Teekokeita

Tässä on muutama teehenkinen koe veden ominaisuuksista, jotka löysin muistaakseni The Leaf -verkkolehdestä ja toistin kotona. Tällaiset kokeilut ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia sekä hyvin antoisia oppimisenkin kannalta.

Ensimmäinen koe, normaali-ylikeitetty vesi:

Usein sanotaan, ettei teevettä saisi päästää kiehumaan täydellä teholla, muuten vesi "kuolee" nopeasti. Tätä kuolleisuutta on selitetty qin häviämisenä ja ehkä helpommin ymmärrettävänä veden happipitoisuuden vähentymisenä.

Kokeessa käytin minulle tuttua halvahkoa Yunnan Green -teelaatua. Tee on haudutettu kahdessa samanlaisessa gaiwanissa ja juotu kahdesta samanlaisesta kupista.

Normaali vesi: paksumpi ja pehmeämpi. Maussa ero on lähinnä suutuntumassa, ylikeitetty on vesittyneempi eikä siitä löydy rakennetta.
Ylikeitetty: ohut, kalamainen, vesittynyt.

Toinen koe, teekannun esilämmittäminen:

Tämäkin koe on The Leafistä napattu. Tarkoitus on tutkia teekannun esilämmittämisen vaikutusta maun rakenteeseen. Teekannua lämmitetään kaatamalla sen päälle kuumaa vettä joko ennen kannun täyttämistä (showers before), täyttämisen jälkeen (showers after) tai sekä ennen että jälkeen (showers before and after).

Koska kokeen täydelliseen toteuttamiseen tarvittaisiin kolme samanlaista teekannua, voivat tulokset olla hiukan kyseenlalaisia, mutta silti kiinnostavia. Teenä käytin tässäkin hyvin tuntemaani halpaa vihreää teetä, muistaakseni Pingshui Gunpowderia.

Showers before and after: makeampi, pehmeämpi ja tiivistyneempi maku.
Showers after: hieman terävämpi ensimaku.
Showers before: tässä maun huippu, terävyys, esiintyy loppumaussa.

Lähinnä luulen eri asetelmien vaikuttavan juuri tuohon suutuntumaan ja makutasapainoon, ei itse makuprofiiliin. Ennen ja jälkeen lämmitetyllä oli mukava, kaikin puolin tasainen tuntuma, toisilla vaihtoehdoilla oli maun käyrä hieman muuttunut.

Kolmas koe, esilämmitetty-kylmä gaiwan:

Tämä koe on varsin helposti toteutettava, edellisestä esimerkistä hiukan muunneltu versio. Tarkoituksena verrata esilämmitetyn ja kylmän gaiwanin eroja. Gaiwania ei huuhdota vedellä samoin kuin teekannuja, joten erillinen koe lienee paikallaan.

Lämmitetty: tuoksu on tasainen ja pehmeä sekä siinä on mukava täyteläinen pohja.
Ei lämmitetty: kirkas, vetinen, pistävä tuoksu – kuollut. Maussa en hirveästi eroa huomannut...

Kuten näkyy, tuntuu useimmissa kokeissa ero olevan huomattavissa lähinnä suutuntumassa, maun tasapainossa sekä mielestäni myöskin tuoksussa. Makua on vaikeampi havannoida, eikä se aina tunnu muuttuvan paljoakaan.

P.S.: Linkki yllämainittuun The Leafin artikkeliin.