Tämänkertainen sheng pu -kakku on Liancangista, Yunnanista, ja sen on valmistanut Shuangjiang Mengku -tehdas. Yunnan Sourcingin kuvauksen mukaan lehdet on kerätty villeistä, mutta ei välttämättä vanhoista teepuista.
Näytteen teekakun palaset ovat hyvin tummia, lähes mustia, ja niin tiiviitä, että kakkua on lähes mahdotonta murtaa rikkomatta teelehtiä. Tuoksu on makea, hedelmäinen ja kostea, mutta mieto.
Alkutuoksu on ruokaisa ja mausteinen, mutta ei pistävä. Huuhtelun jälkeen ilmentää sitrusmaisia miedon pistäviä sävyjä, joiden alla kuitenkin säilyy vankka pohjatuoksu.
Ensimmäinen kuppi, tuoksussa miellyttävää hedelmäisyyttä, jonka pohjalla raikkaampaa kerrostumaa. Maku on hitusen kirpeä, mutta ei kitkerä: kummallisella tavalla samalla makea ja kirpeä. Suutuntumaltaan paksu ja painava, jälkimaku tumma ja puumainen.
Ensimmäisen haudutuksen jälkeen märät lehdet ovat saavuttaneet selvää marjaisuutta ja kosteutta, kirpeys taas on ja pysyy. Qi hiipii jo tässä vaiheessa, outo aaltoileva mielentyyneys, ei kuitenkaan vaikuta kehotasolla.
Toisella haudutuksella neste on hiukan sameaa, haudutin vahingossa pientä määrää vettä melko kauan: erittäin kirpeää. Ei silti sellaista kitkeryyttä joka saa nyrpistämään naamaa. Uudemmalle teenjuojalle varmasti melko vastenmielistä, vanhemmille melkeinpä vain miellyttävää särmää (vaikka onkin selvästi ylihautunutta). Märkien lehtien tuoksussa kirpeys vähentynyt ja hedelmäisemmät sävyt puskevat esiin.
Kolmas kuppi: tuoksu ei enää ole kovin paksu, lähinnä mietoa lämpimän puun tuoksua. Maussa vieläkin tällaista ei-makeaa luonnetta, mutta tee onkin vasta neljä vuotta vanhaa. Jonkinlaisia kukkaisia sävyjä voi mausta kurotella, samoin kuin hituista hunajaisuutta. Tekee suun hyvin raikkaaksi. Jälkimaussa lähinnä kirpeyden kaikuja.
Neljännessä haudutuksessa onnistuin vähentämään kitkeryyttä hauduttamalla teetä hyvin vähän aikaa. Ei siitä tietenkään kokonaan eroon pääse, mutta hunajaisuus korostuu hiukan enemmän. Qi on vahva, mutta ei ylivoimaisen peittävä; siihen voi uppoutua halutessaan tai sitten ei. Jälkimaussa kirpeydestä välillä tiivistyy intensiivisiä marjaisia makuja.
Viides haudutus: pikkuhiljaa teestä alkaa kuoriutumaan esiin mehukkaampia puolia – tätä saikin jonkin aikaa kesyttää. Tuoksu on hyvin miedon makea, maku hunajainen, qi vahvasti läsnä.
Kuudennella kupilla tuoksu on ehkä lämpötilan takia hyvin vieno, mutta siinä on kyllä jotain maagista. Se liikkuu niin eri tasolla... Mausta on pyöristynyt jo viimeisetkin kirpeydet pois, lähinnä jälkimaku heijastelee vielä noita aikoja.
Seitsemäs haudutus uudelleenlämmitetyllä vedellä: maku on hieno ja nautittava, mutta kyllä hienoin osuus teessä on selvästi sen qi. Se on haudutusten edetessä pikkuhiljaa puhjennut täyteen kukkaan. Tämä tee toi taas eloa ja syventymistä teesessioihini, ei voi kuin ihmetellä mitä muutama turpea lehti pienessä savikannussa saa aikaan...
Kirpeyden alta paljastui hunajainen, mehukas ja hedelmäinen juoma. Muutamia vuosia saisi teetä vielä iättää, mutta qi oli jo nyt hyvin antoisa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti