sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Vanhassa vara...
Tässä on ensimmäinen yixing-kannuni, jonka ostin théhuoneelta vuonna 2007 tai 2008. Tilavuutta kannulta löytyy hieman turhan paljon yksityiseen käyttöön, kokonaiset kaksi desiä.
Käytin kannua pääsääntöisenä haudutusvälineenäni muutaman vuoden, kunnes siirryin Teepolun Matin kautta pienempiin gongfu-sessioihin ja oolongeihin. Nykyään oolongit tuntuvat vaihtuneen pu'erhiin, mutta pieni koko on edelleen tärkein kriteerini teekannulle.
Käytin tätä yixingiä vain maustamattomien vihreiden teelaatujen hauduttamiseen, ja mielestäni kannu käy varsin hyvin yhteen vihreän teen kanssa. Vaikka savi tuntuukin hieman pehmeältä, vihreän teen hienovarainen maku ei tunnu katoavan kannun huokosiin.
Kun siirryin pienempiin kannuihin tämä yixing jäi vuosiksi huomiotta. Säilytin sitä vanhempieni asunnolla ja join siitä satunnaisesti vihreää teetä, sittemmin myös mitä tahansa muuta teelaatua ja jopa maustettua teetä. Missään toisessa kannussa en suostuisi hauduttamaan maustettua teetä, vaikka tuskinpa aromit pysyvää vahinkoa millekään kannulle saavat aikaan.
Kannu on siis monella tapaa joutunut hylkiön asemaan, mutta viime aikoina olen alkanut ymmärtämään sitä ainutlaatuista suhdetta, joka minulla tähän yixingiin on muodostunut. Nimittäin sen kanssa voi olla täysin huolettomassa (välinpitämättömässä) tilassa; heittää satunnaiset vaatimattomat teelehdet höyryävään esilämmitettyyn kannuun ja hörppiä muutaman teemukillisen pitkin päivää kirjan tai television ohessa. Tämä kannu ei vaadi mitään minulta enkä minä vaadi siltä mitään, sen kanssa elää luontaisessa ja ennen kaikkea erittäin funktionaalisessa suhteessa. Niinpä olen taas oppinut arvostamaan tätä kannua, joskin hieman erilaisella tavalla kuin ennen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti