Kesän alusta saakka on
tullut käytettyä lähes yksinomaan saviliettä teeveden keittämiseen. Olen
kuitenkin ymmärtänyt jättää kiinalaisilla oliivisiemenhiilillä leikkimisen
sikseen ja siirtynyt lopullisesti suomalaiseen koivuhiileen. Koivuhiili on huomattavasti
helpompi sytyttää eikä tuota oikeastaan minkäänlaista tuoksua. Oliivihiilistä
tulee vahva tuoksu, jonka aikaisemmin luulin johtuvan sytytyspusseista, mutta
jonka koivuhiiliin siirtymisen myötä olen huomannut olevan juuri se
oliivihiilien paljon puhuttu ominaistuoksu. Tuo tuoksu tarttuu käsiin niin
vahvasti, että kun veden keittämisen ja hauduttamisen jälkeen pääse vihdoinkin
ensimmäisen maljan pariin, ei teestä tahdo haistaa oikein mitään.
Savilieden käytön myötä
on myös vahvistunut miten hiili ja savi vaikuttavat teehen. Varsinkin
dancongien, voimakkaamman(/korkealaatuisemman) yanchan ja nuoren sheng pu'erhin
kanssa vaikutus on helppo huomata. Edellä mainitut teelaadut tapaavat olla
ohuita ja voimakkaita, jonka vuoksi ne ottavat usein epämiellyttävästi vatsaan.
Saviliesi tuntuu laimentavan tämän terän mukavaksi paksuudeksi samalla
kuitenkin säilyttäen tuoksun ja maun korkeammat sävyt. Lisäksi ainakin
joidenkin mustien teelaatujen (esimerkiksi dian hongin) viljaisuus ja liukas
suutuntuma korostuvat välillä ylitsevuotavan vahvasti johtaen lievään
pahoinvointiin. Saviliesi tuntuu pehmentävän tätäkin aggressiivista piirrettä,
mutta ei ehkä aivan niin huomattavasti kuin edellisessä tapauksessa. Kolmanneksi saviliesi tuntuu antavan moneen teehen erikoisen intensiivisen suutuntuman, eräänlaisen suolaisuuden, mutta sitä tapahtuu tai sen huomaa vain satunnaisesti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti