Teen tuoksu on maanläheinen, mutta väri vaaleahko. Maussa on maanläheisyyttä, mutta myös outoja, melkeinpä suolaisia tai salmiakkisia sävyjä, jotka tuntuvat mietoina kielen takaosassa. Kaipa tuota voisi heikoksi kuivuudeksikin kutsua, vaikka tähän termiin liittyykin liian negatiivisia konnotaatioita.
Haudutukset ovat hienoja, mutta miedompia ja kirkkaampia kuin shu pu'erhit joita olen juonut, sekä väriltään että maultaan. Välillä kupista heijastuu myös hedelmäisiä sävyjä.
Suutuntuma on pehmeä ja sakea, myös pientä astrigenssia esiintyy. Jälkimaussa on makeutta ja raikkautta, joka leviää nenäänkin asti.
Qi on vakaa, mielen resonanssi teen kanssa. Hiljainen, mykkä ja sanaton olo jonka hyvä tee saa aikaan – piirre, jolle voi vain hymyillä. Vahva, mutta toisaalta odotin vielä vahvempaa.
Tämä tee hämmentää minua suunnattomasti. Ye Sheng tarkoittaa villiä teekasvia, joten onko tämä tee villiä? Jos se on 1800-vuotta vanhoista teepuista niin varmastikin on. Mitä sitten tarkoittaa 'perinteisin menetelmin fermentoitu'? Shu pu'erhin valmistustapa kehittyi vuonna 1972, joten sitä tuskin voi vielä sanoa kovin perinteiseksi tavaksi valmistaa teetä.
Tee ei ollut yhtä tummaa tai yhtä vahvan maanläheistä kuin shu pu'erh. Onko se siis sheng pu'erhiä? Nuori sheng tapaa saada vatsan kivistämään monilla ihmisillä (myös minulla, vaikkakin ajan kanssa vatsa tottuu teehen), ja myös tällä teellä oli samoja vaikutuksia.
Avasin muutamia teelehtiä haudutusten jälkeen. Ne ovat hyvin isoja, selvästikin daye-teelajikkeesta, josta perinteisesti pu'erh tehdäänkin. Lehdet olivat hyvin jäykkiä ja kokoontaiteltuja, osa oli vielä sisältä kuivia seitsemän haudutuksen jälkeenkin.
Oma veikkaukseni: tämä on (villeistä tai ei) daye-lajikkeen lehdistä tehtyä, melko nuorta sheng pu'erhiä, joka varmasti olisi hyvin kiinnostavaa muutaman vuoden iätyksen jälkeen. Mutta kuka tietää...
Ja asia ratkesi, löysin netistä seuraavan viittauksen tähän teehen:
"Théhuoneen Ye Sheng Pu-erh muistuttaa kaarnaa. Se on valmistettu 1 800 vuotta vanhojen teepuiden lehdistä ja sen vuosikerta 2004 on myös puodin kallein tee. Sata grammaa maksaa 75 euroa."
Kysyin vuosikerrasta vielä théhuoneelta, josta vastattiin teen olleen vuodelta 2004, vaikkakin heidän nykyinen Ye Shenginsä on vuodelta 2005. Olen iloinen että sain maistaa tällaista hienoa teetä.
P.S. Anteeksi huonosta kuvanlaadusta... Ainoan ikkunani edessä kasvaa suuri vaahtera joka ei päästä auringonvaloa sisään, enkä suostu kuvaamaan teetä ilman luonnonvaloa.
2 kommenttia:
Ihastuttavat kriteerit teen valokuvaamiselle. Taidanpa ottaa opiksi.
Juu, kannattaa kokeilla. Näillä pimeillä kuukausilla tietysti vähän haastavampaa :).
Lähetä kommentti