Tee ja luonnonkauneus

Viime postauksessa vilahti määritelmä taiteesta ilmaisuna, joka esittää jonkin aiheen tietystä näkökulmasta ja kutsuu yleisöä jakamaan tämän näkökulman. Teen kannalta tämä käsitys on ongelmainen, sillä määritelmä tuntuu olettavan taiteilijan, joka valitsee teokseen tietyn aiheen ja näkökulman. Teessä taas taiteilijaa ei periaatteessa ole olemassakaan. Tietysti teen prosessoijat sekä teen hauduttaja vaikuttavat huomattavasti lopulliseen teemaljaan ja tulevat näin lähelle taiteilijan roolia, mutta lopulta hekin lähinnä ohjailevat teen ominaisuuksia hienovaraisesti, pyrkien usein ilmaisemaan teen olemuksen mahdollisimman puhtaana.

Tee onkin lähempänä luonnonkauneutta kuin inhimillisen prosessin seurauksena syntynyttä taideteosta.  Teen luonnollisuus on selkeästi havaittavassa teemaljasta, josta ei heijastu yksittäinen taustatekijä vaan pikemminkin luonnon majesteettinen hiljaisuus. Luonnonkauneuden vuoksi tee on erityisen sopiva teokseen uppoutumiseen ja rauhalliseen kontemplointiin. Silti teetä voi tarkastella myös kuten perinteistä taideteosta reflektion avulla. Eri teelaadut usein tuovat mieleen tiettyjä aiheita tai tunteita: iätetty tee esimerkiksi herättää usein kunnioitusta ja vaikutelman iän myötä saavutetusta viisaudesta, kukkainen oolong keväistä herkkyyttä ja huolettomuutta sekä nuori pu'erh kärsivällisyyttä ja toivoa tulevaisuudesta. Prosessoinnin myötä teen ulkoinen olemus saavuttaa tuhansia muotoja, jotka ainakin toisinaan pystyvät herättämään suoria mieleyhtymiä juojassa. Lisäksi vielä laajemman aihekirjon tarjoaa itse juojan mieli, joka luonnonkauneuden tyhjyydessä pystyy heijastamaan teehen siitä puuttuvan teeman. Näin ollen jokainen teesessio juojan tarkastelun kohteena muodostaa aidon ja ainutlaatuisen taideteoksen.