Jung-jak (Uptontea.com)
Kiinalaisen ja japanilaisen teen suosion ohella korealainen tee jää usein vähälle huomiolle. Syynä on tosin osittain korealaisen teen heikko saatavuus, sillä vain muutama yritys tuo teetä länsimaihin, ja vielä harvempi toimii englanniksi.
Olen itse maistanut vain kahta korelaista teetä: tämän arvostelun Jung-jak -teetä ja théhuoneen Korea FOP:tä. Jung-jak tai Joongjak luokitellaan korealaisten vihreiden teelaatujen alimpaan luokkaan, jonka yläpuolelle jäävät Saejak ja Woojeon.
Vielä muutama sananen vihreän teen säilyttämisestä ennen varsinaista arvostelua;
Usein vihreää teetä arvostetaan vain mahdollisimman tuoreena, eikä sen katsota saavuttavan huomattavia makuominaisuuksia ikääntyessään, pikemminkin vain menettävän vehreyttään.
Itse en ole tästä täysin samaa mieltä – Jung-jak, jota tänään juon on jo lähes kaksi vuotta vanhaa. Vuosia sitten tee teki minuun niin suuren vaikutuksen, että halusin säilyttää sitä erityistilanteita varten, eikä teen luonne ole mielestäni muuttunut ajan saatossa.
Tietysti vehreys on jonkin verran vähentynyt, mutta se ei ole kokonaan kadonnut. Lisäksi tee on saavuttanut tummempia sävyjä, jotka syventävät erityisesti teen tuoksua huomattavasti. Saa nähdä, josko tulevaisuudessa myös vihreiden teelaatujen vuosikertoja alettaisiin arvostamaan.
Sitten arvosteluun.
Jung-jakin lehdet ovat pitkiä, ohuita ja kierteisiä. Nyt niiden väri on jo tumman ruskea, mikä varmasti johtuu teen iästä (kuvat ovat kaksi vuotta vanhoja, jolloin teen lehdet olivat vielä vihreitä ja nesteenkin väri erilainen).
Teen väri on kirkkaan vaalean vihreä. Tällaista värisävyn selkeyttä näkee harvoin.
Aromikupista tee tuoksu on ensin ruohomainen ja siinä on paahteisia päällystäviä sävyjä. Tämän jälkeen vehreä tuoksu häviää ja antaa tilaa paahteiselle tummalle makeudelle, joka haalistuu hitaasti pistävän siirappimaiseen ja kestävään lopputuoksuun.
Jung-jakin makuprofiili on melko yksinkertainen. Maku on täyteläinen, makea ja epäämättä taustalla on säilynyt vielä tuoreita vegetaalisia sävyjä. Tämän ruohomaisuuden ja silkkisen suutuntuman vuoksi Jung-jak muistuttaa paljon Gyokuroa.
En pääse eroon mielikuvasta, että korealainen tee olisi jollain tavalla risteys japanilaisesta ja kiinalaisesta vihreästä teestä. Esimerkiksi Jung-jakissa on ruohomaisuutta ja raikkaita merellisiä sävyjä kuten japanilaisissa senchoissa, mutta tee on silti selvän paahteinen ja luonteikas kuten kiinalaiset vihreät teet. Korealaisen teen valmistuksen puolesta olen melko varma, että teelehdet paahdetaan eikä höyrytetä kuten Japanissa.
Jung-jak jättää suuhun hiukan kitkerän, jollain tavalla kierteiseltä tuntuvan maun, joka kuitenkin pikkuhiljaa avautuu mehevän paahteiseksi makeudeksi.
Teen qi on hienovarainen ja vaimentuu nopeasti. Huipussaan se on kuitenkin voimakas ja jättää mielen levolliseksi myös teen jälkeen.
Sanottakoon vielä, että tätä teetä oli haasteellista hauduttaa. Jokainen haudutus oli noin 1-2 minuutin pituinen, ja pienikin lisäys aikaan toi ylihaudutuksen uhkaavan lähelle. Lehdet kuitenkin antoivat neljä hyvää kuppia ennen maun vetistymistä, mikä kertoo teen laadusta. Todennäköisesti myös teen ikä vaikutti hauduttamisen ominaisuuksiin.
Korealainen tee kiehtoo minua, olisi mukava nähdä sitä lisää teemarkkinoilla.
Olen itse maistanut vain kahta korelaista teetä: tämän arvostelun Jung-jak -teetä ja théhuoneen Korea FOP:tä. Jung-jak tai Joongjak luokitellaan korealaisten vihreiden teelaatujen alimpaan luokkaan, jonka yläpuolelle jäävät Saejak ja Woojeon.
Vielä muutama sananen vihreän teen säilyttämisestä ennen varsinaista arvostelua;
Usein vihreää teetä arvostetaan vain mahdollisimman tuoreena, eikä sen katsota saavuttavan huomattavia makuominaisuuksia ikääntyessään, pikemminkin vain menettävän vehreyttään.
Itse en ole tästä täysin samaa mieltä – Jung-jak, jota tänään juon on jo lähes kaksi vuotta vanhaa. Vuosia sitten tee teki minuun niin suuren vaikutuksen, että halusin säilyttää sitä erityistilanteita varten, eikä teen luonne ole mielestäni muuttunut ajan saatossa.
Tietysti vehreys on jonkin verran vähentynyt, mutta se ei ole kokonaan kadonnut. Lisäksi tee on saavuttanut tummempia sävyjä, jotka syventävät erityisesti teen tuoksua huomattavasti. Saa nähdä, josko tulevaisuudessa myös vihreiden teelaatujen vuosikertoja alettaisiin arvostamaan.
–maistettuani taas tuoretta vihreää teetä voin todeta, että siihen verrattuna tämä vanha tee oli kylmää ja kuollutta. En silti suostu suoralta kädeltä hylkäämään vihreän teen iättämisen mahdollisuuksia!
Sitten arvosteluun.
Jung-jakin lehdet ovat pitkiä, ohuita ja kierteisiä. Nyt niiden väri on jo tumman ruskea, mikä varmasti johtuu teen iästä (kuvat ovat kaksi vuotta vanhoja, jolloin teen lehdet olivat vielä vihreitä ja nesteenkin väri erilainen).
Teen väri on kirkkaan vaalean vihreä. Tällaista värisävyn selkeyttä näkee harvoin.
Aromikupista tee tuoksu on ensin ruohomainen ja siinä on paahteisia päällystäviä sävyjä. Tämän jälkeen vehreä tuoksu häviää ja antaa tilaa paahteiselle tummalle makeudelle, joka haalistuu hitaasti pistävän siirappimaiseen ja kestävään lopputuoksuun.
Jung-jakin makuprofiili on melko yksinkertainen. Maku on täyteläinen, makea ja epäämättä taustalla on säilynyt vielä tuoreita vegetaalisia sävyjä. Tämän ruohomaisuuden ja silkkisen suutuntuman vuoksi Jung-jak muistuttaa paljon Gyokuroa.
En pääse eroon mielikuvasta, että korealainen tee olisi jollain tavalla risteys japanilaisesta ja kiinalaisesta vihreästä teestä. Esimerkiksi Jung-jakissa on ruohomaisuutta ja raikkaita merellisiä sävyjä kuten japanilaisissa senchoissa, mutta tee on silti selvän paahteinen ja luonteikas kuten kiinalaiset vihreät teet. Korealaisen teen valmistuksen puolesta olen melko varma, että teelehdet paahdetaan eikä höyrytetä kuten Japanissa.
Jung-jak jättää suuhun hiukan kitkerän, jollain tavalla kierteiseltä tuntuvan maun, joka kuitenkin pikkuhiljaa avautuu mehevän paahteiseksi makeudeksi.
Teen qi on hienovarainen ja vaimentuu nopeasti. Huipussaan se on kuitenkin voimakas ja jättää mielen levolliseksi myös teen jälkeen.
Sanottakoon vielä, että tätä teetä oli haasteellista hauduttaa. Jokainen haudutus oli noin 1-2 minuutin pituinen, ja pienikin lisäys aikaan toi ylihaudutuksen uhkaavan lähelle. Lehdet kuitenkin antoivat neljä hyvää kuppia ennen maun vetistymistä, mikä kertoo teen laadusta. Todennäköisesti myös teen ikä vaikutti hauduttamisen ominaisuuksiin.
Korealainen tee kiehtoo minua, olisi mukava nähdä sitä lisää teemarkkinoilla.
1 kommenttia:
Hey great article. I had tried the Spearmint Tea you can also check out about this tea for more details.
Lähetä kommentti