Keiko Matcha-Genmaicha (teekauppa.fi)
Tuoteselosteen mukaan tee on sekoitus jauhettua matcha-teetä, toisen sadon lehtiä, varsia ja paahdettua riisiä (genmaicha-teen tunnusmerkki). Eniten teessä näkyy pieniä lehtiä ja matchasta vaalean vihreiksi värjäytyneitä riisinjyviä.
Kuivien lehtien eloisan ja vihreän tuoksun alta voi erottaa paahdetun riisin tuoksun, eli siis riisimurojen tuoksun.
Haudutettu tee tuoksuu vahvan paahteiselta ja viljaiselta. Tuoksu on riisikakkumainen, mutta hyvin pehmeä.
Nesteen väri syvän vihreä, erittäin sakea matchasta johtuen...
Maku on moniulotteinen, ensin riisin paahteisuus pyyhkäisee suun yli ja pehmentää tietä seuraavalle aallolle, joka on ehkä lehtien täyteläinen ja miedon vegetaalinen maku. Maku huipentuu matchan lievään kirpeyteen.
Taaskin, toisella kupilla nämä erot tasoittuvat asteen, kolmannella vielä enemmän.
Kolmannessakin haudutuksessa riisin paahteisuus pitää pintansa, tee on miedosti kirpeää, mutta paahteisen pehmeää ja suuntuntumaltaan vieläkin hyvin paksua.
Jälkimaku on sekoitus viljaista paahteisuutta ja matchan kitkeryyttä, joka kuitenkin vaihtuu nopeasti muhivaksi lämpimäksi tunteeksi suun takaosassa. Kiinnostavasti tuo pieni makea kitkeryys jatkuu hyvin kauan, jopa vielä senkin jälkeen kun paahteisuus on hävinnyt ja muhivuuskin katoaa.
Kun olen hauduttanut teetä useammin, olen huomannut, että kitkeryys katoaa varovaisella haudutuksella. Tällöin matchasta jää jäljelle vain sen erikoinen kuivahko luonne, joka sekin tuo lisänsä makuun. Pidin kuitenkin enemmän tästä ehkäpä hiukan ylihaudutetusta, mutta moniulotteisemmasta teestä.
Näistä keiko-tuotteista tämä oli rauhoittavin. Qi tuntuu luonteeltaan samanlaiselta kuin itse tee: nopea nousu, nopea tasoittuminen ja mieto, venyvä loppu.
Ainoaan toiseen genmaichaan verrattuna, jota olen juonut, oli tämä eloisampi ja voimakkaampi, varmastikin matchan takia. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän Keikoon, sen monimuotoisuuden voi havaita jokaisella siemauksella.
Kuivien lehtien eloisan ja vihreän tuoksun alta voi erottaa paahdetun riisin tuoksun, eli siis riisimurojen tuoksun.
Haudutettu tee tuoksuu vahvan paahteiselta ja viljaiselta. Tuoksu on riisikakkumainen, mutta hyvin pehmeä.
Nesteen väri syvän vihreä, erittäin sakea matchasta johtuen...
Maku on moniulotteinen, ensin riisin paahteisuus pyyhkäisee suun yli ja pehmentää tietä seuraavalle aallolle, joka on ehkä lehtien täyteläinen ja miedon vegetaalinen maku. Maku huipentuu matchan lievään kirpeyteen.
Taaskin, toisella kupilla nämä erot tasoittuvat asteen, kolmannella vielä enemmän.
Kolmannessakin haudutuksessa riisin paahteisuus pitää pintansa, tee on miedosti kirpeää, mutta paahteisen pehmeää ja suuntuntumaltaan vieläkin hyvin paksua.
Jälkimaku on sekoitus viljaista paahteisuutta ja matchan kitkeryyttä, joka kuitenkin vaihtuu nopeasti muhivaksi lämpimäksi tunteeksi suun takaosassa. Kiinnostavasti tuo pieni makea kitkeryys jatkuu hyvin kauan, jopa vielä senkin jälkeen kun paahteisuus on hävinnyt ja muhivuuskin katoaa.
Kun olen hauduttanut teetä useammin, olen huomannut, että kitkeryys katoaa varovaisella haudutuksella. Tällöin matchasta jää jäljelle vain sen erikoinen kuivahko luonne, joka sekin tuo lisänsä makuun. Pidin kuitenkin enemmän tästä ehkäpä hiukan ylihaudutetusta, mutta moniulotteisemmasta teestä.
Näistä keiko-tuotteista tämä oli rauhoittavin. Qi tuntuu luonteeltaan samanlaiselta kuin itse tee: nopea nousu, nopea tasoittuminen ja mieto, venyvä loppu.
Ainoaan toiseen genmaichaan verrattuna, jota olen juonut, oli tämä eloisampi ja voimakkaampi, varmastikin matchan takia. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän Keikoon, sen monimuotoisuuden voi havaita jokaisella siemauksella.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti