Haluaisin välttää luonnoivaa ja asiantuntevaa sävyä näissä kirjoituksissa, mutta se on mahdotonta ilman sanojen saattaa, voi, ehkä ja lukuisten -isi-päätteiden viljelyä, joten jätän kaikki tyylikikat sikseen!
Mustassa teessä ei kannata pelästyä, jos lehtien väri muistuttaa pikemminkin oranssia tai kultaa. Tämä on osoitus siitä, että lehtien seassa on paljon tai ainoastaan silmuja. Silmuista valmistettu punainen tee on hienovaraisempaa, makeampaa ja usein myös korkealaatuisempaa, joskin tämä riippuu yksilöllisistä makutottumuksista.
Vihreässä teessä väri kertoo ennen kaikkea tuoreudesta: etsi mahdollisimman vihreitä lehtiä ja vältä pölyisen harmaita sävyjä (toisaalta hillitympi sävy ei aina tarkoita huonolaatuista teetä). Jauhetussa vihreässä teessä eli matchassa kirkas väri ilmentää korkeaa laatua erotettuna kulahtaneesta, huonosti säilytetystä matchasta.
Oolongissa väri kertoo paitsi tuoreudesta, myös paahtamis- ja hapettumisasteesta. Miedot oolongit, esimerkiksi taiwanilaiset High Mountain -teet ovat useimmiten kirkkaan ja tumman vihreän sävyisiä, kun taas paahdetut ja hapetetut Wuyi-vuorten teet ovat tumman ruskeita ja välillä ihastuttavan punertavia. Lehtien sävy voi myös kertoa oolongin iästä: 25-vuotiaan taiwanilaisen oolongin ei tulisi olla enää tuoreen vihreää. Toisaalta jos tee on säilytetty ilmatiiviissä purkissa ja sitä ei ole paahdettu vuosien aikana, voi väri olla säilynyt yllättävän samankaltaisena.
Pu'erh-teessä väriä voi samaten käyttää iän arvioimiseen, sekä shu ja sheng pu'erhin erottamiseen. Shu pu'erh on hyvin mustaa, sheng-kakun seasta erottaa useimmiten hopeisia silmuja ja välillä vihreitä lehtiäkin. Vanhan, 40-vuotiaan shengin tulisi olla jo tummaa, mutta myös nuoret kakut vaikuttavat usein kovinkin tummilta, varsinkin jos silmuja ei ole mukana. Parhaiten iän huomaakin vasta haudutetuista lehdistä.
Kuivien lehtien väri ei loppujen lopuksi paljasta teestä niin paljoa kuin olettaisi. Suosittelen siis keskittymään värin arvostamiseen ja odottamaan, sillä märkien lehtien väristä voi päätellä jo paljon enemmän.
tiistai 25. tammikuuta 2011
Kuivien lehtien värin arvioiminen
Lähettänyt -ppp- klo 9.01 0 kommenttia
Tunnisteet: muut
Teen arviomisen vaiheet
Teen arvioiminen tai pikemminkin arvostaminen ei ala eikä lopu tuoksusta ja mausta. Näistä kahdesta ominaisuudesta on tietenkin hyvä aloittaa, mutta niiden turhan tarkka vahtaaminen vie huomiota pois muista, ehkäpä vielä tärkeämmistä asioista. Seuraavaksi lista asioista, joihin teetä juotaessa voi kiinnittää huomiota.
- Kuvien lehtien väri, muoto ja tuoksu.
- Lehtien vapauttama tuoksu, kun ne lisää esilämmitettyyn haudutusastiaan.
- Mahdollisen huuhtelun jälkeen lehtien vapauttama tuoksu.
- Huuhtelun ja haudutusten väri.
- Teen tuoksu: kukkaisuus ja muut selvät piirteet, kevyt/painava tuoksu, tuoksun kestävyys ja sävyjen tasapaino
- Kupin pohjalle mahdolisesti jäävä tuoksu: tumma/vaalea, karamelli, siirappi?
- Maku: kasvimaisuus, ruohomaisuus ja muut selvät piirteet, onko maku syvenevä ja miten se muuttuu suussa? Maun etu- ja taka-alan sävyt.
- Suutuntuma: Painava, tiivis, kevyt, hajoava, kirkas, mehukas, samea yms.
- Jälkimaku
- Mahdolliset tuntemukset kurkussa ja nielussa
- Märkien lehtien tuoksu haudutusten välissä
- Märät lehdet: lehtien koko ja laatu, ovatko kokonaisia tai varsissa kiinni, kuinka tummia/hapetettuja, näkyykö palamisen jälkiä tai epätasaisuuksia värissä, tietyissä teelaaduissa myös onko käsinpoimittu.
Kuten näkyy, on teessä enemmän puolia kuin aluksi ehkä kuvittelisi. Jos haluaa syventyä tarkemmin varsinkin tuoksuun ja makuun, suosittelen hankkimaan pienehkön teekupin tai -maljan. Eri astioilla, vesillä ja haudutusparametreillä on myös suuri vaikutus useimpiin yllämainituista kohdista.
Lähettänyt -ppp- klo 8.59 0 kommenttia
Tunnisteet: muut
tiistai 11. tammikuuta 2011
High Mountain Green Tea by Wen Xingzou

Lehdet ovat pitkiä ja lastumaisia, muistuttavat paljon longjingiä. Periaatteessa sitä tämä tee onkin, sillä se on kasvatettu Zhejiangissa, josta longjingkin on peräisin, ja käsitelty samalla tavalla. Poikkeuksena Wen Xingzoun longjing on kasvatettu huomattavasti korkeammalla, noin 940 metrin korkeudella. Kuivat lehdet tuoksuvat suklaalle, kermalle ja hieman marjaisalle, hyvin tuore vaikutelma. Alkutuoksu on mieto, pientä toffeemaista makeutta.
Tuoksu on miedon kukkainen, maku äärimmäisen intensiivinen, räjähtää ensisiemauksella kielellä ja hiipuu siitä makeaksi viipyileväksi jälkimauksi. Suutuntuma on paksu ja hidas, mutta silti mehukas. Qi tuntuu jo ensimmäisestä kupista asti. Märkien lehtien tuoksussa selvä pirteän kukkainen tuoksu, myös pientä vegetaalisuutta taka-alalla, joka tuo minulle aina mieleen hernekeiton. Kiinnostavasti tämä hernekeittomaisuus väheni kun haudutin teetä gaiwanissa ilman kantta, samoin kuin longjingiä joskus haudutetaan pelkässä lasissa.
Toisen kupin tuoksu on siirtynyt hieman vegetaalisemmalle puolelle, kuten myös maku, joka eroaa ensimmäisestä kupista lähinnä sileämmän ja liukkaamman suutuntumansa puolesta. Qissä on painava bodyfiilis, mutta muuten se on stimuloiva. Liikkeet tuntuvat kummallisilta, kuin käsi siirtyisi seuraavaan asemaan ilman välimuotoja.
Kolmannella kupilla tee on jo samettisen pehmeää, ja sen mausta nousee esiin kirkkaampia sävyjä. Pidän tästä kupista todella paljon, siinä on samaa eloisuutta kuin saejakissa.
Ensimmäiset kolme haudutusta olivat parhaimmat, sitten tee alkoi pikkuhiljaa vetistymään. Märät lehdet näyttävät keskimääräisesti hieman isommilta kuin perinteisen longjingin lehdet.
Lähettänyt -ppp- klo 5.34 0 kommenttia
Tunnisteet: vihreä tee
tiistai 4. tammikuuta 2011
Kannun ja veden vaikutus teehen

Sain viime viikolla kokeilla uutta teekannua, ja aloin taas tarkastelemaan eroja eri kannujen ja vesien välillä. Uusi kannu on 'länsimaistyyppinen' noin 50ml lasitettu kannu, samaan settiin liittyy myös noin 15ml pieni kahvallinen kuppi ja pieni (alle 50ml) kermakko, jota en ole tosin nähnyt. Nämä astiat ovat hyvin pieniä länsimaisiksi teevälineiksi, ja veikkaankin, että ne ovat olleet osa jonkinlaista leikkiteeastiastoa.
Tällä kannulla haudutettua teetä vertailin sekä 90ml yixing-kannuun että 50ml Chao Zhou -kannuun. Mitään systemaattista rinnakkainmaistamista en tehnyt, enkä katsonut sitä tarpeelliseksikaan.
OB maistui erittäin hyvältä Chao Zhoussa, mutta sittemmin vietyäni teen Tampereelle käytin sitä vain yixingin kanssa, jossa tee maistui erittäin vaimealta. Aloin epäillä alkuperäisiä havaintojani kyseisestä teestä, kunnes kokeilin sitä uudessa lasitetussa kannussa: maku oli taas mitä erinomaisin, varsinkin suutuntuman kirkkaus ja maun monivivahteisuus heräsivät uudelleen eloon.
Chao Zhoun ja uuden kannun kanssa olin käyttänyt pullovettä, seuraavaksi kokeilin hanaveden vaikutusta yixingillä haudutettavaan Oriental Beautyyn.
-Puolet hana- ja puolet pullovettä: Tuoksu vahvempi, mutta vielä kaukana siitä mitä toivoin. Maku kovin samea, suutuntumasta tosin löytyy enemmän rakennetta.
-Vain vähän hanavettä: Parempi kuin edellinen, mutta maun terävyys ja mehukkuus puuttuu.
-Vain pullovettä: Tuoksu erittäin vaimea, maussa puuttuu rakenne.
Oikealla vedellä voisi saada myös yixingissä haudutetun OB:n toimimaan, mutta sellaista tuskin jaksan etsiä vaan käytän lasitettua kannua tai gaiwania.
Kun maistoin tätä teetä ensikertaa Turussa, se lumosi minut, mutta sittemmin en saanut teen tuoksua kunnolla esiin, kuten on käynyt myös monien muiden dancongien kanssa. Song Zhongia olen hauduttanut lähinnä Chao Zhoulla, yixingissä tee oli vielä tukahdetumpaa.
Lasitetussa kannussa eron huomasi heti alkutuoksusta, joka oli erittäin huumaava ja parfyymimaisen voimakas. Tuoksu onnistui kuten olen toivonutkin ja makukin oli kirkas. Tällä kertaa en jäänyt kokeilemaan hanaveden ja pulloveden kanssa.
Chao Zhou kannu on yixingiä huomattavasti korkeammassa lämpötilassa paistettua (high fired), ainakin äänen mukaan. Kun kannua koputtaa kannella, Chao Zhoun ääni on erittäin kirkas, yixingin matala.
Veikkaan, että Chao Zhou -kannu on lähempänä gaiwania ja lasitettua posliinia, se tuntuu vaikuttavan vähemmän teehen kuin yixing.
Yixing-kannu: on käynyt parhaiten punaiseen, paahteiseen ja todella tummaan oolongiin, ehkä vanhaan pu'erhiin?
Chao Zhou -kannu: Miedot, mutta myös useimmat tummat oolongit, punaiset ja ehkä nuoret pu'erhit?
Posliiniteekannu/gaiwan: kaikki jotka eivät tunnu onnistuvan muuten! Dancongit, OB, nuori pu'erh, gaiwanissa vihreät yms.
Lähettänyt -ppp- klo 6.37 1 kommenttia
Tunnisteet: muut
maanantai 27. joulukuuta 2010
Kaksi korealaista balhyochaa
Balhyocha on korealaista hapetettua teetä, jota voitanee pitää wulongina. Toisaalta näiden kahden teen maku oli hyvin lähellä punaistakin teetä. Kummatkin balhyochat on kasvatettu Hwagae-laaksossa, noin 5km päässä toisistaan: Kim Jong Yeolin kasvit läntisellä rinteellä, Kim Shin Hon itäisellä.
Teen tuoksu on vaalea, kukkainen, muistuttaa jotain hienoa mustaa teetä, mutta hieman sekava. Maku on kirkas ja virkistävä, suutuntuma sileä ja liukas. Tämä ei ehkä ole aivan yhtä makeaa kuin KJY:n balhyocha, ja maussa on myös pientä viljaisuutta. Märkien lehtien tuoksu on voimakas ja tumma, jotain kukkien ja marjojen väliltä.
Toisessa kupissa tuoksu on sameampi, ei niin erikoinen. Suutuntuma taas vaikuttaa hiukan raskaammalta, ikään kuin se olisi vasta nyt asettunut aloilleen. Kukkainen, lämmin, hitaasti palavan kynttilän liekin kaltainen jälkimaku, jossa hieman maitomaisuutta. Märissä lehdissä on voimakkaan parfyymimainen tuoksu, todella euforinen :) . Qi tuntuu kovin visuaaliselta. Pidemmän päälle vaikutus on hiljentävä (mykkämode iskee päälle), hidastava (tarpeettomia liikkeitä ei tule tehtyä) ja jotenkin intuitiivinen...
Kolmannen kupin tuoksussa on tällä kertaa hieman enemmän kompleksisuutta. Suutuntuma on äärimmäisen pehmeä ja nautinnollinen; maku hillitty, mutta makea. Tästä balhyochasta tulee mieleen silmuista valmistettu musta tee. Kim Shin Hon tee tuntui säilyvän samankaltaisena kauemmin kuin KJY:n, joka oli ehkä monipuolisempi ja räväkämpi alussa, mutta muuttui paljon muutaman haudutuksen jälkeen (KJY:n balhyochasta sai silti myös monta hyvää haudutusta mutta makuprofiilin eläväisyys toimi laajemmalla skaalalla).
Tämä on näistä kahdesta balhyochasta selvästi voimakkaamman tuoksuinen, tai, se edes tuoksuu jollekin. Mehukas, jokseenkin tumma kukkaisuus tulvii lehdistä ja tuntuu hengittäessä kuin viileältä, raikkaalta vedeltä. Alkutuoksu on miedon kukkainen ja ei eroa huomattavasti Kim Shin Hosta. Huuhtelun jälkeen tuoksu muuttuu tummaksi ja marjaisaksi, tulee mieleen jonkinlainen wuyi yanchan ja dancongin sekoitus.
Tuoksu on tiiviimpi kuin KSH:n, se tuli mieleen jo kuivien lehtien tuoksusta. Maku on ehkä hieman suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävä. Erittäin mehukas, paksu ja konsistentti suutuntuma, joka syvenee kielellä. Viipyilevä, mehevän tumma hedelmäinen jälkimaku. Nyt märkien lehtien tuoksussa on samaa outoa 'maalimaisuutta' kuin KSH:ssakin, mutta sen alla piileksii myös marjainen aromi.
Kolmannessa haudutuksessa märkien lehtien tuoksu vaihtunut hienoon kukkaisuuteen, qi alkaa rentouttamaan ja hidastamaan, lievä ruumiillinen painavuus/rentous.
Neljännessä kupissa mehukkuus ja syvenevyys ovat vielä läsnä, mutta kokonaisuudessaan teen luonne on vaalentunut; tästä ehkä alkaa tämän balhyochan käännekohta. Maussa selvää hunajaisuutta nyt kun vesikin on viilentynyt.
Viides kuppi, aikamoista hunajavettä tässä vaiheessa, erittäin makeaa. Maun syventyvyys on siirtynyt alkuvaiheesta loppuvaiheeseen, mutta kiinnostavasti se siirtyy taas maun etualalle kun vesi lämmitetään uudelleen.
Loppusanat: KSH:n tuoksu monipuolisempi, KJY:ssä taas maku?
Lähettänyt -ppp- klo 7.23 0 kommenttia
Tunnisteet: wulong
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Saejak by Kim Jong Yeol
Saejak on korealaista vihreää teetä, jota voitanee pitää toisiksi parhaana vihreän teen luokkana ujeonin jälkeen. Tee on Kanadasta Dao Tealta, joka tuo teetä korealaisilta tuottajilta. Pidän paljon siitä, että Dao Tean sivuilta voi lukea enemmän itse teen viljelijöistä ja jopa katsoa Google Mapsista missä kasvit sijaitsevat (toiminto ei tosin tunnu tällä hetkellä toimivan). Tätä vihreää teetä sain pienen näytteen tilaukseni yhteydessä, joten arvostelu perustuu vain muutamaan maistelukertaan.
Pussista näyte tuoksuu todella raikkaalta, kermaisen marjaiselta/hedelmäiseltä niin kuin Kukicha aikoinaan. Lehdet ovat muodoltaan pieniä, pitkulaisia ja mustia, vaikka on seassa muutama harmahtava silmukin.
Alkutuoksu on hyvin miedon pähkinäinen. Tuoksu pehmeä, tumman pähkinäinen, vähän kuin longjing, mutta ei niin raskas. Maussa ruohomaisuutta ja makeutta, joka leviää kurkkuun asti. Suutuntuma on erittäin kirkas ja virkistävä, juuri sellainen mitä vihreästä teestä hakeekin: viileää ja raikasta kuin öinen sadekuuro kesälle. Qi tuntuu nousevan kovin nopeasti ensimmäisen kupin jälkeen ja on ensivaikutelmaltaan selkeä & ryhdistävä.
Toinen kuppi tuoksuu enemmän kasvimaiselta, mutta jää loppujenlopuksi melko miedoksi. Suutuntuma on pehmeytynyt ja sakeutunut huomattavasti, nyt se on raskas ja kermainen, mutta elävöittävä särmä ei ole onneksi kadonnut. Maussa lisänä tietty pähkinäisyys, ihan kuin tuoksu ja maku olisivat vaihtaneet paikkaa ensimmäisen kupin jälkeen. Märkien lehtien tuoksu muistuttaa hernekeittoa, mutta ei samalla voimakkaalla tavalla kuin Biluochun. Qi on rentouttava ja kannustaisi heittäytymään selälleen makoilemaan, vaikka varsinaista painavaa bodyfiilistä ei löydykään.
Kolmannessa kupissa tuoksu ja suutuntuma ei hirveästi muutu, ehkä hieman tuo tasapaksu sameus vähenee ja pientä kirkkaampaa kirsikkaisuutta tulee esiin. Neljännessä kupissa edelleen paksu ja täyteläinen suutuntuma, mutta ei tuoksua ja pientä kumimaista makua. Seuraavissa kupeissa kumimaisuus väistyy ja mieto kukkaisuus kaikuu kupissa. Qi tuntuu näin lopussa kehittyneen ruumiillisempaan rentoutumiseen.
Lähettänyt -ppp- klo 0.45 0 kommenttia
Tunnisteet: vihreä tee
tiistai 14. joulukuuta 2010
Teen muuttuva luonne ja tuulettaminen
Monille on varmasti käynyt joskus niin, että rakas tee ei haudukaan yhtä hyvin kuin ennen. Syynä voi olla mikä tahansa lukemattomista muuttujista: teen ikä, teenjuojan mieliala, aikaisemmin juodut teelaadut, jopa sää.
Löysin alkuvuodesta jostain teeblogista kiinalaisen termin fan chun, joka tarkoitti "palannutta kevättä". Tällä tarkoitetaan vaihetta, jolloin tee esimerkiksi ilmankosteuden tai muun syyn vuoksi maistuu vaimeammalta tai huonolaatuisemmalta kuin yleensä. Viime aikoina kaikki hauduttamani pu'erhit ovat onnistuneet huonosti: tuloksena yksitasoinen, lannistettu tee, joka kuivattaa suuta tai kurkkua. Voisiko Suomen talven kuiva ilma vaikuttaa lehtien laatuun?
Vaimean teen ongelma voi esiintyä myös aivan uuden teen kanssa, varsinkin kun tuote on pakattu ilmatiiviisti. Pu'erhin kohdalla muistan lukeneeni, että on suositeltavaa antaa lehtien tuulettua (xing cha, teen herättäminen) joko kokonaisena kakkuna tai murrettuna, jolloin tee tuulettuu nopeammin. Pu'erhin, mutta myös muun teen kanssa olen huomannut tuulettamisen vaikutuksen uudestaan ja uudestaan, jo kahdesta tai kolmesta päivästä muutamaan viikkoon voi tehdä ihmeitä. Toki maun parantuminen voi johtua myös kehittyneestä makuaistista tai tilanteesta.
Olen pahoillani, ettei minulla ole antaa lähteitä näille termeille... En merkkaa lähteitä juuri koskaan ylös.
Lähettänyt -ppp- klo 14.10 0 kommenttia
Tunnisteet: muut
