Tämä tee on siis vuonna 1989 kilpailussa toiseksi tullutta High Mountain -teetä Jia Yistä Taiwanista. Käyn nopeasti läpi millaista tee oli ja sitten kerron, miksi petyin siihen.
Kuivien lehtien tuoksu pussista on erittäin voimakas, mutta se hiipuu kun lehdet mittaa astiaan. Alkutuoksu on todella mieto, tee tuoksuu vuoron perään maitomaisen täyteläiselle ja mausteiselle (mausteisuus tuo mieleen Doi Tung King's Grade Oolongin).
Maussa on makea maku, toisella haudutuksella myös hieman kirpeä, lopussa tasainen ja tummahko yrttimäisyys/vegetaalisuus. Suutuntumasta ei enää löydy nuorten mietojen oolongien ja vihreän teen kaltaista kirkasta/mehukasta reunaa, vaan sen on korvannut uskomattoman pehmeä ja paksu, pilvenhattaran tuntuinen samettisuus.
No niin. Kun tilasin teen, odotin jotain paljon enemmän 81&82 Dong Dingin tapaista; tummaa, vahvaa, luonteikasta. Tietysti näin kuvista, että tämä tee oli melko kirkkaan väristä, mutta päätin kokeilla silti – eipä tuo Dong Dingkaan ollut yhtä tummaa kuin kuvissa. Vertailkaapa Dong Dingin haudutusta Jia Yin väriin.
Mutta tämä tee maistuu lähes tarkalleen samalta kuin mikä tahansa 2010 vuoden taiwanilainen oolong, en varmasti huomaisi mitään eroa sokkotestissä. Ero johtuu todennäköisesti siitä, että Jia Yi -teetä säilytettiin ilmatiiviissä purkeissa, siis todellakin ilmatiiviissä purkeissa, joita ei ilmeisesti ole avattu edes paahtamisen ajaksi. Siksi tee on niin mietoa...
On harmillista, niin hyvin harmillista että tämä tee on säilytetty niin hyvin! Siinä on iän tuomaa varmuutta, mutta ei luonnetta – kuin ikuinen teini, peräkammariin suljettu hämärä hiippailija. Ilmalla ja/tai paahtamisella tästä olisi voinut tulla elämää nähnyt maukas (ja tumma) tee. Enkä välitä kuinka hyvää se on nuorekkuudessaan, tällaisesta vanhasta en hirveästi välitä! Toisaalta saatan oppia rakastamaan sitä ajan kanssa, niin kuin kävi Dong Dingin kanssa, mutta tuskin tulen koskaan pitämään tästä yhtä paljon.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti