Lehdet ovat harmaanvihreitä, ohuita, kevyitä ja pieniä. Tuoksu on voimakkaan makea, ja siinä on erikoinen liköörimäinen käänne. Kun lehdet lisää lämmitettyyn teekannuun, ne tuoksuvat ensin paksun pähkinäiseltä, sitten suklaalta ja toffeelta, kunnes tuoksu lopulta muuttuu eloisan marjaiseksi suklaisilla takasävyillä.
Haudutetun teen tuoksussa on mietoa kastanjaa, juotaessa kupin reunoilta alkavat tuoksumaan myös karamellimaiset sävyt. Maussa on paahteinen ensivaikutelma ja tyydyttävä suutuntuma, ja todellakin erikoinen kirpeähkö, ei-makea, loppumaku.
Vaikuttaa siltä, että haudutusten edetessä teekin makeutuu. Kun esimmäistä kuppia ei voinut kutsua edes makeahkoksi, saattoi kolmannessa kupissa maistaa jo mietoa karamellia.
Ehdottomasti Mao Jianin paras piirre oli sen monipuolinen tuoksu. Se myös tasapainotti tavallaan maun kirpeyttä ja osaltaan varmasti vaikutti kolmannen kupin lievään makeuteen. Mukavan etenevä ja muuttuva tee.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti