissa Guapian ilmentää puumaisia/tupakkamaisia voimakkaita sävyjä, mutta teen vegetaalisuus pysyy koko ajan pinnalla. Muutamissa haudutuksissa teestä tuli hiukan kitkerää, mikä saattoi johtua ylihaudutuksesta, mutta toi silti mukavaa lisää makukokonaisuuteen. Tee jättää miellyttävän jälkimaun, joka on hiukan kitkerä ja pitkän "muhiva" (–olen melkein varma, että tämä tunne on viides perusmaku, umami. Englannissa sanalle on hyvä käännös savoury, mutta suomeksi en keksi parempaa käännöstä.)

Guapianin qi on rauhoittava, mutta ei kestä kauan teen juomisen jälkeen. Toisaalta uskoisin sen olevan nautittavampi jos teen jälkeen yksinkertaisesti ottaisi hetken rennosti pitkällään. Ja tässä olin oikeassa, teen nauttimisen jälkeen luin the-leaf.org teenettilehdestä hienoa artikkelia teestä ja taosta, ja tunsin qin erittäin voimakkaana. Tässä istuu iloinen ihminen :).

Lu'an Guapian on hyvin monimutkainen tee. Se miellytti minua, koska se tuntui edustavan jotain välimaastoa kiinalaisen ja japanilaisen teen väliltä. Teen haudutus oli myös haasteellista, mikä on mielestäni hyvä piirre teessä, sillä vaikeasti haudutettavilla teelaaduilla on paljon opetettavaa juojalle. Niitä voi käyttää tienä teen lähestymistapojen ja haudutustekniikkojen hiomiseen. En tuntenut juoneeni vielä täydellistä kuppia Guanpiania, mutta oikealla asenteella aion sen vielä saavuttaa.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Tai Ping Hou Kui

Tai Ping Hou Kui (théhuone)

Ensimmäinen huomattava asia Hou Kuissa on sen lehdet. Lehdet ovat pitkiä ja kapeita, sekä niiden pinnalle on painautunut hyvin omalaatuinen ristikkomainen kuvio. Tämä johtuu teen paahtamisesta, jonka aikana lehtiä painetaan hamppukankaalla.

Haudutetut lehdet tuoksuvat herkullisen vihreiltä, ikäänkuin tuoreelta kaalilta tai herneenpaloilta.

Vertasin hauduttaa teetä gaiwanissa (posliininen teenhaudutusastia) ja yixingissä. Yixing-kannut on valmistettu kiinalaisesta yixing-savesta, ja siitä valmistetaan monia korkealaatuisia teekannuja. Hyviä puolia näissä kannuissa on esimerkiksi saven huokoisuus ja mineraalipitoisuus. Teetä hauduttaessa kannuihin irtoaa mineraaleja, jotka tekevät teestä maistuvampaa. Ainoa ero, jota haudutuksissa huomasin oli kuitenkin, että yixing-kannussa haudutettu tee maistui luonnekkaammalta.

Maku muistuttaa paljon toista hienoa kiinalaista teetä, Lung Chingiä. Lung Ching on kuitenkin selvästi paahteisempaa, eikä siinä ole samanlaista ruohomaista/kasvimaista vihreyttä kun Hou Kuissa. Teen suutuntuma on hieno ja erikoinen. Jollain tavalla se tuntuu kostealta, ja on myös erittäin pehmeää. Kitkeryyttä Hou Kuista ei helposti löydä, ja jälkimaku on muhivan makea ja voimakas.

Tee on melko rauhoittava, mutta vain jos siihen keskittyy. Toisinaan se silti yllättää syvyydellään ja voimakkuudellaan. Kaiken kaikkiaan odotin Hou Kuilta jotain erikoisempaa, ja tältä kannalta tee oli pieni pettymys. Lung Chingille se ei pärjää, mutta on kyllä kaikinpuolin erilainen ja hieno tee.