Oriental Beauty

Oriental Beauty (Teekauppa)

Oriental Beauty aka Dong Fang Mei Ren eli Itämainen kauneus on kuuluisa 1800-luvun lopulla kehitetty teelajike, jonka erikoislaatuinen ominaispiirre on lehtien ”huonokuntoisuus”. Pienten hyönteisten annetaan syödä lehtiä kasvukauden aikana: tämä aloittaa hapettumisen ja vaikuttaa teen makuprofiiliin ratkaisevasti.

Tarinan mukaan Taiwaniin muuttaneet teenviljelijät luopuivat monista sadoistaan, koska hyönteiset olivat syöneet lehtiä, eivätkä viljelijät uskoneet pystyvänsä myymään tätä huonolaatuista teetä länsimaalaisille kauppiaille.

Toisin kuitenkin kävi. Tarina kertoo kuinka eräs viljelijä kaikesta huolimatta yritti kaupata hyönteisten syömää satoaan Eurooppaan, ja yllätyksekseen sai erän myytyä yllätyshintaan. Tästä juontaa Oriental Beautyn kolmas nimi, Pong Fong Cha, eli Kerskurin tee. Satonsa kaupaksi saanut teeviljelijä oli innoissaan ylpeillyt muille, kuinka korkealla hinnalla oli teensä myynyt.

Neljäs Oriental Beautyn nimi, Wu Se Cha, tarkoittaa Viiden värin teetä. Tämäkin tee on värikästä, vaikka ihan viittä eri väriä sitä ei ehkä löydäkään. Teen väri vaihtelee hopeisista silmuista ruskeaan, harmaaseen ja mustaan. Lehdet tuoksuvat raikkailta, kevyiltä, sienimäisiltä ja miedon viljaisilta. Lähempää tarkastelemalla lehdistä erottaa hopeista untuvaa, josta juontuu vielä yksi nimitys tälle teelle – Bai Hao Wulong eli valkoinen untuva tai karva. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Alkutuoksu alkaa hedelmäisenä, ja liukuu siitä erittäin hienoon tiiviiseen marjaisuuteen, joka ei kuitenkaan ole pistävää tai hyökkäävää. Huuhtelun jälkeen esiintyy metsämäisempiä ja sienimäisiä sävyjä.

Haudutetun teen tuoksu on erittäin makea, hedelmien ja sokerin sekamelska. Kevyt ja vivahteikas, vaikka selkeitä yksittäisiä tuoksuja on vaikea erottaa. Maku on erikoisen makea ja kirkas, erittäin hedelmäinen, jälkimausta löytää myös kukkaisuutta. Mehukas ja paksu, tasaisen pehmeä suutuntuma, oikein miellyttävä. Jotain erikoista suutuntumassa on, mutta on vaikea sano juuri mitä. Ehkä se on paksuuden ja keveyden yhdistelmä, usein kun teet ovat joko paksuja ja painavia tai keveitä ja ohuita.

Märät lehdet tuoksuvat ensimmäisen haudutuksen jälkeen hieman paahteisilta, mutta enimmäkseen marjoilta ja kukilta.

Toisen haudutuksen tuoksu ei ole aivan yhtä sekava. Kukkia ja ripaus hedelmää, ehkäpä aprikoosia. Suutuntuma paksunee ja muuttuu painavammaksi, maku tiivistyy hienosti kielen takaosan sivuille. Tämän haudutuksen jälkeen märkien lehtien tuoksusta on poistunut marjat ja paahteisuus, miedompia ja keveämpiä kukkaisia sävyjä pääsee esiin.

Kolmannessa haudutuksessa ei tapahdu hirveästi muutoksia. Mutta näin hienoon teehen ei enää lisää monimutkaistuksia tarvitakaan. On muuten erikoista, että ilmeisesti tämän teen sato korjataan kesällä, kun hyönteiset ovat kerkeneet puremaan lehtiä. Yleensä kun väitetään, että hienoimmat taiwanilaiset wulongit korjataan keväällä tai talvella. Taas yksi turha teemaailman yleistys kumottu.

Neljännessä kupissa on alussa jokin selvä tuoksu, luulisin persikaksi, mutta se katoaa nopeasti teen pinnalta. Maku on edelleen hurmaavan mehukas, peittää suun makealla kerroksella.

Uudelleen lämmitetyllä vedellä, kuudennella tai seitsemännellä haudutuksella, tuoksusta on jo hävinnyt lähes kaikki herkemmät sävyt. Jäljellä on enää lämmintä maitoa muistuttava aromi. Maussakin on erikoisia, kaakaomaisia piirteitä, eikä se toisin kuin tuoksu tunnu vielä laisinkaan laimentuneelta. Vielä kahdeksannellakin haudutuksella mausta löytyy kukkaisuutta, eikä suutuntumakaan ole kärsinyt. En enää kuitenkaan viitsi jatkaa sessiota. tai ehkä vielä yksi kuppi…

Dong Fang Mei Renistä on vaikea löytää mitään huonoja puolia. En muista juoneeni Oriental Beautya aikaisemmin, mutta silti tee tuntui kotiinpaluulta: kuin olisi nähnyt vanhaa ystävää ensimmäistä kertaa pitkän ja osittain raskaan matkan jälkeen. En epäile laisinkaan, ettenkö tulisi vielä etsimään käsiini toisia, toivottavasti yhä parempia Oriental Beauty -laatuja.