Pieniä asioita...

Usein suurimmat ahaa-elämykset teessä tuntuvat tulevan pienistä asioista. Viime aikoina olen esimerkiksi kokeillut eri korkuisten tasojen käyttämistä teepöytänä. Pöydällä hauduttaminen tuntuu itselleni vaikealta, koska käsi on vaikeaa saada hyvään asentoon tasaisen kaatamisen saavuttamiseksi. Kyynärpää asettuu kömpelöön asentoon ja kättä ei saa nostettua tarpeeksi korkealle.

Nykyään olenkin hauduttanut teetä uudella, noin 30cm korkuisella tasollani. Siinä sekä veden kaataminen kannuun että teen kaataminen maljaan tuntuu jo huomattavasti helpommalta, kun käden ja tason välillä on riittävästi tilaa. Olen juonut teetä myös lattialla istuen, sekin tuntuu sopivalta korkeudelta.

Toiseksi huomasin, että itselleni on helpompaa kaataa vettä kannuun ja teetä maljaan niin, että kaataa pyörivällä liikkeellä myötäpäivään. Ennen olen kaatanut vastapäivään, vaikka olen oikeakätinen – ongelma, joka minulla on esiintynyt myös footbagin potkimisessa.

Nämä kummatkin huomaukset ovat liittyneet juurikin veden tai teen tasaiseen kaatamiseen, mutta kuinka tärkeeä se loppujen lopuksi on? Omissa sessioissani se on muodotunut tärkeäksi seikaksi lähinnä sen takia, että olen alkanut kiinnittää siihen huomiota. Nyt sessioideni harmonia tuntuu kärsivän, jos kaataminen on kovin järkkyvää.

Tästä päästäänkiin kolmanteen huomioon (jonka olen tehnyt lähinnä jonkin satunnaisen Tea Mastersin blogikirjoituksen perusteella). Huomasin, että jollain tasolla teelehtien asennosta kannun sisällä voi arvioida kaatamisensa tasoa. Esimerkiksi jos kaataa todella jyrkästi, ja varsinkin jos lehtiä on liian vähän, märät lehdet asettuvat kannussa nokan puoleiselle sivulle. Taaskin, tämä luultavasti vaikuttaa teesessioihini vain, koska olen alkanut tavoittelemaan rauhallisuutta ja tasaisuutta.