Feng Huang Tuocha ~1995

Huom. Kuva ja tee Teepolulta

Kun lehdet lisää esilämmitettyyn teekannuun, vapautuu niistä vahva puumainen tuoksu, jonka seasta voi havaita hieman sitrusmaista raikkautta – kenties tätä voisi kamforiksi kutsua. Ensimmäisessä haudutuksessa tuoksun pinnalla on jotain kirpeää, kenties puolukkaa, ja pohjalla mustikkahilloa. Suutuntuma on loistava, paksu ja painava ja äärimmäisen pehmeä, jokapuolelle suuta levittyvä tunne eli ei niin viskoosinen kuin viime aikoina juomani pu'erhit. Maun reunoilla on vielä juuri sopivasti kitkeryyttä, joka korostaa marjaista vaikutelmaa.

Toisella ja kolmannella haudutuksella tuoksussa korostuu puumaisuus ja puerhille ominainen viljaisuuden ja metsän sekoitus. Oikeastaan olen yllättynyt, ettei tuoksusta tunnu löytyvän oikeastaan lainkaan maakellaria, vaikka kuivista lehdistä sitä kyllä saattoi havaita. Maku jatkuu pehmeänä erilaisten pienten vivahteiden sävyttämänä, lisäksi suutuntuman viskositeetti on kasvanut, nyt se muistuttaa enemmän muita juomiani pu'erheja. Huomioitavaa on myös erittäin vahva jälkimaku, jossa korostuu kerroksittain puumaisuus sekä nuorekas kukkaisuus, jonka kaikki pu'erhia juoneet kyllä tunnistavat.

Haudutukset neljännestä kuudenteen ilmentävät pu'erhin toista vaihetta, eli tee maun ja tuoksun kannalta asettuu aloilleen ja kevenee, mutta ei silti menetä voimaansa. Haudutusten loppupuolella voi jo maistaa hieman maakellaria, mutta se on edelleen hyvin vaimeaa.

Seitsemännestä yhdeksänteen haudutukseen tee säilyttää suutuntumansa, mutta maku ja tuoksu ovat vielä hieman heikenneet. Silti vielä näistä haudutuksista pystyy löytämään selkeitä uusia sävyjä, lähinnä raikasta kukkaisuutta ja makeutta.

Kaiken kaikkiaan Feng Huang on mielestäni erittäin tyylikäs ja (ikäisekseen) nuorekas kypsynyt pu'erh. Tämä tee herättää minussa jostakin syystä aina mielikuvan tummasta lakatusta aasialaisesta teepöydästä kynttilänvalossa, höyryävästä teemaljasta kesäisen kuutamon pehmeässä valossa.