Suuri Pu'erh maistelu osa I

HUOM! Kuvat osoitteesta http://www.finepuer.com. Kuvat eivät siis ole täysin samasta kakusta kuin näytteet, eivätkä välttämättä samasta kaupastakaan.
Ja kiitos Jadepisaran Matille näytteistä!

Xiaguan Fu Lu Shou 2006

Ensimmäisenä tässä teessä kiinnitti huomiota tumma väri ja voimakkaan hedelmäinen tuoksu. Tuoksun seasta löytyi ensimmäisellä haudutuksella myös (minulle) epämiellyttävää terävyyttä, "kalamaisuutta", mutta se vaihtui toisesta haudutuksesta lähtien lyijyn/kumin/muovin vivahteeseen. Maku oli ensimmäisellä ja toisella haudutuksella yllättävän mehukas: maun moniulotteisuutta vertaisi täydellisesti suolatun ja alimaustetun keiton väliseen eroon. Seuraavilla haudutuksilla tuo terä tuntui kuitenkin katoavan tai sitten siihen vain tottui. Pientä kitkeryyttä esiintyi lähinnä 3. & 5. haudutuksilla, mutta kokonaisuudessa erittäin pehmeä tee. Hyvä sessiotee, helppoa juotavaa. Mitään sen erikoisempia tuntemuksia en huomannut, suutuntuma on mukavan pehmeä ja samettinen loppuun saakka.

Menghai Wild Arbor Red Mark 2003

Tämän teen märistä lehdistä lähtee hyvin makoisa marjaisan mehukas tuoksu, joka ei kuitenkaan heijastu haudutetun teen tuoksuun. Itse asiassa tee tuoksuu ainoastaan hyvin miedosti hunajaiselta. Maku sen sijaan on erittäin vahvan hunajainen, samoin jälkimaku. Mitään kitkeryyttä teestä ei löydy alkuunkaan. Kaikki marjaisuus sekä hunajaisuus kuitenkin katoaa toisiin shengeihin ja jopa oolongeihin verrattuna yllättävän nopeasti, jo neljännellä tai viidennellä haudutuksella. Juotavana tee pysyy kyllä loppuun saakka, mutta mietona ja yksitoikkoisena.

Menghai Dayi 7542 2005
Sävymaailmaltaan tämä näyte oli melko perus shengiä, hieman savuisuutta tuntui olevan alussa läsnä. Makua hallitse kitkeryys aina kolmannelle tai neljännelle haudutukselle asti. Kitkeryyden haihduttua mausta ei enää tuntunut löytyvän mitään viitteitä, samoin tuoksu pysytteli hyvin matalalla profiililla. Lisäksi suutuntumakin tuntui hyvin vaisulta. Sen sijaan tämän Menghain kanssa huomasin vihdoin qin vaikutuksen, joka varsinkin Menghain Red Markissa tuntui puuttuvan kokonaan. Vaikutuksien vaihtelevuus johtui varmasti osittain tilanne-eroista, mutta tuskin se täysin selitti Red Markin hiljaisuutta. Kompleksisuuden vuoksi valitsisin Fu Lu Shoun tämän teen sijasta. Vaikka sanotaan juurikin kitkeryyden ja qin ilmentävän pu'erhin ikääntymispotentiaalia, en haluaisi tähän kakkuun uskoa sen laimeuden vuoksi.


Xiaguan Blue Mark 2003

Bonusta tässä teessä lehtien löysyydestä (ainakin näytepalassa) ja lehtien kokonaisuudesta. Teen tuoksu ja maku näyttäytyy melko perusshengimäisenä alkuhaudutusten ajan. Kahdella tai kolmella ensimmäisellä maljalla pieni kitkeryys varjostaa teetä, mutta se päästä maut lävitseen eikä muutenkaan ylly liian pistäväksi. Tuoksussa ja maussa on erinomaista voimaa ja kompleksisuutta. Alussa suutuntumassa on viitteitä vanhan shengin sameasta suutuntumasta, joka kuitenkin loppua kohti muuttuu herkulliseksi raikkaaksi keveydeksi, joka herättää halun juoda tavaraa kuppikaupalla isoin kulauksin. Loppua kohti sävyjen kirjo tasoittuu, vaikka yhtä tylsäksi kuin Menghain Red Mark ja 7542 se ei koskaan alene. Sen sijaan tämä pu'erh tuntuu noudattavan oolongeissa varsin yleistä ja hyväksyttyä kaavaa; vahvat, jopa karskit, alkuhaudutukset, joita seuraa sävyjen kukoistaminen sekä lopullinen tasoittuminen keveäksi ja erinomaiseksi juomaksi. En tiedä miten shengpun kanssa tähän pitäisi suhtautua, mutta en liiemmin välitääkään. Blue Mark yhdistää ne piirteet mitä etsinkin nuorelta shengiltä eli tummuuden, kompleksisuuden, qin ja edes hetkellisesti vanhaan shengiin viittaavan suutuntuman. Puolestani tämä olisi saanut heijastaa vielä vanhan pu'erhin (tai märässä säilytetyn) maanläheisyyttä, mutta kelpaa kyllä tällaisenaankin.

Saviliesi

Kesän alusta saakka on tullut käytettyä lähes yksinomaan saviliettä teeveden keittämiseen. Olen kuitenkin ymmärtänyt jättää kiinalaisilla oliivisiemenhiilillä leikkimisen sikseen ja siirtynyt lopullisesti suomalaiseen koivuhiileen. Koivuhiili on huomattavasti helpompi sytyttää eikä tuota oikeastaan minkäänlaista tuoksua. Oliivihiilistä tulee vahva tuoksu, jonka aikaisemmin luulin johtuvan sytytyspusseista, mutta jonka koivuhiiliin siirtymisen myötä olen huomannut olevan juuri se oliivihiilien paljon puhuttu ominaistuoksu. Tuo tuoksu tarttuu käsiin niin vahvasti, että kun veden keittämisen ja hauduttamisen jälkeen pääse vihdoinkin ensimmäisen maljan pariin, ei teestä tahdo haistaa oikein mitään.

Savilieden käytön myötä on myös vahvistunut miten hiili ja savi vaikuttavat teehen. Varsinkin dancongien, voimakkaamman(/korkealaatuisemman) yanchan ja nuoren sheng pu'erhin kanssa vaikutus on helppo huomata. Edellä mainitut teelaadut tapaavat olla ohuita ja voimakkaita, jonka vuoksi ne ottavat usein epämiellyttävästi vatsaan. Saviliesi tuntuu laimentavan tämän terän mukavaksi paksuudeksi samalla kuitenkin säilyttäen tuoksun ja maun korkeammat sävyt. Lisäksi ainakin joidenkin mustien teelaatujen (esimerkiksi dian hongin) viljaisuus ja liukas suutuntuma korostuvat välillä ylitsevuotavan vahvasti johtaen lievään pahoinvointiin. Saviliesi tuntuu pehmentävän tätäkin aggressiivista piirrettä, mutta ei ehkä aivan niin huomattavasti kuin edellisessä tapauksessa. Kolmanneksi saviliesi tuntuu antavan moneen teehen erikoisen intensiivisen suutuntuman, eräänlaisen suolaisuuden, mutta sitä tapahtuu tai sen huomaa vain satunnaisesti.

Liu Bao 1980-l

"Guanxin maakunnan erikoisuus Liubaon alueelta muistuttaa suuresti shu-Pu'eria valmistustavaltaan ja olemukseltaan. Korkeiden vuorten ja syvien kanjonien Liubaossa virtaavat lukuisat vuoripurot ja joet, ja alueella saadaan runsaasti sateita ja sumuisia päiviä.
Teekasvit viihtyvät rikkaassa maaperässä ja teen viljelyllä on seudulla pitkät perinteet.

Tähän teehen käytetyt kevään 1980 lehdet ovat poiminnaltaan Varpusenkieli, eli kaksi lehteä yksi nuppu. Ne on nuudutettu kevyesti auringossa, rullattu käsin ja kuivattu. Sen jälkeen lehdet on kasattu pieniin kekoihin ja kostutettu. Kekojen on annettu kypsyä valvotusti ja viileässä. Kun tavoiteltu kypsyys on saavutettu, lehdet kuivataan, pehmennetään höyryllä ja pakataan suuriin koreihin. Korin reunoille lehdet pakataan tiiviimmin ja keskelle löyhemmin. Sen jälkeen tee on jätetty ikääntymään viileään ja kuivaan varastoon." – Pieni Kilpikonna

Olen aikasemmin lukenut, että pu'erh on vain yksi nimitys heichalle, joka on varattu Yunnanin maakunnassa tuotetulle teelle, hieman kuin Shamppanja-termi ja muut vastaavat. Ilmeisesti myös Liu Bao on tällä tavoin alueen mukaan nimettyä heichaa. Ymmärtääkseni Liu Bao on tuotettu jokseenkin shu pu'erhin tavoin, kun taas Liu An muistuttaa enemmän sheng pu'erhia. 

Vaikea edes aloittaa setvimään, miten Liu Bao eroaa vanhasta sheng pu'erhista, mutta yritetään nyt kuitenkin. Ensinnäkin Liu Baon tuoksusta tuntuu eroavan tuoreemman heinämäisiä sävyjä verrattuna shengpun vanhaan, paksun tunkkaiseen tallimaisuuteen. Lisäksi suutuntuma on selkeämpi ja kevyempi verrattuna shengin sameaan, nukkaiseen suutuntumaan. Tässä, kuten tuoksussakin, Liu Bao muistuttaakin enemmän shu pu'erhia kuin shengiä, kuten valmistusprosessin vuoksi voikin odottaa. Ei niinkään, että Liu Bao olisi ollut täysin terävä kuten nuori shupu, vaan suutuntumasta erottui selvästi kaksi eri tasoa, kun taas vanhan shengpun suutuntuma on hyvin hienovarainen kokonaisuus, josta selkeitä rajoja ei voi erottaa. Viimeisenä Liu Baosta erottuu sen raikkaampi, kylmempi ja kevyempi luonne verrattuna shengpun raskauteen ja lämpöön. Tämäkin johtuu todennäköisesti Liu Baon shupua muistuttavasta prosessoinnista.

Pitänee metsästää jostain vielä mahdollisimman iätettyä shu pu'erhia ja havannoida sen yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Liu Baoon sekä vanhaan sheng pu'erhiin.

Tee-essee

Yhden lukukauden tehtävä venähti koko lukuvuoden urakaksi, mutta vihdoinkin tee-essee on valmis! Olen lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen, vaikka en tässä päässytkään vielä syventymään teoriaan niin paljon kuin halusin.

Ensimmäinen kappale on pelkkää yin-yang-järjestelmän esittelyä teen näkökulmasta, loppukappaleet teoreettisempaa materiaalia. Essee käsittelee lyhyesti määriteltynä teen rajallisuutta varsinkin teehetken kautta tarkasteltuna sekä teetä meditaationa. Tukeudun lähinnä esteettiseen teoriaan, etenkin Theodor Adornon ja Walter Benjaminin klassisiin käsityksiin.

Tässä linkki: http://www.mediafire.com/?hsw33ao075h37mp

Qimen Hong Xiang Luo

(Kuvan lähde: Jadepisara)

"Hong Xiang Luo eli tuoksuva punainen kotilo on Anhuin maakunnan teentutkimusinstituutin 90-luvun lopulla kehittämä uudenlainen Qimen-teelaatu. Se tuotetaan samasta Zhu Ye Zhong -pensaslajikkeesta kuin perinteinen Qimen, mutta tee muokataan paahtamisen aikana Bi Luo Chun -vihreän teen tavoin spiraalimaiseksi.
Tämän teen on tuottanut Hu Guo Sheng(胡国生) Qimenin Guixi-kylässä(贵溪村). Tuotantoajankohta oli 2. huhtikuuta 2011. Tee on tehty käsityönä alusta loppuun. Joissain lehdissä on nähtävissä vihreää väriä, joka on merkki siitä, että lehti ei ole hapettunut täydellisesti. Tämä on täysin normaalia ja merkki siitä, että lehtien hapettumisen aloittava rullaus on suoritettu hellävaraisesti käsin." -Jadepisara

Kun ostin tätä heinäkuussa 2011 oli tee erittäin aromikasta; huumaava kukkien ja hedelmien sävykirjo tulvahti esiin joka kerta teepussia avattaessa. Nyt voin huomata kuivien lehtien tuoksun tasaantuneen huomattavasti, vaikka niistä löytyykin vielä kosteaa raikkautta ja hienostunutta kirjavuutta.

Teenä tätä Qimeniä hallitsee täysin sen aromaattisuus. Sen haistaa välittömästi haudutetussa teessä, se kulkeutuu suun kautta takaisin nenään ja lopulta palaa nielusta voimakkaana jälkituoksuna. Aromaattisuus pysyy vahvana jopa ensimmäistä maljaa seuraavan hajuaistin turtumisen jälkeen, johon monet teet tyssäväät. Mausta on vaikea sanoa, koska sen linkittää niin selvästi hajuun, mutta ainakin Qimenissä on loppuun asti puolensa pitävää selvää makeutta.

Jotenkin tee vaikuttaa tasaantuneen kuluneiden kuukausien aikana. Ensimmäisillä kerroilla muistan kuinka alkuhaudutukset tekivät hyvin voimakkaan vaikutuksen, mutta tee tuntui menettävän nopeasti tuoksunsa ja suutuntumansa. Nyt suutuntuma ja maku ovat joko kehittyneet tai heikentynyt tuoksu ei vie niiltä niin paljoa huomiota. Nautin edelleen erittäin paljon tästä Qimenistä, tulee varmasti olemaan mielenkiintoista nähdä kuinka näin aromaattinen ja 'herkkä' teelaatu muuttuu vuosien iätyksellä.

Chawan

Olen pitkään karsastanut japanilaista teetä ja erityisesti matchaa; outo alitajuinen ilmiö, joka liittyy lähinnä yleiseen välirikkoon japanilaisen kulttuurin kanssa tai siihen järkyttävään teepulveriin, jota minulle joskus matchana myytiin. Noiden traumojen päivät ovat kuitenkin jo ohi, joten päätin hankkia chawanin ja erän kunnon matchaa.

Päädyin valitsemaan tämän tsekkiläisen Jiří  Duchekin valmistaman kulhon, koska arvostan erittäin paljon hänen työetiikkaansa. Hänen töissään yhdistyvät paikalliset luonnonmateriaalit, perinteiset työmenetelmät sekä vahva persoonallisuus. Esimerkiksi tämä chawan, joka on valmistettu paikallisesta savesta, sadevedestä ja pajulasitteesta sekä poltettu puu-uunissa, on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.  Jos ymmärsin oikein, tämänkaltaista paksuja pisaroita muodostavaa lasitusta kutsutaan bidoroksi. Pisarat ovat luovat erittäin eläväistä effektiä kulhoon ja antavat parempaa tuntumaa otteeseen. Lisäksi sisäpintaa koristaa hieno (kuvissa huonosti näkyvä) tenmoku/tianmu tyyppinen väritys. Jäniksen turkin sijaan tämän kulhon väritys yhdistettynä reunan rosoiseen tummuuteen muistuttaa tosin enemmän iiristä. Koko lasitusta peittää pienet säröt, joita ei valitettavasti ole mahdollista erottaa kuvista. Ajan myötä säröjen pitäisi tummentua teepatinasta ja luoda lisäeffektiä kulhoon. Olen myös erittäin perso tämän kulhon havainnostamille vääristyneille muodoille ja lasittamattomalle pinnalle. Tässä chawanissa reuna on mielestäni vielä suhteellisen maulla vääntynyt verrattuna joihinkin äärimmäisen vääristyneisiin kulhoihin. Paljaan saven kosketus tuntuu mielenkiintoiselta – ainoastaan hieman häiritsee tapa, jolla kulhon jalka on ikään kuin liimattu kulhon runkoon. Lisäksi paljas savi on niin rosoista, että pelkään jatkuvasti sen alkavan lohkeilla pelkästä kosketuksesta.

Duchekin teekulhot olivat yllättävän edullisia verrattuna aasialaisten taiteilijoiden töihin. Saman olen huomannut ainakin erään toisen arvostamani tsekkiläisen keramiikon töistä. Epäilenkin, että näiden keramiikkojen chawanien arvo saattaa kohota huomattavasti ajan myötä.

Valitettavasti en ole vieläkään päässyt kokeilemaan matchaa tästä chawanista. Olen kuitenkin kokeillut hauduttaa ja juoda vihreää teetä suoraan kulhosta, joka on sekin toki hyvin miellyttävää.

Kertomus

Saanen kertoa pienen tarinan eräästä anonyymista serkustani, joka lapsena harrasti innokkaasti teetä yhdessä koko kaveripiirinsä kanssa. Teetä maisteltiin ja fiilisteltiin, teepusseja keräiltiin vihkoihin ja vertailtiin ystävien kokoelmiin. Eräs kaveruksista jopa tapasi kantaa mukanaan salkkua, joka oli täytetty erilaisilla teepusseilla.

Ulkomaanmatkoillakin fokus pysyi vahvasti erikoisien teelaatujen metsästämisessä, joita sitten jaeltiin koko teepiirille maisteltavaksi. Toisinaan kaveruksilla oli tapana myös kokoontua yhteen juomaan teetä yömyöhään saakka. Teetä keiteltiin pannu kerrallaan ja analysoitiin ja hehkutettiin, tyhjät teepussit kerättiin lautaselle isoksi kasaksi, josta aamulla arvioitiin kuinka paljon teetä tuli taas juotua.

Tämä ilahduttava tarina liittyy vahvasti omaan teehistoriaani. Yhä yksi kestävimmistä teetä koskevista mielikuvistani tiivistyy siihen jännitykseen ja mielenkiintoon, joka huokui serkkuni teepussikokoelmista. Yritin itsekin taannoin aloitella samankaltaista teeharrastusta, mutta silloin en vielä päässyt kunnolla sisään teen maailmaan.