Lao Cong Shui Xian 1999

(Ostettu: Teepolku)

Tämä tee, kuten useat teet viime aikoina, avautuu hieman vaihtelevasti päivästä riippuen. Toisinaan siitä paljastuu hämmästyttävä kirjo kerroksittaisia sävyjä ja toisinaan koko tee tuntuu hyvin monotoniselta. Tänään Shui Xianin kanssa oli hyvä päivä.

Alkuhaudutuksissa on tuttua Wuyin oolongien kielelle tiivistyvää kirpeyttä ja paahteisuutta, muttei niin hyökkäävänä kuin nuoremmassa teessä. Haudutus haudutukselta tee kevenee paljastaen uusia makeita ja aromaattisia sävyjä, mutta säilyy silti kiinnostavana loppuun saakka. Ei tätä välttämättä ensi kerralla erottaisi nuoresta yanchasta, mutta kyllä iän tunnistaa suutuntuman painavuudesta ja lämmöstä. Nuoremmat yanchat tuntuvat jotenkin liukkailta, teräviltä ja nopeammilta. Lisäksi mausta löytyy hieman iätettyjen oolongien ominaismakua, vaikkei se otakaan tässä hallitsevaa asemaa vaan sekoittuu hyvin yhteen muiden sävyjen kanssa.

Kaiken kaikkiaan siis aika onnistunut ikääntynyt oolong. Kumminkin, on hyvä juoda taas pitkästä aikaa yanchaa.

Ali Shan 1996

 (Ostettu: Camellia Sinensis)

Vahvaa paahteisuutta kuivien lehtien tuoksussa; jauhettua kahvia sekä Muzha Tieguanyinin tummuutta. Myös kuivia, salmiakkia muistuttavia sävyjä, sekä taustalla hieman siirappimaista tai limppumaista makeutta.

Äärimmäisen paahdetut lehdet aukeavat kunnolla vasta kolmannella haudutuksella. Ensimmäiset kaksi haudutusta jäävät miedoiksi heikoin riisikakkusävyn sekä tummasta paahdosta juontavan vahva liköörimäisen hedelmäisyyden hallitsemiksi. Suutuntuma pysyy näissä ensimaljoissa hyvin heikkona, mutta siinä on selkeä kirkas terä, joka ehkä kielii paahteisuuden alla piilevästä oolongista. Lehtien auettua loppusessio on melko tasaista: tuoksu on tumman kermainen ja hieman paahteinen sekä  maku liköörimäisen makea. Suutuntuma pysyttelee loppuun saakka paksuna, ja siinä on yhä alkuhaudutuksissa esiintynyttä miellyttävää kirkkautta.

Viime aikoina ikääntyneiden oolongien maailmassa paahtamattomat teet ovat tuntuneet tulevan muotiin. Usein näitä vastoin rinnastetaan karrella palaneet vanhat oolongit, jossa paahteisuus lähinnä peittää teen alkuperäistä kehnoutta. Vaikka tämäkin Alishan on todellakin karrelle palanut, on se kuitenkin maku- ja tuoksuprofiililtaan suhteellisen monipuolinen – esimerkiksi verrattuna monotoniseen 1958 Bai Haoon. Siksi mielestäni paahdetuilla iätetyillä oolongeilla on oma paikkansa, vaikka jäinkin toivomaan tältä teeltä hieman kevyempää paahtoa. Nyt en ole varma erottaisinko tätä teetä toisista hyvin vahvasti paahdetuista oolongeista, esimerkiksi Muzha Tieguanyinistä. Mausta tai tuoksusta ei löytynyt mitään selkeitä iän merkkejä, joka taas pistää pohtimaan tarkemmin oolongien ikääntymisen prosessia. Ymmärtääkseni oolong tarvitsee ilmaa ja kosteutta ikääntyäkseen, joten miten käy teen, josta jokainen paahto poistaa kosteuden (sekä lisäksi ehkä myös tappaa lehtiin jo pesiytyneet mikrobit yms.)?

Jos paahto tosiaan ikään kuin hidastaa ikääntymistä, alkavat iättämissuunitelmani tarkentumaan. Jo aikaisemmin olen nimittäin huomannut, etten itse pidä täysin ilmatiiviissä tilassa iätetyistä oolongeista, jotka kymmenienkin vuosien jälkeen muistuttavat vastapoimittua teetä. Toisaalta en haluaisi myöskään peittää liikaa teen alkuperäisiä ominaisuuksia paahdolla, mutta en myöskään aio hylätä täysin ideaa paahtamisesta iättämisen yhteydessä.

Bai Hao 1958

(Ostettu: Camellia Sinensis)


Uskomattoman ikänsä ja halvan hintansa vuoksi odotin tältä teeltä vähiten Camellia Sinensis –tilauksessani. Maistelun jälkeen vaikuttaa tosiaan siltä, että Bai Hao jää pelkän mukavan sessioteen tasolle, mutta se onnistui silti yllättämään minut muutamalla piirteellään. Ensinnäkin odotin näin vanhalta teeltä huomattavaa pu'erhin kaltaisuutta: vahvaa maakellaria ja tunkkaista puuta. Sen sijaan löysin ainoastaan kevyttä ja vaimeaa multaisuutta, joka sekin esiintyy ainoastaan kaikista kuumimissa haudutuksissa. Vasta kiehahtaneella vedellä haudutettuna tuoksusta erottui kaikista selkeiten yksitäisiä sävyjä, lähinnä multaa, juureksia ja jopa hernettä. Heti veden jäähdyttyä sävyt sekoittuivat yhteen muodostaen jonkinlaisen makean ja hieman karamellia muistuttavan massan. Maku oli alusta loppuun saakka makeaa ja paksua kuin sametti, mutta yksityiskohtaisempia vivahteita oli vaikea tavoittaa. Jälkimaussakin esiintyy vain ikääntyneiden oolongien vääntynyttä liköörimäisyyttä.

Tee on varsin juotavaa varsinkin jos pitää paksusta, vanhasta ja tummasta teestä. Iän vuoksi olisin odottanut tältä äärimmäistä tummuutta, palaneita sävyjä ja pu'erhia vastaavaa maanläheisyyttä. Toisaalta miten sitä voi olla edes varma teen todellisesta iästä? Mielenkiintoni herätti pu'erhmaisuuden puute, sillä aikaisemmin maistamassani kiinalaisessa 1991 Shui Xianissa sitä jo selvästi esiintyi. Miksi ei sitten näin paljon vanhemmassa taiwanilaisessa tai missään muistakaan maistamissani (kaikki taiwanilaisia) iätetyissä oolongeissa – onko pu'erhmaisuus Kiinan yksinoikeus?  

Feng Huang Shui Xian 1991

 (Ostettu: Camellia Sinensis)

Olen odottanut innolla pääseväni maistamaan tätä teetä, sillä se on ensimmäinen ei-taiwanilainen iätetty oolongini. Aikeissani on myös tulevaisuudessa maistella lisää vanhoja dancongeja sekä hankkia muutama erä omaan iätykseen, joten toivoin tältä teeltä pientä osviittaa siitä, mitä myöhemmin on odotettavissa. Ensikuva teestä jäi sekavaksi ja tee tulee vaatimaan lisää huomiota, mutta tässä jotain nootteja:

Kuivat lehdet eivät juurikaan tuoksu, mutta hetken dekantoimisen jälkeen niistä erottuu selkeä, joskin nopeasti katoava, nougatmainen makeus. Itse haudutus yllättää heti ensi askelilta, kun pikaisesti huuhdelluista teelehdistä tulvahtaa esiin selvästi vanhaa pu'erhia muistuttava puumainen sävy. Sama puumaisuus esiintyy myös ensimmäisellä ja toisella haudutuksella, jonka jälkeen tuoksu siirtyy enemmän toisten ikääntyneiden oolongien kaltaiseen makeahkoon mineraalis-tunkkaiseen tuoksuun. Toisin kuin pu'erhissa, tästä oolongista ei kuitenkaan löydy ollenkaan maakellarisuutta, ns. multaisia perunoita, vaan ainoastaan pehmeää ja luonteikasta puuta.

Maussa ei ole lainkaan sitä suuta kuivattavaa kitkeryyttä, jota toisissa vanhoissa oolongeissa olen tavannut. Pikemminkin ensimmäisestä haudutuksesta saakka huomion kiinnittää tietty makeus ja hedelmäisyys. Kieli juuri ja juuri melkein tavoittaa yksittäisiä sävyjä, mutta lopulta maku jää kuitenkin sekavan massan tasolle; ikään kuin tee olisi täynnä hedelmäisten sävyjen potentiaalia, mutta yksittäiset maut eivät pääse aktualisoitumaan. Vain hetkellisesti jälkimaun kautta hedelmäisyys tiivistyy selkeiksi ja hieman liköörimäisen vääntyneiksi sävyiksi.

Hedelmäisyys ja makeus jatkuu aina viimeisille haudutuksille saakka, joskin sitä varjostaa pitkään ikääntyneen oolongin puumaisuus/mineraalisuus. Lopulta jäljelle jää suutuntumaltaan vielä paksu, hieman makea ja kummittelevan puumainen haudutus.

Qimen Hong Xiang Luo

(Kuvan lähde: Jadepisara)

"Hong Xiang Luo eli tuoksuva punainen kotilo on Anhuin maakunnan teentutkimusinstituutin 90-luvun lopulla kehittämä uudenlainen Qimen-teelaatu. Se tuotetaan samasta Zhu Ye Zhong -pensaslajikkeesta kuin perinteinen Qimen, mutta tee muokataan paahtamisen aikana Bi Luo Chun -vihreän teen tavoin spiraalimaiseksi.
Tämän teen on tuottanut Hu Guo Sheng(胡国生) Qimenin Guixi-kylässä(贵溪村). Tuotantoajankohta oli 2. huhtikuuta 2011. Tee on tehty käsityönä alusta loppuun. Joissain lehdissä on nähtävissä vihreää väriä, joka on merkki siitä, että lehti ei ole hapettunut täydellisesti. Tämä on täysin normaalia ja merkki siitä, että lehtien hapettumisen aloittava rullaus on suoritettu hellävaraisesti käsin." -Jadepisara

Kun ostin tätä heinäkuussa 2011 oli tee erittäin aromikasta; huumaava kukkien ja hedelmien sävykirjo tulvahti esiin joka kerta teepussia avattaessa. Nyt voin huomata kuivien lehtien tuoksun tasaantuneen huomattavasti, vaikka niistä löytyykin vielä kosteaa raikkautta ja hienostunutta kirjavuutta.

Teenä tätä Qimeniä hallitsee täysin sen aromaattisuus. Sen haistaa välittömästi haudutetussa teessä, se kulkeutuu suun kautta takaisin nenään ja lopulta palaa nielusta voimakkaana jälkituoksuna. Aromaattisuus pysyy vahvana jopa ensimmäistä maljaa seuraavan hajuaistin turtumisen jälkeen, johon monet teet tyssäväät. Mausta on vaikea sanoa, koska sen linkittää niin selvästi hajuun, mutta ainakin Qimenissä on loppuun asti puolensa pitävää selvää makeutta.

Jotenkin tee vaikuttaa tasaantuneen kuluneiden kuukausien aikana. Ensimmäisillä kerroilla muistan kuinka alkuhaudutukset tekivät hyvin voimakkaan vaikutuksen, mutta tee tuntui menettävän nopeasti tuoksunsa ja suutuntumansa. Nyt suutuntuma ja maku ovat joko kehittyneet tai heikentynyt tuoksu ei vie niiltä niin paljoa huomiota. Nautin edelleen erittäin paljon tästä Qimenistä, tulee varmasti olemaan mielenkiintoista nähdä kuinka näin aromaattinen ja 'herkkä' teelaatu muuttuu vuosien iätyksellä.

Paahtamisvertailu

Olen paahdellut iätyksessä olevia teelaatujani pikkuhiljaa, useimmiten saviliedessä hiilloksella. Satuin kuitenkin lukemaan tekstin (Amazing Green Tean sivuilta), jossa kerrottiin teetä paahdettavan ainoastaan kuumilla tuhkilla. Olihan tätä pakko kokeilla;

Kyseinen teelaatu on 2008 tuotettu thaimaalainen Doi Tung Pouchong. Paahdoin teetä samana päivänä ensin hiilloksilla ja niiden hiivuttua kuumilla tuhkilla. Hiilloksilla paahtoaika oli 20 minuuttia ja tuhkalla noin 40 minuuttia, koska lämpötila tippui nopeasti.

Kummankin näytteen kuivat lehdet tuoksuivat lähes samalta. Huuhtelun jälkeen tuhkapaahto tuoksui kirpeältä, hiillospaahto enemmän hedelmäiseltä ja täyteläiseltä. Tuhkapaahdon haudutus tuoksui rautaiselta, kuin (eräs maistamani) biluochun, ja siinä oli tietty marjainen pohja. Hiillospaahdossa rautaisuutta/terävyyttä ei ollut, mutta sama tuoksun intensiteetti oli tallella. Hiilloksella paahdetun teen tuoksussa tuntui lisäksi esiintyvän tiettyä raikasta yrttimäisyyttä.

Kummankin näytteen maku oli täyteläinen ja suutuntuma paksu, hiillospaahto tuntui ehkä hieman tummemmalta ja painavammalta. Hiillospaahdon maku vaikutti selkeämmältä, mutta siinä ei ollut yhtä vahvaa jälkimakua – toisaalta join tätä heti tuhkapaahdon jälkeen, jolloin suu saattoi olla jo tottunut jälkimakuun.

Märkien lehtien tuoksu oli tuhkapaahdossa oudon tumma, lähes lihaisa, kun taas hiillospaahdon lehdet tuoksuivat selkeän marjaisilta.

Loppuajatuksia

No, eipä pelkästään näistä voi oikein mitään päätellä, varsinkin kuin tuhkalla paahdettu tee tuntui muistuttavan enemmän alkuperäistä näytettä, luultavasti matalamman paahtolämpötilan vuoksi. Pitänee seurata näiden vaiheita vuosien varrella ja jatkaa paahtokokeiluja.

Jia Yi County Oolong 1989 (2nd place)

Jia Yi County High Mountain Oolong 1989 (2nd place) (The Essence of Tea)

Tämä tee on siis vuonna 1989 kilpailussa toiseksi tullutta High Mountain -teetä Jia Yistä Taiwanista. Käyn nopeasti läpi millaista tee oli ja sitten kerron, miksi petyin siihen.

Kuivien lehtien tuoksu pussista on erittäin voimakas, mutta se hiipuu kun lehdet mittaa astiaan. Alkutuoksu on todella mieto, tee tuoksuu vuoron perään maitomaisen täyteläiselle ja mausteiselle (mausteisuus tuo mieleen Doi Tung King's Grade Oolongin).

Maussa on makea maku, toisella haudutuksella myös hieman kirpeä, lopussa tasainen ja tummahko yrttimäisyys/vegetaalisuus. Suutuntumasta ei enää löydy nuorten mietojen oolongien ja vihreän teen kaltaista kirkasta/mehukasta reunaa, vaan sen on korvannut uskomattoman pehmeä ja paksu, pilvenhattaran tuntuinen samettisuus.

No niin. Kun tilasin teen, odotin jotain paljon enemmän 81&82 Dong Dingin tapaista; tummaa, vahvaa, luonteikasta. Tietysti näin kuvista, että tämä tee oli melko kirkkaan väristä, mutta päätin kokeilla silti – eipä tuo Dong Dingkaan ollut yhtä tummaa kuin kuvissa. Vertailkaapa Dong Dingin haudutusta Jia Yin väriin.

Mutta tämä tee maistuu lähes tarkalleen samalta kuin mikä tahansa 2010 vuoden taiwanilainen oolong, en varmasti huomaisi mitään eroa sokkotestissä. Ero johtuu todennäköisesti siitä, että Jia Yi -teetä säilytettiin ilmatiiviissä purkeissa, siis todellakin ilmatiiviissä purkeissa, joita ei ilmeisesti ole avattu edes paahtamisen ajaksi. Siksi tee on niin mietoa...

On harmillista, niin hyvin harmillista että tämä tee on säilytetty niin hyvin! Siinä on iän tuomaa varmuutta, mutta ei luonnetta – kuin ikuinen teini, peräkammariin suljettu hämärä hiippailija. Ilmalla ja/tai paahtamisella tästä olisi voinut tulla elämää nähnyt maukas (ja tumma) tee. Enkä välitä kuinka hyvää se on nuorekkuudessaan, tällaisesta vanhasta en hirveästi välitä! Toisaalta saatan oppia rakastamaan sitä ajan kanssa, niin kuin kävi Dong Dingin kanssa, mutta tuskin tulen koskaan pitämään tästä yhtä paljon.

Kaksi korealaista balhyochaa

Balhyocha on korealaista hapetettua teetä, jota voitanee pitää wulongina. Toisaalta näiden kahden teen maku oli hyvin lähellä punaistakin teetä. Kummatkin balhyochat on kasvatettu Hwagae-laaksossa, noin 5km päässä toisistaan: Kim Jong Yeolin kasvit läntisellä rinteellä, Kim Shin Hon itäisellä.

Balhyocha by Kim Shin Ho (Dao Tea)

Kim Shin Hon kuivat lehdet eivät tuoksu yhtä vahvalta kuin Kim Jong Yeolin lehdet. Näissä on mieto vaalean kukkainen ja jauhomainen haju, mutta KJY:n verrattuna lehtien aromi on hyvin vaimea. Alkutuoksu on ensin hedelmäinen, muuttuen siitä todella intensiivisen marjaisaksi ja lieventyen nopeasti miedommaksi kukkaisuudeksi, josta kuitenkin löytyy vielä marjaa ja jopa sellaista viljaisuutta kuten Dian Hongista. Huuhtelun jälkeen voimakas, erikoinen tuoksu, hiukan kuin kuivava maali.

Teen tuoksu on vaalea, kukkainen, muistuttaa jotain hienoa mustaa teetä, mutta hieman sekava. Maku on kirkas ja virkistävä, suutuntuma sileä ja liukas. Tämä ei ehkä ole aivan yhtä makeaa kuin KJY:n balhyocha, ja maussa on myös pientä viljaisuutta. Märkien lehtien tuoksu on voimakas ja tumma, jotain kukkien ja marjojen väliltä.

Toisessa kupissa tuoksu on sameampi, ei niin erikoinen. Suutuntuma taas vaikuttaa hiukan raskaammalta, ikään kuin se olisi vasta nyt asettunut aloilleen. Kukkainen, lämmin, hitaasti palavan kynttilän liekin kaltainen jälkimaku, jossa hieman maitomaisuutta. Märissä lehdissä on voimakkaan parfyymimainen tuoksu, todella euforinen :) . Qi tuntuu kovin visuaaliselta. Pidemmän päälle vaikutus on hiljentävä (mykkämode iskee päälle), hidastava (tarpeettomia liikkeitä ei tule tehtyä) ja jotenkin intuitiivinen...

Kolmannen kupin tuoksussa on tällä kertaa hieman enemmän kompleksisuutta. Suutuntuma on äärimmäisen pehmeä ja nautinnollinen; maku hillitty, mutta makea. Tästä balhyochasta tulee mieleen silmuista valmistettu musta tee. Kim Shin Hon tee tuntui säilyvän samankaltaisena kauemmin kuin KJY:n, joka oli ehkä monipuolisempi ja räväkämpi alussa, mutta muuttui paljon muutaman haudutuksen jälkeen (KJY:n balhyochasta sai silti myös monta hyvää haudutusta mutta makuprofiilin eläväisyys toimi laajemmalla skaalalla).

Balhyocha by Kim Jong Yeol (Dao Tea)

Tämä on näistä kahdesta balhyochasta selvästi voimakkaamman tuoksuinen, tai, se edes tuoksuu jollekin. Mehukas, jokseenkin tumma kukkaisuus tulvii lehdistä ja tuntuu hengittäessä kuin viileältä, raikkaalta vedeltä. Alkutuoksu on miedon kukkainen ja ei eroa huomattavasti Kim Shin Hosta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu tummaksi ja marjaisaksi, tulee mieleen jonkinlainen wuyi yanchan ja dancongin sekoitus.

Tuoksu on tiiviimpi kuin KSH:n, se tuli mieleen jo kuivien lehtien tuoksusta. Maku on ehkä hieman suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävä. Erittäin mehukas, paksu ja konsistentti suutuntuma, joka syvenee kielellä. Viipyilevä, mehevän tumma hedelmäinen jälkimaku. Nyt märkien lehtien tuoksussa on samaa outoa 'maalimaisuutta' kuin KSH:ssakin, mutta sen alla piileksii myös marjainen aromi.

Kolmannessa haudutuksessa märkien lehtien tuoksu vaihtunut hienoon kukkaisuuteen, qi alkaa rentouttamaan ja hidastamaan, lievä ruumiillinen painavuus/rentous.

Neljännessä kupissa mehukkuus ja syvenevyys ovat vielä läsnä, mutta kokonaisuudessaan teen luonne on vaalentunut; tästä ehkä alkaa tämän balhyochan käännekohta. Maussa selvää hunajaisuutta nyt kun vesikin on viilentynyt.

Viides kuppi, aikamoista hunajavettä tässä vaiheessa, erittäin makeaa. Maun syventyvyys on siirtynyt alkuvaiheesta loppuvaiheeseen, mutta kiinnostavasti se siirtyy taas maun etualalle kun vesi lämmitetään uudelleen.


Loppusanat: KSH:n tuoksu monipuolisempi, KJY:ssä taas maku?

Da Yu Ling

Da Yu Ling (Teekauppa)

Da Yu Ling on kasvatettu huimassa 2800 metrin korkeudella Da Yu Ling -alueella Taichungissa, Taiwanissa. Korkeudessaan tämä Li Shanilla, eli Persikka-vuorilla, kasvatettu High Mountain -oolong kuuluu maailman korkeimpiin teekasvatusalueisiin.

Kuivat lehdet eivät eroa ulkonäöstään Li Shanista tai Ali Shanista, paitsi ehkä kokonsa perusteella. Da Yu Lingin lehdet tuntuvat olevan hieman isoimmiksi palloiksi kierrettyjä.

Kuivien lehtien aromi on kukkainen, mutta erittäin kevyt ja kostea. Tuoksu on kyllä hyvin voimakas, mutta keveys saa sen tuntumaan vaimealta, varsinkin jos on tottunut tummempien, esimerkiksi Wuyi-wulongien aromeihin. Kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava ja miellyttävä tuoksu, kuin hengittäisi pehmeää ja täyteläistä, hienovaraisesti aromatisoitua vettä.

Alkutuoksu on tavanomainen miedon toffeinen, ei yllätä. Huuhtelun jälkeen lehdistä tulvahtaa erittäin täyteläinen kermainen tuoksu, josta löytää myös kasvimaisia sävyjä.

Ensimmäisellä haudutuksella tuoksu ei vielä oikein avaudu. Maku on tässä erittäin kirkas ja raikas, saa nähdä muuttuuko se lehtien vielä avautuessa, mutta aivan miellyttävä on tämäkin. Suutuntuma on melko ohut, joten luulen että teen luonne tulee ensi haudutuksella muuttumaan huomattavasti. Märkien lehtien tuoksussa alkaa pääsemään kukkaisia piirteitä esiin.

Seuraavassa kupissa tuoksu on paremmin esillä. Se on kermaisen täyteläinen, jopa hiukan voimainen. Suutuntuma on muuttunut huomattavasti paksummaksi ja hitaammaksi. Maku on intensiivisen kasvimainen, välillä siitä löytyy myös hedelmäisiä sävyjä. Täytyy sanoa, että oudon voimakkaan makuinen tee miedoksi oolongiksi, tällaisia tarvitaan lisää!

Da Yu Lingin voimakas kasvimainen jälkimaku alkaa pehmeänä, levittyy koko suuhun ja nenään asti, sitten vetäytyy suun takaosaan ja tiivistyy kielen sivuille.

Vaikutus on keventävä – mitä muuta High Mountainilta voisi odottaakaan? Kuin ruumis solu solulta tarttuisi tuulen mukaan ja leijailisi korkeuksiin. Tämän jälkeen tulee vain todella rento, mutta oikeastaan aika painava olo, ja miellyttävä humiseva olo.

Neljännellä haudutuksella tuoksu on jo huomattavasti haalentunut. Se on täyteläinen ja kermainen, mutta ei enää niin voimakas. Maku on juuri sellainen kuin sen odottaakin olevan: paksu, kasvimainen sekä kukkainen, voimakas jälkimaku… Aivan kuten monet sanovat High Mountain Oolongeista, kuin hengittäisi puhdasta ilmaa korkean vuoren laella. Suutuntumassa on kunnioitettavaa mehukkuutta ja tiiviyttä.

Sessiota voikin sitten huoletta jatkaa kymmenen paremmallekin puolelle, suutuntumaa ja makeutta ainakin riittää. Pienenä varoituksen sanana voisi mainita lehtien koosta: ne vaikuttavat pettävän pieniltä kuivassa muodossaan, mutta laajenevat paljon veden kanssa. Varo siis pakkaamasta kannua liian täyteen, muuten tuloksena voi olla voimakkaan makuinen ja tuoksuinen, mutta suuta kuivattava ja hiukan kitkerä kuppi. Omaan pieneen 50 ml teekannuuni kymmenen vaihtelevan kokoista teesykeröä riitti vallan mainiosti.

Oriental Beauty

Oriental Beauty (Teekauppa)

Oriental Beauty aka Dong Fang Mei Ren eli Itämainen kauneus on kuuluisa 1800-luvun lopulla kehitetty teelajike, jonka erikoislaatuinen ominaispiirre on lehtien ”huonokuntoisuus”. Pienten hyönteisten annetaan syödä lehtiä kasvukauden aikana: tämä aloittaa hapettumisen ja vaikuttaa teen makuprofiiliin ratkaisevasti.

Tarinan mukaan Taiwaniin muuttaneet teenviljelijät luopuivat monista sadoistaan, koska hyönteiset olivat syöneet lehtiä, eivätkä viljelijät uskoneet pystyvänsä myymään tätä huonolaatuista teetä länsimaalaisille kauppiaille.

Toisin kuitenkin kävi. Tarina kertoo kuinka eräs viljelijä kaikesta huolimatta yritti kaupata hyönteisten syömää satoaan Eurooppaan, ja yllätyksekseen sai erän myytyä yllätyshintaan. Tästä juontaa Oriental Beautyn kolmas nimi, Pong Fong Cha, eli Kerskurin tee. Satonsa kaupaksi saanut teeviljelijä oli innoissaan ylpeillyt muille, kuinka korkealla hinnalla oli teensä myynyt.

Neljäs Oriental Beautyn nimi, Wu Se Cha, tarkoittaa Viiden värin teetä. Tämäkin tee on värikästä, vaikka ihan viittä eri väriä sitä ei ehkä löydäkään. Teen väri vaihtelee hopeisista silmuista ruskeaan, harmaaseen ja mustaan. Lehdet tuoksuvat raikkailta, kevyiltä, sienimäisiltä ja miedon viljaisilta. Lähempää tarkastelemalla lehdistä erottaa hopeista untuvaa, josta juontuu vielä yksi nimitys tälle teelle – Bai Hao Wulong eli valkoinen untuva tai karva. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Alkutuoksu alkaa hedelmäisenä, ja liukuu siitä erittäin hienoon tiiviiseen marjaisuuteen, joka ei kuitenkaan ole pistävää tai hyökkäävää. Huuhtelun jälkeen esiintyy metsämäisempiä ja sienimäisiä sävyjä.

Haudutetun teen tuoksu on erittäin makea, hedelmien ja sokerin sekamelska. Kevyt ja vivahteikas, vaikka selkeitä yksittäisiä tuoksuja on vaikea erottaa. Maku on erikoisen makea ja kirkas, erittäin hedelmäinen, jälkimausta löytää myös kukkaisuutta. Mehukas ja paksu, tasaisen pehmeä suutuntuma, oikein miellyttävä. Jotain erikoista suutuntumassa on, mutta on vaikea sano juuri mitä. Ehkä se on paksuuden ja keveyden yhdistelmä, usein kun teet ovat joko paksuja ja painavia tai keveitä ja ohuita.

Märät lehdet tuoksuvat ensimmäisen haudutuksen jälkeen hieman paahteisilta, mutta enimmäkseen marjoilta ja kukilta.

Toisen haudutuksen tuoksu ei ole aivan yhtä sekava. Kukkia ja ripaus hedelmää, ehkäpä aprikoosia. Suutuntuma paksunee ja muuttuu painavammaksi, maku tiivistyy hienosti kielen takaosan sivuille. Tämän haudutuksen jälkeen märkien lehtien tuoksusta on poistunut marjat ja paahteisuus, miedompia ja keveämpiä kukkaisia sävyjä pääsee esiin.

Kolmannessa haudutuksessa ei tapahdu hirveästi muutoksia. Mutta näin hienoon teehen ei enää lisää monimutkaistuksia tarvitakaan. On muuten erikoista, että ilmeisesti tämän teen sato korjataan kesällä, kun hyönteiset ovat kerkeneet puremaan lehtiä. Yleensä kun väitetään, että hienoimmat taiwanilaiset wulongit korjataan keväällä tai talvella. Taas yksi turha teemaailman yleistys kumottu.

Neljännessä kupissa on alussa jokin selvä tuoksu, luulisin persikaksi, mutta se katoaa nopeasti teen pinnalta. Maku on edelleen hurmaavan mehukas, peittää suun makealla kerroksella.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä, kuudennella tai seitsemännellä haudutuksella, tuoksusta on jo hävinnyt lähes kaikki herkemmät sävyt. Jäljellä on enää lämmintä maitoa muistuttava aromi. Maussakin on erikoisia, kaakaomaisia piirteitä, eikä se toisin kuin tuoksu tunnu vielä laisinkaan laimentuneelta. Vielä kahdeksannellakin haudutuksella mausta löytyy kukkaisuutta, eikä suutuntumakaan ole kärsinyt. En enää kuitenkaan viitsi jatkaa sessiota. tai ehkä vielä yksi kuppi…

Dong Fang Mei Renistä on vaikea löytää mitään huonoja puolia. En muista juoneeni Oriental Beautya aikaisemmin, mutta silti tee tuntui kotiinpaluulta: kuin olisi nähnyt vanhaa ystävää ensimmäistä kertaa pitkän ja osittain raskaan matkan jälkeen. En epäile laisinkaan, ettenkö tulisi vielä etsimään käsiini toisia, toivottavasti yhä parempia Oriental Beauty -laatuja.

Tan Shao Tie Guanyin

Tan Shao Tie Guanyin (Jadepisara)

Tämä tee on siis Tieguanyinin perinteisempi, paahdetumpi ja tummempi muoto. Nykyään kun wulongit (kuulemma) tuntuvat menevän miedompaan ja kevyempään suuntaan. Itse kyllä taidan nykyään pitää enemmän näistä tummemmista.

Kuivat lehdet ovat mustan, tummanruskean ja punertavan sävyisiä puolipallomaisia könttejä. Aika vaihtelevan kokoisia. Tuoksu muistuttaa jollain tavoin heichaa, Qian Liangia. Tumma, kuiva, jauhomainen, miedon rukiinen?

Alkutuoksu on hyvin erikoinen: siinä on alussa tiettyä paahteisuutta, mutta ei kahvimaista ja hyökkäävää kuten Da Hong Baossa. Sitten alkaa puskemaan esiin tiiviin makeita, rommimaisia sävyjä. Tieguanyinimaisen pehmeä ja täyteläinen.

Huuhtelun jälkeen marjaisuutta vähän enemmän, mutta ei pistävää tai eloisaa. Kyllä tässä on makeutta ja lakritsaisuutta jota rommista löytää :) .

Ensimmäinen haudutus. Tuoksu hiukan tukevampi kuin miedossa TGY:ssä, mutta ei yhtä kermaisen täyteläinen. Suutuntuma taas on erityisen pehmeä ja hellä, nopea ja kevyt. Paahteisuus on maussa etualalla, mutta sen alla esiintyy myös voimakkaita makeampia sävyjä. Paahtaminen on varmaankin vaikuttanut makuun niin, että herkät kukkaiset ja täyteläiset sävyt ovat muuttunut makeiksi ja tasaisiksi. Ehkä tällaista paahteista versiota olisi hyvä lähteä iättämään, sillä wulongien iättämisellä tarpeellinen paahtaminenkin on jo tehty valmiiksi muutamalle vuodelle.

Toisella haudutuksella tee herää eloon. Tuoksussa on vähän sitä hienoa täyteläisyyttä, mutta ei kuitenkaan yllä läheskään miedomman TGYn tasolle. Lisäksi karemellisoitujen hedelmien tuoksua. Maku on ihastuttava, tuntuu siltä, että siinä olisi paljon enemmän sävyjä kuin miedossa versiossa. Myös suutuntuma on paksuuntunut ja sitä myöten hidastunut. Jälkimaku on tumma ja hienostunut, makean hedelmäinen, mutta välillä myös tiivistyneempiä marjaisia sävyjä ja lakritsaa.

Märissä lehdissä aggressiivinen paahteisuus vähentynyt ja nuo kummalliset makeat sävyt pääsee jo vähän esille. Toffeelikööri.

Yllättävästi kolmannessa kupissa paahteisuus on palannut, tuoksu miedompi ja mausta on vaikea löytää muita sävyjä, vaikka ne jälkimaussa onkin esillä. Suutuntuma näissä myöhemmissä haudutuksissa on hitaampi ja paksumpi, eli alussa lehdet eivät vain olleet avautuneet kunnolla.

Tosi hyvä aaltomainen qi, suhteellisen vahva, jotenkin kaikki liike tuntuu oudolta, nopealta ja mahdottomalta. Aivan kuin käsi vain siirtyisi toisesta tilasta toiseen. Tämä on sitä laatua, joka vain jättää hämmentyneeksi.

Neljännen tai viidennen haudutuksen jälkeen jälkimaussa on selvää tupakkamaisuutta myös.

Tässä teessä häiritsi ehkä eniten se, että tuo monipuolisin haudutus, teen huipentuma, menee ohi niin nopeasti. No, opettaapahan tarttumaan hetkeen.

Gui Hua Osmanthus Wu Long

Gui Hua Osmanthus Wu Long (Teekauppa)

Teelehdet tuoksuvat vanhoille, arvokkaille, mausteisille – myskisillekin, jos sallitte. Kovasti mieleen juolahtaa taannoin juomani vuoden ‘81&82 Dong Ding! Osmanthuksen kukkien roolia en tuoksussa tunnista. Esilämmitetyssä teekannussa lehdet tuoksuvat aavistuksen hedelmäiseltä ja eloisalta, mutta miedoilta.

Huuhtelun jälkeen lehdet saavuttavat selvästi marjaisan aromin, ehkäpä lämpimän vadelmakeiton kaltaisen. Tässä kohdassa osmanthuksen alkaa huomata: se on lämmin, mutta ohut tuoksu, joka peittyy nopeasti voimakkaan vadelman alle.

Haudutetun teen tuoksu muistuttaa vieläkin hiukan Dong Dingia. Puolihapetettu – hedelmäinen, mutta silti tumma. Maku sen sijaan on hyvin mieto eikä vastaa tuoksun antamaa voimakkuuden vaikutelmaa. Siinä voi aistia jopa hiukan eräänlaista jauhomaisuutta, joka Qian Liangissa ja matchassa korostuu niin huomattavasti. Suutuntumaltaan nopea ja hajanainen.

Muita makuja: Heinämäisyys, täyteläinen maitomaisuus? Pitää suun kosteana, mukavaa juoda teetä, joka ei saa suuta tuntumaan hiekkapaperilta.

Toisessa haudutuksessa tuoksu on haalistunut voimakkaasti. Maku on edelleen mehukas ja kostea, jauhomaisuus on selvin attribuutti. Jälkimaku tumman hedelmäinen.

Yllättävästi kolmannen haudutuksen kohdalla tuoksu on vahvistunut uudelleen ja esittää hedelmäisempiä piirteitä. Tee on edelleen suussa sulavaa ja jauhomainen särmä, joka tuppaa välillä hiukan ärsyttämään on kulunut. Toisaalta teessä ei vieläkään ole muita kieleen pistäviä sävyä, jotenkin melko yksipuolista. Suutuntuman vuoksi Gui Hua Wu Long on silti täydellinen tee jonkin muun tehtävän ohella hörpittäväksi.

Butterfly of Taiwan

Butterfly of Taiwan(Teekauppa)

Tee koostuu kooltaan, väriltään ja materiaaliltaan vaihtelevista osista; on silmuja ja alempia lehtiä, ruskeita, mustia ja harmaita, pieniä ja suuria. Tuoksu on ohut ja siinä on hiukan sitruunamelissan kaltaista raikkautta.

Alkutuoksu on tumma, kahvimainen, sitten kirpeän marjainen, lopussa myös kauraista viljaisuutta. Lehtien huuhtelun jälkeen kahvimaisuus palaa. Tuoksu on makea ja hedelmäinen, mutta siinä on myös yancha wulongeista tuttu sävy, joka ilmenee hienona kirpeytenä ja vankkuutena, ja tuo mieleen graniitin.

Maussa ilmenee ensin tumma paahteisuus, lopussa mukaan astuu sopiva annos kirpeyttä, ei pistävää, ainoastaan mukavasti kihelmöivää. Vaikka maku onkin makea, pitää tummuus makuprofiilin kokonaisuudessaan tasapainossa.

Toisessa kupissa kirpeys lisääntyy, mutta edelleen se on pehmeä, ei kitkerä. Paahteisuus on jokseenkin vähentynyt. Kielen takaosan sivuilta kirpeys alkaa muuttumaan mukavaksi tiivistyneeksi makeudeksi, enteillen nautinnollista jälkimakua.

Kolmannessa kupissa kirpeys vähenee taas hiukan, hedelmäiset ja tumman karamellimaiset sävyt pääsevät esille. Suutuntuma on liukas, nopea ja sylkeä erittävä.

Neljännessä ja viidennessä kupissa maku pysyy makeana/hedelmäisenä. Paahteisuus leikkii tasa-alalla ja kirpeys laantuu.

Qi on huomattavissa. Syke korostuu, ääni laineilee, lämmittävä! Ei kuitenkaan täysin pysähdyttävä, vaan vireys pysyy.

Vaikka tämäkin on tumma wulong, se on kovin erilainen Formosa Fancy Oolongista. Tässä paahteisuus ja tummuus korostuu enemmän, ja kirpeyttä on enemmän. Kannattaa kuitenkin varoa ylihauduttamista, jottei teestä tule kitkerää ja kuivaa.

Jälkimaku on mehevä, sylkirauhanen toimii. Hyvin makea, hiukan hedelmäinen.

Formosa Fancy Oolong

Formosa Fancy Oolong (teekauppa.fi)

Kuivat teelehdet tuoksuvat makealle ja miedon raikkaalle, muistuttavat eräitä laadukkaita darjeelingeja. Lehdet ovat kovin vaihtelevan kokoisia ja värisiä: on vaalean ruskeita leveitä lehden palasia, tummia pitkulaisia lehtiä ja vaaleita haituvaisia silmuja. Tuoteselosteen mukaan silmut ovat täysin hapettamattomia.

Formosa Fancy on väriltään kirkas ja syvän oranssi. Tuoksu on elegantti, hienostuneen kukkainen ja muistuttaa taaskin paljon darjeelingia. Toisella haudutuksella tuoksu on paksumpi ja maitomainen, neljännellä kupilla aromi haalenee, mutta maku on edelleen lumoava.

Myös maku muistuttaa darjeelingia. Ensimaku on paahteinen sekä pehmeä ja pyyhkäisee suun yli muuttuen lopussa hieman hapokkaaksi. Tämän väistyttyä taustalta paljastuvat paremmin hienot kukkaiset sävyt ja tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on hyvin paksu ja pehmeä.

Jälkimaku on selkeän voimakas ja vaihtelee teen maun edetessä. Jälkimakua tarkoittava kiinalainen sana yun tarkoittaakin riimiä, joten eikö olekin ymmärrettävää, että kun teen maku vaihtuu, myös sen riimimaku muuttuu? Alussa jälkimaku on kukkainen, sitten paahteinen ja lopussa voimakkaan mehevä.

Märkien lehtien erittäin tumman ruskea väri kertoo yllättävän korkeasta hapettumisasteesta. Huomattavasti vahvemmin hapetettuja lehtiä kuin muiden taiwanilaisten wulongien lehdet joita olen maistanut.

Pidin Fancy Oolongista. Se muistuttaa hämmästyttävän paljon eräitä loistavia darjeelingeja, joita olen juonut ja joiden kaltaista makuprofiilia olen sittemmin etsinyt. Fancy oolongin maku on hyvin tasapainoinen, pidän erityisesti korkeitten kukkaisten sävyjen, alempien täyteläisen pähkinäisten sävyjen ja piristävän hapokkuuden vuorottelusta ensimmäisissä haudutuksissa.

Qi on melko mieto, mutta huomattavissa. Tuntuu enimmäkseen kehon rentoutumisena, mutta oikeassa tilanteessa nautittuna voisi johtaa syvemmällekin. Olen varma, että tämä on hyvä seurajuoma, sillä sen monipuolinen ja hienostunut maku on niin helposti huomattavissa, ettei sitä tarvitse erikseen etsiä.

Alishan High Mountain King's Grade

Alishan High Mountain King's Grade (Teekauppa)

Alishan eli Ali-vuori on alue Taiwanissa, joka on kuuluisa laadukkaista wulongeistaan. Viljelyalueet vaihtelevat 1000 ja 2300 metrin välillä, yli tuhannen metrin korkeudessa viljeltyä teetä kutsutaan 'High mountain' teeksi (gaoshan, 高山).

Teen lehdet tuoksuvat herkän kukkaiselle ja raikkaalle. Lehdet ovat kierretty puolipallomaiseen muotoon, jotkut palloista ovat kovin isojakin ja monissa näyttää olevan varsi kiinni. Saa nähdä paljon nämä laajenevat, aloitan varovaisella määrällä.

Alkutuoksu on erikoinen: kasvimainen, makeahko, hyvin paksu ja täyteläinen.

Haudutetun teen tuoksu on yllättävänkin mieto, mutta elegantti. Maku on tasapainottelee täyteläisen makean kasvimaisuuden ja keveän raikkauden välillä. Erittäin miellyttävä mehukas , liukas ja hidas suutuntuma – erittäin konsistentti, kuin samettia.

Tällaista suutuntumaa on hyvin hankala kuvata. Se on kuin kirkkainta ja täyteläisintä vettä, mutta silti kevyttä, kuin aamukastetta tai nektaria! Jokainen siemaus on tyydyttävä ja elävöittää koko suun, neste solahtaa alas kurkusta kuin itsestään, houkuttaen ottamaan seuraavan hörpyn kunnes koko kuppi on taas tyhjä.

Jälkimaku on vahva, pitkä ja hienostunut; vaalean kukkaiset sävyt valtaavat suun.
Vaikka Alishanista ei ehkä löydy samankaltaista moniulotteisuutta kuin esimerkiksi dancongeista, on se silti erittäin mielenkiintoinen tee. Lehdet antavat monta, jopa 12 hyvää haudutusta ja monia miellyttäviä hetkiä, joten tarvitaanko muuta? Loppujen lopuksi teen eteerinen maku on jotain sellaista, joka ei koskaan pysy samana, vaan muuttuu juojan ja tilanteen mukaan. Eikö tässä riitä tarkasteltavaa loputtomiin?

Qi on miellyttävä ja sopii teen luonteeseen oikein hyvin. Se alkaa kehon ja mielen rentoutumisena, jatkuu virkistävänä ja kauniina, ja loppuu pitkäkestoisena mietona hiljaisuutena.

Haudutetut lehdet ovat hyvin kauniita, enimmäkseen kolme isoa, kokonaista ja tasaisesti hapetettua lehteä kiinni varressa. Käytin selvästi liikaa lehtiä, mutta kitkeryyttä ei esiintynyt ollenkaan. Osa lehdistä oli vielä kuivia, tämän teen kanssa pitää olla varovainen kuivien lehtien määrästä.

P.S. Jos sessio tämän tai muun korkealaatuisen teen kanssa venyy pitkäksi ja intensiiviseksi, muista lämmittää välillä vettä uudestaan ja varaa riittävästi vettä. Varsinkin tuoksu laimentuu nopeasti kun veden lämpötila laskee, mutta herää eloon kuumalla vedellä. Pitää kuitenkin muistaa, että ideaalisesta vettä ei tulisi lämmittää uudestaan, sillä seurauksena voi olla 'kuollut vesi'.

Nai Xiang Milk Oolong

Nai Xiang Milk Oolong (teekauppa.fi)

Lehdissä on voimakkaan ja pistävän makea tuoksu, selvästikin tee on hajustettu. Tuoksussa voi huomata kukkaista tai hedelmäistä vivahdetta, itselleni tulee mieleen kirsikat. Lehdet ovat puolipallomaiseen muotoon käärittyjä ja melko vaaleita.

Alkutuoksu on lämmin, paksun maitomainen ja hiukan vegetaalinen, kuin vihreät pavut. Alussa taustalta erottuu myös makeita kirsikkaisia sävyjä, mutta tämä häviää nopeasti.

Maussa on toki erikoista kermaista täyteläisyyttä sekä pehmeyttä, mutta vain hienoista makeutta, joka ei peitä alleen teen alkuperäistä selkeyttä. Makeuden alta voi helposti erottaa 'aidon' teen.

Tuoksussa on prosessoidun sokerin, hattaran kaltaista tuoksua, sekä ajoittaista kirsikkaa. Maku on silti hyvä, kevyehkö wulong, joka tasapainottaa tuoksun makeutta. Teessä on pientä makeaa kirpeyttä... Hyvä, syvenevä suutuntuma. Ei tunnu kermaiselta makealta maidolta, vaan täydeltä, kirkkaalta vedeltä.

Neljännellä haudutuksella tuoksu alkaa heikkenemään, mutta on vielä selvästi läsnä.

Kuudennella kupilla tuoksu on jo lähes kadonnut. Itse tee antaisi ehkä vielä yhden tai kaksi haudutusta, mutta lievä maitoisuus maussa peittää häiritsevästi muita, jo heikkeneviä teen makuja ja tekee seuraavista haudutuksista melko tylsiä.

Olen saanut jokseenkin ristiriitaisen kuvan "maitowulongeista". Jotkut sanovat, että sen makea maku on seurausta teen prosessoinnista, jolloin sitä höyrytetään maidolla. Toiset sanovat, että tuoksu on kasville ominainen. Kumpikin voi olla totta, mutta itse luulen, että tämä tee oli hajustettu, koska aromi ja maku olivat niin eri luokkaa.

On harmi, että tee on hajustettu, sillä se varmasti antaisi mielenkiintoisia tuloksia gongfu-haudutuksessa sopivalla teekannulla. Omista (joskin löyhistä) periaatteistani johtuen en kuitenkaan aio hauduttaa kannussani hajustettua teetä, sillä tuoksu saattaisi helposti tarttua kannuun. Teetaikauskoa? Ehkä.

Dong Ding '81

Dong Ding '81 (The Essence of Tea)

Dong Ding on teelaatu Taiwanista, joka on peräisin samannimiseltä vuorelta. Tämä Dong Ding on kerätty vuoden 1981 & 1982 sadoista, sekoitettu ja jätetty lepäämään muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Usein iätettävää wulongia paahdetaan muutaman vuoden välein uudestaan maun ja teen parantamiseksi, mutta tätä teetä on paahdettu viimeksi noin 3-4 vuotta sitten.

Kuivat lehdet tuoksuvat tummalle ja tunkkaiselle, mutta kuitenkin makealle. Lehdet ovat aukinaisia ja pitkiä eivätkä pallomaiseksi kierrettyjä kuten useimmat Dong Dingit. Tämä voi johtua teen iästä, sillä Dong Ding -teen valmistusmenetelmät ovat voineet muuttua ajan saatossa (luin jostain, että ennen wulongin muotoilu palloksi tehtiin jaloin, joten ikääntyneet wulongit ovat usein löysempiä kuin uudet). Teestä ei tietenkään koskaan voi olla varma, joten saattaa olla, että tämä tee ei ole kasvatettu Dong Ding -vuorilla Taiwanissa, ja voi myös olla että teen ikä on nuorempi kuin ilmoitettu. Ostin teen kuitenkin luotettavasta lähteestä, joten en ole turhan vainoharhainen väärennöksistä.

Haudutettuna tee tuoksuu raikkaalle ja avoimelle, ja lisäksi havaitsen hiukan liköörin/konjakin pistävyyttä. Varsinkin ensimmäisessä haudutuksessa on esillä viljaisia aromeita, kuten pu-erh teessä.

Maussa on juuri tuota viljaisuuta sekä tummaa, karamellisoitua hedelmää. Teessä ei ole samanlaista kermaisuutta kuin esimerkiksi Tie Guanyinissä. Tämä voi yksinkertaisesti johtua teen iästä, sillä tuota kermaisuutta löytyy myös tuoreista vihreistä teelaaduista, mutta tämä piirre katoaa ajan myötä.

Toisessa kupissa myös kukkamaisia sävyjä alkaa erottumaan, eikä viljaisuus enää maistu niin voimakkaana. Toisaalta seuraavissa haudutuksissa kukkaisten sekä hedelmäisten aromien haalentuessa alkavat iän tuomat viljaiset sävyt taas erottumaan selkeämmin.

Jälkimaku on hienon tumman siirappinen ja muuttuu ajan kanssa muhivaksi tupakansävyiseksi tunteeksi – erittäin miellyttävää. Suutuntumalta paksu ja pehmeä, mutta taaskin kermaisuus ja painavuus puuttuu, tämä Dong Ding on jotenkin kevyempää.

Iätetty wulong vaatii varmasti totuttelua. Eniten minua häiritsi kermaisuuden puuttuminen, jota havaitsin sentään jossain määrin théhuoneen teessä. Alan kuitenkin luulemaan, että tämä piirre katoaa ajan myötä. Pitänee yrittää saada jostain käsiinsä ikääntynyttä Tie Guanyinia ja koittaa vahvistaa luuloni.

Mutta, kun makuun tottuu, on Dong Ding hyvin miellyttävä. Se ei ole parhain juomani tee, tai edes parhain juomani wulong, mutta erikoinen ja mainitsemisen arvoinen silti. Väkisinkin jää mietityttämään miltä tämä tee maistuisi, jos se olisi uudelleen paahdettu vielä kerran esimerkiksi vuosi sitten. Maku voisi olla huomattavasti eläväisempi.

Qi taas, no, se on erilainen. Vaikutusta ei tunne selvästi esimerkiksi fyysisenä kehon huminana, vaan se on enemmänkin mielen hiljentymistä ja varsinkin näköaistin herkentymistä. En osaa oikein sanoa qin luonteesta enempää, se on hyvin mystisen tuntuinen.

Märät lehdet on paksuja, jäykkiä ja hyvin tummia. Luulisin, että tee on käsinpoimittu, sillä lehdet ovat kokonaisia ja kiinni varressa. haudutuksen aikana lehdet tosin irtoavat varsista.

Zhi Lan Xiang

Zhi Lan Xiang (jadepisara.fi)

Kuivat lehdet ovat painavia ja pitkiä sekä tuoksuvat savuiselle ja tummalle. Kun lehdet saivat ensimmäisen kerran kosteutta, ne tuoksuivat voimakkaan persikkaiselle. Sittemmin märät lehdet tuoksuivat hiukan enemmän hedelmäiselle eivätkä niin marjaisille kuin toiset dancongit joita olen maistanut.

Usein ensimmäistä kertaa teetä maistaessa kannattaisi käyttää gaiwania, posliinista valmistettua kannellista haudutusastiaa. Gaiwan antaa hyvän ja neutraalin vaikutelman teestä, koska se ei vaikuta teen makuun yhtä selvästi kuin esimerkiksi yixing-kannut.

Useimpia wulongeja joita olen arvostellut olen juonut yksinomaan chao zhou -kannustani, sillä haluan keskittyä tarkastelemaan juuri teen ominaisuuksien muuttumista gongfu-hauduttamisessa. Zhi Lan Xiangin kanssa halusin kuitenkin kokeilla gaiwanin ja chao zhoun eroja.

Teen maku gaiwanista osoittautui pyöreäksi ja yksinkertaiseksi, kun taas chao zhoussa haudutettuna maku oli terävämpi ja luonteikkaampi. Chao zhou toi juuri sitä kontrastia, jota tarvitsin teen eri vivahteiden erottamiseen.

Olen päätynyt samaan tulokseen myös verratessani vihreää teetä yixing-kannussani ja gaiwanissa; savikannut terävöittävät ja elähdyttävät makua huomattavasti. Kun esimerkiksi pitää vertailla eri teelaatuja, kannattaa kuitenkin käyttää gaiwaneita, sillä ne asettavat teet samalla lähtökohdalle.

Haudutettuna Zhi Lan Xiangin tuoksu muistuttaa paljon Yu Lan Xiangin pehmeää kukkaisuutta, mutta siinä on mielestäni hedelmäisempi vivahde, eikä tuoksu ole yhtä parfyymimainen.

Maku on makea ja täyteläinen. Kun kukkainen tuoksu haalistuu viimeisillä haudutuksilla, jää hedelmäisemmät sävyt vielä hetkeksi etualalle. Nämä pyöristyneemmätkin haudutukset ovat tosin vielä kovin täyteläisiä ja juotavia.

Zhi Lanin jälkimaku on erittäin voimakas hedelmäinen/kukkainen. Tuntuu siltä kuin jälkimaku leviäisi myös nenään saaden kaiken tuoksumaan makeammalta ja raikkaalta.

Qin ensikosketus on voimakas. Se tuntuu voimakkaana sykkeenä, joka tuntuu aina päänahassa asti. Tunne haalistuu nopeasti, ja juuri kun luulet vaikutuksen kadonneen, ilmenee vielä yksi voimakas aalto. Tämänkin jälkeen qi kestää, mutta se ei ole niin helposti huomattavissa voimakkaan alun vuoksi.

Doi Tung King's Grade

Doi Tung King's Grade (teekauppa.fi)

Tuotteen koko nimi on Oolong No.17 King's Grade Doi Tung.

En ole ennen maistanut thaimaalaista teetä, joten olin innoissani kun tee kolahti aamulla postiluukusta sisään.

Pienen taustatutkimuksen jälkeen selvisi, että Doi Tung on vuori Thaimaan pohjoisimmissa osissa, alueella, jossa ennen kasvatettiin ooppiumia.

Lehdet tuoksuvat mausteiselle, makealle ja raikkaan merelliselle. Tee on kierretty puolipallomaiseen muotoon ja vaihtelee väriltään mustasta armeijan vihreään.

Teen tuoksu on maitomainen, mutta ei niin vahva kuin Tie Guanyinissä, ja siinä on erotettavissa myös merellisiä sävyjä. Välillä olen huomaavinani katoavaa mausteisuutta, ehkä kanelia.

Dong Tuin maku on makeahko, hiukan kasvimainen, hitusen kukkainen. Suutuntuma on liukas ja nopea.

Toisessa kupissa on havaittavissa myös hedelmän ja marjan hienoja aromivivahteita. Makua on edelleen vaikea kuvata – se on tavallaan makeaa, mutta ei kuitenkaan. Maku on kirkas ja terävä, mutta silti mysteerinen.

Jälkimaku on samaten jotain kukkaisen ja mausteisen väliltä, ei niin makea, mutta raikas kuitenkin. Jälkimaku katoaa kuitenkin melko nopeasti.

Teen väri on harvinaisen pitkäkestoinen täyteläisen keltainen. Väri ei haalistunut edes kuudennella haudutuksella, vaikka maku alkoikin jo pikkuhiljaa laimenemaan.

Pallomuotoon kierretyissä teelaaduissa kannattaa varoa lehtien määrää. Haudutin Dong Tuita kerran liian isolla määrällä lehtiä, jolloin makuun ilmestyi pientä kitkeryyttä, eivätkä muutamat lehdistä olleet vielä kokonaan kastuneita edes seitsemännen haudutuksen jälkeen.

Tarkastelin lehtiä haudutusten jäljiltä, useimmat olivat kolme ylintä lehteä varressa + satunnainen silmu. Useimmat lehdet ovat kokonaisia ja voisin myös veikata niiden olevan käsin poimittuja. Tämän näkee Dong Tuissa siitä, että ainakin suurin osa lehdistä on varressa kiinni ja kokonaisia. Mekaaninen korjuukone tuottaisi huomattavan paljon rikkonaisempaa materiaalia: kone on yksinkertaisesti niin kömpelö, ettei se voit leikata tarkasti esimerkiksi muotoa silmu + kaksi lehteä. Kädentyötä voi vain arvostaa.

Da Hong Pao

Da Hong Pao (jadepisara.fi)

Da Hong Pao on hyvin kuuluisa teelajike Wuyi-vuorilta. Alkuperäiset Da Hong Pao -puut ovat peräisin Song-kaudelta (960-1279), ja niistä saadaan enää kovin pieni sato vuosittain, joka sekin jaetaan tietylle sisäpiirille tai huutokaupataan järjettömältä tuntuvaan hintaan. Näistä vanhoista puista on kloonattu uusia teepuita, joista teemarketeilla laajemmin liikkuva tee on valmistettu.

Lehdet tuoksuvat hyvin voimakkaalle - aromit tunkeutuvat jopa minigrip-pussin läpi - ja tummalle, mieleen tulee vanhan halon tuoksu. Lehdet ovat pitkiä, paksuja ja painavia.

Teen ensituoksu on voimakas, paksu ja melkein kahvinpuruja muistuttava. Itse teen tuoksu on samaten vahvan paahteinen, mutta taustalla esiintyy myös raikkaampia, hedelmäisempiä sävyjä

Märät lehdet tuoksuvat erittäin pistäviltä ja voimakkailta. Taustalla on tosin havaittavissa hedelmäisempiä sävyjä, katsotaan josko hauduttamisella saisi nämä esiin myös teen makuun

Maku on vahva ja lähentelee kahvintapaista luonteikkuutta, mutta on olemukseltaan kuitenkin makeampi ja jälkimaku on hedelmäisempi. Näin vahvasti paahdettua wulongia en ole aikaisemmin juonut. Taustalla voi aistia rukiisia ja tupakkamaisia sävyjä.

Toisessa haudutuksessa maku on joko hiukan rauhoittunut tai olen itse siihen tottunut. Tee on hedelmäisempi ja täyteläisempi, maku sulautuu kielelle. Teessä on myös lievän astrigenssin tuomaa särmää.

Kolmas haudutus on vielä kesympi, nyt hedelmäiset vivahteet ovat helposti havaittavissa. Erittäin paksu ja hidas suutuntuma, hieno, eikä yhtään kitkerä.

Vielä viidennellä haudutuksella Da Hong Paon paahteinen ja voimaks luonne ei ole hävinnyt. Tuoksu on nyt entistä hedelmäisempi ja väri hiukan haaleampi, mutta tee on vielä varsin voimakas ja hyvä.

Seitsemännelläkin haudutuksella paahteinen tuoksu ja paksu suutuntuma on läsnä, vaikka väri onkin haalistunut vaalean keltaiseen. tee saattaisi antaa vielä yhden tai kaksi hyvää haudutusta, mutta olen tyytyväinen tähän.

Märät teelehdet ovat paksuja ja tuntuvat erikoisen jäykiltä, tämä on varmastikin voimakkaan paahtamisen seurausta, sillä paahtaminen auttaa lukitsemaan lehdet muotoonsa.

Jälkimaku on erikoinen. Siinä on sikarimaisia tummia sävyjä, mutta myös makeutta ja kosteutta, joka voi johtua sylkeä erittävästä vaikutuksesta. Jättää suun raikkaaksi ja makeaksi.

Da Hong Paon luonne on kovin voimakas, jopa majesteettinen korkean statuksensa vuoksi, mutta se ei ole aggressiivinen. Esimerkiksi kitkeryyttä teessä ei esiinny, eikä astrigenssikaan ole ongelma. Qi on samaten miellyttävä, tee sai minut huomaamaan kaiken jännityksen kehossa, ja myös kaiken sen, mitä tiedostamatta odotin teeltä. Jostain syystä en osannut antaa teen puhua minulle, ja huomasin, että näin on käynyt viime aikoina paljon. Da Hong Paon luonnetta voikin kuvata ennen kaikkea rehelliseksi.

Luulisin Da Hong Paon sopivan hyvin suomalaiseen makuun. Siinä on samaa voimakkuutta kuin kahvissa, mutta taustalla häilyvät myös pehmeämmät sävyt. Tämän teen avulla olisi varmasti hyvä totutella hieman miedompiin (mutta laadukkaisiin) teelaatuihin.