Tan Shao Tie Guanyin

Tan Shao Tie Guanyin (Jadepisara)

Tämä tee on siis Tieguanyinin perinteisempi, paahdetumpi ja tummempi muoto. Nykyään kun wulongit (kuulemma) tuntuvat menevän miedompaan ja kevyempään suuntaan. Itse kyllä taidan nykyään pitää enemmän näistä tummemmista.

Kuivat lehdet ovat mustan, tummanruskean ja punertavan sävyisiä puolipallomaisia könttejä. Aika vaihtelevan kokoisia. Tuoksu muistuttaa jollain tavoin heichaa, Qian Liangia. Tumma, kuiva, jauhomainen, miedon rukiinen?

Alkutuoksu on hyvin erikoinen: siinä on alussa tiettyä paahteisuutta, mutta ei kahvimaista ja hyökkäävää kuten Da Hong Baossa. Sitten alkaa puskemaan esiin tiiviin makeita, rommimaisia sävyjä. Tieguanyinimaisen pehmeä ja täyteläinen.

Huuhtelun jälkeen marjaisuutta vähän enemmän, mutta ei pistävää tai eloisaa. Kyllä tässä on makeutta ja lakritsaisuutta jota rommista löytää :) .

Ensimmäinen haudutus. Tuoksu hiukan tukevampi kuin miedossa TGY:ssä, mutta ei yhtä kermaisen täyteläinen. Suutuntuma taas on erityisen pehmeä ja hellä, nopea ja kevyt. Paahteisuus on maussa etualalla, mutta sen alla esiintyy myös voimakkaita makeampia sävyjä. Paahtaminen on varmaankin vaikuttanut makuun niin, että herkät kukkaiset ja täyteläiset sävyt ovat muuttunut makeiksi ja tasaisiksi. Ehkä tällaista paahteista versiota olisi hyvä lähteä iättämään, sillä wulongien iättämisellä tarpeellinen paahtaminenkin on jo tehty valmiiksi muutamalle vuodelle.

Toisella haudutuksella tee herää eloon. Tuoksussa on vähän sitä hienoa täyteläisyyttä, mutta ei kuitenkaan yllä läheskään miedomman TGYn tasolle. Lisäksi karemellisoitujen hedelmien tuoksua. Maku on ihastuttava, tuntuu siltä, että siinä olisi paljon enemmän sävyjä kuin miedossa versiossa. Myös suutuntuma on paksuuntunut ja sitä myöten hidastunut. Jälkimaku on tumma ja hienostunut, makean hedelmäinen, mutta välillä myös tiivistyneempiä marjaisia sävyjä ja lakritsaa.

Märissä lehdissä aggressiivinen paahteisuus vähentynyt ja nuo kummalliset makeat sävyt pääsee jo vähän esille. Toffeelikööri.

Yllättävästi kolmannessa kupissa paahteisuus on palannut, tuoksu miedompi ja mausta on vaikea löytää muita sävyjä, vaikka ne jälkimaussa onkin esillä. Suutuntuma näissä myöhemmissä haudutuksissa on hitaampi ja paksumpi, eli alussa lehdet eivät vain olleet avautuneet kunnolla.

Tosi hyvä aaltomainen qi, suhteellisen vahva, jotenkin kaikki liike tuntuu oudolta, nopealta ja mahdottomalta. Aivan kuin käsi vain siirtyisi toisesta tilasta toiseen. Tämä on sitä laatua, joka vain jättää hämmentyneeksi.

Neljännen tai viidennen haudutuksen jälkeen jälkimaussa on selvää tupakkamaisuutta myös.

Tässä teessä häiritsi ehkä eniten se, että tuo monipuolisin haudutus, teen huipentuma, menee ohi niin nopeasti. No, opettaapahan tarttumaan hetkeen.