Haluan nostaa esiin tietyn kieron retorisen keinon, johon törmää usein oikeastaan missä tahansa tekstissä, eikä tee ole poikkeus. Kyse on varsinkin USA:ssa 1930-luvun loppupuolella alkaneen MCR-tutkimuksen (Mass Communication Research) esille tuomista mielipiteisiin vaikuttamisen keinoista, vaikka nämä kikat lieneekin olleet käytössä jo kauan.
Tutkimuksessa saatiin selville muun muassa, että ihmisten mielipiteitä on helpompi muuttaa (varsinkin koulutetuille ihmisille), kun tiettyä aihetta tarkastellaan ainakin näennäisesti kummaltakin kannalta. Tätä tekniikkaa näkee usein käytettävän monissa poliittisissa puheenvuoroissakin.
Nyt, katsotaan The Leafin artikkelin "Master's Call" toista sivua: kirjoittaja myöntää, että on teknisesti mahdollista opiskella teetä itsekseen, vaikka tämä oletetusti veisikin todella kauan (rivien välistä saattaa tulkita myös: mahdottoman kauan) aikaa. Tätä lausetta ympäröivää tekstiä ei tarvitse tarkastella pitkälle, ennen kuin ymmärtää kirjoittajan kuitenkin pitävän teemestaria erittäin tärkeänä ja jopa välttämättömänä teen tiellä. Valittu esimerkki on kärjistetty, kuten koko artikkelikin, mutta samaa retoriikkaa hyödynnetään ympäri Leafia sekä teeblogeja ja teekirjoja.
Tämä retorinen keino tuntuu olevan niin helposti huomattavissa jokapäiväisessä diskurssissamme, ettei se edes pystyisi muuttamaan kenenkään mielipiteitä. Ehkä todellinen vaara onkin sen kyvyssä ikään kuin poistaa kirjoittajan vastuu osoittamastaan kritiikistä ja näennäisesti pehmentää mielipiteitä niin, että myös vastakritiikin esittäminen on hankalampaa.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Retorinen analyysi: The Leaf
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti